Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

[210]

Kyllä näin nelikymppisenä kahden pienen lapsen isänä huomaan, että suurin este pelaamisella on aika. Halua olisi pelata paljonkin ja kiinnostavia pelejä paljon. Pelaaminenhan tapahtuu kun muksut on saatu nukkumaan ja sitten alkaakin valinnat nukkumisen, harrastuksien ja pelaamisen välillä. Voit valita vaan yhden. (Niin ja välillä pitäisi vissiin puolisonkin kanssa viettää aikaa)

Ps 5 ja pc löytyy. Pleikkari käytännössä kerää pölyä.

Oletko minä?
Olen ruvennut miettimään, josko sellainen käsikonsoli PC (steam deck tjs) voisi tehdä realistisemman siitä, että joskus sais vielä pelattuakin.

 

[Niska]

Kertokaas pienten lasten isät, mihin se ilta-aika lasten kanssa menee niin, ettei meinaa kerkeä pelata enää ollenkaan? Kohta voipi olla sama ongelma täälläkin.

 

[aild]

Kertokaas pienten lasten isät, mihin se ilta-aika lasten kanssa menee niin, ettei meinaa kerkeä pelata enää ollenkaan? Kohta voipi olla sama ongelma täälläkin.

iltapalat, iltapesut, iltasadut, lähes jokailtaset taistelut että saa ne lapset ylipäätänsä pysymään/nukkumaan sängyssä, siinä nyt jotain mitä tuli mieleen kun muksut oli pieniä.

 

[210]

Kertokaas pienten lasten isät, mihin se ilta-aika lasten kanssa menee niin, ettei meinaa kerkeä pelata enää ollenkaan? Kohta voipi olla sama ongelma täälläkin.

Riippuu miten priorisoit elämässäsi olevat asiat ja millaset unenlahjat on lapsilla.

 

[AsiJu]

Aikaa menee - ja pitääkin minusta mennä - ylipäänsä siihen, että on ja touhuaa lapsen kanssa saatika jos on jotain muuta askaretta tehtävänä myös niin loppuu tunnit päivästä nopeasti, tai ainakin virta itseltä.

Kun lapset kasvaa niin aikaa on sitten pikkuhiljaa enemmän taas ja miksei vaikka yhteisiäkin pelihetkiä, nytkin tuossa vieressä eskarilainen treenaa Super Castlevaniaa

 

[latee77]

Kertokaas pienten lasten isät, mihin se ilta-aika lasten kanssa menee niin, ettei meinaa kerkeä pelata enää ollenkaan? Kohta voipi olla sama ongelma täälläkin.

Täällä alkaa pelit siinä 20:15 / 21:00 kun muksu menee nukkumaan, sitten myöhemmin kun iltarutiinit alkaa automatisoitumaan niin varmaan voi jo aloitella aiemmin.

 

[Bigfoot007]

Nuorena kiersin kaikki pelit kaukaa, jotka sai puskettua läpi alle kymmenessä tunnissa. Nykyään suorastaan kaipaan näitä pelejä, mutta markkinat ovat väärällään open world pasketta tai multiplayer only, jossa oppimiskäyrä lasketaan sadoissa tunneissa. Tästä syystä oma pelihyllyni koostuu lähinnä vanhojen pelien remakeista. Poikkeuksena Super Mario Wonder ja Metroidit olivat hyviä, mutta muilta osin olen karttanut Nintendon tarjontaa lelukuutiosta lähtien, koska nykyinen kohderyhmä on pääsääntöisesto alakouluikäiset tai vaippahousut. Kelaa nyt jotain Pokemonia, jossa yksinkertaisesti piirretyt isosilmäiset animehahmot toistelevat nimeään papukaijan tavoin: Pika pika pikatsu tai Tsää tsää Tsärmänder! Tulee ihan Teletapit mieleen, joka kertoo jo olennaisen kohderyhmän. Uudet President Evilit on myös kokematta, jos ei lasketa ykkösen ja kakkosen vallan mainioita remakeja. Kuulopuheiden mukaan Seiska olisi kohtuu suoraviivainen ja Village ei olisi varsinaisesti mikään RPG tai Open world oksennus. Muistä kohtalaisista nykypeleistä tulee mieleen Devil May Cry V jonka konsepti on pysynyt edelleen simppelinä ja uskollisena yli 20 vuotta vanhalle sarjalle.
Huvittaa myöntää, että vähäisen vapaa-aikani olen tahkonnut vanhaa kunnon Doomia (1, 2 ja TNT) sekä CC remasteria. Myös Starcraftin normikampanjat tuli puskettua läpi pari kuukautta taaksepäin. Kärsivällisyys ei riittänyt enään Expansionin ylipitkiin tehtäviin.

 

[masax]

Kertokaas pienten lasten isät, mihin se ilta-aika lasten kanssa menee niin, ettei meinaa kerkeä pelata enää ollenkaan? Kohta voipi olla sama ongelma täälläkin.

Kyllä se helpottaa kun lapset kasvaa.

 

[Teukkis]

Kyllä se helpottaa kun lapset kasvaa.

Sitä tässä odotellaan. Tietysti mitä muksut rupee harrastamaan niin siihen varmaan saa kanssa hyvin illankin menemään

 

[Teukkis]

Kyllä se helpottaa kun lapset kasvaa.

Sitä tässä odotellaan. Tietysti mitä muksut rupee harrastamaan niin siihen varmaan saa kanssa hyvin illankin menemään

 

[root]

Sitä tässä odotellaan. Tietysti mitä muksut rupee harrastamaan niin siihen varmaan saa kanssa hyvin illankin menemään

Teini-iässä jos asuinpaikan puolesta pääsevät kulkemaan omin neuvoin, aikaa on hyvin vanhemmilla. Ja kotona ollessaan sen ikäisellä menee oman huoneen ovi herkästi kiinni. No, sitten alkaa omat vanhemmat usein tarvitsemaan apua iän puolesta. Muistisairaus jos iskee, niin se on vähän kuin lapsen hoitoa taas.

 

[Teukkis]

Teini-iässä jos asuinpaikan puolesta pääsevät kulkemaan omin neuvoin, aikaa on hyvin vanhemmilla. Ja kotona ollessaan sen ikäisellä menee oman huoneen ovi herkästi kiinni. No, sitten alkaa omat vanhemmat usein tarvitsemaan apua iän puolesta. Muistisairaus jos iskee, niin se on vähän kuin lapsen hoitoa taas.

Älä nyt vielä piruja maalaa seinälle. Joo itse asun harrastuksista noin 15min päässä autolla, niin veikkaan että iskää tarvitaan. Hyvää isän päivää kaikille!

 

[Mane]

Kyllä näin nelikymppisenä kahden pienen lapsen isänä huomaan, että suurin este pelaamisella on aika.

Itsekin nelikymppisenä kun kakarat alkaa olemaan 18 ja 16v niin ei ole pitkään aikaan ollut näitä "pienten lasten ongelmia" ja isä on lähinnä välillä vain se dorka automaatti josta käydään hakemassa likviditeettiä niin mikäs sen komiampaa kun nauttia peleistä. Tänä viikonloppuna juuri pelattiin pojan kanssa reilu 8h cooppina dead islandia ja edellis viikonloppuna saatiin likan kanssa kahdestaan läpi it takes two. Silloin tällöin tulee kolmistaan pelailtua sea of thievesiä ja varsinkin pojan kanssa tullut iso määrä eri pelejä vedettyä cooppina. Lisäksi satunnaisesti bäfää myös ja joskus jonne on ollut kantamassa pappojen siege squadia.

Tosin tänään sain tuolta kaksikolta sisällöllisesti niin hienon isänpäiväkortin, että lämmittää mieltä taas tovin ja tietää jotain tehneensä oikein.

 

[Teukkis]

Itsekin nelikymppisenä kun kakarat alkaa olemaan 18 ja 16v niin ei ole pitkään aikaan ollut näitä "pienten lasten ongelmia" ja isä on lähinnä välillä vain se dorka automaatti josta käydään hakemassa likviditeettiä niin mikäs sen komiampaa kun nauttia peleistä. Tänä viikonloppuna juuri pelattiin pojan kanssa reilu 8h cooppina dead islandia ja edellis viikonloppuna saatiin likan kanssa kahdestaan läpi it takes two. Silloin tällöin tulee kolmistaan pelailtua sea of thievesiä ja varsinkin pojan kanssa tullut iso määrä eri pelejä vedettyä cooppina. Lisäksi satunnaisesti bäfää myös ja joskus jonne on ollut kantamassa pappojen siege squadia.

Tosin tänään sain tuolta kaksikolta sisällöllisesti niin hienon isänpäiväkortin, että lämmittää mieltä taas tovin ja tietää jotain tehneensä oikein.

Komialta kuullostaa. Tota odotellessa.

 

[Myollnir]

40 ohitettu, vielä jaksaa kiinnostaa. Tosin hiukan ailahtelevammin, ja tuntuu että pelitunnit suuntautuvat enemmän indie-peleihin ja muutenkin peleihin ja peligenreihin jotka tulivat tutuksi jo parikymmentä vuotta sitten.

 

[AsiJu]

40 ohitettu, vielä jaksaa kiinnostaa. Tosin hiukan ailahtelevammin, ja tuntuu että pelitunnit suuntautuvat enemmän indie-peleihin ja muutenkin peleihin ja peligenreihin jotka tulivat tutuksi jo parikymmentä vuotta sitten.

No tämä. Vaikka kaikkea uuttakin olisi niin tuttu ja turvallinen vie voiton.
Sitä kai se ikä teettää.

Sanotaan tosin nyt sekin, että onhan pelit kehittyneet valtavasti jostain 80-luvun lopulta tähän päivään.
Itse koin videopelaamisen riemun NESsin Ice Climberillä ekaa kertaa. Eihän se nykyään menisi kuin sivuaktiviteetista jossain pienen budjetin indiepelissä.

Se mikä nykyään käsitetään ns. kokonaiseksi peliksi on ihan eri sfääreissä ja eipä jostain Witcher 3:sta tai Alan Wake 2:sta tms voinut / osannut edes uneksia tuolloin.

 

[Taneli-]

Sanotaan tosin nyt sekin, että onhan pelit kehittyneet valtavasti jostain 80-luvun lopulta tähän päivään.

On toki mutta ei niitä alkuaikoja oikeastaan kaipaa. Se olisi jopa harvinaisen perseestä jos itse joutuisi koodaamaan sen pelin mitä tahtoo pelata, näppäimistössä olisi oma "formula" nappi ja kaikki tehtäisiin basic kielellä. Tietysti mitään et voisi tallentaa joten jos haluat huomennakin pelata joudut tekemään kaiken uudestaan.. ei sillä, oli se Basic 2000 aikoinaan hieno laitos vaikka en ihan niin nostalginen ole että sen ajan tahtoisin takaisin ( Basic 2000 - Tietokonemuseo & Lambda 8300 - Wikipedia )

 

[AsiJu]

On toki mutta ei niitä alkuaikoja oikeastaan kaipaa. Se olisi jopa harvinaisen perseestä jos itse joutuisi koodaamaan sen pelin mitä tahtoo pelata, näppäimistössä olisi oma "formula" nappi ja kaikki tehtäisiin basic kielellä. Tietysti mitään et voisi tallentaa joten jos haluat huomennakin pelata joudut tekemään kaiken uudestaan.. ei sillä, oli se Basic 2000 aikoinaan hieno laitos vaikka en ihan niin nostalginen ole että sen ajan tahtoisin takaisin ( Basic 2000 - Tietokonemuseo & Lambda 8300 - Wikipedia )

Heh, ei onneksi tarvinnut Basicia vääntää koskaan. Hämärä muistikuva on DOS aikaan QBasicista, mutta eipä sekään ollut välttämätön.

 

[Dzekoo]

Oma pelaamiseni alkoi joskus 1988-90 senaikasella PC:llä..mainittakoon peleistä mm.Wayne Gretzky Hockey,Test Drive,Digger,Tapper ym ja Sierran seikkailupelit!

Kavereilla ja serkulla oli Commodore 64,niille löyty aika hyviä pelejä

 

[JerryKannu]

Heh, ei onneksi tarvinnut Basicia vääntää koskaan. Hämärä muistikuva on DOS aikaan QBasicista, mutta eipä sekään ollut välttämätön.

Mä testailin aina noita pelien koodilistauksia joita tuli Mikrobitin (?) mukana. Sen jälkeen tulikin innostuttua koodailemaan Turbo Pascalilla, tietysti kirjoista lukemalla ja kavereilta kyselemällä, koska nettiä ei vielä ollut.

En kyllä yhtään enää muista minkälaisia tuotoksia sain aikaan, harmi ettei tullut säästettyä mihinkään. Ei sitä ala-asteiässä tajunnut että niillä voi myöhemmin olla jotain nostalgia-arvoa.

 

[ariman]

BF4 reilu 600h, lopetin alkukesästä, Horizon FBDN West 300h ja nyt muutama tunti Delta Forcea. Ikää 60+
Pelaamisen alottelin joskus vuosituhannen vaihteessa Quake 3 ja Excessive modilla

 

[Moilaps]

Pidän peleistä vieläkin, mutta "maku" on rajoittuneempi kuin aiemmin jolloin melkein kaikki oli kivaa. Yleensä annan pelille parisen tuntia aikaa, ja jos kiinnostus ei ole riittävää niin ei haittaa jättää peli kesken.

 

[Cotelo]

Oonko mä ainut vai onko muillakin vaikeuksia pystyä pelaamaan noita survival horror pelejä? Vai onko tämä iän mukanaan tuomaa mieltymystä? Tuntuu että noita on julkaistu viime vuosina aika tiuhaan.. yleensä kun jotain peliä ehtii pelaamaan, niin haluaisi siitä pystyä myös nauttimaan. Esim. siis Alan Wakekin oli aikanaan jo aika kuumottava. Yleisesti ottaen kaikki missä tulee sellaisia kohtia että pimeässä joku hiipii selän taakse ja säpsähtää.. mutta tuntuu että moni kehuttu peli jää tämän vuoksi kokematta, esim. Dead space , Dead by daylight , mitä näitä nyt Epicin ilmaisjakeluna on saanut.

 

[Ariakos]

Oonko mä ainut vai onko muillakin vaikeuksia pystyä pelaamaan noita survival horror pelejä? Vai onko tämä iän mukanaan tuomaa mieltymystä? Tuntuu että noita on julkaistu viime vuosina aika tiuhaan.. yleensä kun jotain peliä ehtii pelaamaan, niin haluaisi siitä pystyä myös nauttimaan. Esim. siis Alan Wakekin oli aikanaan jo aika kuumottava. Yleisesti ottaen kaikki missä tulee sellaisia kohtia että pimeässä joku hiipii selän taakse ja säpsähtää.. mutta tuntuu että moni kehuttu peli jää tämän vuoksi kokematta, esim. Dead space , Dead by daylight , mitä näitä nyt Epicin ilmaisjakeluna on saanut.

Et ole ainoa. Mulla ei riitä joko rohkeus (tai sitten yksinkertaisesti vain kiinnostus) säikyttelypeleihin. Tykkään psykologista ja viipyilevää kauhua viljelevistä tunnelmapeleistä (esim. Sherlock Holmes: Awakened, Dreams in the Witch House) mutta just tommoset hektiset toimintakauhupelit jotka pääsääntöisesti on pelkkää säikyttelyä, quick time eventtejä ja/tai karkuunjuoksentelua ei vaan kiinnosta pätkääkään. Se viimeisin Call of Cthulhukin (vm. 2018) jäi minulta lopulta kesken, koska alun kiinnostava tunnelmointi ja roolipelimekaniikat rikkoutui omasta mielestäni loppupuolen ärsyttävissä ja hätäilyyn painostavissa toimintakohtauksissa joissa alkupään valinnoilla ei tuntunut enää olevan niin paljon merkitystäkään.

Nautin kauhupätkäni yleensä mieluummin elokuvina/sarjoina/kirjoina.

 

[Nemo]

Tuli ladattua steamista fate of atlantis. Muistan kuinka upea se oli aikanaan. Nyt pitäisi keksiä miten sen resoluution kanssa pärjää

 

[mikkelson]

Oonko mä ainut vai onko muillakin vaikeuksia pystyä pelaamaan noita survival horror pelejä? Vai onko tämä iän mukanaan tuomaa mieltymystä? Tuntuu että noita on julkaistu viime vuosina aika tiuhaan.. yleensä kun jotain peliä ehtii pelaamaan, niin haluaisi siitä pystyä myös nauttimaan. Esim. siis Alan Wakekin oli aikanaan jo aika kuumottava. Yleisesti ottaen kaikki missä tulee sellaisia kohtia että pimeässä joku hiipii selän taakse ja säpsähtää.. mutta tuntuu että moni kehuttu peli jää tämän vuoksi kokematta, esim. Dead space , Dead by daylight , mitä näitä nyt Epicin ilmaisjakeluna on saanut.

Porukalla pelatessa kauhupelitkin onnistuu, mutta ei oikein yksin turhan säikkymisen takia. Kuten @Ariakos niin minäkin mieluummin nautin kauhuni elokuvina ja sarjoina. Pelasin tässä hiljattain uusimman Call Of Duty yksinpelikampanjan läpi kun game passista maksan ja siinä oli pari tällaista kauhuskenaariota, joiden vuoksi meinasin lopettaa pelin pelaamisen kesken. Vähän hammasta purren laskin vaikeustason helpoimpaan että sain pelattua ne nopeammin läpi.

 

[Teukkis]

Porukalla pelatessa kauhupelitkin onnistuu, mutta ei oikein yksin turhan säikkymisen takia. Kuten @Ariakos niin minäkin mieluummin nautin kauhuni elokuvina ja sarjoina. Pelasin tässä hiljattain uusimman Call Of Duty yksinpelikampanjan läpi kun game passista maksan ja siinä oli pari tällaista kauhuskenaariota, joiden vuoksi meinasin lopettaa pelin pelaamisen kesken. Vähän hammasta purren laskin vaikeustason helpoimpaan että sain pelattua ne nopeammin läpi.

call of dutyyn ei pitäis tollaisia kauhu/zombi pätkiä laittaa. Pelasin sen kauhuskenaarion ja meni senverta tunteisiin, että poistin koko pelin. Viime aikoina olen pelannut codeista vain noi kamppania modet ja nekin on niin huonoja ettei näköjään pysty enää niitäkään

 

[Cotelo]

Meinasinkin että en varmaan oo ainut tuossa hommassa. Jotenkin vaan tuntuu että noita tosiaan tulee aika paljon ja niistä moni tuntuu tykkäävän. Pitää varmaan koittaa seuraavalla kerralla brightnessit täysille ja valot päälle huoneeseen. Ehkä jopa kajareista äänet, eikä kuulokkeista
Tämä siis sillä odotuksella, että olisi muuten hyvä ja luonnikas peli, mutta säikyttelyt ei vaan nappaa.

 

[King Im Jo]

Vähän samaa. Kauhuleffat ja sarjat menee kyllä, mutta pelinä ne katon ennemmin jonkun muun pelaamana jos aihe/idea muuten kiinnostava.
Näin vanhempana ei kyllä niin jaksa kiinnostaa kauhu kun ne tuppaa olemaan saman kierrätystä joillain pienillä muutoksilla.

 

[swttii]

Mä oon taas alottanu vasta näin vanhempana nuo survival horrorit: dead space remake, resident evil 2+3 remaket ja alan wake 2 on tullut pelattua ja tykättyä jopa.

 

[TheoTumberson]

Tuli hankittua syksyllä Xbox One X ja nyt ollut tovin lainassa kirjastosta Resident Evil Biohazard. Muutamaan otteeseen säikähtänyt ja sopivan ahdistava peli. Kiva tuota on pelata, mutta suurin ongelma että liian harvoin siihen on aikaa, kun nuorimmainen hereillä ja vaimo oikeutetusti varaa TVn yhteisille/omiin katseluhetkiin.

 

[Cotelo]

Meillä on yläkerrassa oma "pelihuone" mistä löytyy vanha Xbox360 ja pöytäkone. Jotenkin tuntuu aina vaimoa häiritsevän jos menen yläkertaan pelaamaan, vaikka tekeminen alakerran sohvalla on ollut sitä, että molemmat tuijottaa kännykkää ja hengähdetään hetki kun lapset ovat menneet nukkumaan. Mutta kun ilmoitan että menen yläkertaan, niin juuri silloin tietysti olisi voinut jostain asiasta puhua tai tehdä.. noh onneksi muut lapset ovat alkaneet pelaamaan myös, niin pääsee samalla itse koneen ääreen ja tulee mukavaa yhdessä tekemistä. Tosin välillä pitää tunnistaa ne hetket kun oikeasti pitäisi yrittää herätellä iltaisin muutakin kuin koneen ääressä olemista.

 

[WillYo]

Meillä on yläkerrassa oma "pelihuone" mistä löytyy vanha Xbox360 ja pöytäkone. Jotenkin tuntuu aina vaimoa häiritsevän jos menen yläkertaan pelaamaan, vaikka tekeminen alakerran sohvalla on ollut sitä, että molemmat tuijottaa kännykkää ja hengähdetään hetki kun lapset ovat menneet nukkumaan. Mutta kun ilmoitan että menen yläkertaan, niin juuri silloin tietysti olisi voinut jostain asiasta puhua tai tehdä.. noh onneksi muut lapset ovat alkaneet pelaamaan myös, niin pääsee samalla itse koneen ääreen ja tulee mukavaa yhdessä tekemistä. Tosin välillä pitää tunnistaa ne hetket kun oikeasti pitäisi yrittää herätellä iltaisin muutakin kuin koneen ääressä olemista.

Vähän sama tilanne oli meillä. Nyt jälkikasvun tultua teini-ikään on hänen huone siirretty yläkertaan omaan rauhaan ja pelit saa hoitaa alakerrassa olohuoneen viereisessä huoneessa. Voidaan puolison kanssa huudella toisille kun toinen tuijottaa telkkaria ja toinen tietokoneen ruutua.

 

[X_Jii_X]

no näinhän se on
reaaliaikastrategiaa ei paljoo enää pelata ainakaan nuorison keskuudessa

Mua on jo useamman vuoden kiinnostanut kokeilla jotain reaaliaikaista strategiapeliä mutta ne on tömmoselle genrestä kiinnostuneelle aika hepreaa kaikki nii mistä / mikä ois hyvä peli kokeilla? ikää 32v tällä hetkellä.

 

[draco76]

Tuli hankittua syksyllä Xbox One X ja nyt ollut tovin lainassa kirjastosta Resident Evil Biohazard. Muutamaan otteeseen säikähtänyt ja sopivan ahdistava peli. Kiva tuota on pelata, mutta suurin ongelma että liian harvoin siihen on aikaa, kun nuorimmainen hereillä ja vaimo oikeutetusti varaa TVn yhteisille/omiin katseluhetkiin.

Tuo oli ihan hyvä. Village on jäänyt kesken, vaikka siihen on VR-modi. Kauhupeleistä paras oli mielestäni Until Dawn. Cthulhuistakin olen tykännyt. Resident Evilit ovat aikamoista räiskintää.

Ajan puute vaivaa, ehtii pelata lähinnä viikonloppuisin ja lomalla.

 

[Fluke]

Jaa se on kohta taas cs2-matsit kaverin poikaa vastaan hänen isänsä kanssa eli 2 vs 1. Meillä ikää yhteensä n. 90 vuotta ja vastassa 12v junnu. Yleensä tulee rökäletappio, mutta joskus jopa ihan tasaväkisiä pelejä.

 

[lors lara]

Ok, tehdään sitten siitä kaupat 25€ + pk, laitatko osoitteen mihin lähetän

Mua on jo useamman vuoden kiinnostanut kokeilla jotain reaaliaikaista strategiapeliä mutta ne on tömmoselle genrestä kiinnostuneelle aika hepreaa kaikki nii mistä / mikä ois hyvä peli kokeilla? ikää 32v tällä hetkellä.

Mun mielestä originaali Starcraft (1999 tms vai mikä lie oli julkaisuvuosi) ois hyvä mistä lähteä genreä kokeilemaan ja siinä nimenomaan yksinpelikampanja.
Se on yksi parhaista RTS pelien yksinpelikampanjoista (toki oma mielipide). Ja vaikka toi peli onkin moninpelinä aivan mielettömän kilpailuhenkinen niin yksinpeli siinä on hyvä johdanto strategioihin.

Sitte ku genren hoksaa voisi pelata vaikka netissä Command and Conqueria, mikä niistä nyt onkaan tällä hetkellä pelattavissa niin että peliserverit toimii. Se on suht sopivan aivotonta strategiaa että siinä voi pärjätä ilman niitä Starcraftin mikromanagerointikikkoja. Ja C&C engine on myöskin suunniteltu sen kannalta. Starcraftin haittapuoli on että tietynlainen yksi peliyksikkö voi dominoida siihen tyyliin että voitto tulee pelkästään sen ansiosta moninpelissä vaikka toinen pelaaja ois periaatteessa tehnyt kaiken oikein.

Total Annihilation ois toisaalta strategiana paras peli (ainoo RTS mitä voi oikeaksi strategiaksi kutsua?) mutta luulen ettei siitä kannata aloittaa genreen tutustumista. Se on aika monimutkainen.

 

[vindicator rapeto]

Oonko mä ainut vai onko muillakin vaikeuksia pystyä pelaamaan noita survival horror pelejä? Vai onko tämä iän mukanaan tuomaa mieltymystä? Tuntuu että noita on julkaistu viime vuosina aika tiuhaan.. yleensä kun jotain peliä ehtii pelaamaan, niin haluaisi siitä pystyä myös nauttimaan. Esim. siis Alan Wakekin oli aikanaan jo aika kuumottava. Yleisesti ottaen kaikki missä tulee sellaisia kohtia että pimeässä joku hiipii selän taakse ja säpsähtää.. mutta tuntuu että moni kehuttu peli jää tämän vuoksi kokematta, esim. Dead space , Dead by daylight , mitä näitä nyt Epicin ilmaisjakeluna on saanut.

Kauhupelit eivät ole täälläkään suosikkilistan kärjessä. Ahdistava ja painostava tunnelma joka joissain peleissä saavutetaan on vain liikaa. Toistaalta "kauhu" menee kyllä jos se on enemmänkin räiskintää, varmaan just jotkin zombie- mätöt vielä ok mutta ne joissa tiivistetään kauhua&pelkoa psykologisin keinoin, kiitos ei. Oikeastaan sama pätee leffoihinkin.

Melko laidasta laitaan tulee nykyisn pelejä pelailtua, ei edes ole varsinaista "suosikkigenreä". Xboxilla viime aikoina olleet eniten peluussa X360- pelit, joita on uusimmilla konsolimalleilla mukava pelata kun vihdoin pyörivät edes sen tasaiset 30fps + kaikissa on achievementit. Taitaa Series X lisätä ainakin HDR bonuksena sekä riippuen pelistä, saattaa olla 4k- tarkkuudella. Achievementiti muutes yleensä puuttuu tuon aikaikauden peleistä esim. Steamissa ( ei aina ), eli siksi valinta osuu konsoliversioon. Tietenkin PC_llä pyörisi vanhatkin pelit paremmin, mutta se on sitä mitä itse kukin nyt arvostaa.

Ikää tulee sen verran että eläkkeellä jo. Tietotekninen harrastelu alkoi kuitenkin jo 80- luvulla kun silloin tulil ihan ostettua ensimmäinen PC (286) jonka jälkeen Amiga A600 ja siitä jatkumoa lähinnä PC:lle. Wing Commander oli kovalla kulutuksella 90- luvun puolivälissä, monet roolipelit myös jääneet mieleen. Heroes of Might&Magic, Baldur's Gate, C&C yms

Nykyisin vain tulee niin älytön määrä pelejä että tavallaan tipahtanut jo kärryiltä, ja monia kiinnostaviakin pelejä pitää ajanpuutteen vuoksi skipata ainakin toistaiseksi. Yksi esimerkiksi Star Wars: Outlaws.

Huomannut muutes että kaikista höveleimmät tarjoishinnat peleistä jääneet jonnekin historiaan, otetaan esimerkiksi Dark Souls III joka Steamissa ei ole enää pitkään aikaan ollut alle 30eur edes tarjouksissa. Vastaavia esimerkkejä löytyy paljon. Joskus 3-4 vuotta sitten sitä sai 14,99 hintalapulla tarjouksista, ei enää.