. Ei mut onpahan tämäkin nykyään salonkikelpoinen harrastus, mitä ei olisi voinut kuvitella vielä kymmentä vuotta sitten. Tuolloin jos jäi joku PC-peli jonnekin esille, kun tuli vieraita tms. niin se oli apauttirallaa sosiaalinen itsemurha. Toki kaveriporukassa tämä ei niinkään haitannut, mutta "muulla tavoin orientoituneet" eivät kyllä ymmärtäneet tätä niin mitenkään.
Ongelmahan ratkesi ostamalla sekä euro että jenkki snessit Myös PC:llä eniten oli sydäntä lähellä roolipelit ja seikkailupelit. Ultimat commondorella oli jotain ihan mieletöntä, mulla on vieläkin tallessa vihkoja joihin tuli piirrettyä karttoja maailmasta ja luolastoista. Töissä pitää tietysti käydä, ja harrastuksiin kuuluu myös polkupyöräily ja random-punttisalierkkeily, mutta 1-2 tuntia minimissään joka päivä tulee jotain läpsyteltyä. PC:llä tulee pelattua suurimmaksi osaksi, mutta aina välillä tulee joku hyvä konsolipeli mitä tulee sitten pelattua ihan antaumuksella. Nintendolta varsinkin, Mariot ja Zeldat on ihan yhtä rautasta paskaa kuin mitä ne oli sillon joskus -89 kun oon ensimmäisen kerran mariota nessillä veivannu ruutuun liimattuna. "Vittu mä synnyin liian aikasin" Oon yrittäny saada vaimoa innostumaan MMO:sta tai räiskinnöistä, mutta eih 
Tarkoitatko, että niiden laatu heikkeni merkittävästi edellisiin konsolisukupolviin nähden?
nämä kysymykset ottaa päähän toisinaan. Se jokailtainen Tv pällistely on jotenkin parempaa ja aikuismaista? Jos näin on, niin en oikein halua "aikuistua" koskaan
Jos muuten hoitaa elämän kunnola, löytää aikaa lapsille/vaimolle, hoitaa talon/autolainaat ym rahaasjat, tekee työt hyvin, niin miksi helvettissä se, että harrastan videopelejä haittaa ketään?
Tältä näytti se saamani bundle: http://www.amigahistory.plus.com/bundles/cartclass.jpg
Muistan itsekin lähikioskilta vuokranneeni pelejä. Ja nimenomaan lauantaina jotta sai pitää maanantaihin asti. Hämärä muistikuva että olisivat olleet johonkin atariin nuo pelit. Myös nesille tuli vuokrattua.Ikää täällä n. viikkoa vaille 38 v, ja pelaaminen on kyllä ollut aina mukavaa. Homma alkoi - kuten monella muullakin - C64:n parista. Tämä ja moni muukin ensimmäisistä tietokoneistani oli sellaisia jotka kaverit oli saaneet ensin, joten ne oli jo melko tuttuja siinä vaiheessa kun itse sai samanlaisen. Kuusnepan sain varmaankin joskus -87, siitä siirryttiin Amigaan 90-luvun alkupuolella ja PC tuli sitten kuvioihin ehkä vuosina -95-96 (toki koulun ATK-tunneilla siihen oli hieman tutustunut jo aiemminkin). Kuusnepalle meillä oli aluksi pelkkä kasettiasema, ja samassa talossa asuvalta kaverilta käytiin välillä lainaamassa levaria ja pelejä. Myöhemmin sitten sain omankin levyaseman.
Muistan että Amigaa tuli käytyä "kuolaamassa" 80-luvun lopulla aina koulun jälkeen eräässä paikallisessa kodinkoneliikkeessä, jossa oli esittelykoneena Amiga 500, ja pelinä useimmiten pyöri The Three Stooges. Eihän se pelinä kummoinenkaan ollut mutta grafiikat ja äänet sitä luokkaa kuusnepaan verrattuna että polte oli tietenkin kova päästä itsekin Amigan kimppuun. Tämä sitten realisoitui osittain hieman myöhemmin kun luokkakaveri sellaisen sai. Myöhemmin sitten itsekin joululahjaksi, ja se oli yksi elämäni parhaista jouluista se
Välissä oli toki kokemuksia myös konsolipuolelta. Tietyistä videovuokraamoista (ja myöhemmin R-kioskeilta) sai vuokrata 8-bittisen Nintendon ja pelejä yön yli. Paras tietty oli vuokrata se lauantaina, sillä vuokraamo ei ollut sunnuntaisin auki joten konetta sai pitää koko viikonlopun. Jos ei 80-luvun Pong yms. TV-pelejä lasketa, niin ensimmäinen oma pelikonsoli oli Sega Megadrive, sen jälkeen Playstation 1, 2, XBox360 sekä sen hajottua PS3. Myös XBox-ykkönen on tullut jossain välissä lähinnä retroilukoneeksi hankittua. Megadrivella kovimpia hittejä olivat toki EA Sportsin tekeleet (eniten NHL:t ja FIFA:t), joita tuli mätettyä kavereiden kanssa sekä yksin. Muita Megadrive-suosikkeja oli mm. Road Rashit ja Sonic II. Playstationin minulle puolestaan möi sille 90-luvun lopulla ilmestynyt FIFA-sarjan kivenkova haastaja ja nimihirviö International Superstar Soccer Pro Evolution. Pakkohan sitä oli sitten päästä pelaamaan, ja varmaan kymmenkunta peräkkäistä peliä tuossa pelisarjassa (ISS / Winning Eleven / Pro Evolution Soccer) tuli käytyä lävitse Playstationeilla ja Xbox360:lla. Mutta kyllä PSX:llä toki muitakin hittejä oli, esimerkkeinä Resident Evil 1 ja 2, Gran Turismo, jo mainittu Destruction Derby, Tekkenit jne.
80-90-luvulta on jäänyt mukavana kokemuksena mieleen kotimaisten ja ulkomaalaisten pelialan lehtien seuraaminen ja selailu, ja niiden myötä milloin mistäkin pelistä/pelikoneesta haaveilu. Jälkeenpäin ei tosin hirveästi harmita että kaiken maailman 3DO:t, Atari Jaguarit ja CD32:t jäivät sitten kuitenkin saamatta.
PC-pelaamisenikin oli vielä 10-15 vuotta sitten melko aktiivista, ja muun muassa NHL-peleihin tuli oltua mukana tekemässä SM-liigapäivityksiä 2000-luvun alussa. Nyttemmin se on kuitenkin jäänyt eikä oma PC ole nykyään enää millään tasolla pelikelpoinen. Se on sinänsä ihan tietoinen valinta, koska oma pelimaku ei painotu ollenkaan sellaisiin peligenreihin joissa PC olisi yksinoikeusasemassa tai muuten vaan ylivoimainen alusta. En ole koskaan ollut mikään "grafiikkafriikkikään". Joten eiköhän konsoleilla mennä tämän elämän loppuun asti. Lämpimiä muistoja kuitenkin on PC-peleistä ennen kaikkea koulusta lähteneestä Scorched Earth -innostuksesta, UFO Enemy Unknownista, Command & Conquereista, Doomista ja Duke Nukem 3D:stä, Slicks n' Slidesta, kymmenistä luolalentely- ja mäkihyppypeleistä sekä monesta muusta.
Sitten on lisäksi tietysti kolikkopelit, jotka olivat vielä 90-luvulla ja osin 2000-luvunkin puolella voimissaan Pelikaaneissa, ruotsinlaivoilla ja muuallakin. On sitä eräskin kolikko tullut moisiin tuhlattua. Suurimmat suosikit ovat olleet sellaisia nimikkeitä kuin Chase H.Q., Sega Rally, Mortal Kombatit, Virtua Strikerit jne. Eipä noita pelikoneita pahemmin enää näe kuin laivoilla ja joillain huoltoasemilla. Kotikonsolien lisääntynyt tehokkuus on kaiketi vienyt markkinat niiltä. Takavuosina kolikkopeliversio oli poikkeuksetta se grafiikaltaan ja ääniltään näyttävin versio, ja kotiversiot puolestaan joskus pahastikin riisuttuja ja ilmestyivät paljon myöhemmin.
Pelaaminen ylipäätään on kylläkin jäänyt viime vuosina hyvin vähälle. Itselläni tämä homma menee aika vahvasti sykleissä. Nyt pelit on taas alkanut hieman kiinnostaa ja niille löytyisi ehkä aikaakin, nyt kun on siirtynyt aviosta sinkuksi eikä lapsiakaan ole. Olenkin harkinnut PS4:n hankkimista, joten veronpalautuksille saattaa olla jo käyttökohde tiedossa. Nykyään kuitenkin tulee pelattua enimmäkseen yksin, mikä tietysti joissain peleissä on ihan paikallaan, mutta joskus kaipaisi niitä sosiaalisiakin pelihetkiä esim. NHL-pelien parissa. Nykykaveripiiristä ei kauheasti pelaajia enää löydy. Tosin ei kyllä myöskään ketään kuka olisi varsinaisesti sitä vastaankaan. Vuosikymmen sitten toki oli omassakin kaveripiirissä usein illanviettoja musiikkipelien kuten Guitar Herojen ja Rock Bandien merkeissä, mutta sittemmin on niistäkin (ja lelusoittimista) jo hankkiuduttu eroon.
Myöhemmin sain oman modeemin ja tuli pelattua kaverin kanssa sitten mm. Doomia 1vs1.
Nykyään pelaaminen todella vähäistä, 2 pientä lasta ja viimekesänä ostettu omakotitalo pitää sen verran kiireisenä ettei tahdo löytyä aikaa pelaamiselle, välillä saattaa olla 2 viikon tauko ettei tule pelattu yhtään ja sitten kun saa kaivettua jostain hiukan omaa aikaa ja alkaa pelaamaan niin ensimmäinen puolituntinen menee siihen että totuttelee näppäimiin 
Mutta on kyllä mukavaa puuhaa sillon kun vaan kerkee pelailemaan.
Jos ei olisi perhettä niin pelaisin varmasti useamman tunnin päivässä.
36v mittarissa ja uuden Civin ilmestyminen sai jopa miettimään taas jonkinlaista pelimyllyä (itse kasattuna tottakai) <<<
Kauheella ruinaamisella sain joskus -85 -86 Spectrum 48:n joululahjaksi ja siitä se sitten lähti. Sieltä jäi erityisesti mieleen Stockmarket joka oli basicilla kirjotettu ja jonka pysty breikkaamaan ja sen jälkeen tehtyä omat muutokset ohjelmaan jonka jälkeen se oli Sokosmarket ja voi sitä riemua kun kaverille tuli "Charles Worthless" 
2003 oli myös omituinen peli. Kaverilla sitten (C64) Wizard of Wor tai kattelin kun se pelas jotain alkupään Ultimaa. Spectrumin Commandossa oli muuten 9 erilaista tasoa kun C64:llä vaan 3 ) 386 12 MHz:n. Siihen kun vähän lisäsi muistia kauheella hinnalla niin Wolfenstein 3-D pyöri hyvin pelottavasti etenkin kuulokkeilla pimeässä.
Itse pelaankin taas peeceellä, kun siihen on aikuisiän myötä tullut varaa, ja päivitän konetta aktiivisesti, on tainnut tänäkin vuonna mennä toista tonnia osiin. Vanhuus vaan alkaa näkyä, nopeatempoisissa peleissä jää tenavien jalkoihin 
tietokone on koodaamiselle. Gentoo pyörii hyvin jo useampaa vuotta (ja kiintolevyä)
wanhatmurot
Muron vanhoilla olikin steamgroup, heitetään se varuulta tänne jos parrat kokoontuu mielellään puucee pelaamisen merkeissä. Vähän hilajista ollut kyllä groupissa
. Retro podcasteja on hyvin mielenkiintoista kuunella, mutta olis todella kiva jos se tois itselle myös lapsuuden mieleen ja pystyis omissa muistoissa yhtymä, nyt kuuntelen/luen retroa vaan yleis pelisivistyksen takia ja ihan vaan mielenkiinosta, mutta aina tuntuu ku jotain jäis uupumaan....
