Junttimainen kotiseutu on Timo Arolle rakas – kunta-analyysiguru puhuu naisten ja pehmeän vetovoiman puolesta
Laiskasta ja ärsyttävästä nuoresta kypsyi yksi maan johtavista muuttoliikkeen asiantuntijoista. Timo Aron mukaan sydäntekijät jarruttavat suomalaisten muuttoliikettä, ja vaimo epäilee, että niiden vuoksi miehen vanha lupaus rikkoutuu.
LUKEMISTO08.07. 10.00 Päivitetty 14.27
VEERA KORHONEN
Timo Aro lenkkeilee neljänä tai viitenä päivänä viikossa. Aiemmin hän mittaisi kilometrejä ja kaloreita, mutta se on jäänyt. Hänellä on tapana rytmittää juoksua musiikilla, ja pyöritellä ajatuksissa tulevia töitä.
Armi NiemeläPori
Ne naiset! Timo Aro puuskahtaa.
Hän tietää heti, mikä kohta hänen tuoreesta blogistaan jäi toimittajalle mieleen. Porilainen teki avauksen siitä, miksi kuntien pitäisi miettiä entistä enemmän naisia. Sujuvasanaisesta Arosta on vuosien mittaan tullut väestökehityksen ja muuttoliikkeen "päivystävä dosentti". Hän osaa kommentoida ja esitelmöidä nasevasti niinkin seksikkäästä aiheesta kuin kuntien kehittäminen.
Jos eläisimme 2000-luvun alkua, Aro olisi elinkeinopolitiikan asiantuntija. Tänä päivänä oikea termi on elinvoimapolitiikka, ja Aro on nimennyt sille uuden, trendikkään alalajin: Feministinen elinvoimapolitiikka.
Mitä se sitten on?
Muuttoliikkeen tutkimusten perusteella nuoret ja nuoret aikuiset ovat kaksi porukkaa, jotka liikkuvat. Neljä viidestä muuttajasta on alle 35-vuotiaita. Aro on parin viime vuoden ajan valistanut päättäjiä siitä, että kunnan elinvoiman kannalta opiskelujaan aloittavat nuoret ei ole ryhmistä tärkein vaan 25–34-vuotiaat. Tilastot todistavat, että tuon iän jälkeen moni asettuu ja jää pitkäksi aikaa yhdelle alueelle.
–Paikkakunta, jossa ymmärretään, miten tuon ikäisiin naisiin vaikutetaan, on vahvoilla. Valinnalla, jonka nainen tekee asuinpaikastaan, on valtava merkitys alueen tulevaisuudelle.
–Ennen muuta se vetää miehet perässä, Aro sanoo.
Aron ajatukseen feministisestä elinvoimapolitiikasta vaikutti syntyneiden määrän järisyttävä lasku 2010-luvun aikana ja varsinkin viime vuoden tilasto.
Suomessa syntyi 26 517 lasta tammi–kesäkuussa 2016, mikä on itsenäisyyden ajan pienin luku, ja Suomi putosi pois Euroopan suhteellisen korkean syntyvyyden maiden joukosta. Viisi vuotta sitten keskimääräinen lapsiluku naista kohti oli 1,87. Tämän jälkeen lapsia on syntynyt vuosi vuodelta vähemmän.
Kun ikäluokat kutistuvat, syntyneisyydestä tulee yhä tärkeämpää alueen elinvoimaisuudelle. Jos alue saa muuttovoittoa, syntyneisyys voi kehittyä myönteisesti, Aro selostaa.
–Naiset, heidän viihtymisensä ja jääminen… Esimerkiksi minun vaimolleni Turku olisi mukavampi, isompi, eikä niin junttimainen kuin Pori, hän jatkaa.
Parisuhde on "sydäntekijä" eli yksi kuudesta ulottuvuudesta, jotka vaikuttavat alueen vetovoimaan. Aron määrittelyssä identiteetti- tai sydäntekijät ilmentävät suomalaista tapaa toimia turvallisuushakuisesti ja kokea omat juuret ultrapaikallisina.
Sydäntekijöiden lisäksi alueen vetovoima kumpuaa sijainnista, maineesta sekä kovista ja pehmeistä tekijöistä. Lisäksi vaikutusta on villeillä korteilla. Aro mainitsee esimerkkinä Kittilän.
–Kittilässä sattuu olemaan merkittävä kultakaivos ja matkailua. Yhtäkkiä Kittilä on kaikissa muutto- ja väestönkasvutilastoissa kärkiluokkaa.
Hän uskoo, että pehmeät vetovoimatekijät, kuten alueen ilmapiiri, fiilis, ympäristön viihtyisyys ja mukavuutta lisäävät palvelut, nousevat yhä keskeisemmiksi siinä, mihin nuoret aikuisen asettuvat. Äärimmäisen tärkeiksi nousevat tapahtumat ja elämykset alueella.
–Meillä suomalaisilla on hirveän voimakkaana kotipaikkaidentiteetti. Se liittyy paikkaan, jossa on ollut lapsuuden, nuoruuden tai opiskeluajan. En näe muissa länsimaissa vastaavaa, Aro sanoo ja lisää:
–Meillä on ollut muuttoliike varottava asia, ja sitä on yritetty padota ja kääntää sen suuntia.
Aron mielestä sydäntekijät ja valtiojohtoinen muuttoliikkeen ohjailu selittävät tämän päivän haastetta työmarkkinoilla. Koviin vetovoimatekijöihin lukeutuva työ ei saa työvoimaa liikkeelle niin kuin nyt tarvittaisiin.
–Näinkin pienessä maassa on jotenkin hankalaa muuttaa murrealueelta toiselle, Länsi-Suomesta Itä-Suomeen, ja jos Helsinkiin muutetaan, pyritään tulemaan kotiseudulle takaisin. Mutta sitten voidaan lähteä Jenkkeihin tai Australiaan, hän puuskahtaa.
Timo Aro on itsekin totellut maagista murrerajaa ja elänyt vain lounaismurteiden alueilla.
Vaimo Maija Saari on pitkään yrittänyt taivuttaa miehensä pitämään lupauksensa vuosien takaa. Pari maalaili jossain vaiheessa tulevaisuuttaan siten, että sopivan hetken tullessa he muuttaisivat Saaren kotiseudulle Turkuun, joka on Aron opiskelukaupunki.
–Vaimo pelkää sitä, että porilaisuus on minulle niin kova sydäntekijä, etten pysty tekemään mitään järkeviä päätöksiä asiassa, Aro hymähtää.
Maija Saari ja Timo Aro kohtasivat työhaastattelussa, kun 30-vuotias tuore valtiotieteiden maisteri kärkkyi työtä Porista. Kiinnostus Satakunnan silloisen työvoimapiiriin EU-koordinaattorin virkaan oli laajaa, ja Saari oli mukana valitsemassa, kun Aro poimittiin työhön 50 hakijan joukosta.
Ilmeisesti Saari näki Arossa heti sitä jotain ja työparista tuli pian jotain enemmän.
–Meillä oli klassinen työpaikkaromanssi. Ne ovat hankalia työpaikan hengen kannalta, ja jouduimme ensin pitämään suhteen salassa, vaikka muutimme yhteen melko nopeasti. Kaksi perhettä meni samaan hintaan rikki, mikä tietysti oli ikävää, Aro kertoo.
–Maijalla on ollut suuri merkitys työuralleni. En olisi varmasti koskaan saanut väitöskirjaa puserrettua, ellei hän olisi aktiivisesti kysellyt v-mäisiä kysymyksiä sen valmistumisesta.
Maija Saari työskentelee edelleen ely-keskuksessa, työllisyyden ja yrittäjyyden yksikön johdossa.
–Käymme aina lounaalla yhdessä, jos emme ole työmatkoilla, koska työpaikkamme ovat oikeastaan vain muutaman sadan metrin päässä toisistaan, Aro hymyilee.
Porin kehittämispäällikön työhuone on ollut toisella puolen Kokemäenjokea, kaupungintalolla vuodesta 2011. Sitä ennen hän oli mukana paikallispolitiikassa. Aro valittiin kaupunginvaltuustoon vihreiden joukosta vuonna 2010.
–Tämä ei ole virka, mutta koin, etten pysty samaan aikaan olemaan poliitikkona ja hyväasemainen kaupungin työntekijä, konsernihallinnossa kaupungintalolla.
Paluu politiikkaan on pyörinyt mielessä viime aikoina, sillä tuleva maakuntavaltuusto tai -hallitus olisi tavallaan unelmien täyttymys hänen työhistoriaansa ajatellen.
–Mutta olen huomannut, ettei poliittinen aktiivisuus ole alue- ja väestönkehitystutkimuksen kannalta parasta. Siinä joutuisi liikaa selittelemään.
Arolle tärkeää on se, että tuottaa aluekehittämisen avuksi tietoa, jonka ymmärtää helposti. Viime vuosina tärkein oppimisen ja ammatillisen kehittymisväline on ollut Twitter. Sen kautta saa omia töitä laajasti esille ja kommentteja muiltakin kuin saman alan asiantuntijoilta tai työn tilaajalta.
–Käytän tilastoja vahvasti pohjana havainnoille, mutta kylmät numerot pitää paketoida. Olen oppinut pikkuhiljaa ja kantapään kautta, mikä voima on kartalla ja infografiikalla; yleensäkin erilaisilla kuvioilla, jotka pelkistävät todellisuutta.
Entä kun Aro löytää tilastoista vain kielteisiä merkkejä? Pitääkö synkkä tulevaisuus paketoida piiloon?
–Moni väestökehitykseen liittyvä asia on hankala poliittisen herkkyyden takia. Aluekehittämiseen pitää löytää seutuun sopiva mittakaava, ja uskaltaa katsoa, mihin esimerkiksi huono väestökehitys pohjautuu.
Viime vuosina Aro on ottanut tavaksi työstää tilastoja juostessa. Hän rakentaa esityksiä lenkeillä, joita kertyy neljä–viisi viikossa.
–Jos lenkkiä ei tee, tulee huono olo. Ja olen alkanut tehdä kuntopiiriä lenkin yhteydessä.
Porissa hän kiertää usein tuttuja teitä Kirjurinluodossa ja polkuja Porin metsässä.
Kotimaassa yksi toimivimmista ja viehättävimmistä kaupungeista liikuntaan on Kouvola, Aro sanoo. Kehut menevät Porin kilpailijan suuntaan.
Kouvola on edelleen Suomen 10. suurin kaupunki, vaikka Pori on ollut lähellä kärkikymppiä parin viime vuoden ajan. Aro ennusti vuosi sitten, että kaupunkien väkiluvut leikkaisivat joulukuun toisella viikolla 2016.
Pieleen meni, kuten tarkat ennusteet usein menevät, Aro puolustautuu.
Kuulemma Tilastokeskuskaan ei ole osannut ennakoida, miten paljon Helsingin seutu kasvaa 2010-luvulla. Yksi yllättävä muuttuja on maahanmuuttajat. Muutenkin kaupunkikeskusten väkimääriä on ennustettu pieleen tuhansilla. Pori–Kouvola-kisassa on kyse kymmenistä henkilöistä.
Tällä hetkellä Kouvolassa on 84 930 asukasta ja Porissa 84 848.
–Eroa oli toukokuun lopussa 82 henkilöä, ja se oli pienimmillään 49. Kuolleisuus yllätti Porissa. Se on suhteessa syntyvyyteen aika suuri ja kasvanut, Aro tietää.
Kymmenen suuren joukkoon pääsy tarkoittaisi, että Pori huomioitaisiin nykyistä useammin isoissa vertailuissa, ja joihinkin valtakunnallisiin kehittämisryhmiin tai Porin edun ajamisen kannalta tärkeisiin neuvottelukuntiin otetaan mukaan edustajia vain top kympistä.
Aro antaa sydäntekijöiden puhua:
–Väkiluku on keinotekoinen raja, koska kuntaliitoksiakin on tapahtunut. Pori on enemmän kaupunki kuin Kouvola!
KUKA?
Timo Aro
Valtiotieteen tohtori. Porin kaupungin kehittämispäällikkö vuodesta 2011. Palkkatyön rinnalla Tutkimuspalvelu Timo Aro Oy:n omistaja ja toimitusjohtaja.
Hullaantui lapsena lippuihin ja karttoihin. Lempileikki oli pyytää nimeämään paikka maailmasta, jonka poika etsi kartalta minuutissa.
Oli laiska koululainen. Kirjoitti iltalukiosta, haki yliopistoon 25-vuotiaana ja paahtoi yliopisto-opinnot muutamassa vuodessa.
–Olin nuorena ärsyttävä ja saamaton, Aro kuvailee.
Naimisissa toista kertaa. Uusioperheeseen kuuluu vaimon kaksi tytärtä ja Aron kaksi poikaa. Anna työskentelee konsulttiyhtiössä Turussa ja Johanna viestintätoimistossa Helsingissä. Rasmus lukee sosiaalipolitiikkaa Turun yliopistossa. Niklas aloittaa maantieteen opiskelijana Oulun yliopistossa.
–Hauska yhteensattuma on, että Anna ja Johanna ovat siellä samalla Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella, josta itse valmistuin aikoinaan valtiotieteen maisteriksi, Aro kertoo.
–Lapset eivät enää asu kotona, mutta meillä on koira, Suomen yleisintä koirarotua eli "tyttöjen koira".
Harrastaa lenkkeilyn lisäksi rullaluistelua ja höntsäpalloilua. Seuraa intohimoisesti jääkiekkoa ja Porin Ässiä.
Aikoo karata keskellä Suomi-Areenaa ja Jazz-viikkoa Haltille Lappiin vaeltamaan poikiensa kanssa.
)
