Nyt keksin!
Lapsinäyttelijöiden käyttö tai tarkoituksella roolien/narratiivin tekeminen sitä varten. Koskee varsinkin kauhuelokuvia, joissa "kaikki" tuntuu olevan nykyään teinielokuvia. Yksi kaksi menee vielä pitkän linjan ammattilaisten kanssa, jotka pystyvät tukemaan suoritusta, mutta harvoin näkee riittävän lahjakkaita. Sinänsä en tietenkään kritisoi lapsia, jotka yrittävät parhaansa, täysin ymmärrettävää, että joku tunnepuoli ei ole kehittynyt sille tasolle, että osaisi tulkita edes lapsen roolia uskottavasti, mutta usein pilaa elokuvan jos jonkun suoritusta alkaa tietoisesti jännittämään kuinka selviää siitä.
Joskus oli Dakota Fanning ja Haley Joel Osmand, jotka olivat tasoltaan ihan omassa kategoriassaan, mutta aidosti häiritsee kuinka huonoja lapset on keskimääräisesti näyttelemään. Olin jo silloin 20 vuotta sitten samaa mieltä, mutta nykyään lapsinäyttelijöitä käytetään paljon yleisemmin ja ei rajoitu vain perhe-elokuviin. Syytän boomista Stranger Things-sarjaa (en ole edes katsonut sitä sen takia), jossa ilmeisen onnistunut roolitus ja osattu käyttää lapsia käyttötarkoituksessaan oikein. Harvoin osataan kuitenkaan ohjata oikein, mutta silti moni yrittää, vaikka tiedetään haastavaksi (ehkä just sen takia kun pitää näyttää muille kollegoille osaavansa). Steven Spielbergia pidettiin parhaana lasten ohjaajana, mutta silti katsojan pitää hyväksyä se, ettei voi odottaa liikoja keskenkasvuisilta. Pahinta on kun jonkun tuottajan veljenpoika tms. valitaan ja lopputulos aiheuttaa vain myötähäpeää. Onko kauhuleffat nykyään genrenä sellainen, että tehdään suoraan jollekin kymmenen vuotiaille tai sellaisille teineille, jotka ei osaa vielä kiinnittää huomiota. Kai siinä haetaan "aitoa" kauhua kun on henkilö luonnostaan jo haavoittuvassa asemassa, mutta huonot näyttelijäsuoritukset vie senkin pointin. Kirjassa toki toimii, mutta leffana vaikea tehdä riittävän hyvin.