Hyvä kirjoitus ja jaan samat näkemykset.Tulevista vuosista tuossa puhuttiinkin, ei varsinaisesta hyökkäyksestä juuri nyt. Siihen välille voi kuitenkin kuulua vuosien ajan kaikenlaista hybridivaikuttamista jne.
Natossa varautuminen laajempaan selkkaukseen on Yhdysvaltoja lukuun ottamatta jäänyt vuosikymmenten varrella riittämättömäksi, kun naiivit poliitikot ovat tuudittautuneet vanhan pelotteen voimaan ja uskoneet Venäjän sanomisia, vaikka teot ovat olleet jotain muuta. Lisäksi Natomaat kuluttavat osittain omia varastojaan Ukrainassa, joka voi sekin olla ainakin jossakin määrin Kremlin suunnitelmien mukaista.
Venäjä saa lisäksi jatkuvaa tukea mm. Kiinasta ja sairaalloiset laajentumishalut etupiireineen ovat ilmiselviä. Ukrainan tilanne ei näytä hyvältä ja Venäjä voi hyvinkin saada vain lisää intoa sen sodan lopputuloksesta, jos ja kun se on millään tavalla Venäjälle myönteinen.
Ja sitten on tietenkin vielä epäselvää, että mitä tekee Kiina mm. Taiwanissa, vai tekeekö mitään.
Tiivistetysti Euroopan turvallisuuspolitiikka ei ole ollut näin epävakaalla pohjalla sitten WW2:n. Kylmä sotakin oli tavallaan ennakoitavampaa. Varautumista siis tarvitaan monella eri tasolla.
Kuten olen sanonut, avain tähän tilanteeseen löytyy Kiinasta. Toisaalta on ihan hyvä, että Trump ja USA nimeää sen päävihollisekseen - mutta sillä välin euroopassa natomaiden pitäisi katsoa itään ja lyödä kaksipäiseltä kotkalta vähintään toinen pää lopullisesti irti.
Mutta tämmöiseen ei tämä pehmeiden arvojen ja diplomatian politiikka taivu. Onneksi meillä on myös JEF, johon ainakin sotilaallisesta perspektiivistä itse luotan enemmän kuin Natoon, jonka roolin näen enemmän lähinnä tietotaidon ja tiedustelutiedon vaihtamisessa. Ainakin niin kauan, kun se on koeponnistettu ja luuloni osoitettu vääräksi.