Mitä et enää siedä elokuvissa?

Sitä kuinka usein ihmiset kutsuu toisiaan nimeltä.

Sovitaan vaikka, että huoneessa on kaks äijää nimeltä seppo ja matti.

Matti: Kuule Seppo sun tarttis vähentää tuota kaljan juontia.
Seppo: *vihaisena* Matti mitä vittua
Matti: No Seppo mä olen huolissani susta.
Seppo: Matti mä tiedän...jne jne

Ei kukaan puhu oikeasti noin. Siis ei kukaan.
Varsinkaan jos huoneessa on tasan kaks ihmistä ja vaikka mäkin olen viettänyt iltaa vaikka viiden ihmisen kanssa niin kenenkään ei ole koskaan tarvinnut kutsua toista nimeltä.
Aina sama homma olkoon sitten peli, leffa tai tv-sarja ja aina tuo ärsyttää ihan yhtä paljon.
Olettaako tekijät ettei katsojat enää muista hahmoja vai mikä tuossa on idea?
 
Vepasto sanoi:
Hieman OT.
Amerikkalaisissa elokuvissa on usein pieni "viinapöytä" jossa on kannussa viskia tai konjakkia ja sitä sitten otetaan lasilliset kun tullaan kotiin ja oetetana naukut tiukan paikan tullen. Mistähän tämä tapa on oiken tullut ja onko tuo yleistä oikeasti ?

Toisessa tapauksessa työpaikan kaapissa on aina pullo josta kipataan lasilliset silloin tälläin. Onko tämäkin joku yleinen tapa , vai mistä ihmeestä tämänkin on uinut elokuviin yleiseksi tavaksi ?

Aika deekuja nuo amerikkalaiset. Yhetenään ryystävät kesken päivää :)
Napsauta laajentaaksesi...
Eikö tämä ole enemmän vanhempien leffojen (50-60 luvut) juttu? Eikä niinkään vain amerikkalaisisaa vaan myös brittiläisissä. Kaikki rikosleffat, Hithcockit ja bondit niin kyllä menee rekvisiittaviinaa aika monta annosta.
 
Sitä, millä taktiikalla elokuvia myydään ja Oscar-ehdokkuuksia haetaan. Pöyristytään kun ei värillisistä naisista kertova elokuva ollut paras vaikka se kertoi värillisistä naisista.

Toisaalta katoin Disney+:sta myös hyvän leffan jossa aika keskeisenä aiheena myös sukupuolitasa-arvo eli The Last Duel oli oikeasti hyvä tarina ja ihan hyvä elokuva. Toisaalta ei kannata tätä kannanottoa ottaa muka asiantuntevana, katon hemmetin vähän uusia leffoja. Lähtökohtaisesti aina ennen 2000-lukua tehty valikoituu todennäkösemmin katottavaksi kuin sitä uudempi.
 
Partis sanoi:
Sitä kuinka usein ihmiset kutsuu toisiaan nimeltä.

Sovitaan vaikka, että huoneessa on kaks äijää nimeltä seppo ja matti.

Matti: Kuule Seppo sun tarttis vähentää tuota kaljan juontia.
Seppo: *vihaisena* Matti mitä vittua
Matti: No Seppo mä olen huolissani susta.
Seppo: Matti mä tiedän...jne jne

Ei kukaan puhu oikeasti noin. Siis ei kukaan.
Varsinkaan jos huoneessa on tasan kaks ihmistä ja vaikka mäkin olen viettänyt iltaa vaikka viiden ihmisen kanssa niin kenenkään ei ole koskaan tarvinnut kutsua toista nimeltä.
Aina sama homma olkoon sitten peli, leffa tai tv-sarja ja aina tuo ärsyttää ihan yhtä paljon.
Olettaako tekijät ettei katsojat enää muista hahmoja vai mikä tuossa on idea?
Napsauta laajentaaksesi...
Tämä on kyllä erittäin hyvin sanottu. Joissain harvoissa tapauksissa tuo nimeäminen on saatu leivottua luontevasti dialogiin, kun se nimi toistetaan vain kerran, mutta helposti menee kyllä överiksi.
 
Partis sanoi:
Sitä kuinka usein ihmiset kutsuu toisiaan nimeltä.

Sovitaan vaikka, että huoneessa on kaks äijää nimeltä seppo ja matti.

Matti: Kuule Seppo sun tarttis vähentää tuota kaljan juontia.
Seppo: *vihaisena* Matti mitä vittua
Matti: No Seppo mä olen huolissani susta.
Seppo: Matti mä tiedän...jne jne

Ei kukaan puhu oikeasti noin. Siis ei kukaan.
Varsinkaan jos huoneessa on tasan kaks ihmistä ja vaikka mäkin olen viettänyt iltaa vaikka viiden ihmisen kanssa niin kenenkään ei ole koskaan tarvinnut kutsua toista nimeltä.
Aina sama homma olkoon sitten peli, leffa tai tv-sarja ja aina tuo ärsyttää ihan yhtä paljon.
Olettaako tekijät ettei katsojat enää muista hahmoja vai mikä tuossa on idea?
Napsauta laajentaaksesi...

Toki tuo menee leffoissa ja sarjoissa joskus liiallisuuksiin (joskin osin tarkoituksella kun tosiaan halutaan, että katsojat muistavat hahmojen nimet), mutta kyllä tuossa on myös ihan aito kulttuuriero, sillä anglosfäärissä (erityisesti jenkeissä) on tapana hokea keskustelukumppanin nimeä huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Todella monenlaiset eri keskusteluoppaat ym. nimenomaan kehottavat kutsumaan ihmisiä nimeltä, koska sillä saat heidän huomionsa, osoitat että ylipäätän muistat heidän nimensä jne.
 
Suomalaisessa puhekultturissa tuo vaan pistää korvaan aika pahasti. Jopa ärsyttää, jos viljellään liialti.
Mutta vieljelläänkö tuota suomalaisissa elokuvissa ollenkaan ?
 
Vepasto sanoi:
Hieman OT.
Amerikkalaisissa elokuvissa on usein pieni "viinapöytä" jossa on kannussa viskia tai konjakkia ja sitä sitten otetaan lasilliset kun tullaan kotiin ja oetetana naukut tiukan paikan tullen. Mistähän tämä tapa on oiken tullut ja onko tuo yleistä oikeasti ?

Toisessa tapauksessa työpaikan kaapissa on aina pullo josta kipataan lasilliset silloin tälläin. Onko tämäkin joku yleinen tapa , vai mistä ihmeestä tämänkin on uinut elokuviin yleiseksi tavaksi ?

Aika deekuja nuo amerikkalaiset. Yhetenään ryystävät kesken päivää :)
Napsauta laajentaaksesi...

Ja yleensä ravintolasta lähdetään alkoholijuomien jälkeen omalla autolla kotiin...varsinkin 80-luvun leffoissa tota on usein
 
Hifiguru sanoi:
Ja yleensä ravintolasta lähdetään alkoholijuomien jälkeen omalla autolla kotiin...varsinkin 80-luvun leffoissa tota on usein
Napsauta laajentaaksesi...
Useampi vaihto-oppilaana Jenkeissä ollut vahvisti että tämä on enemmän tapa kuin poikkeus yhä vieläkin. Baariin kun mennään niin vähiten kännissä oleva rattiin ja sama takaisinpäin. Hullulta kuullostaa mutta näin kertoivat.
 
Ei nyt ärsytys vaan havainto. Elokuvissahan keskustellaan naamat vastatusten aika usein, eli etäisyyttä ei ole juurikaan. Lienee kuvausteknisistä syistä. Oikeassa elämässä ahdistaisi ihan helvetisti jos joku tulisi selittämään 30 cm päähän omasta naamasta ja tuijottaisi kuin yleinen syyttäjä.
 
Viimeksi muokattu:
R+L=J sanoi:
Useampi vaihto-oppilaana Jenkeissä ollut vahvisti että tämä on enemmän tapa kuin poikkeus yhä vieläkin. Baariin kun mennään niin vähiten kännissä oleva rattiin ja sama takaisinpäin. Hullulta kuullostaa mutta näin kertoivat.
Napsauta laajentaaksesi...
Ihan samanlaista touhua ihan suomessakin..
 
No vaikkapa tätä trendiä herättää henkiin jo kuolleita hahmoja, ja aiheesta löytyykin tuore video:

 
Jos elokuvan alkuteksteissä mainostetaan elokuvaa tositarinana ja sitten laitetaan asioita joita ei ole tapahtunut ja tapahtumajärjestyskin on pielessä. Onhan siihen saatu silloin ylimääräistä draamaa, mutta fiktion muodossa.
 
Cortonki sanoi:
Jos elokuvan alkuteksteissä mainostetaan elokuvaa tositarinana ja sitten laitetaan asioita joita ei ole tapahtunut ja tapahtumajärjestyskin on pielessä. Onhan siihen saatu silloin ylimääräistä draamaa, mutta fiktion muodossa.
Napsauta laajentaaksesi...

no pakkohan sitä fiktiota on sinne sijoittaa muodossa tai toisessa, sillä kuvaaja ei ollut mukana oikeissa tapahtumissa. Ja eikös se termi ole "perustuu tositapahtumiin", joka jo ilmaisuna itsessään jättää taiteellisia vapauksia elokuvalle.
 
Vepasto sanoi:
no pakkohan sitä fiktiota on sinne sijoittaa muodossa tai toisessa, sillä kuvaaja ei ollut mukana oikeissa tapahtumissa. Ja eikös se termi ole "perustuu tositapahtumiin", joka jo ilmaisuna itsessään jättää taiteellisia vapauksia elokuvalle.
Napsauta laajentaaksesi...
Ymmärrän että dokumentit on erikseen, mutta dramatisoinnissakin on rajansa kun asiaa aletaan vääristelemään, esim. tyypillisesti niin että jollain asialla/henkilöllä olisikin eri (suurempi/vähempi) merkitys kuin oikeasti oli, tai jätetään jostain kertomatta kokonaan jotta vaikkä päähenkilö olisi puhtoisempi tai valkopestään jonkun organisaation osuus pois. Usein ainakin elämäkertatyyppiset leffat peruustuu johonkin kirjaan, joten puolueellisuus/kapea näkökulma voi tulla jo sieltä.
 
Elvis Jagger sanoi:
Ymmärrän että dokumentit on erikseen, mutta dramatisoinnissakin on rajansa kun asiaa aletaan vääristelemään, esim. tyypillisesti niin että jollain asialla/henkilöllä olisikin eri (suurempi/vähempi) merkitys kuin oikeasti oli, tai jätetään jostain kertomatta kokonaan jotta vaikkä päähenkilö olisi puhtoisempi tai valkopestään jonkun organisaation osuus pois. Usein ainakin elämäkertatyyppiset leffat peruustuu johonkin kirjaan, joten puolueellisuus/kapea näkökulma voi tulla jo sieltä.
Napsauta laajentaaksesi...
Eikös nämä tositapahtumiin perustuvat elokuvat ole saaneet käytännössä alkunsa propagandasta ja omien tekojen valkopesusta sota-/länkkärileffoissa (ennen kuin keksittiin antisankarit)?

Olen huomannut etten siedä enää elokuvissa vanhojen partojen nimellä ratsastamista. Bruce Willis paraatiesimerkki ja sitten kaikki perus arskat ja syltyt. Kuka tahansa joka oli ennen kova luu, oli kova luu hyvien leffojensa ansiosta eikä kasasta kökköä tehdä hyvää elokuvaa sillä että siinä on sama nimi kuin hyvissä elokuvissa 30-40 vuotta sitten.

Käytännössä esittävät itseään/vanhoja roolihahmojaan jossain koomisessa köntsässä eikä elokuvalla ole tarjota mitään muuta sisältöä. Mitä vanhemmaksi elän sitä kauemmas tämä tunne menneisyyteen ylettää. Enää en pidä näiden 80-90 tähtien leffoista edes 2000-luvun alusta lainkaan. Tuntuu niin pakotukselta että ei pysty enää katsomaan.
 
Bruce Williksen kohdalla tuon ymmärtää nyt jälkeenpäin. Jossain välissä on huomattu että sillä muisti pettää yms. -> hitosti halpaa leffaa ulos ja rahaa kasaan eläkevuosia varten.
 
Vepasto sanoi:
no pakkohan sitä fiktiota on sinne sijoittaa muodossa tai toisessa, sillä kuvaaja ei ollut mukana oikeissa tapahtumissa. Ja eikös se termi ole "perustuu tositapahtumiin", joka jo ilmaisuna itsessään jättää taiteellisia vapauksia elokuvalle.
Napsauta laajentaaksesi...
Tarkoitan nyt elokuvaa Gran Turismo.

Lmp2 autolla ei voi ajaa Le Mansin rataennätystä. Dramaattisesti viimeisen mutkan ohitus nostaa sijoituksen kolmanneksi juuri maaliviivalla, kun oikeasti edestä hylättiin auto. Flugplatz tapaturma ei ollut edes samana vuonna Le Mans ajon kanssa vaan myöhemmin, elokuvassa ennen Le Mans podiumia, jolloin kuski joutui kasaamaan itsensä ennen tärkeää kisaa, kun yksi toimitsija kuoli. Saadaan kuski näyttämään todellisuutta paremmalta ja feikki sympatiat siihen päälle, kun sai päänsä kuntoon asiasta, joka tapahtui oikeasti vasta myöhemmin.
 
Cortonki sanoi:
Jos elokuvan alkuteksteissä mainostetaan elokuvaa tositarinana ja sitten laitetaan asioita joita ei ole tapahtunut ja tapahtumajärjestyskin on pielessä. Onhan siihen saatu silloin ylimääräistä draamaa, mutta fiktion muodossa.
Napsauta laajentaaksesi...

Pitää muistaa, että nämä eivät ole dokumenttielokuvia; ne ovat kuvitteellisia, draamallisia tulkintoja historiallisista tapahtumista ja henkilöistä.
Mutta nämä ärsyttää itseänikin. Vaikka dokumenttielokuvat ovat erikseen, sitten on elokuvia jotka pitäisi olla paljon enemmän kuin pelkästään "perustuu (vain nn% idealtaan) oikeisiin tapahtumiin", eli katsoja jää olettamaan että tämä on edes jonkinlainen dokumenttielokuva Steve Jobsista, tai "Ford vs. Ferrari", vaikka suurin osa on ihan keksittyä. Ja sitten katsoja jää epätietoisuuteen, että mikä tässä oli totta ja mikä satua.
 
Admiral General Aladeen sanoi:
Pitää muistaa, että nämä eivät ole dokumenttielokuvia; ne ovat kuvitteellisia, draamallisia tulkintoja historiallisista tapahtumista ja henkilöistä.
Mutta nämä ärsyttää itseänikin. Vaikka dokumenttielokuvat ovat erikseen, sitten on elokuvia jotka pitäisi olla paljon enemmän kuin pelkästään "perustuu (vain nn% idealtaan) oikeisiin tapahtumiin", eli katsoja jää olettamaan että tämä on edes jonkinlainen dokumenttielokuva Steve Jobsista, tai "Ford vs. Ferrari", vaikka suurin osa on ihan keksittyä. Ja sitten katsoja jää epätietoisuuteen, että mikä tässä oli totta ja mikä satua.
Napsauta laajentaaksesi...
Ford vs Ferrari on sentään suurin piirtein faktojen pohjalta tehty, vaikka maaliin tulo ei mennyt oikein todellisuuden kanssa ja tuskin herra suuri herra on minkään kilpurin kyytiin istunut.. Muistelisin että Bruce McLaren painoi hieman enemmän kaasua ennen maaliviivaa, joten ylitti maaliviivan ensimmäisenä. Matkalaukun sovitus takakonttiin pitää paikkansa ja erikoismuotoilu tuli myöhemmin. Ford meinasi ostaa Ferrarin, meinasi tehdä myös konkat kisailun takia. Ken Miles kuoli uutta autoa testatessa. On siellä varmasti myös vapauksia, mutta aika paljon myös faktoja.
 
Admiral General Aladeen sanoi:
Mutta nämä ärsyttää itseänikin. Vaikka dokumenttielokuvat ovat erikseen, sitten on elokuvia jotka pitäisi olla paljon enemmän kuin pelkästään "perustuu (vain nn% idealtaan) oikeisiin tapahtumiin", eli katsoja jää olettamaan että tämä on edes jonkinlainen dokumenttielokuva Steve Jobsista, tai "Ford vs. Ferrari", vaikka suurin osa on ihan keksittyä. Ja sitten katsoja jää epätietoisuuteen, että mikä tässä oli totta ja mikä satua.
Napsauta laajentaaksesi...
Todellisuus on vaan joskus niin tylsää ja aikajana pitkä eri tapahtumilla. Elokuvankerrannollisesti varmaan haastavaa tehdä siitä elokuva, tulisi pitkä ja tylsä elokuva. Itseäni ei häiritse tuollaiset tapahtumien oikomiset ja värittämiset, isossa kuvassa tarina kuitenkin jotakuten oikea. Niin kauan kuin ei puhuta dokumentista, niin on oletettavaa että tarinat ovat väritetyjä isolla tussilla.

Ja dokumentit, niissähän on myös mahdollista kuvata asiat tietystä näkökulmasta joka ei anna oikeata kuvaa tapahtumista. Aika yleistä tämä dokkareissa nykyään.
 
Admiral General Aladeen sanoi:
Pitää muistaa, että nämä eivät ole dokumenttielokuvia; ne ovat kuvitteellisia, draamallisia tulkintoja historiallisista tapahtumista ja henkilöistä.
Mutta nämä ärsyttää itseänikin. Vaikka dokumenttielokuvat ovat erikseen, sitten on elokuvia jotka pitäisi olla paljon enemmän kuin pelkästään "perustuu (vain nn% idealtaan) oikeisiin tapahtumiin", eli katsoja jää olettamaan että tämä on edes jonkinlainen dokumenttielokuva Steve Jobsista, tai "Ford vs. Ferrari", vaikka suurin osa on ihan keksittyä. Ja sitten katsoja jää epätietoisuuteen, että mikä tässä oli totta ja mikä satua.
Napsauta laajentaaksesi...
Tämä kyllä hyvä pointti, jos haluan katsoa elokuvan tositapahtumista olisi kivaa jos ei tarvitse elokuvan jälkeen alkaa googlaamaan menikö se sinne päinkään vai oliko tositapahtumiin perustuvaa lähinnä vain elokuvan teema.
KLF sanoi:
Bruce Williksen kohdalla tuon ymmärtää nyt jälkeenpäin. Jossain välissä on huomattu että sillä muisti pettää yms. -> hitosti halpaa leffaa ulos ja rahaa kasaan eläkevuosia varten.
Napsauta laajentaaksesi...
No juu, tälle tuli ihan järkevä selitys Brucen omasta näkökulmasta, mutta uusin Brucen leffa minkä olen nähnyt taitaa olla Planet Terror enkä aio uudempaa katsoakaan.
 
Cortonki sanoi:
Jos elokuvan alkuteksteissä mainostetaan elokuvaa tositarinana ja sitten laitetaan asioita joita ei ole tapahtunut ja tapahtumajärjestyskin on pielessä. Onhan siihen saatu silloin ylimääräistä draamaa, mutta fiktion muodossa.
Napsauta laajentaaksesi...
Mä tykkään siitä, kun alussa sanotaan että perustuu tositapahtumiin, mutta sitten koko juttu on kuitenkin aivan täyttä sepitettä, kuten esim. Fargo :)
 
Sikatiiker sanoi:
No juu, tälle tuli ihan järkevä selitys Brucen omasta näkökulmasta, mutta uusin Brucen leffa minkä olen nähnyt taitaa olla Planet Terror enkä aio uudempaa katsoakaan.
Napsauta laajentaaksesi...

Se uusin Die Hard ja Red & Red 2 on ihan katsomisen arvoisia vielä. Expendableskin menettelee.
 
KLF sanoi:
Se uusin Die Hard ja Red & Red 2 on ihan katsomisen arvoisia vielä. Expendableskin menettelee.
Napsauta laajentaaksesi...
Makuasioitahan nämä. Yhtään Expendablesia en oo kattonu kokonaan enkä katso. Die Hardeja on minun pääni sisäisessä maailmassa tehty kolme joten uusin oli kieltämättä hyvä vaikka Samuel L. Jacksonin ja Bruce Willisin kemia parivaljakkona ei ollutkaan maailmaa mullistava. Redistä olen nähnyt pätkiä, ei varsinaisesti huono vaikutelma mutta ei herättänyt suurta mielenkiintoakaan. Liittyy aiempaan viestiini ja ketjun nimeen kun kymmenien miljoonien budjetilla saadaan vanhoja Hollywood-nimiä ja ennestään tuttuja vitsejä räjähdyshassuttelun ja erikoisefektien välissä.

Noh, tietysti jos kriittisiksi aletaan niin eipä se mainstream-elokuvateollisuuden tarjonta paljon enempää ole. Yrittäisivät vaikka joskus jotain oikeasti hyvää käsistä, mutta taitaa olla rahoittajille liian suuri riski yrittää tehdä jotain erilaista. Enkä tarkoita erilaisella mitään Avatar-smurffeja (vitonen on kuulemma tulossa 2031).

Tästä päästäänkin toiseen asiaan mitä en enää voi sietää - ylipitkät elokuvasarjat. En ole koskaan jaksanut katsoa kaikkia Freddy Krugerin, Michael Myersin tai Jason Voorheesin elokuvia enkä tule katsomaan. Kaikista noista kolmesta eka osa on ollut hyvä enkä ole halunnut pilata elokuvakokemusta katsomalla seittemää väkisin väsättyä jatko-osaa. Vanhemmissa trilogioissa hyvän elokuvan jälkeen tupattiin tehdä eri tyylinen jatko-osa joka toimi eri tavalla kuin ykkönen (Indiana Jones, Terminaattori, Alien, Rambo jne jne), sitten päätettiin tehdä kolmas osa kun kakkonenkin tuotti hyvin. Kolmannesta osasta näki ettei enää keksitty välttämättä mitään oikeasti uutta ja se oli useimmin trilogian huonoin osa kuten kaikissa edellä mainituissa esimerkeissä. Nyt taidetaan suunnitella jo 3-5 elokuvaa kerralla jolloin saadaan alusta saakka koko tuubista tasapaksumpi kun paukkuja säästellään myöhempiä osia varten. Mieltä ylentävää.

Off-topicina sarjatkin tuppaa menemään pilalle yleensä 4-5 tuottarin jälkeen joten katson pääasiassa sarjoja joiden tiedän jo loppuneen ja joissa on siedettävä määrä tuotantokausia. Ainut tekemäni poikkeus on X-Files josta katsoin kaikki 9 tuottari ja muutamaa pääjuonijaksoa lukuun ottamatta taisin pääasiassa katua kausien 5-9 katsomista.

Taidan olla vaan liian kyyninen ihminen näissä asioissa kun suurelle osalle ihmisistä tuntuu kelpaavan.
 
Tositapahtumiin perustuva leffa ei ole dokkari.

Joskus "tositapahtumiin perustuvissa" kyllä ärsyttää jos tunne siitä että koko leffa on tehty vain jonkun tyypin demonisoinniksi tai hehkutukseksi, mutta ehkä siinä on enemmän kyse siitä että ohjaaja / käsikirjoittaja eivät ole täysin onnistuneet uskottavuuden illuusion luonnissa. Esm. JFK on hieno leffa, vaikka tosipohjaisuutta on käytetty lähinnä törkeästi (sotkemalla tarkkoja yksityiskohtia kovista faktoista ihan totaaliseen huttuun) ajamaan Stonen salaliittohörhöilyä. Mutta ei se katsoessa hirveästi häiritse. Crown ja Chernobyl ovat hyviä sarjoja vaikka niissäkin faktat on monesti vähän sinnepäin, tai ainakin niitä on käytetty valikoidusti jotta haluttu dramaattinen efekti saadaan aikaan. Pikemmin kuin ärsytys noista kuitenkin herää enemmän uteliaisuus tutustua siihen historiaan ja siihen miten "se oikeasti meni".

Ja toisaalta tiukasti tositapahtumiin perustuviakin leffoja voi tehdä kökösti, monet vanhat sotaleffat esm. näyttävät lähinnä joltain kömpelösti näytellyiltä dokkareilta, kun todellisten hahmojen kanssa ei ole uskallettu ottaa mitään riskejä, ja niistä tulee kiiltokuvamaisia. Tai vaikka Apollo 13, joka on hyvä leffa - mutta samasta aiheesta on tehty hemmetin hyvä dokkari, joka on oikeastaan joka suhteessa leffaa parempi (Vs. esm. Chernobyl josta on myös hiton hieno dokkari Battle of Chernobyl, mutta sarja tuo siihen silti ihan oman näkökulmansa).
 
Muistan lapsena kumasteleeni en sitä että puhuttaisin liki toisen naamaa, vaan sitä että puhutaan seinälle. Tämä nimenomaan Peyton Placen päätunnusmerkkejä. Myöhemmin huomasin kun Dune tuli, että näinhän se on, amerikalaiset elokuvat kertovat aina siitä ajasta, jolloin ne on tehrt, paljon enemmän kuin ajasta josta ne väittävät kertovansa. ja melko häpeämättömästikin, on kyse sitten tulevaisuudesta, antiikin Romasta tai intiaanisodasta, niin hiuksista näkee valmistumisajankohdan. Ja juonesta kulloisenkin trendin. Itse juoni ja repliikithänhan myöskin poikkeaa aika vähän, on kyse sitten tulevaisuudesta, antiikin Roomasta tai intiaanisodasta.

Autossa puhuminen on nykyisin suht helppoa, mutta tyypillistä on myös että ensin ajetaan läpi Suur-Lontoon, joku puolitoista tuntia, ja kun lopulta pysähdytään, jutellaan asiat halki auton katon yli. Toki ei matka kestä koskaan noin kauan, vaan hujauksessa ollaan menty paikkaan. Josta löydetään heti parkki, eikä lukita autoa.

Nyt asia on hiukan muuttunut, mutta vielä 1980-luvulla kukaan ei koskaan ömerikkalaisissa jutuissa syönyt, haarukan laitto suuhun oli tabu.

Nimensanomisesta tai huutamisesta ärsyttävintä on josjoku on hädä'ssä, häne apuunsa tuleva huutaa koko ajan hädässäolevan nimeä. Jos its olisin vajoamassa vaikamutaan, ei paljoa voisi enempää ketuttaa jos auttaja ei osaa muuta kuin huutaa nimeäni, jonka kyllä tiesin ennestäänkin.

Mutta se miksi elokuvissa poltetiin ja tenutettiin, sehän johtui rahoittajista, leffat oli usein alkoholi-ja tupakkamerkkien sponssaamia.

Saattoi joku näitä uskoa Suomessakin, itsekin luulin että jos alan polttaa, olen ihan jamesbond ja ei nykyinen, venäläisenä näyttäytyvä minäminä-autoilukulttuuri olisi millään voimassa ilman hölmöjä elokuvia.

Viinasta tämmöinen. Tuttu joka oli töissä Salorassa, häönen työkaverinsa oli heti töiden jälkeen menossa johonkin pippaloihin ja pelkäsi että tulee kiire jos pitää hötkyillä neljän jälkeen. Noo, kaveri apuihin, kuskaamaan ruokatunilla kaveri kämpilleen, se tempisee pikaisen suihkun, vaihtaa vaatteet ja takaisin töihin. Nno, kaverila oli toki kirajahylly (ilman kirjoja) jossa se vakio, valaistu baarikaappi. Siellä pullo pöytäviinaa ja valot. Kaveri oli juuri tullut suihkusta ja vaalean vihreät teryleenipöksyt jalkaan ja baarikaapille, kaataa piitkään lasiin pari sormenleveyttä huonelämmintä pöykkyä ja siemaisee siinä ilman paitaa käsi lanteella ja kysyy: "haluatko sinäkin drinkin?"

Amerikalaiset opetti mailman suttaamaan seiniä ja polttamaan tupakkaa, ja mitä amerikkalaiset ihmettelevät tullessaan Eurooppaan: "miksi ihmeessä te suttaatte toisten seiniä ja miksi kaikki polttaa tupakkaa?" ;-D
 
Viimeksi muokattu:
Ja itsehän en yleisesti ottaen siedä yli 7-7.5:n arvosanaa kriitikoilta. Ainakin näin olen havainnut, että suurin osa tuon ylittävistä on vaan sietämätöntä draamaa.
 
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi tänne.

Uutiset

Uutisia lyhyesti

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
261 697
Viestejä
4 544 425
Jäsenet
74 831
Uusin jäsen
Panasonic

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom