Syitä voi olla monia. Koko rasismin määrite on venytetty ja vanutettu niin epämääräiseksi, että sitä tulkitaan aina sen mukaan, mikä sattuu rasismista syyttävän kannalta olevan edullista. Niinpä varsinaisen rasismin eli rotusyrjinnän lisäksi rasismiksi sanotaan kaikkea muutakin. Islamin uskon kritisointi on rasismia. Humanitaaristen maahanmuuttajien työttömyydestä ja rikollisuudesta puhuminen on rasismia. Sanonta "maassa maan tavalla" on järkevä ohje suomalaisille ulkomailla, mutta mitä synkeintä rasismia sanottuna ulkomaalaisille Suomessa. Ja niin edelleen.
Toinen syy on ehkä (muutettavat muuttaen) sama kuin se, että miksi suvaitsevainen ei voi myöntää olevansa vain erivärisen kikkelin perässä? Tietysti siksi, että se ei ole välttämättä totta. Toisaalta se voi olla totta, mutta on sen verran nolo asia, ettei sitä haluta myöntää. Sama juttu rasismin kanssa.
Sitten on vielä sekin kysymys, että mitähän hyötyä siitä on, jos oikeasti rasisti persu myöntää olevansa rasisti? Sanovatko persujen vastustajat, että hyvä kun asia tuli selväksi, joten tästä ei tarvitse enää kinastella, vaan voimme aloittaa asiallisen keskustelun sivistyneesti puhtaalta pöydältä? Vai sanovatko he, että siinä se nähtiin, kaikki persut ovat rasisteja, niiden kanssa ei pidä olla missään tekemisissä, ne pitää eristää kaikesta kuten ruotsidemokraatit ja niiden elämä pitää tehdä mahdollisimman hankalaksi?
Voin olla väärässä, mutta jotenkin tuo jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu todennäköisemmältä.