Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

Kyllä näin nelikymppisenä kahden pienen lapsen isänä huomaan, että suurin este pelaamisella on aika. Halua olisi pelata paljonkin ja kiinnostavia pelejä paljon. Pelaaminenhan tapahtuu kun muksut on saatu nukkumaan ja sitten alkaakin valinnat nukkumisen, harrastuksien ja pelaamisen välillä. Voit valita vaan yhden😂. (Niin ja välillä pitäisi vissiin puolisonkin kanssa viettää aikaa)

Ps 5 ja pc löytyy. Pleikkari käytännössä kerää pölyä.

Oletko minä? 😂
Olen ruvennut miettimään, josko sellainen käsikonsoli PC (steam deck tjs) voisi tehdä realistisemman siitä, että joskus sais vielä pelattuakin.
 
Kertokaas pienten lasten isät, mihin se ilta-aika lasten kanssa menee niin, ettei meinaa kerkeä pelata enää ollenkaan? Kohta voipi olla sama ongelma täälläkin.
 
Kertokaas pienten lasten isät, mihin se ilta-aika lasten kanssa menee niin, ettei meinaa kerkeä pelata enää ollenkaan? Kohta voipi olla sama ongelma täälläkin.
iltapalat, iltapesut, iltasadut, lähes jokailtaset taistelut että saa ne lapset ylipäätänsä pysymään/nukkumaan sängyssä, siinä nyt jotain mitä tuli mieleen kun muksut oli pieniä.
 
Aikaa menee - ja pitääkin minusta mennä - ylipäänsä siihen, että on ja touhuaa lapsen kanssa saatika jos on jotain muuta askaretta tehtävänä myös niin loppuu tunnit päivästä nopeasti, tai ainakin virta itseltä.

Kun lapset kasvaa niin aikaa on sitten pikkuhiljaa enemmän taas ja miksei vaikka yhteisiäkin pelihetkiä, nytkin tuossa vieressä eskarilainen treenaa Super Castlevaniaa :D
 
Kertokaas pienten lasten isät, mihin se ilta-aika lasten kanssa menee niin, ettei meinaa kerkeä pelata enää ollenkaan? Kohta voipi olla sama ongelma täälläkin.
Täällä alkaa pelit siinä 20:15 / 21:00 kun muksu menee nukkumaan, sitten myöhemmin kun iltarutiinit alkaa automatisoitumaan niin varmaan voi jo aloitella aiemmin.
 
Nuorena kiersin kaikki pelit kaukaa, jotka sai puskettua läpi alle kymmenessä tunnissa. Nykyään suorastaan kaipaan näitä pelejä, mutta markkinat ovat väärällään open world pasketta tai multiplayer only, jossa oppimiskäyrä lasketaan sadoissa tunneissa. Tästä syystä oma pelihyllyni koostuu lähinnä vanhojen pelien remakeista. Poikkeuksena Super Mario Wonder ja Metroidit olivat hyviä, mutta muilta osin olen karttanut Nintendon tarjontaa lelukuutiosta lähtien, koska nykyinen kohderyhmä on pääsääntöisesto alakouluikäiset tai vaippahousut. Kelaa nyt jotain Pokemonia, jossa yksinkertaisesti piirretyt isosilmäiset animehahmot toistelevat nimeään papukaijan tavoin: Pika pika pikatsu tai Tsää tsää Tsärmänder! Tulee ihan Teletapit mieleen, joka kertoo jo olennaisen kohderyhmän. Uudet President Evilit on myös kokematta, jos ei lasketa ykkösen ja kakkosen vallan mainioita remakeja. Kuulopuheiden mukaan Seiska olisi kohtuu suoraviivainen ja Village ei olisi varsinaisesti mikään RPG tai Open world oksennus. Muistä kohtalaisista nykypeleistä tulee mieleen Devil May Cry V jonka konsepti on pysynyt edelleen simppelinä ja uskollisena yli 20 vuotta vanhalle sarjalle.
Huvittaa myöntää, että vähäisen vapaa-aikani olen tahkonnut vanhaa kunnon Doomia (1, 2 ja TNT) sekä CC remasteria. Myös Starcraftin normikampanjat tuli puskettua läpi pari kuukautta taaksepäin. Kärsivällisyys ei riittänyt enään Expansionin ylipitkiin tehtäviin.
 
Sitä tässä odotellaan. Tietysti mitä muksut rupee harrastamaan niin siihen varmaan saa kanssa hyvin illankin menemään
Teini-iässä jos asuinpaikan puolesta pääsevät kulkemaan omin neuvoin, aikaa on hyvin vanhemmilla. Ja kotona ollessaan sen ikäisellä menee oman huoneen ovi herkästi kiinni. No, sitten alkaa omat vanhemmat usein tarvitsemaan apua iän puolesta. Muistisairaus jos iskee, niin se on vähän kuin lapsen hoitoa taas.
 
Teini-iässä jos asuinpaikan puolesta pääsevät kulkemaan omin neuvoin, aikaa on hyvin vanhemmilla. Ja kotona ollessaan sen ikäisellä menee oman huoneen ovi herkästi kiinni. No, sitten alkaa omat vanhemmat usein tarvitsemaan apua iän puolesta. Muistisairaus jos iskee, niin se on vähän kuin lapsen hoitoa taas.
Älä nyt vielä piruja maalaa seinälle😂. Joo itse asun harrastuksista noin 15min päässä autolla, niin veikkaan että iskää tarvitaan. Hyvää isän päivää kaikille!
 
Kyllä näin nelikymppisenä kahden pienen lapsen isänä huomaan, että suurin este pelaamisella on aika.

Itsekin nelikymppisenä kun kakarat alkaa olemaan 18 ja 16v niin ei ole pitkään aikaan ollut näitä "pienten lasten ongelmia" ja isä on lähinnä välillä vain se dorka automaatti josta käydään hakemassa likviditeettiä niin mikäs sen komiampaa kun nauttia peleistä. Tänä viikonloppuna juuri pelattiin pojan kanssa reilu 8h cooppina dead islandia ja edellis viikonloppuna saatiin likan kanssa kahdestaan läpi it takes two. Silloin tällöin tulee kolmistaan pelailtua sea of thievesiä ja varsinkin pojan kanssa tullut iso määrä eri pelejä vedettyä cooppina. Lisäksi satunnaisesti bäfää myös ja joskus jonne on ollut kantamassa pappojen siege squadia.

Tosin tänään sain tuolta kaksikolta sisällöllisesti niin hienon isänpäiväkortin, että lämmittää mieltä taas tovin ja tietää jotain tehneensä oikein.
 
Viimeksi muokattu:
Itsekin nelikymppisenä kun kakarat alkaa olemaan 18 ja 16v niin ei ole pitkään aikaan ollut näitä "pienten lasten ongelmia" ja isä on lähinnä välillä vain se dorka automaatti josta käydään hakemassa likviditeettiä niin mikäs sen komiampaa kun nauttia peleistä. Tänä viikonloppuna juuri pelattiin pojan kanssa reilu 8h cooppina dead islandia ja edellis viikonloppuna saatiin likan kanssa kahdestaan läpi it takes two. Silloin tällöin tulee kolmistaan pelailtua sea of thievesiä ja varsinkin pojan kanssa tullut iso määrä eri pelejä vedettyä cooppina. Lisäksi satunnaisesti bäfää myös ja joskus jonne on ollut kantamassa pappojen siege squadia.

Tosin tänään sain tuolta kaksikolta sisällöllisesti niin hienon isänpäiväkortin, että lämmittää mieltä taas tovin ja tietää jotain tehneensä oikein.
Komialta kuullostaa. Tota odotellessa.
 
40 ohitettu, vielä jaksaa kiinnostaa. Tosin hiukan ailahtelevammin, ja tuntuu että pelitunnit suuntautuvat enemmän indie-peleihin ja muutenkin peleihin ja peligenreihin jotka tulivat tutuksi jo parikymmentä vuotta sitten.
 
40 ohitettu, vielä jaksaa kiinnostaa. Tosin hiukan ailahtelevammin, ja tuntuu että pelitunnit suuntautuvat enemmän indie-peleihin ja muutenkin peleihin ja peligenreihin jotka tulivat tutuksi jo parikymmentä vuotta sitten.

No tämä. Vaikka kaikkea uuttakin olisi niin tuttu ja turvallinen vie voiton.
Sitä kai se ikä teettää.

Sanotaan tosin nyt sekin, että onhan pelit kehittyneet valtavasti jostain 80-luvun lopulta tähän päivään.
Itse koin videopelaamisen riemun NESsin Ice Climberillä ekaa kertaa. Eihän se nykyään menisi kuin sivuaktiviteetista jossain pienen budjetin indiepelissä.

Se mikä nykyään käsitetään ns. kokonaiseksi peliksi on ihan eri sfääreissä ja eipä jostain Witcher 3:sta tai Alan Wake 2:sta tms voinut / osannut edes uneksia tuolloin.
 
Sanotaan tosin nyt sekin, että onhan pelit kehittyneet valtavasti jostain 80-luvun lopulta tähän päivään.

On toki mutta ei niitä alkuaikoja oikeastaan kaipaa. Se olisi jopa harvinaisen perseestä jos itse joutuisi koodaamaan sen pelin mitä tahtoo pelata, näppäimistössä olisi oma "formula" nappi ja kaikki tehtäisiin basic kielellä. Tietysti mitään et voisi tallentaa joten jos haluat huomennakin pelata joudut tekemään kaiken uudestaan.. ei sillä, oli se Basic 2000 aikoinaan hieno laitos vaikka en ihan niin nostalginen ole että sen ajan tahtoisin takaisin ( Basic 2000 - Tietokonemuseo & Lambda 8300 - Wikipedia )
 
On toki mutta ei niitä alkuaikoja oikeastaan kaipaa. Se olisi jopa harvinaisen perseestä jos itse joutuisi koodaamaan sen pelin mitä tahtoo pelata, näppäimistössä olisi oma "formula" nappi ja kaikki tehtäisiin basic kielellä. Tietysti mitään et voisi tallentaa joten jos haluat huomennakin pelata joudut tekemään kaiken uudestaan.. ei sillä, oli se Basic 2000 aikoinaan hieno laitos vaikka en ihan niin nostalginen ole että sen ajan tahtoisin takaisin ( Basic 2000 - Tietokonemuseo & Lambda 8300 - Wikipedia )

Heh, ei onneksi tarvinnut Basicia vääntää koskaan. Hämärä muistikuva on DOS aikaan QBasicista, mutta eipä sekään ollut välttämätön.
 
Oma pelaamiseni alkoi joskus 1988-90 senaikasella PC:llä..mainittakoon peleistä mm.Wayne Gretzky Hockey,Test Drive,Digger,Tapper ym ja Sierran seikkailupelit!

Kavereilla ja serkulla oli Commodore 64,niille löyty aika hyviä pelejä
 
Heh, ei onneksi tarvinnut Basicia vääntää koskaan. Hämärä muistikuva on DOS aikaan QBasicista, mutta eipä sekään ollut välttämätön.
Mä testailin aina noita pelien koodilistauksia joita tuli Mikrobitin (?) mukana. Sen jälkeen tulikin innostuttua koodailemaan Turbo Pascalilla, tietysti kirjoista lukemalla ja kavereilta kyselemällä, koska nettiä ei vielä ollut.

En kyllä yhtään enää muista minkälaisia tuotoksia sain aikaan, harmi ettei tullut säästettyä mihinkään. Ei sitä ala-asteiässä tajunnut että niillä voi myöhemmin olla jotain nostalgia-arvoa.
 
Pidän peleistä vieläkin, mutta "maku" on rajoittuneempi kuin aiemmin jolloin melkein kaikki oli kivaa. Yleensä annan pelille parisen tuntia aikaa, ja jos kiinnostus ei ole riittävää niin ei haittaa jättää peli kesken.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
262 629
Viestejä
4 552 698
Jäsenet
75 034
Uusin jäsen
Pecba

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom