Taistelin tuossa aamulla tuntikausia, että lähenkö ylppärijuhliin. Entisen vaimon poika siis. Noh, menin ja kättelin vanhat sukulaiset ja kehaisin eksän ulkonäköä, pojalle lahjaksi päksi import-olutta ja ruusu. Sanoi, että paras lahja tähän mennessä.
Alussa pelotti, että siellähän ne kaikki odottelee ja joutuu sitten kaikenmaailman keskusteluihin niitten kanssa. Niinhän sitä joutuikin, mutta ei se nyt niin karmeaa ollutkaan. Samaa, kuin silloin aviossa ollessa. Ei ne hyljeksinyt, katellu nenänvartta pitkin tai muutenkaan mitään outoa. Kaikki oli tavallaan niinkuin ennen.
Tietysti se, että yrittää sompailla viis minuuttia vaihdenäyttövikasta jeesuksen vanhaa Chevrolettiä taskuparkkiin umpikujan perällä, oli omiaan keventämään tunnelmaa ja särkemään jäätä.
Niinjoo, illemmalla treffit, hyvässä lykyssä onnistaa silleen romantillisesti!