Oman tuntumani mukaan ihmiset ovat yleensä olleet luotettavia kaikista kohujutuista huolimatta. Yllättävänkin luotettavia.
Ilman muuta ovat luotettavia yleisellä tasolla. Nappiin mennyt kauppa on normaali asia, eikä sitä sen kummemmin nosteta esille, joskus ei edes palautetta tule. Sama homma täälläkin. Kauppa-alusta rullaa hyvin ja lopulta epärehellisyysketjuun nostetaan tapauksia todella harvoin siihen nähden, miten paljon kauppa-alueella on tavaraa myynnissä. Jos tutkii sen mitä pystyy, eikä ihan keneltä tahansa osta, niin on lopulta aika pieni todennäköisyys joutua huijatuksi. Ja sitten tietysti ToriDiili, joka onkin ainut, millä tulee ostettua tavaraa, ellei näy luotettavan oloisella myyjällä jotain ihan harvinaista tavaraa, jonka sattuu tarvitsemaan.
Kyllä noi menee sitten kun tulee sellainen ostaja joka niitä oikeasti tarvii. Tänä päivänä kaikki käytetty roina pitäis antaa ilmaiseksi tai sellaisella hinnalla, että ostaja ei tee tappio kaupassa kun itse taas samat romut laittaa myyntiin.
Varmasti menee. Jos 50€ tuotteesta useampi tarjoaa 30€, niin kyllä se jossain vaiheessa napsahtaa kohdalleen jopa sillä 50€:lla.
Olen huomannut, että jos myynnillä ei ole kiirettä, niin kannattaa aloittaa korkeammalta hintapyyntö ja tiputtaa sitten alaspäin siihen asti, kunnes menee kaupaksi. Yhtään tuotetta ei ole jäänyt myymättä ja tarjousten kiihtyessä huomaa milloin markkinahinta alkaa lähestymään. Monista tuotteista ei välttämättä itse ymmärrä minkä arvoisia ovat, niin tulee ihan yllätyksenä, että miten paljon niistä saa vuosien päästäkin. Joku helkutin Blu-Ray- asemakin meni 10€ halvemmalla mitä olin melkein 10 vuotta sitten maksanut. Siinäkin ajatuksena oli vielä kaappiin laittaessa, että kuskataan jätteeseen sitten kun jaksaa, eihän asemia enää tarvita. Onneksi olin just silloin vähän saamattomana (=SER-jätekeräys kaukana) ja sitten vaan unohtui koko asia. Sama homma vanhan bluetooth- kaiuttimen osalta. Ihan laatukampe ilman vikoja, mutta ei USB-C:ta, huono muoto/koko ja ikääkin jo melkeen 7v, uuden tarjoustuotteen etsintä käynnissä. Mietin jo vähän, että ei kai tuommosta vanhaa pierua kukaan osta, mutta sainkin yli 50% maksamastani uuden hinnasta ja tarjoajiakin ehti olla muutamia. Tilalle nappaan uudempaa tekniikkaa esim Marshall Middleton 1:n tai 2:n muodossa ja pääsen eroon taas yhdestä ei-USB-C- laturista.
Näistä saa hyviä oppeja uusien tuotteiden hankintaan. Jos ostaessa panostaa hyvän tarjouksen etsintään laadukkaasta tuotteesta, niin lopulta saatat saada myynnin jälkeen sen oman 5-10v käyttöajan ihan samaan hintaan, kuin jos olisit alunperin "säästänyt" ja ostanut jonku paskemman tuotteen. Esim Blu-ray- asemassa juuri se ostettu asema 60€ vai perus-DVD 30€. Toisesta saa 10v päästä myynnillä 50€ ja toisesta tuskin kymppiä. Lopulta maksoit Blu-raysta 10v käytöstä 10€ ja DVD:sta 30€ jos kukaan ei osta sitä. Kannustaa panostamaan kerralla laatuun (hintalaatusuhde tietenkin huomioiden), eikä krääsään. Ääriesimerkkinä vaikkapa Legot. 4v lapsi leikkii nyt osittain samoilla Legoilla, kuin minä 30 vuotta sitten ja jos sieltä laittais jonku linnan myyntiin, niin aika paljon siitä saa pätäkkää, vaikka sitä onkin hankala verrata ostohetken arvoon. Silti jossain näkee puhuttavan, että onpa ne kalliita! Höpö höpö. Tarjouksesta alle 50€ jostain 30 vuotta kestävästä paloasemasta on pilkkahinta, kun vertaa siihen krääsään, mikä menee roskiin ensimmäisen käyttöviikon tai viimestään yhden leikkijän käyttökokemuksen jälkeen.
Nyt kauppaa käyvänä se oikeastaan vähän ärsyttää, kun tajuaa millaisen määrän rahanarvoista tavaraa on kuskannut aikojen saatossa kierrätykseen. Ennen en pitänyt vaivan arvoisena laittaa 20€:n tavaraa myyntiin, mutta ToriDiilin halpuuden ja kätevyyden myötä sellaisestakin jaksaa raapustaa ilmoituksen. Ilmoituksen teossa menee alle viisi minuuttia ja kauppojen jälkeen ei muuta kuin pakettiin ja vaikkapa työmatkalla voi nakata pakatun tuotteen pakettiautomaattiin. Onhan tämä ihan kiva juttu, että tavarat löytävät uuden kodin ja molemmat osapuolet ovat yleensä tyytyväisiä. "Toisen roska on toisen aarre" lienee sopiva ilmaisu. Torin myötä on tullut tavaksi, että jos ei banaaninkuorista puhuta, niin roskiin menossa oleva kama pitää tutkailla sillä silmällä, että irtoaisikohan tästä kuitenkin vielä pikkuisen riihikuivaa.
