Yllättävän paljon vääntämistä on omassa 1,5 vuotta kestäneessä yhteisasumisessa saatu siivoamisesta. Tai Hän vääntää, minä yritän tuoda tota sinunkin lähestymistapaa asiaan.Voisko semmonen järjestelmä olla hyvä että kummatkin ottaa lunkisti, tehdään hommia kun ehditään/jaksetaan, välillä vaihdellaan + ehkä se putsailu ei tarvise joka kerta olla niin justiinsa.. Tämä siivous/kotityöjuttu kyllä vaikuttaa niin kriittiseltä parisuhteessa että se pitää ilmeisesti heti alkumetreillä selvittää onko toinen joku siivousfriikki vai sottapytty..
Ollaan aika eri rytmisiä ihmisiä, mikä aiheuttaa osan sotimisesta. Itse olen aktiivisimmillani myöhään illalla, ja saatankin siivoilla keittiötä tai pestä pyykkiä kun puoliso on jo mennyt unille. Lisäksi olen yrittänyt tuoda tota ”vähän kerrallaan kun ehditään” kulmaa hommiin, etenkin kun eläintarhan takia siivoaminen ja touhuaminen on jatkuvaa. Vihaan myös sitä että koko talo pitää kääntää ylösalaisin kun joku saatanan anoppi tulee kahville. Ei mitään vitun järkeä. Niinpä puoliso taas viikonloppuna teki sen. Tai raivosiivoaminen ennen lomamatkalle lähtöä!?! Ihan oikeasti?
Hauskinta ja lohdullisintahan tässä kaikessa on, että meidän yhteinen asunto on 247 paljon siistimpi kuin kummankaan oma kämppä oli ikinä ennen yhteenmuuttoa. Mutta joku kontrollintarve puolisosta on hiipinyt esiin mikromanageroinnin muodossa, enkä kyllä vielä osaa suhtautua siihen oikein mitenkään.