Jos niitä virheitä ei halua nähdä tai etsiä niin miksi ihmeessä sitä kuvaa kannattaisi katsoa kriittisesti oikealla materiaalillakaan niitä etsiessä?
Meinaan vaan, että säästää aikaa ihan perkeleesti, kun katsoo vain kiltisti ne testikuvat (huom. oikeanlaiset!) koska kyllä ihan kaikki virheet näkyy myös jossain oikeassa materiaalissa, itse asiassa sopivanlaisessa oikeassa materiaalissa ne näyttää pahemmalle kuin testikuvissa.
Ainoa asia mitä testikuvissa olen nähnyt (läheltä) verrattua oikeaan materiaaliin on "osaväripikseliviat" (olikohan niitä ehkä 2 omassa, en muista eikä ne haittaa itseäni). Varmaan kirkkaana loistavat pikselit tietysti jokainen näkee ja ne haittaa varmasti. Mutta itselleni ainakin tuo testikuvien katsominen antaa mielenrauhaa ja niihin sitten oikeassa materiaalissa näkyvänä voi ohittaa sillä, että "joo tuohan oli se viiru mikä näkyi siinä ja siinä testikuvassa", sen sijaan, että se jäisi kaivelemaan mieltä, että onkos paneeliin tullut nyt jokin uusi "ominaisuus". Ei ainakaan omassa ole tapahtunut reilun vuoden aikana oikeastaan mitään muutosta, niitä vain alkaa huomata eri tavalla ajan kuluessa, kun "kuherruskuukausi" on ohi. Se taas, että kannattaako sitten alkaa sitä "yksisarvista" metsästämään useilla laitevaihdolla on eri asia, itselläni ainakin huonot kokemukset, että näillä alkutesteillä olennaisin juttu on mielestäni vain se, että tutustuttaa itsensä kyseisen tekniikan ominaisuuksiin ja päättää haluaako niiden kanssa elää vai ei. Toki ihan paska laite kannattaa vaihtaa mutta vaikkapa OLEDissa niin ne omat odotukset eivät aina ihan käy yksi yhteen sen kanssa ja omaan silmään "paska" voikin olla normaalia.
Oikeastaan ei noiden kuuluisi noin huonolta näyttää, jos paneeli toimisi näilläkin sävyillä kuten sen kuuluisi toimia. Toki ne sävyt on hailakoita, mutta ne näyttää ihan erilaiselta, jos ne OLEDin vertical bandingit ja "lcd-valovuotosimuloinnit" jne. ominaisuudet puuttuisivat. Tosiaan tuo tapa varmaan yleistyy vielä, kun uudemmissa masteroinneissa oikeaa mustaa käytetään aika niukasti nykyisin, kun se täysin musta ei ole oikein luonnollista monessakaan tilanteessa, ominaisuus johon alan kiinnittää ajan kanssa yhä enemmän huomiota vanhempaa blu-ray materiaaliani läpi kahlatessa. Toki tuo voimakas "taiteellinen" harmaannuttaminen ja ihan äärimmäisen mustan tason säännöstely on kaksi eri asiaa.
Mutta tähän "harmaannuttamiseen" ensimmäisen kerran OLEDin hankittuani olen alkanut kiinnittämään huomioita ja kyllähän ne välillä harmittaa aika lailla.
Itselläni oli tuollainen ennen ja ei kirkkaus senkään kanssa koskaan ollut mikään ongelma, niin OLEDin kirkkaus on kyllä piisannut oikein hyvin (OLED valo 25/100 asetuksella piisaa itselleni SDR-materiaalin kanssa, kun plasmassa kontrastisäätö oli n. 60/100). Mutta jos kirkasta havittelet ja valot päällä sitä enimmäkseen katselet, niin ei OLED ehkä ole järkevin vaihtoehto.
Aika hyvä, jos et tuohon paneeliin ole saanut polttojälkiä aikaan, niin sen puolesta kyllä ehkä OLEDillakin pärjäisit. Itselläni tuo plasma käryytti F1-logon ekan kisan jälkeen lopullisesti...
Eihän musta ihan mustaa ole VT60:ssä, joten oikein hyvä LCD:kin sen puolesta voisi mennä, jos hyvä yksilö sattuu kohdalle.
Onnea matkaan.
Lukaise läpi tuo OLEDin ongelmat (vai mikä se ketju olikaan) tässä foorumin osiossa niin saat vähän perspektiiviä asiaan.
Oletkos nyt ihan varma, että ne ovat pahentuneet ja et vain ole alkanut kiinnittämään niihin enemmän huomiota. Nehän näkyy selvemmin juuri yöllä tai muuten sopivan pimeässä katsellessa sopivalla materiaalilla. Alkuinnostuksen jälkeen niitä alkaa usein näkemään enemmän vaikka ne olisi siellä aina olleetkin.
Ominaisuuksiahan nuo on, että enpä usko.
Ainahan sitä voi yrittää mutta kyllä itse ennemmin palautusoikeuden puitteissa vaihtaisin tai hankkisin eri laitteen kuin alkaisin huollon kautta sitä tekemään (kentällä ei taideta edes ihan kaikkia juttuja säädellä mitä tehtaalla tehdään).