Otetaan nyt kuvamateriaaliakin välillä eli Q1 + PBTFans. Kytkiminä tällä hetkellä C³Equalz X TKC Kiwi (kuka näitä oikein nimeää?).
Kaihl Speed Bronzet kun saivat parin viikon koekäytön jälkeen häädön juuri ketjussa mainitusta syystä, näppäintä ei tarvitse kuin hipaista niin se jo rekisteröi. Kiwit valitsin kun aikaa ja energiaa ei just nyt ole ihan mielettömästi ja näistä mainittin, ettei tarvitse rasvata saadakseen säädyllisen käyttökokemuksen. Mitenkään jumalaisilta nämäkään eivät kyllä tunnu, lähinnä siedettäviltä, ja lisäksi alan ymmärtää tämän thocc-skenen äänihifistelyn lähteen, kun ei ole kliksua kuuluvat kaikki näppiksen muut äänet paljon selvämmin. Harkitsevan kyllä tunkevani seuraavaksi kokeeksi ne Box Whitet... tai sitten ole se Saludo-mainoksen mummo ja totean, älkää puhuko paskaa, nämä Cherry MX Bluet ovat aivan hyvät.
Ohjeissa mainittiin, että tulisi tarkistaa, että kytkinten jalat ovat suorassa, Speed Bronzejen kanssa kyse ole tarkistuksesta, Kiweistä varmaan joka toisessa oli jalka jos toinenkin vinossa ja onnistuin silti tuhoamaan muutaman kokonaan. En tiedä johtuuko se varastoinnista (tulivat eri kaupastakin) vai yksinkertaisesti ohuemmasta tai pehmeämmästä materiaalista. Toinen juttu näissä kytkimissä on tietysti rungon väri, olin nimittäin saanut hajamielisen tavan pohtiessani jotakin lyödä gamer-väriliudun päälle ja tuijottaa sitä hajamielisesti kymmenen sekuntia, mutta eihän näiden läpi tule kuin vihreää, kuten nimestäkin olettaisi.
Vanhaan Das Keyboardiin verrattuna järeä runko on kyllä kiva (DK tuntuu rämisevän nyt paljon enemmän kuin sitä vaihteeksi kokeilee), nämä nappulat tuntuvat oikein mukavilta ja värimaailma on mukavan retro/lowkey (paketissa olisi ollut myös keltaiset nuolet, mutta mietin liian olevan liikaa ja keltaisen värin olevan epätasapainossa). 75%:ssa kun tuntuu oikeasti olevan kaikki näppäimet mitä voisi tarvita, mutta ei mitään ylimääräistä (no, End päätyi Mod+Homeen), hiiren etsiminen aiemman numpadin paikalta tuntuu mitä luonnollisimmalta liikkeeltä ja nyt ostin samalla ensimmäisen deskmatin, tuossa reunoilla on luonteva lepuuttaa käsiään pikkurillit matolla ja muut sormet peukalot näppiksen päällä.
Koska insertin sijaan halusin PrintScreenin ja Endinkin mukaan, vähän jo odotin, että joutuisin lukemaan ohjeita ja tunkkaamaan konffitiedostoja tunninkin ja siltikään homma ei onnistuisi Linuxissa – todellisuudessa Keychronilta sai täysin toimivan .deb-paketin ja käynnistämällä ruudulle ilmestyi ihan oikean näköinen näppäinasettelu, jota pääsi säätämään.
Delmonte-mies sanoo "kyllä".
