Naapuruston pienet tyttölapset kävivät 4:n köörissä juuri virpomassa. He olivat kunnolla laittautuneet noidiksi, ja hyvät varvutkin niillä oli annettavaksi. Aivan selvästi näki, että niitä varpuja ja asuja oli askarreltu pitkään ja hartaasti, ja hankkeeseen oli siis tehty työtä ja nähty vaivaa. Olimme onneksi varautuneet, eteisessä on parinkymmenen kappaleen pussi isoja suklaamunia odottamassa, ja annoin tietenkin jokaiselle oman. Ne iskivät vilpittömän ahnaasti saaliiseensa, ja huomasin myös, että jokaisella oli ikioma saalispussi, mitä pidän sangen asiallisena ja kypsänä suhtautumisena elämään. Ne hyökkäsivät sen jälkeen ihan juoksujalkaa kohti seuraavaa taloa... tuli todellakin mieleen saalistava kärppäpoikue.
Kristilliskonservatiivinen rodunjalostaja minussa jäi aivan hyrisemään tyytyväisyyttään nähtyäni tuon tarmokkuuden osoituksen. Tuli oikeasti hyvä mieli noista lapsista. Niissä ei ollut mitään apaattista, eikä vetämätöntä. Olisi siinä porukassa voinut tietenkin muutama pikkupoikakin olla mukana... Mutta näinhän se tässä elämässä menee, että se joka näkee vaivaa ja on ajoissa, kerää myös saaliin. Muut jäävät sitten mopen osille.
T -.-
No eivät jää, on noiden munien loputtua vielä pienempiä suklaapatukoita vaikka kuinka paljon varastossa, mutta ne pitää tulla noihin varpuihin vaihtamaan, ja sitä ennen pitää tehdä se virpominen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
. Harvoin tulee tuossa kaupassa käytyä, mutta oli kyllä sellainen mimmi että oksat pois
Enkä edes lopettanut tupakointia
