Mitä et enää siedä elokuvissa?

Tämä on vieläpä joidenkin ohjaajien joku fiksaatio. Perkele kun Christopher Nolanin leffat on muuten hyviä, mutta niitä on kotioloissa melkein pakko katsoa luurit päässä jos ei ole yksin kotona.

JOO tää on ihan karmee ongelma kaikissa nykyään, mitä sillä haetaan?
Itte selvitin kun aikoinaan just halus jotain kattoa ku lapset nukku niin jos on 5.1 kotiteatteri, paskakin niin säätää keskikaiuttimen täysille ja muita vähän pienemmälle niin auttaa. puhe ohjautuu keskikaiuttimeen. lähteestä tietty riippuu mutta kaikki striimauspalveluthan antaa 5.1 ulos vaikkakin joskus virtuaalista sellaista mutta oon kokenut toimivaksi kikaksi.

-ile
 
Pari seikkaa:
- että leffateatterissa on äänet epä-synkassa kuvan kanssa. kotona helppo korjata, leffateatterista tämä mahdollisuus puuttuu ja asian joutuu vain unohtamaan, ei häiritse kauaa.
- elokuvilla ei rahasteta samalla tapaa kuin 2000-luvun alussa. raha pyritään tekemään joko kiinalaisyleisöllä tai luomalla sarja. Siksi hyviä tarinoita ei juurikaan päädy leffoiksi, leffoissa on yksinkertaistettuja juonikuvioita ja omaan makuun liian mustavalkoisia hahmoja.

Noin muuten ei harmita, koska ne sarjat jotka sen laatudraaman tarjoaa, pystyy valitsemaan itse aivan käsittämättömän laajasta tarjonnasta eri suoratoistopalveluista. Nykyään on lähes kaikissa elämän osa-alueissa asiat paremmin kuin ennen. Lisäksi pakko myöntää etten ollenkaan ymmärrä miten "woke" voi oikeastaan kenelläkään mennä ihon alle. "Voi ei elokuvassa on väärän värisiä ihmisiä", ehkä oli sitten aihettakin sille koko woke-ilmiölle?
 
Eli poliittisten mielipiteiden pakottaminen haluttomille kuluttajille viihteen varjolla on ok, koska he eivät halua että heille syötetään propagandaa.
Ehkä.
No mielestäni jos elokuvan näyttelijän ihonväri tarkoittaa sinulle yhtä kuin "poliittisten mielipiteiden pakottamista", sanoisin että sinun ajattelusi on radikalisoitunut ihan täysin jonkun some-öyhöttämisen syvään päätyyn. Itse toki saat kokea maailman juuri sellaisena kuin koet, somemaailman öyhötyksessä on vaan se ongelma että tavallisesti ne aihealueet ovat aivan täysin sinun omaan elämääsi kuulumattomia abstrakteja "taisteluja", joiden mukaan sitten koet käytännösssä pakottavaa pahaa oloa kun tuonkin lainaamani viestin kirjoitit.

Aika hyvin käytetty? Vastaushan on kyllä, jos niin koet :)
 
Eka se haluaa pakottaa ihmisille mustaihoisia että heidän mielipiteet muuttuvat/tai ihan vain kostoksi, sitten se ei ole ollenkaan poliittista.
 
Eka se haluaa pakottaa ihmisille mustaihoisia että heidän mielipiteet muuttuvat/tai ihan vain kostoksi, sitten se ei ole ollenkaan poliittista.
Kenestä puhut. Minulle asia on yhdentekevä, mutta jos kerran koko asia on noin paljon tunteita herättävä, ehkä koko asialle olikin tarvetta. Mutta tämä off-topicista puolestani. Etsi seuraava woke-keskustelu, jossa haluat jatkaa tätä pahoinvointiasi :)
 
Täysin idiootit poliisit sekä tiedemiehet. Poliisit ei saa mitään aikaiseksi, ennen kuin tulee joku superkyttä joka selvittää rikoksen 5 minuutissa. Tiedemiehet unohtaa tieteen ja toimivat täysin idioottimaisesti, esimerkki elokuvia Prometheus ja Life (tässä leffassa tosin paljon muutakin vialla, öttiäinen joka oppii sellaisella tahdilla että joo ei tai siihen ei mikään tehoa :mad: ). Esim. riisutaan se vitun kypärä tuntemattomalla planeetalla tai ei laiteta sitä kypärää ollenkaan päähän.
 
Sitä että katsojia pidetään tyhminä. Hyvänä esimerkkinä Vanilla Sky:n lopun rautalanka.
 
Kenestä puhut. Minulle asia on yhdentekevä, mutta jos kerran koko asia on noin paljon tunteita herättävä, ehkä koko asialle olikin tarvetta. Mutta tämä off-topicista puolestani. Etsi seuraava woke-keskustelu, jossa haluat jatkaa tätä pahoinvointiasi :)
Ja nyt nähdään että se ei olekaan mitään woketusta, globalhomoa, sjw meemeilyä vaan ihan vain maksimaalisen pahoinvoinnin luomista tarpeenomaisesti ihmisen puolesta joka ei välitä mistään "hymiö".
Kiitos anti-kristus.
 
Ollut varmaan hyvä tuuri, kun kohtalaisen hyvin onnistunut säästymään sellaiselta taiteelta, jota ei voisi sietää. Tulee usein annettua mahdollisuus, vaikka jokin asia välillä tökkisikin. Henk.koht on ihan sama onko leffan teema ja sisältö omia arvoja ja näkemyksiä vastaan, mutta paska käsikirjoitus/juoni ja katsojan aliarvioiminen saavat voimaan pahoin. Huono elokuva (tai sarja) on huono ja laadukas ei kärsi, vaikka nykyajan monimuotoisuuden vaatimukset tulisikin selvästi läpi. Käsikirjoituksellisten ominaisuuksien lisäksi CGI:n käyttö tökkii silloin, kun sen selvästi huomaa. Etenkin asioissa, jonka olisi voinut toteuttaa myös kohtalaisen helposti ilman CGI:tä.
 
En siedä elokuvissa kohtauksia joissa älypuhelin paiskataan lattiaan tai heitetään liikkuvasta autosta. Oli sitten oma tai vaimon. Hyvä näyttelijä pystyy ilmeillään ja äänensävyllään ilmaisemaan olevansa suuttunut. Joten epärealistista alleviivausta ei tarvita. Yhtä hölmönä pitäisin että suuttuessaan roolihahmo kaasuttaa autollaan täysin naapurin seinää tai lyö nyrkillään keittiön ikkunan hajalle. Yleensä se elokuvissa tosin on vessan peili.

Toinen sietämätön elokuvaklisee on nainen huutamassa "ei ei ei" ja mies juoksee perässä. Esim About Time -elokuvassa tuleva vaimo kokeilee asuja, ja neuvottelevat samalla häämatkan kohteesta (löytyy YouTubesta "dresses try on scene"). Kun se on lyöty lukkoon tuleva husbandi sanoo "now let's get those pants off" ja nainen alkaa kirkua "EEEEiiiii" ja juosta karkuun. Tästä leikkaus seuraavaan kohtaukseen. Hyvin yleinen komediaelokuvissa.

Kolmas ärsyke on valokuvaajat joiden kaulahihna roikkuu vapaana. Ei siis kaulan tai olkapään ympärillä. Esimerkkinä Rachel Weisz Tottelemattomuudessa. Oikeasti oikeat valokuvaajat eivät käytä hihnaa noin. Kuvaavat sitten taidetta tai lehtiin. Sisällä luvattaessa kaulahihna auttaa vakauttamaan kuvaa. Ja kaikkialla sillä on riski tulla linssin eteen, kuin puolimetriä pitkä vapaana liehuva sormi.

On niitä kymmeniä muitakin elokuvaärsykkeitä (yleensä joku klisee tai epärealistinen hölmöys), mutta tuossa päällimmäiset tänään.
 
Autoa ajava katselee pelkääjän paikalla olevaan puhuessaan, jopa 10 sekunnin katsekontakteja. Paljastaa että kuvattu studiossa.

Olen tosin ollut autossa jonka kuski ajoi moottoritiellä 120 km/h ja otti puhuessamme minuun välillä 5 sekunnin katsekontakteja. Sanoin että pidä se katse tiessä, kai osaat puhua myös niin ettet katso puhujaan, en pidä sitä epäkohteliaana, päinvastoin pidään epäkohteliaana jos ajat yli satasta etkä katso eteesi.
 
Autoa ajava katselee pelkääjän paikalla olevaan puhuessaan, jopa 10 sekunnin katsekontakteja. Paljastaa että kuvattu studiossa.

Olen tosin ollut autossa jonka kuski ajoi moottoritiellä 120 km/h ja otti puhuessamme minuun välillä 5 sekunnin katsekontakteja. Sanoin että pidä se katse tiessä, kai osaat puhua myös niin ettet katso puhujaan, en pidä sitä epäkohteliaana, päinvastoin pidään epäkohteliaana jos ajat yli satasta etkä katso eteesi.

Joo, tämä on kyllä aika hassua. Tosin olen käsittänyt, että Hollywoodin liittosääntöjen ym. takia missään elokuvissa tai sarjoissa aivan aniharvoin oikeasti ajetaan autoa vaan käytännössä aina kyseessä on greenscreen ja studio. Joskus se vaan tehdään vähän paremmin.
 
Joo, tämä on kyllä aika hassua. Tosin olen käsittänyt, että Hollywoodin liittosääntöjen ym. takia missään elokuvissa tai sarjoissa aivan aniharvoin oikeasti ajetaan autoa vaan käytännössä aina kyseessä on greenscreen ja studio. Joskus se vaan tehdään vähän paremmin.
Käsittääkseni studion lisäksi saattaa olla, että auto on kiinni jossain veto-/kuvausautossa. Ainakin jossain Tenetissä tehtiin tätä, kun kuvattiin Virossa. Mutta tosiaan noi pitkät katsekontaktit pistää silmään, ja myös toisinaan epäloogiset ohjausliikkeet ja vaihteiden vaihtamiset.
 
Teinit, jotka sanovat vanhemmilleen ja sisaruksilleen päivittäin "rakastan sinua". Jopa julkisesti. Toivottavaa sinänsä, mutta missä realismi? :D
 
Käsittääkseni studion lisäksi saattaa olla, että auto on kiinni jossain veto-/kuvausautossa. Ainakin jossain Tenetissä tehtiin tätä, kun kuvattiin Virossa. Mutta tosiaan noi pitkät katsekontaktit pistää silmään, ja myös toisinaan epäloogiset ohjausliikkeet ja vaihteiden vaihtamiset.

Takaa-ajokohtauksissa ajataan täysiä autolla. Sitten kuitenkin yhtäkkiä kuski pistääkin isompaa vaihdettava silmään, ihankuin siellä olisikin ilmestynyt joku lisävaihde jolla pääseekin kovempaa. Tapahtumiin kuuluu luonnollisesti lähikuvat vaihdekepin kiskomisesta sekä kytkimen painalluksesta. Eksoottista varmaan amerikkalaisille. Kai tällä yritetään kertoa että nyt mennään kovaa.
 
Teinit, jotka sanovat vanhemmilleen ja sisaruksilleen päivittäin "rakastan sinua". Jopa julkisesti. Toivottavaa sinänsä, mutta missä realismi? :D

Tämä lienee jenkeissä enemmän normia oikeastikin verrattuna meihin. Näin olen käsittänyt.
 
Takaa-ajokohtauksissa ajataan täysiä autolla. Sitten kuitenkin yhtäkkiä kuski pistääkin isompaa vaihdettava silmään, ihankuin siellä olisikin ilmestynyt joku lisävaihde jolla pääseekin kovempaa. Tapahtumiin kuuluu luonnollisesti lähikuvat vaihdekepin kiskomisesta sekä kytkimen painalluksesta. Eksoottista varmaan amerikkalaisille. Kai tällä yritetään kertoa että nyt mennään kovaa.

Autotakaa-ajot on kyllä yleensä aika murheellista nähtävää. Ennen tuollaisen tekemistä pitäisi pistää kaikki tekijät pakkokatsomaan kaikki Getaway Stockholmit pariin kertaan läpi, niin vois ottaa mallia miten sitä ajamista kuvataan niin että katsojilla hikoilee näpit.

Leffoissa ylipäänsä autot on ihanan tasa-arvoisia, ihan sama mikä Aston/Ferrari/Lambo tms. sankarilla on alla, niin silti pahikset onnistuu roikkumaan persuuksissa jollain perussedanilla.
 
Autotakaa-ajot on kyllä yleensä aika murheellista nähtävää. Ennen tuollaisen tekemistä pitäisi pistää kaikki tekijät pakkokatsomaan kaikki Getaway Stockholmit pariin kertaan läpi, niin vois ottaa mallia miten sitä ajamista kuvataan niin että katsojilla hikoilee näpit.

Leffoissa ylipäänsä autot on ihanan tasa-arvoisia, ihan sama mikä Aston/Ferrari/Lambo tms. sankarilla on alla, niin silti pahikset onnistuu roikkumaan persuuksissa jollain perussedanilla.
Tai sitten ohitukset radalla, painetaan kaasu pohjaan vasta vieressä, kun oikeasti se olisi ollut jo muutaman kilsan verran pohjassa, tietysti ohitettavaltakin löytyy heti lisää voimaa reservistä.

Verrataan vaikka tähän, ykkösellä purkkiin, tosin hieman oli aluksi vaikeuksia löytää vapaaehtoista kuskia. Jättäisin ehkä kuitenkin äänitehosteen pois, vaikka se hieman hilpeyttä herättääkin.

 
Pari asiaa nyt tulee mieleen. Prätkällä ajava ei leffoissa yleensä kiinnitä kypärän hihnan solkea . Ja autojen sisätilat on hämärässä tai pimeässä niin valoisia, ettei mitään rajaa.
 
En kestä (siedä) enää liian realistista tositapahtumiin perustuvaa väkivaltaa. Keski-ikä vissiin tullu.

Esim. Dahmer piti lopettaa kesken.

Fiktiivinen väkivalta on ok.
 
En kestä (siedä) enää liian realistista tositapahtumiin perustuvaa väkivaltaa. Keski-ikä vissiin tullu.

Esim. Dahmer piti lopettaa kesken.

Fiktiivinen väkivalta on ok.
En ole kyseistä tapausta nähnyt, mutta kuvaus vaikuttaa tosi paljon. Se on jännä miten WTC nuorallakävely ei dokumentissa aiheuttanut ongelmia, jossa kertojana oli itse Philippe Petit, mutta asiasta tehty elokuva The Walk sai joidenkin kuvakulmien kautta oman korkeanpaikankammon aktivoitumaan, vaikka kyseisiä torneja ei edes ollut enää pystyssä. Joidenkin sarjojen tai elokuvien toteutuksien kohdalla piti myös pysäyttää pätkä monessa kohdassa, kun tuntuu liian huonolta.
 
En siedä audiovisuaalisessa viihteessä enää sitä että raiskauskohtaus alkaa ja siitä nopea leikkaus toiseen kohtaukseen.

Yleensä raiskauskohtaus siis on sellainen että mies sanoo "ja nyt otan nuo alkkarit sinulta pois" ja nainen sanoo "ei ei ei ei" ja alkaa juosta karkuun, tai torjua miestä käsillään jos ovat jo valmiiksi sängyssä.

Tällaisia kohtauksia on mm. Blackish sarjan pilottijaksossa ja About Time -elokuvassa.

Raiskaus

Eli koko perheen sitcomeissa ja romanttisissa komedioissa raiskaus (seksi ilman suostumusta eli seksi kieltäytymisen ja pakoon juoksemisen ja kiljumisen kera) esitetään "hauskana ja kepeänä juttuna": jonain mihin nykyisellä tai tulevalla aviomiehellä vaan "sattuu olemaan oikeus".

Vai ovatko noitten käsikirjoittajat misogyynejä jotka haluavat alleviivata että naisen "ei" tarkoittaakin "kyllä"?

Ja kansa vaan ottaa lisää popparia suuhun ja ajattelee että olipa huba kohtaus...
 
Pari asiaa nyt tulee mieleen. Prätkällä ajava ei leffoissa yleensä kiinnitä kypärän hihnan solkea . Ja autojen sisätilat on hämärässä tai pimeässä niin valoisia, ettei mitään rajaa.
Tästä tuli mieleen se kun niillä avaruudessa on aina niissä kypärissä valot sisällä. Varmaan parantaa pimeänäköä tosi paljon.
 
JOO tää on ihan karmee ongelma kaikissa nykyään, mitä sillä haetaan?
Itte selvitin kun aikoinaan just halus jotain kattoa ku lapset nukku niin jos on 5.1 kotiteatteri, paskakin niin säätää keskikaiuttimen täysille ja muita vähän pienemmälle niin auttaa. puhe ohjautuu keskikaiuttimeen. lähteestä tietty riippuu mutta kaikki striimauspalveluthan antaa 5.1 ulos vaikkakin joskus virtuaalista sellaista mutta oon kokenut toimivaksi kikaksi.

-ile
Joku hollywoodin äänisuunnittelija tätä kerran kommentoi jossain kysy tapahtumassa ja vastaus oli tyyliin että eihän tosielämässäkään välttämättä saa jokaisesta toisen sanasta selvää.

Toki tosielämässä voi sitten kysyä "että mitä? Puhu kunnolla!" Ja tämä kyllä on super ärsyttävää nyky elokuvissa (ja sarjoissa)

Tai että traileriin poimitaan ne ainoat hyvät kohtaukset ja loppu on paskaa
Trailereista, varsinkin niistä pitkistä, on tullut kuten iltalehtien lööpit. Se oleellinen on heti siinä ja sisältö ei tarjoa juuri mitään lisää.

Tästä tuli mieleen se kun niillä avaruudessa on aina niissä kypärissä valot sisällä. Varmaan parantaa pimeänäköä tosi paljon.
Tähän nyt on ihan selvä visuaalisen kerronnan syy, hahmojen toisistaan erotus vaikeutuu jos kenenkään kasvoja ei puvun sisällä nää. Samaten roolihahmon tunnetilan ilmaisua helpottaa se että voimme nähdä kasvot ja tulkita siitä henkilön tunnetilaa.
 
Tiputetaan puhelin maahan ja polkastaan, se maagisesti räjähtää helvettiin ja lopettaa toiminnan.
 
Oliko keskustelussa jo mainintaa hirviöiden/dinosaurusten/jättiläisrobottien yms. karjumisesta? Aina pitää karjua ja huutaa, että katsoja ymmärtää vihamielisyyden. Joku tuttuni joskus puhui tästä ja on sen jälkeen kyllä aina tullut kiinnitettyä huomiota. Hän taisi mainita jonkun esimerkin, jossa joku mutanttihyönteinenkin karjui kuten T-rex konsanaan.
 
- Aina kun kuvassa näkyy koira, pitää kuulua myös haukkumista. Vaikka koiran leuat eivät edes liikkuisi.
- Pojat ovat aina isiään lyhyempiä myös aikuisina, jotta katsojat ymmärtävät kumpi on kumpi.
- Autot kiihdyttävät ja vaihteita vaihdetaan loputtomasti.
 
Oliko keskustelussa jo mainintaa hirviöiden/dinosaurusten/jättiläisrobottien yms. karjumisesta? Aina pitää karjua ja huutaa, että katsoja ymmärtää vihamielisyyden. Joku tuttuni joskus puhui tästä ja on sen jälkeen kyllä aina tullut kiinnitettyä huomiota. Hän taisi mainita jonkun esimerkin, jossa joku mutanttihyönteinenkin karjui kuten T-rex konsanaan.
Jep samalta nuo kuvitteelliset hirviöt yleensä kuullostaa. Ja vaikka olisi kuinka älykäs laji tahansa, niin se karjuu kuin mikäkin vajakki koska sillä sen saa kuulostamaan vaarallisemmalta.

Prey-elokuvassa oli muuten varsin hassu kohtaus kun se susi väijyy kania, samalla muristen :facepalm:
 
En siedä elokuvissa ja sarjoissa sitä, että päähenkilö tekee julkisella paikalla mustaa listaa ihmisistä jotka haluaa nirhata. Ja vetää siitä sitten yksi kerrallaan nimiä yli. Esimerkkinä Kill Bill.

Vähän vastaava on se että seinäkalenteriin merkkaa menneet päivät, ja erikoissymbolilla on merkinnyt päivän jolloin toteuttaa tempauksensa. Esimerkkinä Munkkivuori.

Kukaan noista rikollisista ei koskaan jää kiinni tuosta. Vaikka miten näkyvästi ja avoimesti tekisi.

Noiden kliseeratkaisujen syy on peruselokuvaopetus "näytä, älä kerro". Romaaneissa kertoja vaan kertoisi että nyt on se ja se päivä ja seuraavana nirhauslistalla on se ja se. Elokuvassa pitää keksiä "luovempi" ratkaisu. Kertoo jotain jos on tyydytty klisee-ratkaisuun. Tekijän luovuus loppui kesken.

Miten kertoa että päähenkilö etsii sanomalehdestä työpaikkaa, ja löytää kiinnostavan ilmoituksen? Näin se kirjoitettuna menee. Mutta elokuvassa voisi vaikka tyytyä huigeen luovaan ratkaisuun: päähenkilö ottaa huulipunansa, aukaisee sen, pyöräyttää tulipunaisen ympyrän yhden ilmoituksen ympäri, ja leikkaus seuraavaan kohtaukseen jossa hän astuu johonkin donitsipaikkaan. Näin siis yhdessä Madonnan elokuvassa.

Keskivertoelokuvassa 99% "luovista ratkaisuista" on sellaisia, jotka on nähty jo kymmenissä tai sadoissa elokuvissa. Hyvässä elokuvassa tuollaisia ratkaisuja on vain noin 75%. Klassikossa vain noin 60%. Maailman parhaissa elokuvissa kuitenkin alle 1%. Tähän kategoriaan menee esim. Tarkovski, Kubrick, Godard, ja Fellini.

Munkkivuoressa on kesäkuisessa Helsingissä yöllä pilkkopimeää, joten ei mennyt ihan putkeen sekään... Jos siellä olisi kuitenkin ollut lumihankia, niin Volasen voisi laskea lähes Kubrickin ja Tarkovskin tasoiseksi auteuriksi.
 
Huonoja tekstityksiä. Siis asiasisällöllisesti tai kieliopillisesti huonoja.
 
Tietysti äänen nopeus tai sen puuttuminen. Yöllä salama räpsähtää ja ukkosen ääni kuuluu välittömästi. Tietysti myrsky voi olla juuri sopivasti täysin yläpuolella, mutta harvemmin se jyrähdys taitaa kuulua edes parin kolmen sekunnin viiveellä. Sama räjähdyksissä ja ampumisissa. Bensiinillä täytetty käsikranaatti leimahtaa kilometrin päässä ja ääni on täysin synkassa.
 
Kun kerran käsikranaatti mainittiin, niin yksi juttu ihmetyttää. Katsottiin juuri emännän kanssa Die Hard 2, jossa Bruce on lukkittuneena lentokoneen ohjaamoon. Ikkunoista heitellään sisään käsikranaatteja. Brucella on hyvin aikaa tuijottaa niitä kranaatteja, vyöttää itsensä istuimeen ja kiskaista heittoistuimen kahvasta ennen kuin kranaatit räjähtää. Ihan vähän vain ristiriidassa sen kanssa, mitä minulle aikoinaan opetettiin armeijassa.
 
Hollywood-elokuvia ja sarjoja tulee katsottua harvoin nykypäivänä. Yksi syy on äärimmäisyyksiin viety ennalta-arvattavuus ja "tropejen"(esim. prinsessan pelastus) käyttö, josta Anita Sarkeesian valitti joskus 8 vuotta sitten. Ratkaisuna ongelma vietiin toiseen ääripäähän. :facepalm: Niinku aiemmin tässä ketjussa mainittiin, joka kohtauksessa on vaikkapa tietty määrä erilaisia ihmisiä ja heillä on stereotyypistä niin poikkeavat roolit että niistä itsestään tulee stereotyyppisiä. Katsoja tietää ennalta mitä on odotettavissa ja elokuva alkaa näyttäytyä kliinisenä ja laskelmoituna, mikä on yksi pahimmista virheistä mitä voi tehdä. The Last Jedi oli tuon suhteen huippusuoritus ja onnistui tappamaan kiinnostuksen koko sarjaan.

Toinen kiinnostuksen tappaja on "sankarikohtaukset" realistisissa ja suht vakavissa elokuvissa. Ne pystyisi hoitamaan tyylikkäästi, mutta joko niitä ei osata tai haluta tehdä, ja taas asiat tuntuvat päälle liimatuilta.

Tuli vielä mieleen kommentti siitä uudesta Disneyn "kaikki huomioon ottavasta" elokuvasta (jonka nimeä en muista). Yksi arvostelija hehkutti kuinka elokuvassa: "...jopa koira on invalidi! <3"
 
Nykyään netflix jo yksinään tuottaa niin paljon sellaista kohtuullisen hyvää viihdettä, niin melkein pakostakin alkaa tuntumaan kaikki sarjojen tuottaminen sarjatuotannolta. Originellit ideat vähissä ja tuntuu siltä, että jollekin tekoälylle syötetty elokuvia ja se generoi muita kopioiden ja yhdistellen sitten juonen kokonaan. Kun vertaa johonkin 20-30 vuotta sitten tehtyihin, niin ei sitä muista kuin parhaat, joten vertailu on siinä mielessä epäreilua.

Paljon hyvääkin toisaalta ja esim. netflixin oma tuotanto näyttää melkein standardina paremmalta kuin viime vuosituhannen vaihteessa parhaat. Ysärillä pidettiin käsittämättömänä, että pornoa kuvattiin samoilla kameroilla kuin 70-luvulla Star Warsia. Vähän samanlaista kehitystä kautta linjan. Jotkut vanhat erikoistehoste-elokuvat on nuorille myötähäpeää aiheuttavia, koska eivät osaa asennoitua millaista nerokkuutta on vaatinut saada joku alien näyttämään uskottavalta.

Mitä enemmän on tullut katsottua elokuvia, niin sitä enemmän ymmärrän kriitikoita ja sitä miten jollekin taide-elokuvalle annetaan huippupisteet, vaikka olisikin pitkäveteinen. Vaikea yleistää mitään koskemaan elokuvia/sarjoja yleisesti "mikä häiritsee", koska saatavilla oleva valikoima ja sen variaatio on suurin ikinä (daah :P), mutta yllä oleva Jumin ”laskelmoitu” on kyllä harvinaisen hyvä kuvaamaan sitä, että jotkut päälleliimatut arvot on yhtäkkiä sisältöä tärkeämpiä. Sille komppaus.
 
Pieni mutta ärsyttävä asia: laatuautojen rämähtelevät ovet. Kun S-mersun ovi laitetaan kiinni, rämähtää se kuin 30 vuotta vanhan Almeran ovi.

Tätä tapahtuu jopa Oscar-palkituissa elokuvissa. Eikö se foley-artisti oikeasti voi ottaa ääntä talteen muustakin kuin omasta vanhasta rämästään.
 
Nyt keksin!

Lapsinäyttelijöiden käyttö tai tarkoituksella roolien/narratiivin tekeminen sitä varten. Koskee varsinkin kauhuelokuvia, joissa "kaikki" tuntuu olevan nykyään teinielokuvia. Yksi kaksi menee vielä pitkän linjan ammattilaisten kanssa, jotka pystyvät tukemaan suoritusta, mutta harvoin näkee riittävän lahjakkaita. Sinänsä en tietenkään kritisoi lapsia, jotka yrittävät parhaansa, täysin ymmärrettävää, että joku tunnepuoli ei ole kehittynyt sille tasolle, että osaisi tulkita edes lapsen roolia uskottavasti, mutta usein pilaa elokuvan jos jonkun suoritusta alkaa tietoisesti jännittämään kuinka selviää siitä.

Joskus oli Dakota Fanning ja Haley Joel Osmand, jotka olivat tasoltaan ihan omassa kategoriassaan, mutta aidosti häiritsee kuinka huonoja lapset on keskimääräisesti näyttelemään. Olin jo silloin 20 vuotta sitten samaa mieltä, mutta nykyään lapsinäyttelijöitä käytetään paljon yleisemmin ja ei rajoitu vain perhe-elokuviin. Syytän boomista Stranger Things-sarjaa (en ole edes katsonut sitä sen takia), jossa ilmeisen onnistunut roolitus ja osattu käyttää lapsia käyttötarkoituksessaan oikein. Harvoin osataan kuitenkaan ohjata oikein, mutta silti moni yrittää, vaikka tiedetään haastavaksi (ehkä just sen takia kun pitää näyttää muille kollegoille osaavansa). Steven Spielbergia pidettiin parhaana lasten ohjaajana, mutta silti katsojan pitää hyväksyä se, ettei voi odottaa liikoja keskenkasvuisilta. Pahinta on kun jonkun tuottajan veljenpoika tms. valitaan ja lopputulos aiheuttaa vain myötähäpeää. Onko kauhuleffat nykyään genrenä sellainen, että tehdään suoraan jollekin kymmenen vuotiaille tai sellaisille teineille, jotka ei osaa vielä kiinnittää huomiota. Kai siinä haetaan "aitoa" kauhua kun on henkilö luonnostaan jo haavoittuvassa asemassa, mutta huonot näyttelijäsuoritukset vie senkin pointin. Kirjassa toki toimii, mutta leffana vaikea tehdä riittävän hyvin.
 
Tuli äsken puhetta naisten elokuvista kun eukon kaveri tuli kylään ja nopeasti kuulin lauseen: "Katoin eilen elokuvan Revenge (1990), siinä oli Kevin Costner ja se oli hyvä! Mikä näissä nykypäivän elokuvissa on kun ne ei oikein iske? Missä on nykypäivän Pretty Woman tai Dirty Dancing..."

Monia pettymyksiä tullut kuulemma viime vuosina joista mulle jäi mieleen uusi Sex in the City ja muutenki joitain poikkeuksia lukuunottamatta naisille suunnatut elokuvat ovat olleet pettymyksiä. Yksi hauska huomion arvoinen juttu joka ei mulla ole käyny mielessäkään oli, että elokuvan kruunasi hyvä laulu jossain kohti elokuvaa. :D Tuota varmaan voisi verrata omalla kohdalla siihen että jossain kohti elokuvaa olisi joku erittäin hyvin tehty taistelukohtaus.
 
Kymmenien miljoonien budjetilla tehdyissä elokuvissa autolla ajellaan ja taustalla jokin "valkokangas" eikä oikea tausta. Oon aina ihmetelly että miksi ? Ovat tökeröitä "trikkeja" edelleen. Onko se niin hankalaa tehdä oikea kohtaus oikeassa ympärstössä.

Monestihan näissä kohtauksissa vielä ratti vatkaa kun mikäkin. Hieman klappia ohjauksessa näissä hollywoodin autoissa. Pitäisi viedä korjaamolle ?
 
Ensimmäinen asia jota en siedä on se, että näyttelijät puhuvat kuiskimalla tai muuten ihme hyräily-äänellä. Tällainen elokuva menee kanavavaihtoon heti. Toinen on se, että jos maapallolle tulee avaruudesta joku olio, niin se on lähtökohtaisesti raivoava idiootti joka huitoo, mylvii ja kaataa kaikki paikat ja haluaa tappaa jokaisen eteen tulevan ihmisen.
 
Hieman OT.
Amerikkalaisissa elokuvissa on usein pieni "viinapöytä" jossa on kannussa viskia tai konjakkia ja sitä sitten otetaan lasilliset kun tullaan kotiin ja oetetana naukut tiukan paikan tullen. Mistähän tämä tapa on oiken tullut ja onko tuo yleistä oikeasti ?

Toisessa tapauksessa työpaikan kaapissa on aina pullo josta kipataan lasilliset silloin tälläin. Onko tämäkin joku yleinen tapa , vai mistä ihmeestä tämänkin on uinut elokuviin yleiseksi tavaksi ?

Aika deekuja nuo amerikkalaiset. Yhetenään ryystävät kesken päivää :)
 
Hieman OT.
Amerikkalaisissa elokuvissa on usein pieni "viinapöytä" jossa on kannussa viskia tai konjakkia ja sitä sitten otetaan lasilliset kun tullaan kotiin ja oetetana naukut tiukan paikan tullen. Mistähän tämä tapa on oiken tullut ja onko tuo yleistä oikeasti ?

Toisessa tapauksessa työpaikan kaapissa on aina pullo josta kipataan lasilliset silloin tälläin. Onko tämäkin joku yleinen tapa , vai mistä ihmeestä tämänkin on uinut elokuviin yleiseksi tavaksi ?

Aika deekuja nuo amerikkalaiset. Yhetenään ryystävät kesken päivää :)
80-luvun Dallas-sarjasta on jäänyt mieleen vain tuo dokaaminen. Vieraat tulee sisään ja suoraan törpölle :lol:
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 278
Viestejä
4 486 107
Jäsenet
74 132
Uusin jäsen
Jaakko0000000

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom