No tuon työhomman kanssa meni niin jo niin Montypythoniksi, että siitä ei enää puutukaan kuin "se aika kuusta". Ja ymmärrys loppuu siihen paikkaan.
Kolmesti pahoittelin, että mitenkään en halua loukata, moittia, haastaa riitaa tai mitään.
Mutta että onko koskaan kuullut sellaista sanontaa, että "jos lusikalla annetaan, ei voi kauhalla vaatia".
Ihan konkreettinen esimerkki, että jos se kaveri yrittää sitä omaa ketutustaan purkaa pois saunomalla ja yrittää edes jotenkin saada hyvän fiiliksen edes dokaamatta saunakaljoja enempää
Niin sängystä selällään huudellaan että "ai pyörikö se kone jossain kohtaa". Muistaen toki mainita että "menehän sinäkin ajoissa nukkumaan tänään". Siinä sitten tyhjennät sen koneen ja siivoat muutenkin toisen jäljet koska se saunominenhan on sulle pelkkää lepoa.
Niin ilmoitin, että multa ei nyt tähän tule yhtään tämän enempää kontribuutiota tässä kohtaa.
Kaikessahan on kyse neuvottelutaktiikasta. Kerran kuussa se näyttää olevan sen verran haastavaa, että verrattaen erinomaisilla keittiöpsykologin taidoilla pysty siihen vaikuttamaan kerrassa mitenkään. Aina pitää kysyä itseltään, että onko tehtävässä mahdollista onnistua.
Ilmoitin, että kertoo sitten, kun ei enää ärsytä asia xyz - mulla on tässä vähän muuta tekemistä.
Yhden toisen projarin puoliso kuulemma pitää 3pv mykkäkouluja, kun kaupasta unohtuu joku tuote. Arvostin, koska kyseessä on kuitenkin nainen ja murjottava osapuoli on mies.
Olen monesti sanonut, että mulle kyllä käy keskustelu. Mutta pyysin nyt listaamaan tarvittavat esivaatimukset tähän, niin kalenteroin tähän ajan. Ei siitä kovin kauaa mennyt kun kävin kertomassa, että jos sen ihmisen kanssa haluaa olla niin voisi vaikkapa olla sen ihmisen kanssa. Ei tää oikeasti ole rakettitiedettä, mutta että jos edes vähäsen yritystä.