Viimeksi exältä tuli pitkä avautuminen. Josta nyt en oikein ymmärtänyt. Mutta tuossa kysymys osio?
"Mulla on oikeus saada vastaukset näihin:
Miksi sä et sanonut että sä olet onneton? Kai tajuat et tällainen käytös on henkistä väkivaltaa. Mitä tein että "kiinnostus loppu"? Aika julmasti sanottu, vähän niin kuin se, että "en halua elää saman ihmisen kanssa loppu elämää". Eli mikä se oikea syy on, se "mielenterveys ei kestä" ei ole se oikea syy?"
Eli siis oma käsitys on, että mun terveys/mielenterveys ei kestä suhdetta. Exä ei sitä kumminkaan usko, vaikka olen useasti sanonut.
Exä on kai ansiosidonnaisella nyt, mutta jonnekin lainoihin/osamaksuihin/ruokaan menee rahat.
"Koska minulla ei ole mahdollisuutta muuttaa tällä hetkellä, asun kotona. Sulla on majapaikka sopivasti jossain odottamassa!"
Minullahan on oikeus asua omistamassani kiinteistössä ja mitä esim vanhempienkin mielipidettä olen kysynyt, niin ei minun tule kuin pakon edessä lähteä tästä?
Alempaan kohtaan ensin: kyse ei ole kysymyksestä vaan hän yrittää saada sinulta ns. säälipisteitä kertoen että hänellä ei ole muuta paikkaa asua. Joten hän "jää asumaan kotiin" (eli sinun luoksesi) ja vetoaa erinäisiin syihin miksi sinä voisit asua muualla.
Mutta jos omistat asunnon voit kertoa että hänen täytyy sitten maksaa käypä määrä vuokraa jos hän haluaa asua siinä (mihin hänellä tuskin on varaa mutta hän voi toki kertoa että suostuu siihen ja sitten syistä X & Y ei pystykään maksamaan mutta "maksaa myöhemmin" mitä ei välttämättä ikinä tapahdu). Tietysti sinulla on oikeus asua omistamassasi kiinteistössä. Mutta miten käytännössä sitten hoituu se että saat toisen häädettyä kun teidän suhteenne on ohitse. Se voi mennä hieman hankalaksi mutta onnistuu kuitenkin.
Ensimmäiseen osioon:
Ei ihmisillä tietysti ole mitään oikeutta saada tietää yhtään mitään mutta on yleensä katsottu vähintäänkin kohteliaaksi vastata kysymyksiin.
Kiinnostus voi loppua, rakkaus voi kuolla. Siihen ei tarvita mitään syytä. Elämä muuttaa ihmistä. Ei sen tarvitse olla toisen syy.
Toki ongelmista olisi hyvä puhua, miten suhdetta saisi paremmaksi jne.. mutta jos toinen on jo kertonut että haluaa eroa tuskin siinä puhuminen paljoa auttaa.. Se olisi pitänyt hoitaa jo aiemmin.
Syyksi se että terveys ja / tai mielenterveys ei kestä on oikein painava ja hyvä syy. Tuskin siinä sen tarkempia esimerkkejä tarvitsee kaivaa. Parempi että ei tullut ruumiita, alettu ryyppäämään, pettämään ja tekemään ties mitä. Toki nämä asiat on hyvä saada kuntoon (kuten ylempänäkin jo mainittiin) ennen seuraavaa mahdollista suhdetta. Tai ollaan taas samassa ongelmassa.
Jopa noin 50% avioliitoista (ei siis seurustelusuhteista missä se suhde on varmasti expotentiaalisesti suurempi, ainakaan itse en tiedä ketään joka olisi elämänsä aikana seurustellut vain yhden henkilön kanssa jonka olisi sitten nainut ja elänyt elämänsä loppuun saakka onnellisesti) johtaa eroon joten "halu elää lopun elämäänsä toisen kanssa" on toki ihailtavaa mutta valitettavasti harvemmin toteutuu nykypäivänä. Ei ole realistista otaksua tuollaista ja otaksun että ei tuolla sinun exälläsikään suhde sinuun ollut hänen elämänsä ensimmäinen suhde?
Monesti se ihastus kestää 3-6kk jopa kolmeen vuoteen mutta sen jälkeen pitää aktiivisesti (molempien osapuolien) rakentaa sitä suhdetta. Eikä se että asuu yhdessä riitä. Sitä aikaa pitää viettää yhdessä, tehdä asioita yhdessä, huomioida toista, harrastaa seksiä jne jne. Jos parisuhteen yksi(kin) osa-alue alkaa mennä alaspäin (ei esim. aika tahdo riittää kun tulee lapsia, työt, lainat jne.. eli elämä tielle) helposti huomaa että on vain kämppäkaveri ja alkaa etsimään sitä ihastusta muualta kun ei tunne rakkautta kotona.
Ja omasta asunnosta sun ei sen takia tarvi lähteä vaikka toinen niin toivoisi - hämmentävän kuuloinen koko ajatus tuolta daamilta, etsiköön itselleen uuden asumuksen. 
