Mysteerit, myytit, selittämättömät ilmiöt, esineet ja tapahtumat

[Mikkos]

Mysteerejä tullut luettua lähiaikoina ja kiinnostavia ovat olleet pyramidin sisältä aika vasta löytynyt uusi tyhjä tila, raamatun loputtomat ihmeelliset mysteerit, vanhoista Djatlovin solan onnettomuus, vatikaanin salaiset kirjat ja Fatiman ennustukset sekä kuolleen meren kääröt ja muut evankeliumit.

Ymmärrettävää silti tavallaan, että vatikaani salaa paljon asioita ettei syntyisi paniikkia, vaikka kyllähän tuo Fatiman kolmas salaisuus alkoi mietityttämään: Eräässä haastattelussa Johannes Paavali II sanoi: ”Jos luette, että mantereet jäävät merien alle ja miljoonat ihmiset kuolevat yllättäen muutamissa minuuteissa, kun tämä kerran on tiedetty, ei todellisuudessa ole tarpeellista vaatia tämän salaisuuden julkistamista".

Pyramidi on mielenkiintoinen juttu, saa nähdä mitä paljastuu kun tekniikka kehittyy.
Raamattu on satukirja siinä missä muutkin joten en näe tuossa enempää mysteeriä kuin muissakaan fiktioissa.
Vatikaanin salaiset kirjat ei välttämättä ole muuta kuin pedofiilien suojelun aikakirjat ja dokumentit.
Fatiman ennustukset on ihan tuntemattomia minulle henk. koht.
Kuolleen meren kääröissäkään en näe mitään sen ihmeempää kuin vuohipaimenten nuotioitarinoita tallennettu tekstiksi.
Evankeliumit ovat sepitettä siinä missä raamattukin eikä evankeliumeita ole kirjoittanut yksi henkilö niinkuin raamattu välttää. Kyseisisiä kirjoittajia kun ei ole edes olemassa ja ne on kirjoitettu satoja vuosia oletettujen tapahtumien jälkeen.

 

[dragon age]

Mysteerithän on omasta mielestä vain mysteerejä, ei ne mikon mielestä tietenkään ole.

 

[Mikkos]

Mysteerithän on omasta mielestä vain mysteerejä, ei ne mikon mielestä tietenkään ole.

Niinno, omasta mielestä mysteeri on asia mitä tiede ei ole selvittänyt. Noissa esimerkeissä ei mitään selvittämätöntä ole.

 

[taski]

Kyllä niissä se mysteeri on, että miksi ovat niin laajasti tiedossa ja säilyneet tuhansia vuosia jos ovat vain jonkun paikallisen kadun miehen höpöhöpö juttuja. Sehän se todellinen mysteeri onkin, että mikä niiden totuuspohja on.

 

[Mikkos]

Kyllä niissä se mysteeri on, että miksi ovat niin laajasti tiedossa ja säilyneet tuhansia vuosia jos ovat vain jonkun paikallisen kadun miehen höpöhöpö juttuja. Sehän se todellinen mysteeri onkin, että mikä niiden totuuspohja on.

Sulla on vähän väärä lähestymistapa. Sä lähdet oletuksesta että nämä tarinat eivät olisi muuttuneet tuhansien vuosien aikana ja olisivat yhden ihmisen suusta joka ei pidä paikkaansa. Raamattua on tulkittu, muutettu ja lisälty ja poisteltu juttuja tuhansien vuosien aikana niin eikai siinä sen ihmeempää. Ja mitä leviämiseen tulee niin mikaa ja ristiretket eivät ole tuttuja? Uskot tai kuolet.

Siks toisekseen, vaikka sa tarinoista olisikin säilynyt niin se ei silti todista sitä että joku kadunmies olisi niin joskus sanonut vaan koottuja kertomuksia eri lähteistä.

 

[taski]

Enhän minä sitä väitä että ne totta olisivat. Tarkoitin yleisesti että miksi eri uskontojen kirjoitukset on otettu niin vakavasti niin laajalla otannalla ja mikä niiden leviämiseen alun perin on johtanut. Siihen varmaa vastausta tuskin tietää kukaan.

 

[Johan_V]

Enhän minä sitä väitä että ne totta olisivat. Tarkoitin yleisesti että miksi eri uskontojen kirjoitukset on otettu niin vakavasti niin laajalla otannalla ja mikä niiden leviämiseen alun perin on johtanut. Siihen varmaa vastausta tuskin tietää kukaan.

Yhteinen uskonto lisää yhteisön todennäköisyyttä selvitä. Voi vain kuvitella kuinka paljon on uskontoja ja kirjoituksia joista ei ole jäänyt mitään jäljelle jälkipolville.

 

[Tonnin Seteli]

vanhoista Djatlovin solan onnettomuus

Tämähän suht äskettäin muuttui huomattavasti vähemmän mysteeriksi ja peräti ei-mysteeriksi, kun aikaisempi harhaanjohtava tieto teltan paikasta osoittautui vääräksi. Tämä palanen auttoi siihen, että saatiin ainakin yksi johdonmukainen ja aukoton selitys tapahtumille. Se siis saattoi olla(ja mitä todennäköisimmin oli) vain traaginen onnettomuus.

 

[Bertta]

Kyllä niissä se mysteeri on, että miksi ovat niin laajasti tiedossa ja säilyneet tuhansia vuosia jos ovat vain jonkun paikallisen kadun miehen höpöhöpö juttuja. Sehän se todellinen mysteeri onkin, että mikä niiden totuuspohja on.

Australian aboriginaalien tarinat ovat säilyneet kymmeniätuhansia vuosia suullisena perinteenä. Tämä tiedetään koska niistä on tunnistettu noin vanhoja luonnonilmiöitä. Tarinoissa on jonkin verran väritettyjä tositapahtumia.

Nämä länsimaiset sadut ovat aivan peruskauraa heidän juttuihinsa verrattuna ja ovat muodostuneet aivan samalla tavalla. On tapahtunut jotain poikkeuksellista ja merkittävää. Asiasta on ryhdytty kertomaan uusille sukupolville. Tapahtuma on alunperinkin ymmärretty väärin ja tarinaan on vuosituhansien aikana lisäilty kaikenlaista vaikka perusta on pysynyt jotakuinkin ennallaan.

 

[vindicator rapeto]

Tutkimus: elävät organismit säteilevät heikkoa valoa, joka katoaa kuoleman myötä​

Nyt se on tutkittu, meillä on kuin onkin "aura". Tästä päästäänkin lennokkaasti sitten vaikkapa sielunvaellukseen ja uudelleensyntymiseen - sillä jonnekinhan sen sielun on elävän kuoleman jälkeen mentävä.
Tuo "elämänvalo" säteilee myös eri tavalla sairauden lannistamassa kuin terveessä yksilössä.

 

[Mikkos]

Tutkimus: elävät organismit säteilevät heikkoa valoa, joka katoaa kuoleman myötä​

Nyt se on tutkittu, meillä on kuin onkin "aura". Tästä päästäänkin lennokkaasti sitten vaikkapa sielunvaellukseen ja uudelleensyntymiseen - sillä jonnekinhan sen sielun on elävän kuoleman jälkeen mentävä.
Tuo "elämänvalo" säteilee myös eri tavalla sairauden lannistamassa kuin terveessä yksilössä.

Heti kun selvitetään mikä on sielu ja sitten todistetaan sen olemassaolo.

 

[vindicator rapeto]

Heti kun selvitetään mikä on sielu ja sitten todistetaan sen olemassaolo.

Kaiketi kristillisessä näkemyksessä "sielu" on sidottu ihmiseen. Siis ei eläimiin, kasveihin tms. vaan pelkästään ihmisiin. Muista uskonnoista tai käsityksistä en sitten oikein tiedäkään.

Uutisessahan on siitä juttua että kaikki elävä säteilee tätä outoa valoa, joka katoaa kuoleman hetkellä tai vähän sen jälkeen. Eli jos tuo olisi sielu, se ei ainakaan olisi "kristillinen sielu" tai toimisi kristillisten periaatteiden mukaan.

Sielun painoa on jopa yritetty mitata ihmisestä, lähinnä kai kuolevista ihmisistä mutta mitään ei ole kyllä löytynyt. Ihan semimielenkiintoinen idea kuitenkin, ajatus siitä että ihmisen tietoisuus olisi sidottu sieluun, toisaalta nykyisen tietämyksen perusteella erittäin, erittäin epätodennäköistä. Oman käsityksen mukaan ihmisessä tietoisuuden muodostaa hienostuneet ja tiiviit hermoyhteydet.

 

[Master_Of_Disaster]

En järkevämpää ketjua haulla löytänyt ja perimmäinen ajatuskin vielä osaksi hakusessa. Olkoon tässä.

Kun alat tietoisesti/suunnitelmallisesti "ajattelemaan" jotain mielessä, niin tämä ottaa melkein saman ajan kuin kertoisit siitä.
Toisaalta taas jotain taustalla tapahtuvaa "ajatusta", mitä ei varsinaisesti/tietoisesti mieti, vaan tekee tämän spontaanisti mielessään, ehtii käydä silmän räpäyksessä isommankin skenaarion läpi. Eli vähän kuin ajatus jostain ja ratkaisu oli samantien mielessä, ei viivettä tai mitään ylimääistä. Hankala tuoda esille mitä tarkoitan.


Rajoittaakohan aivot "tehoa" useimmissa tilanteissa, vai onko tämän enemmän ajan kulkuun/havaitsemiseen liittyvää toimintaa.
Esim. unessa voi olla pitkiä tapahtumia, mutta aikaa kulunut vain pieni tovi, esim. torkahtaa hetkeksi tai nukkuu katkottaista unta.
Kyllähän normaali tietokone voi laskea hetkessä vaikka jonkun hieman monimutkaisemman laskun, ja mielessään kun tätä alkaa "laskemaan", niin ottaa sekunnin tai enemmän, riippuen yhtälöstä. Sanotaan että vieläkään tehokkaimpien tietokoneiden laskentateho ei ole aivojen tasolla. Mutta silti joku 486 laskee/"ajattelee" nopeammin kuin aivot. Sitten taas AI/teknologia ei vieläkään yllä edes unien tasolle, aistit, yms., saati sitten että voisi luoda Matrixin josta et erota onko totta vai ei.



Tämä lähti siitä, kun yhtenä yönä nukuin huonosti ja lyhyitä pätkiä. Unet oli vahvoja ja pitkiä. Tätä miettiessä tulin jossain haarassa tuohon yllä olevaan pohdintaan.
Muutenkin oli jännä uni, kun jos aiemmin on meinannut kuolla unessa, esim. vaikka hukkua, niin on herännyt ennen h-hetkeä. Nyt olin jossain katolla ja putosin, kuitenkin tunsin/kuulin/aistin kuinka mäjähdin kenttään, mutta olin kuitenkin siellä "ylhäällä" tai jossain kauempana.
En osaa sanoin kertoa/kuvailla millainen tila/tunne oli siinä unessa sen jälkeen, mutta jotenkin ihmettelin missä olen ja mitä/mikä tämä tila on. Jotenkin joku tuttu oli siinä läsnä/lähellä, mutta itse en ollut, vaikka olin. Tuon paremmin en osaa kuvailla.
Tämän kun muisti aamulla hyvin ja yritti ajatella sitä uudelleen, niin pääsi tähän aivojen käyttöön ja sen kapasiteettiin, yms.

 

[David ":DA" Imodium]

En järkevämpää ketjua haulla löytänyt ja perimmäinen ajatuskin vielä osaksi hakusessa. Olkoon tässä.

Kun alat tietoisesti/suunnitelmallisesti "ajattelemaan" jotain mielessä, niin tämä ottaa melkein saman ajan kuin kertoisit siitä.
Toisaalta taas jotain taustalla tapahtuvaa "ajatusta", mitä ei varsinaisesti/tietoisesti mieti, vaan tekee tämän spontaanisti mielessään, ehtii käydä silmän räpäyksessä isommankin skenaarion läpi. Eli vähän kuin ajatus jostain ja ratkaisu oli samantien mielessä, ei viivettä tai mitään ylimääistä. Hankala tuoda esille mitä tarkoitan.


Rajoittaakohan aivot "tehoa" useimmissa tilanteissa, vai onko tämän enemmän ajan kulkuun/havaitsemiseen liittyvää toimintaa.
Esim. unessa voi olla pitkiä tapahtumia, mutta aikaa kulunut vain pieni tovi, esim. torkahtaa hetkeksi tai nukkuu katkottaista unta.
Kyllähän normaali tietokone voi laskea hetkessä vaikka jonkun hieman monimutkaisemman laskun, ja mielessään kun tätä alkaa "laskemaan", niin ottaa sekunnin tai enemmän, riippuen yhtälöstä. Sanotaan että vieläkään tehokkaimpien tietokoneiden laskentateho ei ole aivojen tasolla. Mutta silti joku 486 laskee/"ajattelee" nopeammin kuin aivot. Sitten taas AI/teknologia ei vieläkään yllä edes unien tasolle, aistit, yms., saati sitten että voisi luoda Matrixin josta et erota onko totta vai ei.



Tämä lähti siitä, kun yhtenä yönä nukuin huonosti ja lyhyitä pätkiä. Unet oli vahvoja ja pitkiä. Tätä miettiessä tulin jossain haarassa tuohon yllä olevaan pohdintaan.
Muutenkin oli jännä uni, kun jos aiemmin on meinannut kuolla unessa, esim. vaikka hukkua, niin on herännyt ennen h-hetkeä. Nyt olin jossain katolla ja putosin, kuitenkin tunsin/kuulin/aistin kuinka mäjähdin kenttään, mutta olin kuitenkin siellä "ylhäällä" tai jossain kauempana.
En osaa sanoin kertoa/kuvailla millainen tila/tunne oli siinä unessa sen jälkeen, mutta jotenkin ihmettelin missä olen ja mitä/mikä tämä tila on. Jotenkin joku tuttu oli siinä läsnä/lähellä, mutta itse en ollut, vaikka olin. Tuon paremmin en osaa kuvailla.
Tämän kun muisti aamulla hyvin ja yritti ajatella sitä uudelleen, niin pääsi tähän aivojen käyttöön ja sen kapasiteettiin, yms.

Sattuiko se kun putosit?

 

[Master_Of_Disaster]

Sattuiko se kun putosit?

En muista yhtään, kun useampi yö aikaa. Ainakin sen jotenkin aistin/tunsin ja osumasta jäänyt ääni jäi mieleen.



Just hiljattain eukollekin sanoin, että nyt oikein innolla käy nukkumaan. Kun niin eläviä/selkeitä unia ollu jonkin aikaa. Ainoa muutos tässä hiljattain on D-vitamiini vaihto kiinteään tablettiin, aiemman nestekapselin sijaan. Muistan kun aloin syömään D vitamiinia 15v sitten, niin vaikutti uniin/nukkumisiin jollain tapaa.

 

[Jebaus]

En muista yhtään, kun useampi yö aikaa. Ainakin sen jotenkin aistin/tunsin ja osumasta jäänyt ääni jäi mieleen.



Just hiljattain eukollekin sanoin, että nyt oikein innolla käy nukkumaan. Kun niin eläviä/selkeitä unia ollu jonkin aikaa. Ainoa muutos tässä hiljattain on D-vitamiini vaihto kiinteään tablettiin, aiemman nestekapselin sijaan. Muistan kun aloin syömään D vitamiinia 15v sitten, niin vaikutti uniin/nukkumisiin jollain tapaa.

Olisikohan tuossa ajattelussa ennemminkin kyse, että se pitää käydä läpi hitaasti jotta sisäistät asian?

Unista mielestäni on jo oma ketju, itse olen lapsesta asti jo osannut "hallita" uniani, en ole koskaan nähnyt painajaisia ja ylipäätänsä, näen unia jo ihan lyhyilläkin päiväunilla. Luulin myös pitkään, että kaikilla asia on näin.