Sinulla on useita hyviä pointteja tuossa,
@aop . Monesta jutusta olen kuitenkin eri mieltä. Esim. tuo yön pimeys. Exoduksessa yön ja päivän vaihtelun kautta pelaajalle annettiin mahdollisuus vapaasti valita erilaisten pelityylien välillä, sen sijaan että yö olisi ollut automaattinen "hard mode". Tykkäsin kovasti siitä, että ihan oman fiiliksen mukaan saatoin valita suoraviivaisemman räiskinnän, tai stealthimman yö-pelityylin välillä.
Metron maailman painostava ilmapiiri oli ehkä voimakkaampi pelisarjan edellisissä osissa. Exoduksessa toivo siitä, että uuden elämän/maailman rakentaminen on mahdollista on suurimman osan ajasta vahvasti läsnä, eikä kaikki siksi tunnu ihan niin epätoivoisen pimeältä, kuin aikaisemmin. Lisäksi se, että Artyomin matkatoverit ovat niin luotettavia, taitavia ja kaikinpuolin hyviä tyyppejä tuo valoa pimeyden keskelle. Kontrasti matkaporukan luoman lämpimän inhimillisyyden saarekkeen ja junan seinien ulkopuolella hallitsevan kaaoksen ja kuoleman välillä loi peliin valtavasti hienoa tunnelmaa, enkä missään vaiheessa kaivannut mitään grimdarkimpaa meininkiä.
Kuten tuosta yltä jo tuli selväksi, koin tarinan hahmot ihan täysin eri tavoin kuin sinä. Kiinnyin heihin tavalla, joka on minun kohdallani todella harvinaista; ehkä Mass Effect -trilogian kohdalla oli edellisen kerran samanlaisia fiiliksiä. Pelin loppuhuipennuksen kohdalla meinasi tulla tippa silmään. Tähän varmaan vaikutti paljon se, että kuuntelin melkein kaiken dialogin, mitä pelillä oli tarjottavana, eli "istuin iltaa" matkakavereiden kanssa aina, kun siihen tuli mahdollisuus. Ja pelin puhekieleksi valitsin venäjän, joka oli mielestäni huomattavasti paremmin ääninäytelty.
Peli luottaa aika rankasti täysin skriptattuihin tapahtumiin tarinan eteenpäin kuljettamiseksi, mutta jossain välissä tosiaan toivoisi että voisi itsekin tehdä valintoja.
Metro-sarjan erikoisuutena on se, miten se antaa pelaajalle mahdollisuuden tehdä valintoja tavalla, jota ei räikeästi alleviivata.
Tuolta voit lukea lisää, jos et ole tästä tietoinen. Vapaammin haarautuvaa tarinaa moraalipistejärjestelmä ei tietenkään korvaa, mutta systeemi on silti erittäin mielenkiintoinen ja sillä on potentiaalia enempäänkin, jos sen kehittämistä jatketaan. Monessa kohtaa kävi niin, että vasta katsoessani Youtubesta Exodus-videoita tajusin, että olisin voinut pelata tietyt kohdat aivan täysin eri tavoin (jos olisin ajatellut vapaasti omilla aivoillani sen sijaan, että tein tyhmiä oletuksia sen suhteen mitä pelissä oli "tarkoitus" tehdä).
Ampumismekaniikat olivat tosiaan hieman huteroita, ja kesti turhan pitkään saada aseeseen sellainen kiikari, jolla pitemmän kantaman taistelut tulivat mahdollisiksi.