Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

[TilTt]

Vuosia on kertynyt muutama päälle 50:n ja kyllä, pelit maistuu edelleenkin vaikka tuota ns. hellasäröä se aika ajoin aiheuttaakin pitempien pelisessioiden aikaan. Emäntä itse kyllä saattaa tuijotella saippuaa luurista muutaman tunnin mutta se kuulemma ei ole ollenkaan sama asia

80-luvulla tämä rakas harrastus alkoi, 386 taisi olla ensimmäinen... 486dx/66 jäi parhaiten mieleen, Wolfensteinit ja Doomit tuli tahkottua xx kertaa noihin aikoihin Myöhemmällä Diablot, Half-Life ja sitten kun Goose ja kumppanit saivat Counter-striken modina markkinoille olikin vapaa-ajan suunnitelmat tarpeettomia. No, mp-kerhon tallilla meni ne loput vähät kuten nykyäänkin.
Koneet ovat olleet aina enemmän ja vähemmän itse kasattuja ja niita on ollut kymmeniä? Tarkkaan ei voi muistaa millään, ikä tekee tehtävänsä
Konsolit ei ole koskaan oikein iskeneet vaikka joku Segan 8-bittinen samoihin aikoihin nurkkiin eksyikin hetkeksi aikaa.

Edelleenkin vanhat pelisarjat tuoreempina versioina maistuu, CS:GO (jep, masokisti), Diablo III, BF1 ja muutama muukin.

 

[Nakkisormi]

Ikää 36 ja pelailut aloiteltu aikoinaan C64:lla. Tähän päivään mennessä omistanut pelikonsoleista melkeinpä kaikki PS2:sta lähtien ja peeceitä tullut kasailtua itelle vuodesta 1996 lähtien.
Nyt viimeisen vuoden aikana innostunut taas pc pelaamisesta tosissaan. Witcher 3 ja eka lisäri juuri vedetty lävitse. Blood and wine lähtee ensi viikolla lataukseen kunhan työvelvollisuudet saa hoidettua...

Nykyään jaksaa paneutua peleihin ihan eri tavalla kuin nuorempana ja pelaamisesta alkanut nauttimaan ihan eri tasolla. Toivottavasti sais jatkaa tätä harrastusta ainakin 2060-luvulle asti.

 

[Tommy Goldfish]

Ikää 35 ja pelejen kanssa tullut aina kulutettua aikaa jostain 6-vuotiaasta asti, tosin c-kasetteja en kotona ehtinyt käyttämään(koulupäiväkodissa sitten enemmänkin 1-2 luokalla) kun ensimmäinen oma pelikone oli 8bit nintendo ja peleinä Duckhunt, Bubble Bobble ja Snake Rattle & Roll.
Itse kootuilla pc koneilla eniten aikaa ovat vieneet C&C 1, C&C Red Alert, Carmageddon 1, Interstate '76 + Nitro Riders, Battlezone 1, Rollercoaster Tycoon 1, Fallout 2 ja 3, Mech Commander 1, Supreme Commander + Forged Alliance, GTA:t, Civilization IV & V, RoboCraft, FTL, Assetto Corsa ja nyt kun sai vuosi sitten perheenlisäystä niin aikaa on pelata lähinnä Clash of Clanssia(tili löytyy nimimerkillä kehvo). Suunnitteilla rakentaa kunnollinen ajosimulaattori kunhan poika tuosta vähän vanhenee, tai sitten heti 2-istuiminen isofix kiinnikkeillä niin voi laittaa pojan kaukalossa kartanlukijan paikalle

 

[hpen]

Lähempänä 50 ollaan ja vielä pelataan, tosin ei enää niin aktiivisesti kuin vaikkapa reilut 10 vuotta sitten. Viime vuosina olen pelannut enimmäkseen trackmaniaa, mutta on nyt tuntuu tulevan kyllästysmispiste siihen täyteen.

Itse kasatulla koneella mennään. Ekan koneen raaskin hankin vasta alkuvuodesta 1997 (Olivetti Xana, muistaakseni pentium 133 MHz) ja siihen reilun vuoden päästä Voodoo1-kortin. Kylläpäs se 3D näytti silloin hienolta... Ennen Olivettia tuli pelattua kavereiden koneilla.

Olivetin jälkeen ostin Meisaku-mikron, jonka päivitin itse v. 2001 ja siitä lähtien onkin tullut kasattua koneeni itse. On tullut hankittua myös PS3 ja pelattua sillä pari-kolme pelia läpi, mutta niiden jälkeen laite jäi ensin lasten käyttöön ja nyt se toimii lähinnä vain Blu-ray-soittimena. Tuli todettua, että konsolit ei ole oikein mun juttu.

Pelaaminen on iän karttuessa vähentynyt, eikä peleistä ole ollut enää niin kiinnostunut kuin nuorempana. Toisaalta pelaamiselle ei aina olisi aikaakaan, perhe ja omakotitalosta johtuvat "askareet" kun ottavat oman aikansa eikä siten aina vaan jaksa. Välillä sitä kuitenkin innostuu ja kiinnostus pelejä kohtaan herää. Päivitin loppukesästä konettani lisämuistilla ja syksyllä uudella kotelolla, seuraavaksi päivityslistalla on näytönohjain. Saas nähdä innostuuko peleistä sen jälkeen vielä enemmän.

 

[Lotus Bartrams]

Täällä myös samankaltainen tarina kuin monella muulla, C64 ja kasettiasemasta alkaen tullut pelattua. Pentium 60 MHz oli ensimmäinen PC, ainoa valmiina ostettu, sen jälkeen on itse tullut kasattua osista. Sedän tuomia Wolfensteinia ja Spearia tuli pelattua isän työpaikan koneilla jo ennen omaa PC:tä. Isä sitten pelasi Warcraft 1 ja 2, Red alert ym. läpi ja veljen kanssa seurattiin vierestä ja itse pelailtiin koodeja käyttäen. Myös GP ja GP2 oli isän suosikkeja, ostipa ratinkin niitä varten. Myös Stunts ja Civilization oli suosiossa niin isällä kuin lapsilla.

Nykyään oma lapsi ja talo ym. "aikuisten elämä" vaatii sen verran aikaa, että pelaaminen on muuttunut satunnaisemmaksi ja pätkittäiseksi. Kuukausimaksullisista peleistä on tullut luovuttua, ja oikeastaan pelkästään PS4 pelejä tulee harrastettua nykyään. Juniori oppi kuitenkin käynnistämään pleikkarin jo ennen kuin täytti 2, ja pyytämään että isi ajaa autolla tai mopolla niin hän katsoo. Nyt tuleekin keräiltyä tropheja autopeleissä, sitten harvoin kun on itsellä aikaa voi pelata lyhyehköjä tarinavetoisia pelejä joita voi pelata puolesta tunnista pariin tuntiin ja jatkaa jonkun viikon päästä.

Vaimollakin oli aikoinaan WoW-tili, ja pieksee kaikki teinit NHL:ssä ja UFC:ssä. Pelaaminen oli ennen yhteinen harrastus, ja säilyttää varmasti paikkansa elämässä myös tulevaisuudessa. Eiköhän lapsestakin saa peliseuraa itselle parin vuoden päästä kun vähän kasvaa ja kehittyy.

 

[Diziet Sma]

Ikä on vain numero, ei siitä sen enempää. Sanotaan nyt vihjeenä, että jännitin aikoinaan pirusti, pääsenkö Tähtien sodan ensi-iltaan, kun se oli K-12 ja olin itse jonkin verran alle.

Pelaaminen alkoi koulukaverin kotona muistaakseni Magnavoxin tai Intellivisionin konsolilla, tai tv-pelillä, niin kuin niitä silloin kutsuttiin. Seuraavaksi katsoin vierestä kateellisena, kun kaverit rassasivat VIC-20:iä ja Commodore 64:ia. Meille ei vanhemmat suostuneet niitä ostamaan, ahkerasta ruinaamisesta huolimatta. Mutta taivas aukeni 80-luvun puolen välin jälkeen, kun sain oman PC:n, nimettömän kloonin 10 MHz:n 8086-prossulla ja Hercules-näytöllä. Sillä tuli pelattua ekat Leisure Suit Larryt, Space Questit, Police Questit, King's Quest, Joust, Barbarian, Ancient Art of War, World Class Leaderboard, Linnunradan käsikirja liftareille + muita tekstiseikkailuita, yms. jne. etc. Tuon ensimmäisen valmiina ostetun PC:n jälkeen olen kasannut itse koneeni, joko alusta asti uuden tai vanhaa päivittäen. Pelikäyttö on ollut aina kriteerinä komponenttien valinnassa.

Näin aikuisena ei enää ehdi pelata niin paljon kuin haluaisi, mutta kyllähän siihen aika monta tuntia viikossa menee. Civilization on aiheuttanut univajetta ykkösosasta alkaen; Skyrimissa on rymytty kohta 700 tuntia ja lisää on tulossa SE:n myötä; Falloutit saavat edelleen peliaikaa, kun kokeilen uusia modeja; vanhoja seikkailupelejä tulee tahkottua yhä, alkuperäisinä ja remasteroituina (Monkey Islandit, Sam & Max, Indiana Jones & the Fate of Atlantis, Grim Fandango, Maniac Mansion, Day of the Tentacle...). Viime aikoina kiinnostus on suuntautunut indie-peleihin: Dear Esther, The Vanishing of Ethan Carter, Don't Starve, Journey, Firewatch, Life Is Strange jne. Uusia hyviä pelejä tulee jatkuvasti, ja vanhoissakin on luvuttomasti klassikoita, joita en ole vielä kokeillut tai joita haluan pelata uudelleen.

En ole hetkeäkään edes ajatellut pelaamisen lopettamista. Miksi olisin? Pelaaminen on hauskaa.

 

[Requiem]

50 tulossa täyteen. Tv-pelien ja kolikkopelien jälkeen vanhempana pelattiin töissä korttipelejä ja Space Questia sekä 3D tetristä. Myöhemmin Wolfenstein: Spear of Destiny ja sitten tuli Doom. 1996 eka oma PC, 90MHz Pentium. Siitä se lähti. Yksi konsolikin mahtuu mukaan eli eka PS. Tekkenin ja Gran Turismon takia vaikka Colin McRae Rallya sillä eniten pelattiin. Usein aamuun asti samaa pätkää hioen vuorotellen kaverin kanssa. PC:llä F1GP2 koukutti mutta meni kauan ennen kuin kone pyöritti sitä täysillä grafiikoilla.

First person on itselle lähes ehdoton peleissä, koska third person vie immersion. Esim Witcheriä pelaan kyllä, mutta en voi olla haaveileimatta samasta pelistä first person kuvakulmasta.

Sama lähes kaikissa peleissä, jää ostamatta jollei first person onnistu.
Nykyisin pelaan vähemmän, työn alla Far Cry 4 ja ostin juuri Primalin valmiiksi.

 

[demu]

Ikää parin viikon päästä 49v.
Kone varsin pelikelpoinen, mutta harvakseltaanpa nykyään tulee pelattua.
Parin viime viikon aikana olen pelannut HL2 episode 1 ja 2:n (jälleen kerran) uudelleen läpi.
Muuten tulee lähinnä 1-3 kertaa kuukaudessa pelattua, lähinnä L4D2:sta, Counter Strike:GO:ta ja satunnaisesti jotakin muutakin.
Eivät ole uudet pelit oikein jaksaneet napata - Witchereitä lukuunottamatta - paljonkaan. Ovat liian steriilejä (kiiltokuvagrafiikkaa), ennalta arvattavia (hyvä juoni puuttuu).

No, Bioshockitkin pelasin jokunen vuosi sitten läpi (oho, onhan tuosta kulunut jo 6-9 vuotta kun ne julkaistiin), mutta tylsiä/itsestään toistavia nekin olivat. Bioshock Infinitive jäi kesken jonnekin puolenvälin tienoille, samoin Fallout 3 & Las Vegas ja moni muukin viime vuosien peli.

Nyt tietokone onkin aika lailla muussa käytössä, vaikka ajan tasalla sekä laitteiston että yleistiedon alueilla pyrinkin olemaan mukana.

Jos vielä joskus saisi HL2 episode 3:n tai HL3:n (tai jonkun muun Valven pelin) vielä tulille...

 

[sohvamooses]

Tukka vähenee ja uurna lähenee - tästäkin huolimatta pelivietti on edelleen kova. Oma urani urkeni C64 maailmasta Amiga 500:n, jonka jälkeen vuorossa olikin ensimmäinen Pentium PC. Muistelen kyseisiä aikoja kaiholla, Bitmap Brothersin tuotokset olivat itselleni sitä kovinta shittiä ikinä. Tarkemmin ajateltuna lista on loputon. Onneksi nykyään pääsee tekemään retropomppuja emulaattoreilla hyvin kivuttomasti.

Vuosia jatkunut varustelukierre on vain pahentunut iän myötä. Sitä kun alkaa olla enemmän löysää budjetissa kuin esim. opiskeluaikoina, muuttuvat heräteostokset aina vain helpommaksi. Tällä haavaa koneessa hyrrää vesilooppi, Skylake + 980ti setti 1440p pelaamista varten. GPU päivittyy ensi vuonna. Pelihommista pois jääneet ovat ainoastaan autosimut, sillä perheellisellä tila on kortilla ja lelut pidettävä piilossa :'c . En halua pilata kaahailuelämyksiä padilla rallatellen. Ehkä pitäisi edes yrittää.

Tällä hetkellä kierroksessa:

*DS3 DLC
*Deus Ex
*MGS Phantom Pain

 

[VonKettu]

Pitää kai se kantaa kortensa kekoon tähän keskusteluun. Ikä menee melkein kolmenkympin puolessa välissä. Pelit kiinnostaa edelleen. Perheellisellä vain pelaamiseen käytettävä aika tahtoo olla vähän tiukassa.

Amiga 500 oli se josta junnuna lähdettiin. Seuraava tietokone 166MHz Pentium. Siitä siirryttiin 300MHZ celeroniin kun kaveri möi omansa, siitä syystä ettei se kellottunut 450MHz. Tällä prossulla tuli sitten tehtyä ensimmäiset kellotukset. Taisipa kyseisessä koneessa olla voodoo3 3000 jonka sai kellotettua vastaamaan 3500 mallia, oi niitä aikoja kun sitä tunsi olevansa suurikin säätäjä Tuosta "tehomyllystä" seuraava taisi olla 3000+ Athlon jota seurasi AMD Phenom 2. Mikään näistä koneista ei ollut hankinta hetkellä sitä huippu rautaa. Rahaa kun menee, valitettavasti, vähän muuhunkin niin aina on joutunut tulemaan yhden generaation jäljessä. Konsoleita löytyy pelikkarit 2-4. Kaikilla on tullut pelattua, ja paljon. Nyt vain uusimman tietokoneen myötä on pleikka 4 jäänyt keräämään pölyä hyllyyn.

Nyt löytyy Skylake-setti, näytöksi tuli tilattua Acerin xu271hu 1440p Gigantin tarjouksesta. Jännityksellä odottelen miten sen kanssa käy koska Gigantti. Näyttiksen kun vielä vaihtaisi. Gtx 970 jää jo vähän mopoksi. Varsinkin tuolla tulevalla 1440p näytöllä.

Tämän paatoksen voi oikeastaa referoida niin että ennen oli aikaa, mutta ei rahaa. Nyt on rahaa, mutta ei aikaa

 

[Skutah]

Ikää 37v. Faijalle oli Vic20, Commondore128 ja 286 joilla tuli pelattua.

Ensimmäisen pc kokoonpano oli Duron 700 ja kasasin sen ihan itse.

Mieleenpainuvia pelejä oli Vga planets ja Freespace-sarja [emoji173].

Välillä tongin duunissa SER-lavaa joista kasailen koneita.

Perhettä on niin ei enään riitä aika semmoisiin peleihin joissa menee aikaa. Nyt olen siirtynyt BF1. Peliyhteisössä pelaan jossa on k-20 raja. Suurinosa on perheellisiä ja pelataan kun pysty y ja pidetään hauskaa.

Konsolit ei kyllä kiinnosta yhtään. Olihan lapsena ensimmäinen Gameboy.

Lähetetty minun D5803 laitteesta Tapatalkilla

 

[MOS 6502]

38 tulis perjantaina mittariin, vic-20 aloitin sit perus amiga 500, pc tuli jossain vaihees. Pelejä pelannu liki kaikkia mitä vastaan tullut. 2005 säväytti kummiskin joku peli mis vielkin eli anarchy online, rauta osasto kaipais päivitystä mut ni kauan ku AO toimii ni i'm fine, pelaaminen jaksottaista et välillä jatkuvasti ja välillä vuoden taukoja mut pelaamista en ajatellu jättää sit ikinä

 

[twigman]

30+ löytyy täältä kellosta. Kotoa ei löytynyt lapsuudessa kuin 8bittinen Nintendo ja 486 tietokone. Nintendo oli uskollinen kumppani vielä siinä vaiheessa kun kaveripiirin pelikoneet alkoi olla pleikkaria ja N64:sta. Pelilehtiä tuli selattua todella paljon sen sijaan että varsinaisia pelejä olisin pelannut. Varsinkin 90-luvun alun ja puolivälin pelit-lehdet oli kovassa käytössä, kuten myös Mikrobitti.
Nyt on aikuisena tullut sitten vasta pelattua näitä pelejä mistä näki artikkeleita ja kuvia lehdissä. Hyllystä löytyy vanhan 8bittisen ystävän lisäksi SNES, N64, gamecube ja xboxit. Jatkuvassa pelikäytössä on vieläkin tuo 8bit Nintendo, sen lisäksi peliaikaa saa myös uusin Xbox one. Tietokoneella olen pelannut pelkästään tekstiseikkailuita ja point&clickkejä; Sierran ja lucasartsin pelit on koluttu useampaan kertaan.

 

[Terou]

Vajaa neljäkymmentä ikää. C64 - Amiga500 - PC. Kaikilla koneilla on pelattu paljon. En muista ekan PC:n prossua, mutta Windows 3.11 siinä oli. Sitten sitä päivitettiin Win95. Oltiin veljen kanssa erilaisia nuoria ja meillä oli Matrox m3D, eikä Voodoo1. Paljon halvempi kuin Voodoo, mutta hyvä kortti tuo Matroxkin oli. Konsoleita on ollut vain Nintendo 8-bit. PC:n grafiikka vie voiton, niin ei ole konsolit kiinnostanut. Yksi peli ehkä nousee muistissa ylitse muiden, Operation Flashpoint. Sain sen demoversion jonkun pelilehden mukana ja sen pelin mukana tuli ainakin minulle vastaan ensi kertaa tuollainen co-op moninpeli ajoneuvoilla näennäisesti vapaassa maailmassa, siis jossa voi hyppiä ajoneuvoihin sisään ja ulos aivan vapaasti jne. Täysversio piti saada heti kun se julkaistiin. Ja sitä sitten tahkottiin veljen kanssa vuosia. Veli teki paljon eri modejakin siihen. Myös Battlefield 1942 multiplayer demo sai erityisen paljon pelitunteja TTY (tai TTKK se oli silloin) opiskelun aikoihin.

Yrittäjän aika on vähissä, joten ihan hirveästi ei tule nykyään pelattua, mutta talvi-iltaisin tulee jonkun verran pelailtua. Crysis 3, Fallout 4, GTA V, Witcher 3, Far Cry 4, Assasins Creed IV - Black Flag, noita on tullut pelailtua parin viime vuoden aikana. Ja Assetto Corsa, myös rFactor, kun siihen tein omasta rata-autosta virtuaalisen version ja testailin eri asetuksia näin simulaatiolla, että mitä kannattaisi reaalimaailmaan toteuttaa. Testiratana oli Alastaro, minkä siihen joku oli toteuttanut. Tulokset oli oikean suuntaisia...

Edit: se olikin 8-bit Nintendo eikä 16-bit

 

[Dr. Who]

Ikää 34 ja viikottain tulee pelailtua, aikanaan tuli paljonkin pelattua FPS pelejä, mutta nykyään 99% strategiaa ja varsinkin RTS-naksuttelu Men of War: Assault Squad 2 on ollut kovassa käytössä ja koko Men of War sarjaa pelattu varmaan 1000h. Ostin tuossa ensimmäisen BF-pelin nimittäin Battlefield 1 ja vähän hukassa meinaan olla ja suurin ongelma on värisokeus mikä aiheuttaa sen että en erota ukkoja maastosta ja kuolo korjaa koko ajan.

Pelailut ja säätämiset aloitettu 286:lla ja siitä 386 ja 486 kautta pentiumiin, aina tykännyt värkkäillä vähän minkäkin kanssa oli se sitten auto, tietokone, moottoripyörä tai vaikka Quadkopteri niin aina itse ruuvailtu ja opeteltu.

Ajokortin kun sain niin mielenkiinto siiryi autoihin ja moottoripyöriin mutta aina on tietokone kotona ollut ja niiden kanssa silti touhuttu.

 

[Rane]

Ikää 30v+ ja pelailen edelleen lähes päivittäin. Eräänlainen pelinarkomaani jopa.

Pelailut aloitettu Atari ST:llä. Siitä siirrytty Nintendoon (aasian versio) ja edelleen PC:lle. Ensimmäinen PC:ni oli 166 mhz Pentium, joka kellottui 233 mhz.

 

[sohvamooses]

Tällä on ilahduttavan paljon oman ikäluokan pelinördejä liikenteessä. On muutenkin hienoa huomata, että yleisessä ilmapiirissä on tapahtunut muutos: enää meitä varttuneempia pelaajia ei katsota säälien tai pidetä friikkeinä. Jumantsuikula jotkut meistä ovat hieroneet miljuunia pelejä kehittäen. Nörtti on entisajan sportti. Tai sitten ei.

 

[Augmented Mutation]

Eiköhän sitä levitellä lämpötahnoja vielä 70 veenäkin...

 

[xcft]

Ikää on se 30+ (epävirallisesti vähän päälle 20v). Pienenä en saanut mitään konsolia, vaikka kovasti tahdoin NESsiä. Sitä piti sitten kaverilla käydä takomassa, mitä pelejä milloinkin sattui olemaan kaveripiirissä kierrossa. Kotiin tuli aikanaan C64, millä tuli jotain pelailtua. Wizard of Wor erityisesti jäänyt mieleen Bubble Bobblen lisäksi, ne taisivat olla enimmäkseen ruudulla. Kavereiden kanssa jonkin verran jotain Summer Gamesia.
Seuraava vaihe oli A500. Silloin puraisi jo jonkinlainen urheilukärpänen, Sensible Soccerin ja Wayne Gretzky Hockeyn kautta.
Ensimmäinen PC oli kaveripiirin paras, hurja 100MHz Pentium kun luokkatovereilla oli vielä vain jotain 386 ja 486 koneita. PC:llä jatkuivat urheilupelit, NHL:n kaikki vuosimallit tuli pelattua niin pitkään kun niitä PC:lle julkaistiin. Mutta PC-aikaan siirryttäessä mukaan tulivat myös seikkailupelit kuten Monkey Islandit, Space Questit sekä Police Quest (muistan vieläkin miten noita tuli pelattua sanakirjan kanssa, kun keskimäärin joka toisen sanan merkitys piti tarkistaa). Pelimaku pysyi hyvin pitkään melko muuttumattomana, seikkailua ja urheilua jonkun satunnaisen autoilupelin vieraillessa välillä pelattavien listalla. GTA:t toki siinä sivussa. Vasta nyt viimeisen 5v aikana innostunut edes etäisesti jostain räiskinnästä, vaikka ne perinteiset Doomit ja Duke Nukemit tulikin aikanaan pelattua. Nykyisen tyttöystävän myötä sitten tullut enemmänkin innostuttua pelaamaan mm. uusia Tomb Raidereita sekä Borderlandsia, niitä kun voi pelailla yhdessäkin (varsinkin BL2 maistuu molemmille). Noiden lisäksi sitten Minecraft on ollut jo usean vuoden lähes joka viikko käynnissä edes parin tunnin ajan.

Nyt vain odotellaan, että tuo jälkikasvu vielä vähän kehittyy pelaamisessa niin siitä saa uuden kaverin tämän harrastuksen pariin. Erilaisia Lego-pelejä jätkä on jo pelaillut pari vuotta, tänä vuonna pääsi jo testaamaan Minecraftiakin. Ja alkaa siinä tekemisessä pikku hiljaa olla jo jotain järkeäkin, kateellisena sitä katseli miten poika teki ensimmäisenä talonaan huomattavasti isänsä ensimmäistä luomusta komeamman rakennelman.

 

[H0rna]

Ikää vielä hetken 39 vuoden paremmalla puoliskolla. Vic-20 oli meillä eka kone, sekin käytettynä serkuilta hommattuna, joiden luona sitten vietinkin paljon aikaa pelaillen sekä vicillä että myöhemmin c-64:llä Eka varsinainen pelikone oli 8-bittinen nintendo (ainoana jolla se oli kaveriporukasta). Sillä mentiin vuosia kunnes sitten sain ekan duunipaikan ja varmaan ekasta tilistä sitten 333Mhz pena kakkonen ekaks koneeks... oisko ollu vuos -98 tms. Silläkin rullattiin pitkään kunnes sitten aloin kasailee ite koneita, joita sittemmin on ollut useampia jo.. Välissä ostin jossain mielenhäiriössä PS3:n veronpalautusrahoista ja myin pois 3kk myöhemmin Ei konsoleita tähän talouteen. Pelailla kerkiää melko hyvin kun olen perheen kirouksilta säästynyt Nykyään menossa eniten Arma3, BF4 yms.

 

[luuponen]

lol, vai että wanhukset

Aseveljissä on sitten aina tilaa jos pelikavereita etsitte, wanhoja jarruja suurinosa jäsenistöstä.
Ikää on ittellä sen verran että eka oma kone oli Vic20 ja naapurilla ZX81.
Naapuri oli muuan Stavros Fasoulas.

Siitä se ajatus sitten lopulta eskaloitui. Mitään konetta tai järjestelmää ei sen
jälkeen ole tullut missattua, konsolit mukaanlukien. Läheskään kaikki ei toki ole jäänyt käyttöön
tai edes omistukseen mutta alkaa kuulemma olla "jo tarpeeksi näitä täällä".

Wanha skenemies myös joten kaikkea on piiperretty ircboteista pelimodulien purkamiseen asti.
Molemmat pojat friikahtaneet myös pelaamiseen mutta koen olevani syytön.

been there, dun that.
(btw. pelasin just SW2sta, se parhain on atm)

 

[nnh]

Ikää pian 35 täälläkin. Ensimmäisen kerran tuli tutustuttua pelien ihmeelliseen maailmaan joskus 5-6-vuotiaana sedän 286-myllyllä, peleistä muistan vielä Grand Prix Circuitin ja Mahjonggin DOS-version. Kun aloitin ala-asteella, sain joululahjaksi NES Action Setin ja extrana SMB2:n. Siitä se sitten lähti! NES-aikaa ei voi muuta kuin muistella lämmöllä. Parhaimpiin peleihin kuuluivat Zeldat, Mega Manit, Batman, Castlevaniat, Bionic Commando ja Faxanadu. SMB3 oli varmaan tähänastisen elämäni odotetuin pelijulkaisu; voi sitä riemua, kun se pitkän odotuksen jälkeen lopulta saapui Suomeenkin asti kauppoihin!

Silloisista parhaista kavereistani yhdellä oli Amiga 500, toisella 386-PC, ja kokoonnuimme pelaamaan milloin kenenkin luokse, joten eri systeemien pelit tulivat hyvinkin tutuiksi. PC:llä mm. Lemmings, Test Drivet ja Winter Challenge, Amigalla Ports of Call, Lotus Turbo Challenget sekä Microprosen klassikot, kuten F-19 Stealth Fighter, F-15 Strike Eagle II ja Red Storm Rising. Tuohon aikaan sekä PC:lle että Amigalle julkaistujen pelien grafiikat olivat ehdottomasti paremmat Amiga-versioina, joten kuolasin Amigaa itsellenikin.

Toisin kuitenkin kävi: isä tarvitsi töitä kotona tehdäkseen PC:n, joten kotiimme ilmestyi 66 megahertsin 486 DX/2 huimalla neljän megan muistilla (joka päivitettiin seuraavana vuonna 16 megan kammalla huimaan 20 megatavuun), 420 megan kiintolevyllä, tuplanopeus CD-ROM-asemalla, SoundBlaster 16:lla ja 15" 1024x768 CRT:llä. Käyttiksenä MS-DOS 6.20 ja Windows 3.11. Pelejä tuli hankittua nuo samat, joita olin pelannut jo kavereillani, sekä lisäksi mm. Civilization 1 (yksi suosikkipeleistäni edelleen!), Harpoon, Falcon 3.0, Gunship 2000 ja Syndicate, joita tuli tahkottua monet illat. Noista erityisesti Falcon 3.0 pakotti tutustumaan MS-DOS:n sielunelämään paremmin, kun lisäosien myötä peli vaati muistaakseni 606 kilotavua vapaata perusmuistia. Boottivalikoiden tekeminen sekä QEMM:n käyttö tulivat siis varsin tutuiksi. Tuolla koneella pärjättiin muistaakseni kolme vuotta ja sitä päivitettiin mm. skannerilla ja 28.8k modeemilla.

Seuraava päivitys oli Pentium Pro 200 huimalla 32 megatavun muistilla pian Windows NT 4.0:n (jota isäni tarvitsi työhommiin) ilmestyttyä tuplabootissa DOS:n kanssa. Tuo oli ensimmäinen itse kokoamani kone, ja keskusyksikkö on edelleen tallessa. Äänikortti vaihtui SB AWE32:ksi (voi että, miten hyvältä MIDI:t kuulostivat sen jälkeen!) ja näytönohjain Matrox Millenniumiksi (jälleen isäni työkäytön takia). Pian tuli hankittua myös kylän ensimmäinen 4x2x2 CD-RW -asema (tyhjät levyt maksoivat aluksi kymmeniä markkoja ja CD-RW:t yli satasen!) sekä Creativen DVD-aseman ja -purkukortin sisältänyt Dxr2 -setti. Ensimmäisen 3D-kortin myötä koneen takana olikin mielenkiintoinen kaapeliviritys, kun näytönohjain piti kytkeä 3D-korttiin ja 3D-kortti MPEG-purkukorttiin ulkoisilla johdoilla ja MPEG-kortista lähti sitten johto näyttöön. DVD:iden takia äänikortti päivittyi SB Live!:een ja kaiuttimiksi tuli Creativen FourPointSurround-setti. Tuon ajan peleistä muistuu parhaiten mieleen Duke Nukem 3D, Rise of the Triad, Redneck Rampage, Carmageddon ja Quake, jota tuli tahkottua myös kaveriporukalla iltaisin koulun jälkeen ATK-luokan lähiverkossa tuntikausia. Lentosimulaattoripuolelta muistuu mieleen Fleet Defender Gold, Tornado sekä helikopteripelit Apache Longbow ja Hind. Tuossa vaiheessa taisin myös tutustua sukellusvenepeleihin 688 Attack Sub (se ensimmäinen), SSN-21 Seawolf ja AotD. Harpoon päivittyi samalla Harpoon Classiciin ja Civilization ykkönen Windows-versioon. Civilization 2:sta en ikinä tykännyt yhtä paljon, koska näennäiskolmiulotteinen näkymä oli jotenkin vieraannuttava.

Muutettuani toiselle paikkakunnalle opiskelemaan kokosin toisen oman koneeni. Kokoonpanona Abit KT7A, Athlon 1200 (joka päivittyi myöhemmin Athlon XP 2100+:ksi), alussa muistaakseni 64 megaa muistia, Geforce 2 MX -näyttis ja Hauppaugen analoginen WinTV-kortti. Käyttiksinä aluksi Win2k, joka päivittyi pian FCKGW-käyttikseen, sekä Win98SE tuplabootissa. Näyttönä oli käytetty 21" CRT, jonka hajottua ostin tilalle 15" TFT:n (yksi ensimmäisiä kauppoihin tulleita). Pian innostuin lentosimulaattoreista, ja kun jäin FS2002:een koukkuun, tulin sijoittaneeksi joululahjarahat sekä suuren osan edelliskesän kesätyötienesteistä ensimmäiseen markkinoille tulleeseen P4HT-prossuun, P4S8X-X -emoon ja Radeon 9800 Pro -näyttikseen. FS2002 päivittyi FS2004:ksi ja samalla kokoonpanolla pyöri hyvin myös MS Train Simulator, NFS Hot Pursuit 2, Silent Hunter II ja III, Enigma: Rising Tide ja mikä tärkeintä, Operation Flashpoint, josta tuli yksi suosikkipeleistäni.

Seuraava tarve kaluston päivitykseen tuli vasta vuonna 2007 Flight Simulator X:n ja Rail Simulatorin julkaisun myötä: kyseiset simulaattorit veivät täysin mukanaan, joten ensin tuli hankittua vähän isompi näyttö (26" 1920x1200) ja sen jälkeen huomattua, ettei P4HT:n teho riitä grafiikoiden pyörittämiseen paremmilla resoilla. Päädyin hankkimaan HP Pavilion Elite -valmispaketin Phenom 9500 -neliydinprossulla, Geforce 8800 GT -näyttiksellä, Blu-ray -asemalla ja WinTV PVR DVB-viritinkortilla, kun huomasin sen maksavan vähemmän kuin osat erikseen hankittuina. Turning Point: Fall of Liberty -räiskintä tuli tuolloin hankittua, muuten pelaaminen onkin sittemmin uusien pelien osalta jäänyt lähinnä simulaattoreihin: Train Simulator -sarja lisäosineen on ollut silloin kovassa käytössä ja sen myötä pelikonetta on tullut päivitettyä mm. Phenom II -prossulla, paremmalla emolla ja Radeon HD 6870:llä.

Viime aikoina pelaaminen on jäänyt hieman vähemmälle lähinnä ajanpuutteen vuoksi, mutta Train Simulator 2016:n kanssa tulee vietettyä aikaa silloin tällöin muiden nukkuessa. Samoin jonkin verran tulee pelattua wanhoista peleistä Harpoon Classicia, Civilization for Windowsia, Ports of Callia sekä NES-pelejä, joita tosin lähinnä emulaattoria hyödyntäen. Vähän sama vika tuntuu olevan kuin monella muullakin täällä, eli nyt, kun olisi varaa hankkia vaikka millainen pelikone ja vaikka mitä pelejä, aika ei enää riitä niiden pelaamiseen.

 

[FotonX]

Eiköhän sitä levitellä lämpötahnoja vielä 70 veenäkin...

No todellakin. Kun harrastus alkanut joskus vaahtosammuttimen kokoisena, niin eiköhän hanskat laiteta tiskiin aikaisintaan siinä vaiheessa kun maataan arkussa. Mitäpä sitä intohimoista harrastusta ennenaikaisesti lopettamaan.

 

[Aku79]

C64 tuli aloitettua, sitten 8bit Nindendo ja niin edes päin.
Kunnolla aloitin pelaamisen kun tuli Tomb Raider 1996, tuo Tomb Raider on ehkä edelleen se paras pelikokokemus, sen verran kovaa se iski.

 

[xcft]

Ikää pian 35 täälläkin. Ensimmäisen kerran tuli tutustuttua pelien ihmeelliseen maailmaan joskus 5-6-vuotiaana sedän 286-myllyllä, peleistä muistan vielä Grand Prix Circuitin ja Mahjonggin DOS-version. Kun aloitin ala-asteella, sain joululahjaksi NES Action Setin ja extrana SMB2:n. Siitä se sitten lähti! NES-aikaa ei voi muuta kuin muistella lämmöllä. Parhaimpiin peleihin kuuluivat Zeldat, Mega Manit, Batman, Castlevaniat, Bionic Commando ja Faxanadu. SMB3 oli varmaan tähänastisen elämäni odotetuin pelijulkaisu; voi sitä riemua, kun se pitkän odotuksen jälkeen lopulta saapui Suomeenkin asti kauppoihin!

Silloisista parhaista kavereistani yhdellä oli Amiga 500, toisella 386-PC, ja kokoonnuimme pelaamaan milloin kenenkin luokse, joten eri systeemien pelit tulivat hyvinkin tutuiksi. PC:llä mm. Lemmings, Test Drivet ja Winter Challenge, Amigalla Ports of Call, Lotus Turbo Challenget sekä Microprosen klassikot, kuten F-19 Stealth Fighter, F-15 Strike Eagle II ja Red Storm Rising. Tuohon aikaan sekä PC:lle että Amigalle julkaistujen pelien grafiikat olivat ehdottomasti paremmat Amiga-versioina, joten kuolasin Amigaa itsellenikin.

Toisin kuitenkin kävi: isä tarvitsi töitä kotona tehdäkseen PC:n, joten kotiimme ilmestyi 66 megahertsin 486 DX/2 huimalla neljän megan muistilla (joka päivitettiin seuraavana vuonna 16 megan kammalla huimaan 20 megatavuun), 420 megan kiintolevyllä, tuplanopeus CD-ROM-asemalla, SoundBlaster 16:lla ja 15" 1024x768 CRT:llä. Käyttiksenä MS-DOS 6.20 ja Windows 3.11. Pelejä tuli hankittua nuo samat, joita olin pelannut jo kavereillani, sekä lisäksi mm. Civilization 1 (yksi suosikkipeleistäni edelleen!), Harpoon, Falcon 3.0, Gunship 2000 ja Syndicate, joita tuli tahkottua monet illat. Noista erityisesti Falcon 3.0 pakotti tutustumaan MS-DOS:n sielunelämään paremmin, kun lisäosien myötä peli vaati muistaakseni 606 kilotavua vapaata perusmuistia. Boottivalikoiden tekeminen sekä QEMM:n käyttö tulivat siis varsin tutuiksi. Tuolla koneella pärjättiin muistaakseni kolme vuotta ja sitä päivitettiin mm. skannerilla ja 28.8k modeemilla.

Seuraava päivitys oli Pentium Pro 200 huimalla 32 megatavun muistilla pian Windows NT 4.0:n (jota isäni tarvitsi työhommiin) ilmestyttyä tuplabootissa DOS:n kanssa. Tuo oli ensimmäinen itse kokoamani kone, ja keskusyksikkö on edelleen tallessa. Äänikortti vaihtui SB AWE32:ksi (voi että, miten hyvältä MIDI:t kuulostivat sen jälkeen!) ja näytönohjain Matrox Millenniumiksi (jälleen isäni työkäytön takia). Pian tuli hankittua myös kylän ensimmäinen 4x2x2 CD-RW -asema (tyhjät levyt maksoivat aluksi kymmeniä markkoja ja CD-RW:t yli satasen!) sekä Creativen DVD-aseman ja -purkukortin sisältänyt Dxr2 -setti. Ensimmäisen 3D-kortin myötä koneen takana olikin mielenkiintoinen kaapeliviritys, kun näytönohjain piti kytkeä 3D-korttiin ja 3D-kortti MPEG-purkukorttiin ulkoisilla johdoilla ja MPEG-kortista lähti sitten johto näyttöön. DVD:iden takia äänikortti päivittyi SB Live!:een ja kaiuttimiksi tuli Creativen FourPointSurround-setti. Tuon ajan peleistä muistuu parhaiten mieleen Duke Nukem 3D, Rise of the Triad, Redneck Rampage, Carmageddon ja Quake, jota tuli tahkottua myös kaveriporukalla iltaisin koulun jälkeen ATK-luokan lähiverkossa tuntikausia. Lentosimulaattoripuolelta muistuu mieleen Fleet Defender Gold, Tornado sekä helikopteripelit Apache Longbow ja Hind. Tuossa vaiheessa taisin myös tutustua sukellusvenepeleihin 688 Attack Sub (se ensimmäinen), SSN-21 Seawolf ja AotD. Harpoon päivittyi samalla Harpoon Classiciin ja Civilization ykkönen Windows-versioon. Civilization 2:sta en ikinä tykännyt yhtä paljon, koska näennäiskolmiulotteinen näkymä oli jotenkin vieraannuttava.

Muutettuani toiselle paikkakunnalle opiskelemaan kokosin toisen oman koneeni. Kokoonpanona Abit KT7A, Athlon 1200 (joka päivittyi myöhemmin Athlon XP 2100+:ksi), alussa muistaakseni 64 megaa muistia, Geforce 2 MX -näyttis ja Hauppaugen analoginen WinTV-kortti. Käyttiksinä aluksi Win2k, joka päivittyi pian FCKGW-käyttikseen, sekä Win98SE tuplabootissa. Näyttönä oli käytetty 21" CRT, jonka hajottua ostin tilalle 15" TFT:n (yksi ensimmäisiä kauppoihin tulleita). Pian innostuin lentosimulaattoreista, ja kun jäin FS2002:een koukkuun, tulin sijoittaneeksi joululahjarahat sekä suuren osan edelliskesän kesätyötienesteistä ensimmäiseen markkinoille tulleeseen P4HT-prossuun, P4S8X-X -emoon ja Radeon 9800 Pro -näyttikseen. FS2002 päivittyi FS2004:ksi ja samalla kokoonpanolla pyöri hyvin myös MS Train Simulator, NFS Hot Pursuit 2, Silent Hunter II ja III, Enigma: Rising Tide ja mikä tärkeintä, Operation Flashpoint, josta tuli yksi suosikkipeleistäni.

Seuraava tarve kaluston päivitykseen tuli vasta vuonna 2007 Flight Simulator X:n ja Rail Simulatorin julkaisun myötä: kyseiset simulaattorit veivät täysin mukanaan, joten ensin tuli hankittua vähän isompi näyttö (26" 1920x1200) ja sen jälkeen huomattua, ettei P4HT:n teho riitä grafiikoiden pyörittämiseen paremmilla resoilla. Päädyin hankkimaan HP Pavilion Elite -valmispaketin Phenom 9500 -neliydinprossulla, Geforce 8800 GT -näyttiksellä, Blu-ray -asemalla ja WinTV PVR DVB-viritinkortilla, kun huomasin sen maksavan vähemmän kuin osat erikseen hankittuina. Turning Point: Fall of Liberty -räiskintä tuli tuolloin hankittua, muuten pelaaminen onkin sittemmin uusien pelien osalta jäänyt lähinnä simulaattoreihin: Train Simulator -sarja lisäosineen on ollut silloin kovassa käytössä ja sen myötä pelikonetta on tullut päivitettyä mm. Phenom II -prossulla, paremmalla emolla ja Radeon HD 6870:llä.

Viime aikoina pelaaminen on jäänyt hieman vähemmälle lähinnä ajanpuutteen vuoksi, mutta Train Simulator 2016:n kanssa tulee vietettyä aikaa silloin tällöin muiden nukkuessa. Samoin jonkin verran tulee pelattua wanhoista peleistä Harpoon Classicia, Civilization for Windowsia, Ports of Callia sekä NES-pelejä, joita tosin lähinnä emulaattoria hyödyntäen. Vähän sama vika tuntuu olevan kuin monella muullakin täällä, eli nyt, kun olisi varaa hankkia vaikka millainen pelikone ja vaikka mitä pelejä, aika ei enää riitä niiden pelaamiseen.

Hauska lukea tuota laitehistoriaa, ihan kuin olisit lukenut muroa joskus aikoinaan. Sen verran tutulta kuulostaa tuo KT7A, A1200 sekä AXP 2100+
Toki itsellä oli tuolla välissä myös C300 + BH-6 -yhdistelmä sekä muistaakseni C433 joka myös kellottui muron ohjeilla.

 

[twigman]

Jännä miten muistaa entiset näytönohjaimet vuodesta 1995 paremmin mitä muistaa entiset ihmissuhteet
RIVA TNT2, Voodoo3, 7600GT AGP, ATI Radeon X1950 Pro, 8800GT, 6850HDx2 ja nyt intel HD4000...

 

[reiska]

itse alotin pelailut NESsillä, varmaan 88-89 ja eihän tuollaiseen ollut kenelläkään kaverillakaan varaa, niin tuota vuokrailtiin joka viikonloppu paikalliselta nakkikiskalta ja yleensä joka viikonloppu eri pelien kanssa.
mieleen jäi että Willowista tykkäsin ja pelasin sitä paljon, vaikka ikinä en siinä pitkälle päässytkään. mario2 ja castlevania oli omassa ja isännän suosiossa. gradius jäänyt kans mieleen ihan ensimmäisinä peleinä.
useasti kun tuli vuokrattua paska peli, niin nopea silmien hierominen ja kyynel silmässä kassalle valittaan että saisinko toisen pelin. tämä toimi aina vaikka vaihtoja ei virallisesti sallittu (knight rider ja metal gear solid jäi mieleen ainakin jotka vaihdoin näin).

ja niin, isännän vanha pong konsoli oli eka kosketus elektronisten pelien maailmaan, tämä hirmu söi 8 Dpatteria ja toimi niillä ehkä tunnin. siinä oli tennis ja pong, ja noista muistaakseni 4 pelaajan variaatiot joita pelattiin kuitenkin kahdestaan.

91' kaverilla oli 286 ja siinä ainakin chicago 90, faceoff ja budokan. seuraavana hankittiin meille 486 ja siihen joku lucas artsin lentokonepeli-paketti ja joku paska joikkari joka ei keskittänyt itseään.

 

[Atapio]

Ikää yli 40 vuotta ja pelit on ollut osa elämää jo alle kouluikäisestä saakka. Isäni osti pelikonsolin nimeltä Philips Videopack ja siinä oli törkeitä kopioita Pacmanista ja muista.
Ensimmäinen kotimikro oli MSX ja sen jälkeen tuli Commodore 64, Amiga 500 ja sitten PC masterrace. Joskus tuli hommattua PS2, mutta aikalailla se on jäänyt pölyttymään PC:n myötä.

Kaikki pelityypit on käyty läpi kasvaessa, mutta nykyisin lähinnä raskasta strategiaa, esimerkiksi Strategic Command-sarja ja sitten roolipelejä vaihtelevasti, Fallout 4 saakoon erityismaininnan satoine pelitunteineen.
WoW tuli aloitettua 2004 ja siitä saakka se on aina ollut koneella asennettuna, vaikka en enää niin aktiivisesti sitä pelaakkaan.

Jos terveys sen sallii, niin en lopeta koskaan pelaamista.

 

[Karvalisko]

38 vuotta ja mielestäni olen nuori

Ura alkoi joskus Salora Fellow kotimikrolla. Pelejä ei juurikaan ollut, joten myös ohjelmointi alkoi sopivasti kiinnostamaan. Sen jälkeen MSX ja C64 oli sopivaa jatkoa, pelaamista ja ohjelmointia kummallakin. Luonnollisesti sitten monta vuotta Amigalla kitkuttelua, 500:lla se alkoi ja lopuksi käsissä oli 1200, 060-turbo, 16 megaa muistia, voodoo 3 ja tornikotelo kaikilla mediator (tjsp) laajennuksilla. Kuitenkin lopuksi perus pc rakentelu vei voiton, eikä se windowskaan niin paha ollut vaikka AmigaOs aina paras onkin. Tällä hetkellä löytyy perus i7, gtx970 ja 16 gigaa muistia.

Ja tietysti sivu-uralla menneet konsolit: ps1, ps2, wii, ps3, xbox360 ja ps4. Tämän seurauksena varmaan pc:lläkin pelaan suurin osaa peleistä menee mukavasti padilla pelaten, myös fps:sät.

En kyllä ymmärrä miten aika aina on riittänyt kaikkeen pelaamiseen.

 

[orakk]

Ikää on 35 ja pelannut olen jo melko kauan.

Ensimmäinen pelikone kotona oli Atari 2600:sen joku revikka, ehkä Atari 2600 Jr. Sillä pelattiin Moon Patrollia, Jungle Hunttia, Space Invaderssia ja Asteroidsia. Varmaan muitakin pelejä oli, mutta nämä on jääneet mieleen. Ohjain tuossa meidän laitteessa oli hieman erikoinen joystick, jossa oli nappi kummallakin sivulla. Tuolla laitteella mentiin joitakin vuosia ennen kuin tuli Commodore 64. Commodorelta parhaiten on mieleen jäänyt Giana Sisters peli. Sitä tuli hakattua melkoiset määrät. Näiden jälkeen on ollut niin konsoleita kuin tietokoneitakin. Konsoleista on vuosien varrella ollut ainakin Nintedon Nes, Snes, 64, Gamecube, Wii, Sega Master System, Mega Drive, Dreamcast, Xbox, Xbox 360, Playstation 1, 2 ja 4. Lisäksi jotain käsikonsoleita on ollut, mutta niillä pelaaminen on jäänyt aika vähäiseksi. Tietokonepuolella on ollu Commodoren lisäksi Amiga 500, 1200 ja kasa erilaisia PC -kokoonpanoja. Opiskeluaikoina konsolit jäivät lähes kokonaan ja keskityin PC -puoleen. Tuolloin tuli viriteltyä erilaisia kokoonpanoja ja kellotteluhommiakin tuli tehtyä, mutta pelaaminen pysyi koko ajan kuitenkin mukana. Vanhoista peleista PC -puolella mieleen on jäänyt esimerkiksi Duke Nukemit, Doomit, Carmageddonit, Command & Conquer sarja, Leisure Suit Larryt ja Monkey Island -sarja. Tietenkin älyttömät määrät muitakin pelejä on vuosien varrella pelattu, mutta ihan kaikkia ei viitsi eikä voi luetella.

Pelaaminen jatkuu edelleen, vaikka onhan peleihin käytettävä aika vähentynyt paljon. Silloin tällöin tulee edelleen aikoja, jolloin tulee pelattua useampi tunti päivässä. Saas nähdä jatkuuko pelaaminen hamaan loppuun saakka.

 

[neoflix]

Ensimmäiset pelikokemukset C64:lla. Tuokin oli naapurin pojan kanssa puoliksi ostettu koska meillä ei hyväksytty tuohon aikaan edes televisiota vielä Lopulta isoveli sai yllytettyä porukat ostamaan koneen, taisi olla pomi merkkinen huipputykki jos oikein muistan.
Nykyisellään ei tule kauheasti pelailtua, skyrim, eso ja path of exile aina satunnaisesti.

 

[Janezki]

Synnyin kun jenkit kävi kuussa, ekat pelit Pongi-kloonista 70-luvulla ja sillä tiellä ollaan. Kasarin alussa eka "tietokone", Salora Fellow 16kt:n lisämuistilla ja kasettiasemalla. Sitten C-64 ja Amiga 500 kaikilla mahdollisilla lisähärpäkkeillä.
90-luvun alkupuoliskolla oli pelailut muutaman vuoden vähemmällä kun olin vissiin aikuistunut, toki arcadeja kamujen kanssa huoltiksilla tuli veivattua ja tupakkia miehekkäästi vedettyä.
Sitten -95 loppuvuodesta tuli PlayStation & Ridge Racer ja konsolikierre oli valmis. Ensimmäinen itsekasattu PC 1997, Pentium II 233 ja Windows 95 ynnä ensikosketukset internetiin. Seuraavana vuonna oli koneessa jo Voodoo 2:set tuplana ja Viper Racing ruletti.
Siitä pikakelauksella parikymmentä vuotta eteenpäin - lukematon määrä koneita ja konsoleita, joku pelaava nainenkin tarttui hihaan internetistä pleikan pelejä treidatessa ja tuli pelaavaa perheenlisäystä...
Hirveesti ei jaksa enää PC:iden kanssa taistella, läppäri (no, kaksi) on omassa käytössä, rouvalla ja pojalla pöytäkoneet.
Tämän päivän pelailut hoituu PS4:llä, kaapista löytyy toki aikaisemmat kolme PS versiota, N64, X360, Wii, WiiU ja nippu käsikonsoleita.

 

[Batro]

"Synnyin kun jenkit kävi kuussa......."

Minä myös....... synnyin kun jenkit lähtivät ensimmäistä kertaa kuuhun

Oma pelaajaurani alkoi joskus 80-luvun alussa Atari 2600-konsolin parissa. Omia suosikkipelejä tuolloin olivat ainakin Dig Dug ja Joust. Vähän myöhemmin Atari vaihtui C64:ään ja suosikit sen mukana. Kuusnepalla oli lemppareina sellaisia huippuja kuin Bruce Lee, Uridium ja Wizball.

Tämän jälkeen tuli sattuneesta syystä taukoa (naiset ja olustelu) ja Amiga/Atari ST jäivät itseltäni välistä. Jokunen vuosi meni pelien suhteen ohitse..... ja armeijakin tuli käytyä siinä sivussa.

Vuonna 1991 täytyi kuitenkin opintojen vuoksi hankkia ensimmäinen PC (386@40mhz) ja siitä aukesi yhden sortin pelihelvetti. Tutuksi tulivat niin Wolfenstein, Doom kuin Master of Orionkin. Noista viimeisin onnistui sitten myöskin upottamaan silloiset opiskeluni

Tuosta lähtien olen pysytellyt "PC-miehenä" ja päivitellyt konettani aina tarpeen mukaan. Vahingosta oppineena onnistuin myös hieman rajoittamaan pelaamisiani niin, ettei homma menisi aivan täysin överiksi. 90-luvun suosikkipelejä olivat Heroes of Might and Magic-sarjan pelit (I-III), Master of Orion II sekä Half Life. Tuolta ajanjaksolta on jäänyt myös mieleen valtava hyppy perinteisistä "2D"-näyttiksistä 3d-maailmaan Voodoo-korttien myötä. Aikanaan se 30fps todellakin tuntui aivan huikealta

Myös tällä vuosituhannella tämä 47v "poikanen" on jatkanut samalla tiellä. Uusia pelejä on tullut pelattua, vaikkakaan ei ihan samalla innolla kuin nuorempana. Pc:n päivittäminen ja prosessorien/näyttisten ylikellottaminen on myös muuttunut pienimuotoiseksi harrastukseksi. Nykyäänkin tulee pelattua pelejä kuten: Diablo 3, Overwatch, Stellaris, Skyrim, Fallout 4, Witcher 3, Doom (2016) jne. "Ikälisän" huomaa ehkä lähinnä Overwatchin kaltaisista peleistä, joissa reaktiokyky ei aivan pysy nuorempien mukana. Hauskaa voi silti olla, vaikka turpaan välillä ottaakin.

 

[pork_soda]

Laitetaas tännekin oma "peliura"
Ikää 43v ja on tullut pelattua yli puolet elämästäni. Peliura taisi aueta, kun isä kantoi kotiin commodore 16 ja parit joystick:t. Tietokone oli ensimmäisiä omassa kaveririirissä ja arvata saattoi, että kavereiden kanssa pelattiin ja paljon.

Peleistä tuolloin hittejä oli Scramble, Jack Attack ja Zodiac. Zodiac:sta yhden kaverin kanssa tehtiin karttaa, toinen pelasi ja toinen piirsi kentät paperille. Zodiac:ssa oli yksi paikka, tavallaan umpikuja, josta ei päässyt eteenpäin kuin kuolemalla. Kun kuoli, niin ukko respawnasi umpikujan toiselle puolelle ja siitä homma taas jatkui. Isän kanssa buustattiin C-16, sillein, että siihen lisättiin 4kb extra rom:ia joten se oli sitten C-16+4
Hyvin pian alkoi kylällä C-64 ja amifa500:set lisääntyä, C-16 alkoi tehdä kuolemaa.

Sitten saatiinkin ensimmäinen PC taloon. Siinä tetris oli aikansa hitti, ensimmäinen ainoa ja alkuperäinen Myös Grand Prix Circuit oli kova hitti.
90-luvin alussa tuli kosketus myös "konsoli" pelaamiseen, kun Sega Megadrive 16-bit tuli taloon. Ja tottakai Sonic:t kaikki tuli tuolloin hakattua. Jostain syystä myös Columns oli sellainen, joka miellytti. Muistan erään columns-pelisession, kun taisin päästä johonkin eufooriseen tilaan, tuntui, että palikat vain loksahtelee kohdilleen, eikä pelille tuntunut tulevan loppua. Nälkäkin ehti tulla pelatessa. 4 tunnin pelin (yksi ja sama peli) jälkeen, pistin sitten pelin poikki ja menin syömään
En ole sen jälkeen samanlaiseen tilaan päässyt kuin kerran, ja se oli, kun kaverin kanssa pelattiin Doom2:sta. Samalla otettiin vähän olutta ja pelattiin Doomia. Euforia tuli kyllä hieman myöhemmin, ja meille molemmille, kun kävelimme kaupungilla, niin ympäristö tuntui olevan kuin Doom:sta. Molemmat humalassa höröttelimme näkymille ja "ammuimme" vastaan tulevia örkkejä .... Tuo ei oikeasti vaatinut kuin olutta ja lonkeroa, ei mitään muuta vahvempaa tai muita aineita

Lukion jälkeen tuli sitten hankittua oma PC ja silloin alkoi oma "NHL-ura". NHL:ää tuli sitten hakattua vuosittain aina vuoteen 2007 asti. Mutta eniten viihdettä noista on tarjonnut se ensimmäinen, vaikka siinä olikin ne muutamat kikat, joilla aina sai maalin. Kaverin kanssa tuon pelaaminen oli parasta.
90-luvulla oli myös warettaminen kova sana. Ensimmäisiä pelejä vaihdettiin korpuilla ja oli turhauttavaa purkaa 30-levyn peliä, kun korppuu nro 27:ssa oli CRC-virhe. Sitten tuli polttava CD-asema, ja se oli warettajan taivas. Ripattuja pelejä vaihdettiin CD-levyillä kavereiden kesken. Pelejä tuli kannettua kotiin enemmän kuin ehti pelaamaan.
Warettaminen alkoi kyllä kyllästyttämään jossain vaiheessa, kun aina piti pelejä säätää, että sai toimimaan. Piti olla no-cd crack tai muita virityksiä.

PC-pelaaminen on aina ollut se ykkönen, jota olen harrastanut ja jota harrastan. PC:n kautta tuli ensimmäinen kosketus myös muropakettiin (RIP) -99. Taisi olla ensimmäinen kysymys, kun kysyin celeron 300a:n ylikellottamisesta. Taisin saada haukut heti kättelyssä, kun en osannut hakua käyttää tai lukea FAQ. Mutta enpä tuosta lannistunut, mutta eipä ylikellotus sitten sen enempää maistunut. Oli pientä hupia, silloin, kun ei ollut rahaa aina päivittää parempaan rautaan.

Tosin, ei ole nytkään rahaa aina päivittää parempaan rautaan, enkä kyllä ylikellotakkaan ... vaatimukset ovat vähän pudonneet, asetuksia voi aina pelistä säätää, jotta saa pelit pyörimään itselle sopivalla tarkkuudella ja nopeudella.

Nykyisin pelaaminen on hieman hiipunut tai ainakin pelattujen pelien kärki kaventunut. Battlefield4 menee, Armored Warfare menee ja Forza Apex ja Forza2-4 xbox360:llä. Ja sitten muutamat muut FPS-pelit, joita satunnaisesti hakkaa.
Hiipumisen huomaa myös siitä, että ei enää tarvitse olla ostamassa peliä heti julkaisun yhteydessä. Nyt on monta peliä, jotka ajattelin hankkia heti, kun tulevat esim. Battlefield1, Forza Horizon3, mutta ko. pelit edelleen puuttuvat ja puuttuvat siihen asti kunnes saan rästissä olevat pelit pelattua
Uutena pelialuevaltauksena itselläni ovat nuo survival-pelit, erityisesti olen viehättynyt The Long Dark -peliin. Pelissä kun ei oikeastaan taistella kuin ympäristöä vastaan ja sekös on oikeasti jännittävää.

Itselläni pelaaminen ei tule koskaan loppumaan, se vain kehittyy ja muuttaa muotoaan tässä ajan saatossa.
Ja nyt olen saanut myös kaksi poikaa pelaamaan, olen ikään kuin "kasvattanut" itselleni peliseuraa. Yksi hupi pojista on, kun ovat päässeet neuvomaan minua esim. Minecraft:n ja War thunder:n saloihin, pelejä joita poikani pääasiassa pelaavat.

Täytyy vain toivoa, että pojista polvi paranee, myös pelaamisen suhteen

 

[n3lonen]

Tottakai! Mielenkiinnolla Katson mitä tekniikn kehitys tuo tullessaan. Tutustuminen tietokoneisiin alkoi 80 luvulla Vic 20, conmandore 64, amiga.
Jossain välissä nuoruudessa tuli tauko pc puolella ja kokeilin konsolia mikä ei toiminut.

Nyt taas aktiivisesti säädetty kahdeksan vuotta, ja kiinnostus pelailun ohella on taloudellisten rajojen puitteissa koneen rakentelu. Itx kokoa jossa custom vesijäähyä. Sitä täydellistä yritetään rakentaa. Peleistä fps kiinnostanut aina eniten. Niin ja ikää 38.

 

[umbro]

.

 

[Cereal killah]

Olen niin vanha että osaan kirjoittaa vain ranskalaisilla viivoilla:
- ekat pelaamiset isoveljen C64:lla, jossa lähtemättömän vaikutuksen jätti erityisesti joystickin rynkyttäminen ja olympialaispelit. Sen jälkeen en olekaan sitten käytännössä koskenut muihin peliohjaimiin kuin näppikseen ja hiireen
- vanhemmat onneksi ostivat minulle PC:n '94/95, joten siinähän se vapaa-aika meni siitä eteenpäin. Eka PC- pelini oli kaverin tuoma X-com 2, joten siinä ikään kuin pääsi suoraan asiaan
- muutettiin Saksaan '95, jossa meni seuraavat kolme vuotta eli kutakuinkin yläaste ja tuli pelattua aiiiika paljon. Tänä aikana pelasin käytännössä kaikki olennaiset 90-luvun seikkailupelit (joita on paljon) ja opin niistä aika vitusti saksaa ja englantia, yleensä ne oli käännetty saksaksi. Näitä oli aika hyvin saatavilla joko alelaarista tai ihan lehtikaupasta erilaisina kylkiäisinä.
- 90- luvulla ylipäänsä pelilehtien skene oli erittäin hyvä sekä Saksassa että myös Pelit- lehdellä. Tänä aikana myös tuli pelattua aika laajasti eri genrejä. Tiskin alta sai ostettua Duke Nukem 3D:n.
- sitten tuli itselle käytännössä kaikkien aikojen parhaat pelit eli Biowaren roolipelit, erityisesti Planescape torment ja BG2. Tuo 99-2001 oli itselle se paras peliaika (olin lukiossa silloin), eli noiden lisäksi esim. Jagged Alliance 2:ta tuli pelattua paljon, Fallout 2, Half-Life ja Counterstrike beta.
- 2002- 2004 pelasin varmaan kaikenlaisia yksinpelejä, mutta ilmeisesti oli vähän heikkoa peliaikaa kun en oikein muista että mitä. Jotain Max Paynea ja GTA:ta.
- 2005 alussa oli sellainen fiilis että voisi ihan kunnolla kokeilla jotain online- peliä. Joten satuin ostamaan julkaisupäivänä WoW:in ja seuraavat 2+ vuotta pelasin sitten muutama tuhatta tuntia sitä ja en ollenkaan mitään muuta. Siitä ekan puolen vuoden immersiosta ja parin vuoden dungeoneista ja raideista jäi parhaat pelimuistot, jota on käytännössä mahdoton tulevaisuudessa sillä tasolla saada aikaan, koska silloin ei vielä ollut sellaista internet- ympäristöä joka ohjaisi kaikkia samaan muottiin ja suorittamaan samat asiat samalla tavalla.
- 2007 oli aika valmistua yliopistosta, lopettaa wowittaminen, kurkistaa oikean elämän suuntaan ja jatkaa siellä. Muutama vuosi täystaukoa pelaamisesta.
- joskus 2010 rupesin kelaamaan, että voi sitä pelaamista harrastaa ihan kasuaalistikin muun elämän ohella joten tsekkasin tarjontaa. Kaikki mitä kokeilin oli melkoista skeidaa verrattuna wanhoihin hyviin aikoihin, joten pidin taas sellaisen 4-5 vuoden luovan tauon
- tänä vuonna taas kurkistin että mites pelipuolella menee, ja katos perkele, teeskentely ja tekniikalla kikkailu oli lopetettu ja keskitytty taas sisältöön. Lisäksi joukkorahoitus oli luonut sellaisia bisnesmalleja jossa voidaan julkaista pelejä joita ihmiset haluaa pelata eikä vain arvailla mitä joku Jonne haluaa pelata.
- seuraavaksi tarkoitus hommata Tyranny ja jotain muuta tähän talveksi

 

[Molle]

Vuonna -84 aloiteltiin C64:lla ja m/v-matkatelkkarilla. Eliteä, Boulder Dashia, Summer Gamesia, ym. tuli tahkottua aika lailla.

Ensimmäisen PC:ni hankin -94. NetHack, Wolfensteinit, Doom 1 ja 2, Civ1 ja F1GP2 kattavat varmaan 90% omista pelitunneistani 90-luvulla. Sen jälkeen tahti on aika lailla hiljentynyt.

Nykyään tulee lähinnä retroiltua vanhoilla DOS-peleilllä satunnaisesti. Vaimon kanssa harrastetaan Myst-fiilistelyä silloin tällöin viikoloppuisin.

 

[Kompas]

Itsetkin aloitin C64 pelaamisen ja siitä sitten Nintendoo ja pc:hen ja nykyjään joskus pelaan tunnin ja kai se ikä jo ettei aika riitä pelaamiseen tai oikeestaan se ettei enää ole oikeen hyviä pelejä mitä 90 luvulla.

 

[accuporacone]

Terve, eka post foorumille. Ilmottaudun samalla ikämiesten sarjaan =)

Listaa pelikokemuksista jotka on jääneet mieleen;

C64 - Stealth Fighter
C64 - Blue Max
C64 - TestDrive
386 - Chicago '90
486 - StreetRod I & II
486 - Stunts
PSX - Granturismot
PC - GP1, 2 ja 3
PC - Quake
PC - Viper Racing
PC - CS 1.X
PS2 - GT3
PS2 - GTA Vice City
Xbox - Halo-sarja
Xbox - Forza 1-4
PC - Battlefield 3,4
PC - Iracing
PC - Fallout 1-4

Siinäpä muutama mikä tuli mieleen, aikalailla kronologisessa järjestyksessäkin. BF4 ja iracing suurimpina viime vuosien hitteinä, ajopelit ja FPS:t pitkään tasatunnein stiimissä, nykyään taitaa simuajelut viedä 99% peliajasta. C64 Testdrivesta on pitkä matka Assetto Corsan ja iRacingin -simulaatioon, toivottavasti seuraavat 25 vuotta on yhtä iso loikkaus.

 

[frissy]

Kolmenkympin toisella puolella ja jos pitää valita ne pelit joiden pariin palataan aina oli versio mikä tahansa niin on kaikki seikkailupelit, xcomit, falloutit.

 

[Hifiguru]

c64 aloteltiin joskus....sit seuras nes, master system, megadrive, snes, 286-486 pct
ps1 aikana lopetin pelaamisen oikeestaan kokonaan ja sit reily 10 vuotta myöhemmin alloin keräämään noita legendaarisia konsolipelejä
pc puolella lähinnä mmorpgt on kiinnostanu joten niitä on kokeiltu mutta parhaiten on kestäny runescape jonka alotin 2001 ja vielä pelaan joka päivä vähäsen

 

[Lumimies]

40 ja eka pelikone oli serkulta saatu SV 318. Muutama moduli ja kasa kasetteja. Mäkihyppypeli jäänyt mieleen noista. Naapurilla oli samoihin aikoihin Magnavox Odyssey² ja sillä mätettiin pac-maniä. Sitten samalle naapurille hankittiin c-64 ja mulle kateudesta vihreä naama .
Hei, olihan noita ennen jo elektroniikka-pelejä, systerillä oli troijan linna tai joku semmonen, ton hakkaamisessa kului parin kesän sadepäivät .
Muuten konsolit ei ole napannut, orkkis xbox tuli hankittua xbmc:n takia.
Pelityylinä menee melkein mikä tahansa paitsi noi änärit/fifat ja sen tyyliset urheilupelit. Varsinkin roolipelit imuttaa tuoliin liian pitkäksi aikaa.
Nykyään vähän sama ongelma kuin muillakin näyttää olevan eli ajan puute. Pakko pitää viikolla pelisessiot max 1,5t että kerkiää nukkumaan tarpeeksi. Viikonloppuina tietysti voi pelailla vähän pitempää.

 

[Faroth]

32 vuotta nuori ja pelaaminen alkoi kuuden ikäisenä. Alustana oli alkuun C64, jonka rinnalle tuli melko pian NES. Pelejähän näille koneille oli hirveät määrät: Megamanit, super mariot, last ninjat, track & fieldit yms.

Ensimmäinen kosketus tietokonepelaamiseen tuli serkkujen luona, joskus 90-luvun alkupuoliskolla. Siitä sitten ensimmäinen oma tietokone P100 vuonna 1995, mille ensimmäisinä peleinä C&C ja Heretic. Tämän jälkeen pääkoneena on oikeastaan aina ollut PC, vaikka xbox, xbox360 ja ps3:kin hyllystä ovat löytyneet.

Pelaan oikeastaan vähän kaikenlaista: Seikkailupelejä, roolipelejä, fps:ää, strategiaa, mitä nyt milloinkin. Eniten on kuitenkin aikaa kulunut roolipelien parissa, joista WoW, Witcherit, sekä Bethesdan pelit ovat vieneet mennessään. Suosikkipeleistä muutamia: Gabriel Knight 2, Civilization-sarja, WoW, Witcher 3, Monkey Islandit, Fallout 1&2&4&New Vegas, Diablo-sarja ja Overwatch.

Tällä hetkellä opiskelen, joten aikaa pelaamiseen on välillä enemmän ja välillä vähemmän. Harrastusta on tarkoitus jatkaa niin kauan, kuin homma pysyy kiinnostavana - ja miksipä ei pysyisi.

 

[Puoskari]

44 vuotta mittarissa ja pelaan niin kauan, kun veri kiertää. Homma alkoi 70-luvun lopussa jollain Pong-kloonilla, sitten VIC-20, C64, Amiga ja 90-luvun alussa PC. Konsoleita on paikat väärällään, eli pelin voi parhaimmillaan valita haluamalleen alustalle. Viime vuosina tullut haalittua myös muutama Nintendon Game&Watch elektroniikkapeli retroilua varten. Mukavaa hommaahan tmämä on, joten miksi ihmeessä en pelaisi?

 

[vilppu]

Ikää 40 vuotta ja pelaamista sellainen 30 vuotta takana. Ekat pelit otettiin C-64lla sitten Amiga ja nykyään Pc, konsolit eivät ole oikein ikinä napanneet. Wii löytyy, mutta lähinnä pojalla käytössä. (ettei tarvitse omaa konettani jakaa)
Ensimmäinen pc oli muistaakseni 486dx/100, sillä ne Duke Nukemit ja Quaket tuli vedettyä, hiiri + näppis yhdistelmäkin tuli noilla sitten opittua.

C-64 peleistä Last Ninja sarja, 2 tuli tahkottua läpi, sai nimittäin jonkin tovin latailla kasetilta samalla jännittäen toimiiko vai ei..
Amigalla parhaiten mieleen jääneet pelit, Populous, Elite, Geoff Grammondin Formula One Grand Prix, Stunt Car Racer ja ehdottomasti Civilization 1. Niin ja Indiapolis 500, Iracingin edeltäjä.

Ja kaikkea tulee vieläkin pelattua, aina simuista räiskintään, tällä hetkellä kovimmalla käytöllä Elite Dangerous, Dirt Rally ja Squad, ajoittain eksyn jopa word of tanks / warshipsia pelaamaan, Iracing, wiionline, eve toistaiseksi tauolla.

 

[Tenebrae Aeternae]

Mä luulen että taitaa just tämä 30-40v ikäryhmä olla se joka on kasvanut tuon pelaamisen vallankumouksen läpi, ja niitä joille se pelaaminen oli jo ihan "normaalia" toimintaa. Mulla ikää 35v. Kultaisia muistoja lapsuudesta kun pelikoneita ja pelejä sai vielä vuokrata. Tuli asioitua paikallisessa kioskissa ahkerasti hakemassa NES-pelejä. Jopa vanhempani ja iso osa perhetutuista pelaili tuolloin. Pitkä matka on tultu tuolta 80-luvulta, mutta kyllä sitä vaan edelleen ne nuoruuden nes, c64, pc yms. pelit jaksaa viihdyttää. Luojalle kiitos emulaattoreista.

 

[Pasi-K]

46v ja kuten muutkin nelikymppiset, vic - c64 josta lähettiin, toki oli myös mustavalko pingpong, nyt pitäis hotas äksää opetella (kaik napit missä on mikäkin) et vois kävästä avaruudessa eliten tyyliin, unohtamatta kasariaikana kaiken maailman elektroniikka pelit-

Joku Sharp tais olla eka "tietokone" ja suht pitkään meni ekaan pc:hen, konsolit ei oo ollu mun juttu

 

[D8088-2]

Liityn tänne vanhojen pierujen joukkoon. Ensi vuonna 40v ja pienestä pitäen koneiden kanssa elänyt. C64 aloitti kaiken ja aika piakkoin tuli eka PC. 8088, tupla lerput, ei kiintolevyä ja olikohan EGA näyttö? Viime vuodet mennyt maccien kanssa kun ne on olleet työkaluina mutta eilen ostin käytettynä peli-pc:n jolla Steamista paukutellut vanhoja ostoksia.

 

[Henkka77]

Täällähän voikin kysäistä..

Onko tämän ikäpolven muilla pelaajilla tullu fyysisiä rasittumia vuosien pelaamisesta?
Itsellä on oikea olkapää vihoitellut jo muutaman vuoden, mitä ilmeisimmin hiiren käytön takia.
Todennäköisesti siellä on hermo joka jumittaa välillä, mutta ei ole jaksanut tuosta käydä missään valittamassa.
Aamuisin tuo varsinkin oireilee kun koko käsi voi olla puutunut ja kylmä..
Varsinkin nyt viimeisen parin vuoden aikana tuo on alkanu äkäilemään enemmän, todennäköisesti Eliten pelaamisessa käytettävän HOTASin takia kun oikea käsi käytännössä roikkuu ilmassa.