Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

[emagdnim]

Itse näkisin että on vähintään yhtä hyvää kuin lukeminen koska motoriikka ja silmän ja käden yhteistyö. Saattaapi olla pelaaminen tosin 50 vuoden päästä siinä pisteessä että onnistuu neliraajahalvaantuneeltakin.

Tarkoitin lähinnä, että lukeminen vaatii aivoilta enemmän, kuin vaikkapa leffan katsominen. Toki joku marion pelaaminenki on enemmän kuin toi (no ehkä ei), mut rpg peleissä joutuu jo oikeesti vähän lukemisen lisäksi keskittyyn muuhunkin.

 

[Nrvs]

Ite olen hieman sitä fossiiliosastoa, jolle parhaat pelit ovat tasoa Final Fantasy 7, Baldur's Gate 1 ja pitkään tuli kohtalaisella vuoden 2016 mopokoneella pärjättyä. Varsinkin kun pelilistalla oli Final Fantasyt 1-12, Faster Than Light ja Europa Universalis 4. Final Fantasy 7 Remaken kanssa sai hetken miettiä, että vieläkö pärjää, mutta itselleni riittävän hyvin sekin vielä raksutti.

Vasta Clair Obscur uudemmista peleistä sai aikaan sen, että piti panostaa uuteen PC rautaan. Tai ainakin uudempaan ja kyllähän tuo peli lunasti odotukset.

Ei se toki samalla tavalla ole mullistava kokemus kuin FF7 aikanaan, mutta voinee johtua siitä, että pelaajakin on pykälän verran vanhempi nykyään. Nuorempana sitä kuitenkin kokee kaiken helposti voimakkaammin, joten nostalgialasit ovat vahvasti mukana. Veikkaisin, että Clair Obscurin kokeminen saman ikäisenä kuin FF7:n aikaan saisi huomattavasti isompaa vaikutusta aikaiseksi.

 

[emagdnim]

Ite olen hieman sitä fossiiliosastoa, jolle parhaat pelit ovat tasoa Final Fantasy 7, Baldur's Gate 1 ja pitkään tuli kohtalaisella vuoden 2016 mopokoneella pärjättyä. Varsinkin kun pelilistalla oli Final Fantasyt 1-12, Faster Than Light ja Europa Universalis 4. Final Fantasy 7 Remaken kanssa sai hetken miettiä, että vieläkö pärjää, mutta itselleni riittävän hyvin sekin vielä raksutti.

Vasta Clair Obscur uudemmista peleistä sai aikaan sen, että piti panostaa uuteen PC rautaan. Tai ainakin uudempaan ja kyllähän tuo peli lunasti odotukset.

Ei se toki samalla tavalla ole mullistava kokemus kuin FF7 aikanaan, mutta voinee johtua siitä, että pelaajakin on pykälän verran vanhempi nykyään. Nuorempana sitä kuitenkin kokee kaiken helposti voimakkaammin, joten nostalgialasit ovat vahvasti mukana. Veikkaisin, että Clair Obscurin kokeminen saman ikäisenä kuin FF7:n aikaan saisi huomattavasti isompaa vaikutusta aikaiseksi.

Ite -85 syntyneenä koin monet uudet pelit siten, että hitto mitkä grafiikat Nykyää kaikki on iha samaa ja enemmän kiinnostaa se sisältö. Toki vielä nykyäänki ensisilmäyksellä ne fotorealistiset ammuskelupelit saa aikaan wow-efektiä, mut varmaa äkkii kyllästyis.

 

[Taneli-]

Ite -85 syntyneenä koin monet uudet pelit siten, että hitto mitkä grafiikat Nykyää kaikki on iha samaa ja enemmän kiinnostaa se sisältö. Toki vielä nykyäänki ensisilmäyksellä ne fotorealistiset ammuskelupelit saa aikaan wow-efektiä, mut varmaa äkkii kyllästyis.

Juu, itse -73 syntyneenä Baldur's Gate näkeminen kaverin pelaamana (oli perjantai ja lupasi että olisi polttanut sen CD:ille maanantaina) loksautti leuat niin pahasti että piti samantien mennä kauppaan ja ostaa se. Moni puheli että kyseinen peli aiheutti jopa viivästystä koulussa kun oli pari viikkoa "kipeänä" tms. ja vaan pelasi sitä.

Myös jonkun Far Cry 1 muistan että oli "lähes fotorealistisen kaunista" (mitä ei varmaan enää olisi sen asentaisi DVD:ltä)

 

[Hellsinki]

Ite löysin stat citizen rymästä niin muksvaa peliseuraa , että en uskonut koskaan löytäväni. No nyt etelän teissu vähän sitä vaikeutti mitta palaan 1009% astiaan kun kotiin jodun. Terveisiä kanarialts!