Sori nyt vain, mutta isoisäni otti talvisodassa sirpalekranaatin niskaansa ja oli jo matkalla ruumishuoneelle, kun apujoukot viimein huomasivat, että kyllä tästä miehestä on vielä johonkin (siitä ylipäätään kiitos olemassaoloni). Siitä hänelle tuli ikuiset arvet niin mieleen kuin kehoonkin. En arvosta itsenäisyyspäivää smokkikeimastelijoiden tähden, jotka keimailevat hymyssäsuin linnan juhlissa, vaan talvisodan sankareiden tähden! Näitä miehiä/naisia (lottia) pitää todella arvostaa, toisin kuin meitä laiskottelevia paskiaisia (jotka ovat päässeet elämässään aivan liian helpolla)!