Koska ei ollut lainauksia eikä lähdettä, niin puhut siis itsestäsi eli teet ammatiksesi kalibrointeja?
Tuossa aiemmin ihmettelin kuvan pienoista punertavuutta ja technicolorin pre-calibration dE oli alle 3 sillä tarkuudella jonka kertoi i1DPro ilman korjausmatriisia.
Se korjaantui custom white pointilla, mutta ilmeisesti vaan kuvittelen tai sitten mittarin virhe sattuu olemaan niin päin että meni enemmän oikean suuntaan tai sitten silmä on tottunut vuosien varrella kuvaan joka ei ole oikea.
tässä ja
tässä on todettu i1DPro mittari tarkkuudeltaan melko kelpo kapineeksi harrastelijalle.
Olen ammatiltani värimäärittelijä, kalibrointi- ja värinhallintahommat ovat yksi osa kokonaisuutta.
En dissaa i1 Display Pro:ta. Olen itse omistanut yhden ja todennut että ilman kunnon spectrometriä se ei ole tarpeeksi tarkka tarpeisiini. Ja kunnon spectro ja ohjelmisto taas maksaa lisää, ja vaatii vaivaa ja lisää osaamista. Mulla on sellainen etu, että voin lähettää töissä käyttämäni näytön kuriiripalvelun hinnalla Belgiaan uudelleenkalibroitavaksi, jossa homman tekee näytön valmistaja laitteella joka maksaa yli tuplasti enemmän kuin näyttö itsessään. i1 display pro on hinta-laatusuhteeltaan ihan valtavan hyvä, mutta senkin tarkkuudella on rajansa.
Ja siis, jotta ongelma olisi helpompi ymmärtää: Alan ammattilaiset ovat mitanneet noita LG:n ja Panasonicin oledeja pienen henkilöauton hintaisilla spectrometreillä, ja todenneet että ne ovat siellä dE 3 tuntumassa, keskiarvoltaan, mikä on hyvä kuluttajalle, ei ihan riittävä ammattilaiselle.
Jos tällaista ruutua alkaa korjaamaan esimerkiksi i1 Display Prolla, joka kuten tuossa Chromapuren artikkelissa sanotaan, saattaa itsessään olla n. 2-4dE päässä referenssiarvosta ilman spectrometristä korjausta, pahimmassa tapauksessa kalibrointi heittää näkyvyyden rajalla olevat 3 dE arvot jonnekin 6-7dE tienoille - täten huonontaen tarkkuutta. Ja kyllä, olen itse testannut mitä oma i1 Display Pro sanoo Canonin 30000€ hintaisesta 4K HDR monitorista, joka on juuri kalibroitu, ja i1D:n mukaan olisi ollut kalibroinnin tarpeessa..
Jos kalibroitava näyttö on lähtökohtaisesti ihan päin persettä, vaikka dE 10 keskiarvolla, mikä on ihan tavallinen luku kuluttajalaitteissa, niin i1 Display Pro parantaa kuvaa, sillä omista rajoitteistaan huolimatta se silti muuttaa kuvaa lähes varmasti tarkempaan suuntaan, kunhan tekijän ammattitaito on kohdallaan.
Toki ymmärtäkää että väriavaruus toimii kolmiulotteisesti, joten pieleen mennyt kalibrointi ei heitä koko kuvaa liian tummaksi tai siniseksi, vaan esimerkiksi niin että tumma pää muuttuu sinisemmäksi, harmaasävyt vihreämmäksi ja kirkas pää keltaiseksi tms.
Tuosta punaisuudesta: Lähes jokaisella eri näyttötyypillä on oma spektrometriansa (tavallaan voit ajatella sen valon koostumuksena) joka antaa näytölle oman ilmeensä, silloinkin kun se on kalibroitu speksin mukaiseksi. Tässä kohtaa tulee helposti sellainen "toinen äidistä, toinen tyttärestä" valinta. white-led taustavalolla varustetut LCD:t ovat tyypillisesti joko sinertäviä tai magentaan päin kallellaan, RGB-taustavalaistut ja CRT:t kelmänvihertäviä jne. Jos huoneessa on vierekkäin kaksi "täydellistä" näyttölaitetta, joista toinen on plasma ja toinen lcd, niiden kuvat näyttävät lähes varmasti erilaisilta. Värimäärittelyssä on ihan tavallista, että asiakkailla on oma ruutunsa, ja värimäärittelijällä omansa. Jos esimerkiksi greidaaja haluaan nähdä molemmat näytöt samanaikaisesti, tehdään ns. metamerismikorjaus, jossa jommankumman näytön valkoista säädetään kunnes se näyttää samalta kuin toisessa. Tämä periaatteessa huonontaa näytön tarkkuutta, mutta on pienempi paha kuin kahden eriävän värimaailman katsominen samanaikaisesti.
Jotta tavikset saisivat käsityksen mistä ammattilainen puhuu, niin laitetaanpa pari kuvaesimerkkiä (ah niin mainioilta
puolalaisilta). Näistä voi tihrustaa paljastuuko kunkin käyttämällä näyttöpäätetekniikalla eroja mainitun 5 dE rajan tuntumassa B7:lla ja C8:lla. Valitettavasti Technicolor moodi ei ollut näissä valittuna.
Mä en tiedä mitä nämä kuvat yrittävät sanoa ilman kontekstia. Ilmeisesti ajatuksesi on, että kuvat todistavat että näytöt eivät ole speksissä paketista tulleella moodilla, mutta kalibroinnin jälkeen on parempi? No, siinä tapauksessa pyydän että vilkaiset molemmista linkkaamistasi kuvista peräkkäin noita kalibroituja kuvia - ne eivät meinaan ole lähelläkään toisiaan.
Toki olisi hyvä myös tietää mihin näyttöjä ollaan milloinkin kalibroimassa. Esimerkiksi ihan perus hdtv standardi eli rec.709 määrittää tällä hetkellä ideaaligammaksi bt.1886:n, vaikka suurin osa alan ammattilaisista käyttää edelleen tavan 2.4 power gammaa. Ja bt.1886:ssa pitäisi ottaa huomioon tilan vallitseva valo - joka useimmilla kuluttajilla ei ole hallittu.
Juuri näin eli dE:t ovat "parhaan" tehdasasetuksen virheet ja ammattilaisen mukaan tällaista kuvaa ei pystyisi erottamaan kalibroidusta näillä arvoilla. Näistä esimerkeistä jokainen voi arvioida millaisesta eroista puhutaan ja tuntuuko kalibrointi rahan ja vaivan arvoiselta. Itse en ainakaan kovin kauaa viitsisi katsoa tuota C8:n sinertävää kuvaa.
Toki tarpeeksi hyvässä tilassa 5dE kuvan erottaa, ja paljon pienemmänkin eron jos esimerkiksi kalibrointia kliksutellaan päälle ja pois samalla kun kuvaa tuijotetaan silmä kovana. Suurin osa ihmisistä ei katso tv:tä harmaassa, hämärässä kopissa johon aurinko ei paista. Jos tv:tä katsoo huoneessa jossa on ikkuna, katsojan silmät adaptoituvat ulkoa tulevaan valoon, ja näkökokemus muuttuu sitä mukaa kun aurinko ja pilvet liikkuvat taivaalla. Jos näkökentässä on paljon värejä, esimerkiksi värikäs tapetti, punainen sohva tms. näköaisti alkaa varsin nopeasti epäherkistymään kyseiselle värille, ja näköaistimus muuttuu jälleen. Tällaisessa tilassa referenssin tavoittelu on lähtökohtaisesti aika turhaa, varsinkin jos ollaan jo melko lähellä lähtökohtaisesti.
Referenssitilassa taas: Jos huoneen vallitseva valonlähde on ruutu itsessään, näköaisti alkaa varsin nopeasti adaptoitumaan näytön valkotasapainoon - ja hetken päästä sinertävä kuva ei ole sinertävä enää ollenkaan.
