The Substance
Olihan pläjäys, tähän ei Hollywood pysty.
Erittäin suositeltava, mutta vaatii katsojaltaan asennetta ja reipasta mieltä. Ajatuksia herättävä. Voitti Cannesissa parhaan käsikirjoituksen palkinnon. Varmaan jokaisesta näytöksestä joku kävelee kesken ulos. Virkistävää vaihtelua tusinatuotteisiin.
4,5/5
Parhaimmillaan, jos ei tiedä juonesta mitään etukäteen. Spoilerissa kannustusta tarvitseville arvostelu (jossa ei spoilereita)
Iltamassa kävin tämän katsomassa ilman ennakko-odotuksia ja myös lukematta arvosteluita etukäteen.
Olihan tämä pitkästä aikaa huikea leffa ja onneksi pääosin hyvässä mielessä. Kauhugenreen tämä ei oikein osu, paitsi jos on tottunut pitämään 80-luvun "Bad Tastea" ja muita vastaavia kauhuna. Välistä tulee mieleen myös David Cronenbergin ja David Lynchin tuotannot historiasta. Hohtoakin sivutaan yhdessä kohtauksessa. Ei tämä kyllä varmasti sovellu kaikille, varsinkaan jos odottaa jotain erityisen syvällistä taidepläjäystä, mutta jos nyt vaikka tuo mainittu Bad Taste on aiheuttanut joskus tahattomia naurunpyrskähdyksiä, niin luulisi tämänkin maistuvan. Tästäkin näytöksestä käveli muutama tyyppi ulos jossakin 45min kohdalla ja melko selvästi vain siksi, kun eivät pitäneet leffan tyylistä. Tuossa vaiheessa tarinaa ei kuitenkaan ole tapahtunut vielä mitään erityisen ihmeellistä. Ei kannata käsittää väärin, kyllä tässä on ihan oikeaa ajatusta taustalla, mutta se tuodaan esille sillä tavalla, että ei välttämättä maistu herkimmille nirppanokille.
Hollywoodin ja somemaailman kauneuspainotteisen ja pinnallisen kertakäyttökulttuurin kritisointi oli tässä se juttu ja se kyllä upposi hienosti. Upea kuvaus, näyttely, lavasteet, käsikirjoitus ja äänimaailma (ai että sitä "maiskuttelun" ääntä). Elokuvan ongelmana olivat lähinnä muutamat tarpeettoman pitkäksi venytetyt kohtaukset ja myös hieman liiankin korostettu pehmopornomainen pyllynpyörittely, joka varmaan oli ohjaajalta tahallinen valinta, kun sitä samaahan leffassa juuri kritisoidaan.
Trailerin olin nähnyt etukäteen ja sen verran tiesin, että Demi Mooren suoritusta oli kehuttu ja että sekä leffa, että Moore saivat Cannesissa jättiaplodit. En ihmettele miksi, eli ihan ansaittuja kehuja on Moorelle jaettu rohkeasta ja hienosti vedetystä roolista ja sitä vain alleviivaa se, kun Moore on itsekin tunnettu siitä, että hänen kroppaa on leikelty vuosien varrella vaikka mistä ja millä tavalla. Nappivalinta rooliin. Myös Margaret Qualley vetää roolinsa hienosti, mutta jää silti Mooren varjoon.
Kolmas näytös leffassa lähtee kyllä kirjaimellisesti käsistä.
Hienoa, että tällaisiakin uskalletaan tehdä ja vieläpä näin "laadukkaasti". 4,5/5