miksi sitten vasemmisto jatkuvalla syötöllä puhuu eliitin kieltä (kutsun tätä joskus vasemmisto- tai yliopistolatinaksi), eli intersektionaalisesta feminismistä, sukupuoli-, rotu- ja etnisistä identiteeteistä, LBTGQ+- ihmisistä, CIS- sukupuolisista, etuoikeutetuista, sukupuolien moninaisuudesta jne. samalla pitäen välillä vanhat klassikot omistava luokka, prekarioituminen, luokkataistelu ja vastaavat. Vihertwistiä saa kun puhuu taakanjakosektorista, ilmasto-oikeudenmukaisuudesta ja näistä. Ei tällänen retoriikka mene missään tehtaan taukokopissa läpi järkipuheena kun se on aivan täysin akateemista.Ei tämä mene läpi. Ihan yhtälailla kansanomaista se intersektionaalinen feminismi on kun sillä yritetään kosiskella vähäosaisia äänestäjiä mukaan ja yritetään täysin populismin kaavan mukaan vakuutella että he ovat sorrettuja etuoikeutettujen ryhmien pitäessä valtaa ja kyllä näitä löytyy Suomesta nykyiseltäkin puoluekentältä.
Siitä olen samaa mieltä, että intersektionaalisuudesta saisi populistisen teeman ja sen voisi myydä populismina äänestäjille. Sillon retoriikan pitäs olla sellasta mitä jossain irwinin lauluissa. Pankit ja johtajat ryövää, kansa on ahkeraa ja valtion liituraita herrat vie viimisetkin roposet siltä työtä pelkäämättömältä kansalta verottamalla. Tälläinen vastavoima olisi pelkästään hyväksi, sillä nykyisenä populismin aikana se toisi ihmisille lisää vaihtoehtoja. Minä voisin äänestää työväen vasemmistoa populismista huolimatta, mutta en mistään hinnasta akateemista vasemmistoa.
Soinin retoriikassahan toistui eurooppalaiset pankkiirit, mitkä tekevät voittojaan suomalaisten ahkeruudella tekemillä rahoilla, ja kritiikki juppikokoomuslaisia kohtaan.
Voi olla vasemmistolaista, muttei populistista jos se on yleisesti hyväksyttyä konsensusajattelua. Tässä maassa ei sosiaalidarwinismille saa suurta kannatusta tai jollekkin aatelis sukulinja-ajattelulle. Saati säätyajattelulle. Jokanen hyväksyy muodossa tai toisessa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden pääperiaatteet, jolloin sitä en kyllä käyttäisi minään kriteerinä populismille. Tietysti jossain jenkeissä, missä sosiaalidarwinistinen perinne on aika vahva verrattuna sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perinteeseen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ympärille saa rakennettua helpommin populistisen liikkeen kuin esimerkiksi Suomessa. Kun lähdetään tarjoamaan vaihtoehtoa jollekkin olemassaolevalle sen sijaan että vastustetaan olemassaolevaa tarjoamalla vaihtoehdoksi sitä samaa.Eri puolueet taitaa tarkoittaa tällä vähän eri asioita. Perussuomalaiset puhuvat lähinnä kustannuksista kun taas vasemmistopuolueet puhuvat lisäksi ja sekoittavat mukaan intersektionaalisesta hömppää. Kyllä joku asia voi silti olla vasemmistolaista vaikka kaikki puolueet aiheesta puhuisi. Ei ne puolueet muuta teemoja, vaan teemat muuttavat puolueet.
Tietenkin sosiaalinen oikeudenmukaisuus yleisesti kalskahtaa käsitteenä vähän vasemmistolaiselta. Mutta heittäisin että populismiksi se muuttuu siinä vaiheessa kun siihen populismin luonteenomaisesti liitetään se sortava ja sorrettu ryhmä kuten intersektionaalinen feminismi juuri tekee etuoikeushömpällä.
Viimeksi muokattu:
