Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

[Awelonian]

Ikää on 32v, ja reilu 25v sitten alottelin 286 pc:llä ja tietysti nessillä. Pelaamista en luultavasti lopeta koskaan.



Kyllä lucasartsin pelejä tulee fanitettua, lähinnä ku niistä on parhaimmat muistot jääny. Ai että ku sais indy3:sta ja loomista remasterit. Lucasartsin parhaasta pelistä eli Dott onneks tulikin jo remake.
Tietysti blizzardin pelejä tulee fanitettua myös, taitaa olla ainut firma mikä ei oo tehny yhtäkään huonoa peliä.

Noniin! Tiesin etten ole ainoa. Tervetuloa mukaan joukkoon . Ei mut onpahan tämäkin nykyään salonkikelpoinen harrastus, mitä ei olisi voinut kuvitella vielä kymmentä vuotta sitten. Tuolloin jos jäi joku PC-peli jonnekin esille, kun tuli vieraita tms. niin se oli apauttirallaa sosiaalinen itsemurha. Toki kaveriporukassa tämä ei niinkään haitannut, mutta "muulla tavoin orientoituneet" eivät kyllä ymmärtäneet tätä niin mitenkään.

 

[lusikkamies]

41v ja kyllä, pelattu on ja pelataan.

C64:stä se lähti, siitä sitte atari st, ja ajokortti elikkä tauko. Joskus 1997 about tuli pentium 200 ja siitähän se on sitte jatkunu.

Online-peleistä Red Factionia tuli hakattua ihan kohtuupaljon, kuollu peli jo valmiiksi, mutta hyviä tyyppejä sieltä löyty.
Jatkui sitte CoD:illa, lisärin kanssa. Ja hauskaa riitti sielläkin, siitä luonnollinen jatkumo CoD4:seen, tänne tuli tuhlattua 1000+ tuntia. Ja tämä noin kolmikymppisenä.

Viime vuodet sitte bäfäreissä, BFBC2, BF3, BF4...noissa jotain kolmisen sattaa tuntia per. Nyt sitte BF1:stä koitan itelleni syöttää, vaikka asenne on vähän negatiivinen ko. peliin.

Summasummarum: ei koskaan pelaaminen lopu omalla kohdalla, mielummin pelaan ko esim. kattosin jotaki leffaa. Toki riippuen pelistä ja leffasta, mutta noin niinkuin pääpiirteittäin.

 

[Rauta85]

Täällä ikää 31v. Aikanaan aloitin IBM 286 PC:llä pelaamiset ja sitä jatketaan tänäkin päivänä. Konsolit ja PC tasavertaisina ajanvietteenä. Strategiapelit, roolipelit ja erityisesti seikkailupelit ovat aina olleet lähinnä sydäntä; monkey islandit, larryt, grim fandango... Joka on johtanut siihen että peleissä edelleenkin tarina on se ykkönen, muu on vain pelkkää bonusta. Toki aikanaan tuli pelattua myös paljon räiskintää; quaket, team fortressit, CS sun muut. Ajoittain iskee väsymys tähän pelaamiseen, mutta Nintendon legendaariset pelisarjat, Paradoxin strategiat tai vaikkapa Bioshockit palauttavat aina uskon tämän harrastuksen iloihin.

 

[Pykkonen]

32 vuotta nuori pelaaja täällä. Sega Mega Drive oli ensimmäinen pelikone meidän taloudessa. Sitä ennen oli kavereiden luona tullut pelattua "Amigat ja Commodoret". Konsoleitten kautta joskus ps2 aikaan siirryin pääasiassa pc:lle. Nykyään pelaaminen on kohtuullisen epäsäännöllisen säännöllistä töiden/perheen/lisäätähäntekosyy takia.

 

[TheMrJamu]

4x vuotta ja eipä napostele pelaaminen näillä nykyajan hilppeillä paskan vertaa. Konsolivat menivät rrod & ylod paskakkeeksi tuossa aiemman konsolisukupolven aikana ja eipä nuo pelitkään kiinnosta edes vähää alusta. PC:tä taas ei jaksa kilpavarustella pelikuntoon kun rahalle löytyy muutakin käyttöä.
Eniten tulee nykyisin pelattua C64:lla ja muita retrokoneita (NES, SNES, Megadrive, Pong, Amiga, Atari 2600, ST, kolikkopeli jne) jaloittelen aina kun napostelee. 8- ja 16-bittistä rompetta siis.

 

[Kristo33]

Moi, oon 38v ja oon pelajaa...Itsellä ei ollut mahdollisuutta pelaa mitään lapsena, oon kotoisin Virosta ja Neuvostoliiton aikana ei oikein löytänyt lännen tavara kaupoist. Ensikosketus pelaamisen oli kun tulin Suomeen harjotteluun koulun kautta ja paikallises Musta Pörssissa oli PS1 kokeiltavana, pitihän se ostaa ja Gran Turismo oli ihan eka peli mulle. Ja se oli uskomattonta miten kaunis ja hieno se oli. Ja siitä se sitten alkoi, MOH, COD ym. Nykyisin PC-llä ja rpg sekä puzle pelid. Aikaa näin perhellisenä ei enää oo kuten ennen, mutta pelit kuullu ja tule kuulumaan mun elämään. Luen peliuutiset ja kuuntelen töissä podcasteja, koitan pitää itseäni ajan tasalla. Joskus häpesin, että rakastan pelaamista mutta se on onneks ohi. Jonkun verrän oon kohtanut ihmetelyä, että miten aikuinen mies pelaa ja että mun pitäis aikuistua ku jo lähes 40 mutta silti pelaa. En kyllä välittää noista enää paskaan verta, nuo samaiset arvosteliat aukaisevat illala telkkarin ja nautivat siitä tositv ripulistamitä sieltä tulee joten ei oo paljon arvoa noiten mielipeteillä. Että sille. Oon 38 ja ylpeä pelaaja...

 

[varakreivi de Valmont]

Kolme neljättä vuosikymmentä kellossa ja vielä jaksan pelata. Aloitin 8-bittisellä Nintendolla, jota seurasi Sega Megadrive. Muistan, että pelit olivat tuohon aikaan järjettömän kalliita, ja viikkorahoja sai säästellä pitkään ja hartaasti, jotta sai uuden pelin. Ylipäänsä ostettavan pelin valintaan oli käyttää kuukausien harkinta-aika. NES:ille tuli ostettua selkeästi enemmän, kun taas Megadrivelle vain muutamia. Toki se NHL 95 olikin sitten tiiviissä käytössä.

Playstation 1:n sain yläkouluiässä. Muistan testailleeni Krazy Ivania Videopelidivarissa, ja se oli graafisesti jotain aivan häkellyttävää (oikeaa 3D:tä!). Sitten kun laite oli hankittu, jumalpeli paljastui tietysti kököksi tekniikkademoksi, mutta monia hyviä pelejä tuli silti pelattua. Destruction Derby ja Twisted Metal World Tour muistuvat mieleen.

Ensimmäisen tietokoneeni sain verrattain myöhään, vuonna 1998, kun äiti myi entisen HPY:n puhelinosakkeen. Kavereilla oli toki ne C64:t, 386:t, 486:t ja ensimmäiset Pentiumit kokeiltu, mutta kun nyt kotona oli tehokone (PII 350 MHz, 64 Mt RAM, Riva TNT 16 Mt), tuntui, että vain taivas oli rajana. Tämä oli sitä aikaa, kun netti alkoi yleistyä suomalaiskodeissa, ja meilläkin 56K-modeemi rääkyi joka päivä sen tunnin ajan, mitä nettiä oli lupa käyttää. Quake 2:ta taisin verkossa vähän kokeilla, mutta se oli Starsiege: Tribes, joka vei mukanaan ja imi jokaisen saatavilla olevan Internet-minuutin.

Kun joskus myöhemmin sain vakuutettua äidin ADSL:n hyödyistä, viimeinenkin hidaste poistui. Ensialkuun 256-kilobittinen linja ilman aikarajoituksia oli kuin taivaan mannaa.

Koneiden rakentelu, ohjelmointi ja muu virittely tulivat tuohon aikaan ihan luonnostaan, ja vaikken tehnyt ATK:sta ja Internetistä itselleni varsinaista ammattia, säälin nykylapsia, joista kasvaa lähinnä mobiililaitteiden passiivisia loppukäyttäjiä ilman minkään tason ymmärrystä käyttämästään teknologiasta.

Vuosien varrella tietokone päivittyi aina, kun siihen vain oli rahaa. Hyppäykset olivat 2000-luvulla vielä aika reippaita: pelit kehittyivät nopeasti ja rauta yritti pysyä perässä. 00-luvun loppupuolella tuli komponenttihankintoihin vähän suvantoakin, kun muu elämä vei. Yritin palata konsolipelaamiseenkin kalliiden PC-päivitysten uuvuttamana, mutta totesin aika pian, että Xbox360 ja avovaimon haluama Wii jäivät lähinnä keräämään pölyä.

Lasten syntymät mullistivat sen verran elämää, ettei pelaamiselle ollut välillä käytännössä ollenkaan aikaa, ja nytkin ilta-ajan pelaaminen on helposti hellasärön lähde. Pyrin kuitenkin jos ei joka päivä niin joka toinen pelaamaan tunnin pari.

Välillä on tuntunut, että pelit ovat jämähtäneet väsyneiksi rahastuksiksi ilman taiteellista kunnianhimoa, mutta 2010-luvulla on taas löytynyt todella kiinnostavia teoksia. Witcher 3:a pelasin hitaasti mutta hartaasti yli vuoden ajan. Se pääsee samaan ikimuistoisten kokemusten joukkoon kuin esimerkiksi ensimmäinen Deus Ex. Juuri nyt tuntuu, että kiinnostavia pelejä on enemmän kuin on mahdollista pelata. VR-puolella on paljon kiinnostavaa, ja samaan aikaan yritän pelata DX: Mankind Dividedia ja R6 Siegeä. Kaikki tämä siinä keskimäärin tunnin päivittäisessä aikaikkunassa.

 

[Barbarossa]

Lähempänä tässä ollaan jo 40- kuin 30-vuotiasta.

Mitään patterileluja en edes laske peliharrastukseksi, ensimmäinen oikea tietokone oli Sonyn MSX 80-luvulla. Sillä sitä tuli hakattua mm. Track & Fieldiä, Raid on Bungeling Bayta, A View to a Killiä ja North Sea Helicopteria samaan aikaan kun kaverit pelasivat C64:lla.

Vielä 80-luvun aikana tilalle tuli IBM PC klooni 8088 prossulla, 20MB kovalevyllä ja EGA näytönohjaimella. Kavereilla alkoi olla Amiga 500:sia, vaan isällä oli tiukka näkemys että C64:t ja Amigat oli konsoleihin verrattavia turhia leluja joilla pystyy vaan pelaamaan... Toki sitä tuli jo MSX:llä ja myöhemmin PC:llä sotkeuduttua BASICiin, josta hiljalleen kovempiin aineisiin ja nykyään siitä saa jopa pientä symbolista korvaustakin.

Mutta minkä nuorena oppii... Glorious PC Gaming Master Race ja tilanne ei tule muuttumaan niin kauan kun kaupasta saa komponentteja eikä pelit degeneroidu silkaksi mobiilipaskaksi. Vaimo toi kyllä mukanaan PS3:n, mutta satunnaisia Assassin's Creedejä lukuunottamatta jäänyt lähinnä BluRay soittimeksi ja nyttemmin Netflix-päätteeksi.

Ajan rajallisuus rajoittaa enemmän kuin haluaisin, mutta eniten aikaa mennyt viime aikoina Battlefieldiin (BF4), Elite: Dangerousiin ja Fallout 4:seen, joskin BF4 ja Fo4 on jo jäänyt taustalle. Deus Ex: Mankind Divided tuli pelattua kertaalleen läpi, uusintakierros odottelee että loput DLC:t tipahtaa. Skyrimin kanssa meni tunti poikineen, niinkuin aina Elder Scrollsien kanssa. Nyt tuli myös ostettua Civ6, BF1:n osto odottelee vielä täyspäistä serveripolitiikkaa.

 

[Kapteeni_kuolio]

Nenä tiukasti kohti/on jo keski-ikää, "peliura" käynnistelty varhain 90-luvun alkupäässä NES/SNES mayhemillä josta parraimpina pelimuistoina on Final Fantasyt, Chrono Trigger, Terranigma, ja muut JRPG:t. Näiden ostostelu suomeen oli jotain ihan mieletöntä, piti kerätä lehdistä numeroita joista sai kuvastoja joista sai pelejä jotka oli yleensä jenkki-regionille, ja ne joko toimi tai ei toiminut PAL-adapterin kanssa Ongelmahan ratkesi ostamalla sekä euro että jenkki snessit

Se oli muuten sanataiteen huippu kun 12v pikku-kundi perustelee vanhemmilleen, miksi ois tosi hyvä ostaa suoraan ameriikasta tommonen SNES joka meillä jo on.

Tietsikkapelaaminen käynnistyi tavallaan siinä rinnalla, alkuun commondorella ja myöhemmin amiga:lla, sekä PC:llä. Ensimmäinen PC oli äidin työkone 286, myöhemmin joku IBM jossa 486/60 -> pentium, pentium 2. Ensimmäinen täysin oma kone, omilla kesätyörahoilla ostettu oli Pentium 3 500mhz voodoo näyttiksellä Myös PC:llä eniten oli sydäntä lähellä roolipelit ja seikkailupelit. Ultimat commondorella oli jotain ihan mieletöntä, mulla on vieläkin tallessa vihkoja joihin tuli piirrettyä karttoja maailmasta ja luolastoista.
Amigalla tuli aloiteltua myös ajopeliharrastukset. Lotus <3



Ysärin loppupäätä kohden, lukiossa, FPS-moninpelit vei mennessään. Quaket ja areenaräiskinnät, battlefield 1942, CS kun se julkaistiin modina ja niin edespäin. Jostain syystä myös Team Fortress iski kiveksiin kuin miljoona volttia, muistan että oon istunu monta kuumaa kesäpäivää ISDN-yhteyden ylitse veivaamassa sitä. Muistelisin että meni todella monta vuotta, että en pelannut konsoleilla käytännössä lainkaan mikä oli jännää.

98 eteenpäin tuli myös pelattua helvetisti MMO-pelejä. Alkoi ultima-onlinestä, heilahti korealaisten grindimorppien (kuten kulttisuosiossa ollut Hellbreath Online) kautta Dark Ages of Camelottiin, josta mentiin Wowiin niin että heilahti ja sieltä sitten Age of Conaniin, Riftiin ja mitä näitä nyt on. MMO-pelien takia tuli pidettyä lukiossa yksi välivuosi.

Nykyään tulee pelattua päivittäin. Pelaan konsoleilla, puhelimella ja PC:llä Töissä pitää tietysti käydä, ja harrastuksiin kuuluu myös polkupyöräily ja random-punttisalierkkeily, mutta 1-2 tuntia minimissään joka päivä tulee jotain läpsyteltyä. PC:llä tulee pelattua suurimmaksi osaksi, mutta aina välillä tulee joku hyvä konsolipeli mitä tulee sitten pelattua ihan antaumuksella. Nintendolta varsinkin, Mariot ja Zeldat on ihan yhtä rautasta paskaa kuin mitä ne oli sillon joskus -89 kun oon ensimmäisen kerran mariota nessillä veivannu ruutuun liimattuna.

Tän hetken suosikit on ehdottomasti Overwatch ja Civ 6. Battlefield 1 ei ole jostain syystä kolahtanut kovaa, mutta luulen että se tulee vielä napsahtamaan ja sitten taas mennään yökaudet läpeensä.

Vaimo suhtautuu "harrastukseen" (pakkomielteeseen, elämäntapaan, jne.) huvittuneen ihastuneena, ajoittain vähän närkästyneenä kun joku hyvä peli nielasee käytännössä kaiken mun vapaa-ajan. Pelataan yhdessä joitakin pelejä, mutta tän polven naisella on jotenkin toi sukupuolirooliasetus vielä sellanen että diggailee lähinnä jotain puzzle-pelejä. Kateellisena oon katellu LAN-tapahtumissa, kun nuoren polven "Jonneilla" on tapahtumassa mukana tyttöystävät, ja siel ne söpösti raidaa vierekkäisillä paikoilla "Vittu mä synnyin liian aikasin" Oon yrittäny saada vaimoa innostumaan MMO:sta tai räiskinnöistä, mutta eih

*edit*

Täytyypä lisätä vielä sen verran edittiä, että en muista kumpaa pelasin ensin: jotain Keen-peliä vai mariota. Mario on ensimmäinen konsolipeli mitä olen pelannut, mutta en muista oliko äidillä kotona tietokone jo ennen kuin sain NES:n joululahjaksi, vai miten sen meni.

Lisäksi oli joku flipperipeli mitä äidin koneella pysty pelaamaan. Ja joku ajopeli, missä ajettiin tosi kökköä "vuoristorataa" ympäri.

Alkuvuosien parhaat PC-pelit oli Skate or Die ja Ski or Die, sekä joku vitun älytön olumpialaispeli xD

 

[TonZa]

Täältä löytyy myös vanhempaa peliseuraa http://www.clan-cof.net
Community of Fun perustettiin vuonna 2007 Battlefield 2 -pelin ympärille
Ikäjakautuma on 20-50v. Rentoa pelaamista ja teamspeakissa rupattelua.

 

[SFP1977]

Jaha, tässä on jo muutman kerran mietinytkin että pitäiskö lopettaa pelailu koska pitäisi olla aikuinen.. mutta onneksi kohtalotovereita on..

39 tuli täyteen kuun alussa. Ihan perinteisesti ei mennyt pelailun aloitus.
Joskus ihan nöösipoikana broidilla oli C64, mua ei kiinnostanu, lähinnä kävin kiusalla hyppimässä vieressä kun yritti kasetilta peliä ladata. Ite pyörin pihalla/autotallissa mopon kanssa. Sillon tällön kavereiden kanssa jotain kimppa peliä niiden laitteilla.

Myöhemmin broidilla A500, sillä tuli salaa pelailtua muutamia pelejä. Aquarius hommattiin ja sillä tuli tapettua kaikki tulevakin kiinnostus ohjelmointiin, kiitos BASIC:in.. tuhansia rivejä koodia simppelin pelin aikaan saamiseksi. Yksi kirjotusvirhe ja koko setti piti lukea läpi ja varmistaa. Kuten arvata saattaa, tällä ajan jaksolla mulla ei ollu mopoa

Sitten tuli taas mopo, ja peltoautoja yms..

Eräänä kauniihkona päivänä faija osti firmansa poisto romuista IBM AT 8088 PC koneen, hintaa 50mk (about vuonna 1988 tai 89, ei voi muistaa). Toi sen himaan (koska joka kodissa on kohta tietokone, lehdessä sanottiin niin). Faija söi voileivän ja tuli olohuoneeseen esittelemään konetta meille muille, olin sillävälin purkanu sen osiksi lattialle. Faija repi peliverkkarinsa ja sano että hän menee pihalle rauhottumaan muutamaks minuutiks, kun hän tulee takasin pitää koneen olla nipussa ja toimia. Faija kävi, ja tuli, ja kone toimi. Faija totesi että se on sitten varmaan sun kone..
Osti toisen vastaavan seuraavalla viikolla. Niistä sitten kasasin paremmat osat omaan, ja pikkuveljen ja faijan käyttöön huonomman..

Koska kone oli sillon jo auttamattomasti aikaansa jäljessä,ei menny kauaakaan kun tuli 286, sitten 386SX jne. jne.

Siitä asti olen ollut ihan myyty PC koneisiin.. toki mopoja ja autoja rassaan edelleen

Doomit, Rice of the triad, eka Alone in the dark.. jne..

Nykyisin War Thunder, COH2, Atlas Reactor, BF1.. ja paljon muuta.


Oma jälkikasvu on myöskin aika PC pelaamis painotteista (ainakin 2/4 tällä hetkellä..)

 

[Hair]

43v ikää ja vielä pelaillaan.
Nyt on tullut taas piristystä kun uusin Bf1 julkaistiin ja sitä pitää hieman pelailla.
Ihan eka pelikin mitä muistan (hyvin hämärästi) pelanneeni on Pong, sitä paremmaksi on huono laittaa....
Eli arcadepelejä pelaamalla aloittanut oman peliuran. Vanhemmiten olen jopa rakentanut pienen bartop emulaattorikabinetin.
Siintä Atari 2600, c64, Amiga, Playstation 1/3 ja Pc linjalla.
Eli khyllä old fartitkin vielä pelailee!

 

[levysukka]

Konsolivat menivät rrod & ylod paskakkeeksi tuossa aiemman konsolisukupolven aikana.

Tarkoitatko, että niiden laatu heikkeni merkittävästi edellisiin konsolisukupolviin nähden?
Hajoamisprosentit nousi raketin lailla kun konsoleihin tuli optiset asemat (NECin ilmoittamat hajoamisprosentit PC Enginen CD-ROM -asemalle olivat jotain 20 ja 30 prosentin välillä ja Duolle vielä korkeammat, tosin sen kohdalla suurimpana ongelmana oli paskat pintaliitoselkot eikä aseman muovirattaat tai laserin pikainen hiipuminen) ja Nintendo tarjosi ilmaisen korjauksen (Japanissa) Famicom Disk Systemille vielä 15 vuotta sen julkaisun jälkeen, kun levykeaseman hihna mätäni alta aikayksikön.
Playstationin ensimmäisen mallin (SCPH-1000) paskaantumisaste oli myös melkoisen karu.

 

[root]

45 taulussa ja erilaisten elektronisten pelien jälkeen C64 aloitti varsinaisen peliharrastuksen. Pitkälle on tultu pelien kehityksessä noista alkuajoista. Mutta on se kulttuurikin muuttunut. Vieläkin muistan kuinka jo edesmenneet isovanhemmat kyselivät milloin aion aikuistua ja lopettaa tietokoneilla leikkimisen. Seuraava kysymys oli milloin lopetan "hevirokin" kuuntelun ja opettelen tanssimaan...

 

[Kristo33]

milloin aion aikuistua ja lopettaa tietokoneilla leikkimisen. Seuraava kysymys oli milloin lopetan "hevirokin" kuuntelun ja opettelen tanssimaan...

nämä kysymykset ottaa päähän toisinaan. Se jokailtainen Tv pällistely on jotenkin parempaa ja aikuismaista? Jos näin on, niin en oikein halua "aikuistua" koskaan Jos muuten hoitaa elämän kunnola, löytää aikaa lapsille/vaimolle, hoitaa talon/autolainaat ym rahaasjat, tekee työt hyvin, niin miksi helvettissä se, että harrastan videopelejä haittaa ketään?

 

[TheMrJamu]

Tarkoitatko, että niiden laatu heikkeni merkittävästi edellisiin konsolisukupolviin nähden?
Hajoamisprosentit nousi raketin lailla kun konsoleihin tuli optiset asemat (NECin ilmoittamat hajoamisprosentit PC Enginen CD-ROM -asemalle olivat jotain 20 ja 30 prosentin välillä ja Duolle vielä korkeammat.......

Kyllä. Nyt oli vieläpä kyse ihan normikuluttajien laitteista eikä mistään eksoottisista jaappanilaisista herkuista.
Laatuongelmia on ollut aina, mutta kyllä tuo aiempi sukupolvi oli aika sutta ja sekundaa. Optiset asemat ja diskettiasemat tulevat aina jossain vaiheessa tiensä päähän ja noihin vanhoihin koneisiin on toki saanut vedellä uutta konkkaa. Itselläni vain tuli sellainen "eiköhän tämä ollut tässä" -fiilis xbox360 ja ps3:n kanssa. Tuolla on hyllyssä kaksi ylod ps3:sta ja viisi rrod 360:stä odottamassa korjausta, mutta en tiedä jaksanko askarrella niiden kanssa. Kyllästyminen oli iskenyt toki jo aiemman konekannan kanssa kun ei oikein ne pelit iskeneet. Ja olihan niissäkin ongelmansa - xboxin tappajakonkka sekä ps2:n sangen heikkolaatuinen dvd-pyöritin.
Mitä tulee retromasiinoihin, niin niihin onneksi on saatavilla kaikenlaisia muistikortteja käyttäviä kikkareita, jotka ovat ollet mukava piristysruiske ja osittain ovat poistaneet montakin ongelmaa kun ei tarvitse runkata kiekkojen ja pelimoduulien kanssa. Retrorintamalla tapahtuu kaikkea jännää

 

[Fiiu]

37 on ikää ja pelailtu on viisivuotiaasta nassikasta lähtien. Ensin C64:llä ja siitä sitten suora harppaus PC-maailmaan kun ei koskaan saatu Amigaa. Sillä tiellä ollaan edelleen, PC/Mac + Xbox One (perus-Xbox ja 360 ovat myöskin löytäneet tiensä kotiin) ja joskus taisi jopa PS1 olla myös.

Nykyään Elite Dangerous maistuu mahtavasti, samaten kaikenlaiset näpräilypelit kuten Cities Skylines ja vastaavat. Railroad Tycoonit olivat aikanaan kova juttu ja Capitalism II imi myöskin ihan pirusti peliaikaa. Auto- ja urheilupelitkin kuuluvat repertuaariin. Ei tässä tule vastaan muu kuin käytettävissä oleva aika, muuten ollaan edelleen ihan pikkupoikia pelien ääressä. Ei tää harrastus taida koskaan kuolla.

 

[jake styles]

Ikää täällä n. viikkoa vaille 38 v, ja pelaaminen on kyllä ollut aina mukavaa. Homma alkoi - kuten monella muullakin - C64:n parista. Tämä ja moni muukin ensimmäisistä tietokoneistani oli sellaisia jotka kaverit oli saaneet ensin, joten ne oli jo melko tuttuja siinä vaiheessa kun itse sai samanlaisen. Kuusnepan sain varmaankin joskus -86 tai -87, siitä siirryttiin Amigaan 90-luvun alkupuolella ja PC tuli sitten kuvioihin ehkä vuosina -95-96 (toki koulun ATK-tunneilla siihen oli hieman tutustunut jo aiemminkin). Kuusnepalle meillä oli aluksi pelkkä kasettiasema, ja samassa talossa asuvalta kaverilta käytiin välillä lainaamassa levaria ja pelejä. Myöhemmin sitten sain omankin levyaseman.

Muistan että Amigaa tuli käytyä "kuolaamassa" 80-luvun lopulla aina koulun jälkeen eräässä paikallisessa kodinkoneliikkeessä, jossa oli esittelykoneena Amiga 500, ja pelinä useimmiten pyöri The Three Stooges. Eihän se pelinä kummoinenkaan ollut mutta grafiikat ja äänet sitä luokkaa kuusnepaan verrattuna että polte oli tietenkin kova päästä itsekin Amigan kimppuun. Tämä sitten realisoitui osittain hieman myöhemmin kun luokkakaveri sellaisen sai. Myöhemmin sitten itsekin joululahjaksi, ja se oli yksi elämäni parhaista jouluista se Tältä näytti se saamani bundle: http://www.amigahistory.plus.com/bundles/cartclass.jpg

Välissä oli toki kokemuksia myös konsolipuolelta. Tietyistä videovuokraamoista (ja myöhemmin R-kioskeilta) sai vuokrata 8-bittisen Nintendon ja pelejä yön yli. Paras tietty oli vuokrata se lauantaina, sillä vuokraamo ei ollut sunnuntaisin auki joten konetta sai pitää koko viikonlopun. Jos ei 80-luvun Pong yms. TV-pelejä lasketa, niin ensimmäinen oma pelikonsoli oli Sega Megadrive, sen jälkeen Playstation 1, 2, XBox360 sekä sen hajottua PS3. Myös XBox-ykkönen on tullut jossain välissä lähinnä retroilukoneeksi hankittua. Megadrivella kovimpia hittejä olivat toki EA Sportsin tekeleet (eniten NHL:t ja FIFA:t), joita tuli mätettyä kavereiden kanssa sekä yksin. Muita Megadrive-suosikkeja oli mm. Road Rashit ja Sonic II. Playstationin minulle puolestaan möi sille 90-luvun lopulla ilmestynyt FIFA-sarjan kivenkova haastaja ja nimihirviö International Superstar Soccer Pro Evolution. Pakkohan sitä oli sitten päästä pelaamaan, ja varmaan kymmenkunta peräkkäistä peliä tuossa pelisarjassa (ISS / Winning Eleven / Pro Evolution Soccer) tuli käytyä lävitse Playstationeilla ja Xbox360:lla. Mutta kyllä PSX:llä toki muitakin hittejä oli, esimerkkeinä Resident Evil 1 ja 2, Gran Turismo, jo mainittu Destruction Derby, Tekkenit jne.

80-90-luvulta on jäänyt mukavana kokemuksena mieleen kotimaisten ja ulkomaalaisten pelialan lehtien seuraaminen ja selailu, ja niiden myötä milloin mistäkin pelistä/pelikoneesta haaveilu. Jälkeenpäin ei tosin hirveästi harmita että kaiken maailman 3DO:t, Atari Jaguarit ja CD32:t jäivät sitten kuitenkin saamatta.

PC-pelaamisenikin oli vielä 10-15 vuotta sitten melko aktiivista, ja muun muassa NHL-peleihin tuli oltua mukana tekemässä SM-liigapäivityksiä 2000-luvun alussa. Nyttemmin se on kuitenkin jäänyt eikä oma PC ole nykyään enää millään tasolla pelikelpoinen. Se on sinänsä ihan tietoinen valinta, koska oma pelimaku ei painotu ollenkaan sellaisiin peligenreihin joissa PC olisi yksinoikeusasemassa tai muuten vaan ylivoimainen alusta. En ole koskaan ollut mikään "grafiikkafriikkikään". Joten eiköhän konsoleilla mennä tämän elämän loppuun asti. Lämpimiä muistoja kuitenkin on PC-peleistä ennen kaikkea koulusta lähteneestä Scorched Earth -innostuksesta, UFO Enemy Unknownista, Command & Conquereista, Doomista ja Duke Nukem 3D:stä, Slicks n' Slidesta, kymmenistä luolalentely- ja mäkihyppypeleistä sekä monesta muusta.

Sitten on lisäksi tietysti kolikkopelit, jotka olivat vielä 90-luvulla ja osin 2000-luvunkin puolella voimissaan Pelikaaneissa, ruotsinlaivoilla ja muuallakin. On sitä eräskin kolikko tullut moisiin tuhlattua. Suurimmat suosikit ovat olleet sellaisia nimikkeitä kuin Chase H.Q., Sega Rally, Mortal Kombatit, Virtua Strikerit jne. Eipä noita pelikoneita pahemmin enää näe kuin laivoilla ja joillain huoltoasemilla. Kotikonsolien lisääntynyt tehokkuus on kaiketi vienyt markkinat niiltä. Takavuosina kolikkopeliversio oli poikkeuksetta se grafiikaltaan ja ääniltään näyttävin versio, ja kotiversiot puolestaan joskus pahastikin riisuttuja ja ilmestyivät paljon myöhemmin.

Pelaaminen ylipäätään on kylläkin jäänyt viime vuosina hyvin vähälle. Itselläni tämä homma menee aika vahvasti sykleissä. Nyt pelit on taas alkanut hieman kiinnostaa ja niille löytyisi ehkä aikaakin, nyt kun on siirtynyt aviosta sinkuksi eikä lapsiakaan ole. Olenkin harkinnut PS4:n hankkimista, joten veronpalautuksille saattaa olla jo käyttökohde tiedossa. Nykyään kuitenkin tulee pelattua enimmäkseen yksin, mikä tietysti joissain peleissä on ihan paikallaan, mutta joskus kaipaisi niitä sosiaalisiakin pelihetkiä esim. NHL-pelien parissa. Nykykaveripiiristä ei kauheasti pelaajia enää löydy. Tosin ei kyllä myöskään ketään kuka olisi varsinaisesti sitä vastaankaan. Vuosikymmen sitten toki oli omassakin kaveripiirissä usein illanviettoja musiikkipelien kuten Guitar Herojen ja Rock Bandien merkeissä, mutta sittemmin on niistäkin (ja lelusoittimista) jo hankkiuduttu eroon.

 

[JTP]

Siis hetkinen, kolmekymppiset ovat vanhoja vai? Eeeeei voi pitää paikkaansa. Muistaakseni pelaajien keski-ikä huitelee jo lähempänä 40 v ja nousee koko ajan. Tässähän ollaan kolmekymppisenä ihan junnuja vielä.

 

[Mono]

Ikää täällä n. viikkoa vaille 38 v, ja pelaaminen on kyllä ollut aina mukavaa. Homma alkoi - kuten monella muullakin - C64:n parista. Tämä ja moni muukin ensimmäisistä tietokoneistani oli sellaisia jotka kaverit oli saaneet ensin, joten ne oli jo melko tuttuja siinä vaiheessa kun itse sai samanlaisen. Kuusnepan sain varmaankin joskus -87, siitä siirryttiin Amigaan 90-luvun alkupuolella ja PC tuli sitten kuvioihin ehkä vuosina -95-96 (toki koulun ATK-tunneilla siihen oli hieman tutustunut jo aiemminkin). Kuusnepalle meillä oli aluksi pelkkä kasettiasema, ja samassa talossa asuvalta kaverilta käytiin välillä lainaamassa levaria ja pelejä. Myöhemmin sitten sain omankin levyaseman.

Muistan että Amigaa tuli käytyä "kuolaamassa" 80-luvun lopulla aina koulun jälkeen eräässä paikallisessa kodinkoneliikkeessä, jossa oli esittelykoneena Amiga 500, ja pelinä useimmiten pyöri The Three Stooges. Eihän se pelinä kummoinenkaan ollut mutta grafiikat ja äänet sitä luokkaa kuusnepaan verrattuna että polte oli tietenkin kova päästä itsekin Amigan kimppuun. Tämä sitten realisoitui osittain hieman myöhemmin kun luokkakaveri sellaisen sai. Myöhemmin sitten itsekin joululahjaksi, ja se oli yksi elämäni parhaista jouluista se Tältä näytti se saamani bundle: http://www.amigahistory.plus.com/bundles/cartclass.jpg

Välissä oli toki kokemuksia myös konsolipuolelta. Tietyistä videovuokraamoista (ja myöhemmin R-kioskeilta) sai vuokrata 8-bittisen Nintendon ja pelejä yön yli. Paras tietty oli vuokrata se lauantaina, sillä vuokraamo ei ollut sunnuntaisin auki joten konetta sai pitää koko viikonlopun. Jos ei 80-luvun Pong yms. TV-pelejä lasketa, niin ensimmäinen oma pelikonsoli oli Sega Megadrive, sen jälkeen Playstation 1, 2, XBox360 sekä sen hajottua PS3. Myös XBox-ykkönen on tullut jossain välissä lähinnä retroilukoneeksi hankittua. Megadrivella kovimpia hittejä olivat toki EA Sportsin tekeleet (eniten NHL:t ja FIFA:t), joita tuli mätettyä kavereiden kanssa sekä yksin. Muita Megadrive-suosikkeja oli mm. Road Rashit ja Sonic II. Playstationin minulle puolestaan möi sille 90-luvun lopulla ilmestynyt FIFA-sarjan kivenkova haastaja ja nimihirviö International Superstar Soccer Pro Evolution. Pakkohan sitä oli sitten päästä pelaamaan, ja varmaan kymmenkunta peräkkäistä peliä tuossa pelisarjassa (ISS / Winning Eleven / Pro Evolution Soccer) tuli käytyä lävitse Playstationeilla ja Xbox360:lla. Mutta kyllä PSX:llä toki muitakin hittejä oli, esimerkkeinä Resident Evil 1 ja 2, Gran Turismo, jo mainittu Destruction Derby, Tekkenit jne.

80-90-luvulta on jäänyt mukavana kokemuksena mieleen kotimaisten ja ulkomaalaisten pelialan lehtien seuraaminen ja selailu, ja niiden myötä milloin mistäkin pelistä/pelikoneesta haaveilu. Jälkeenpäin ei tosin hirveästi harmita että kaiken maailman 3DO:t, Atari Jaguarit ja CD32:t jäivät sitten kuitenkin saamatta.

PC-pelaamisenikin oli vielä 10-15 vuotta sitten melko aktiivista, ja muun muassa NHL-peleihin tuli oltua mukana tekemässä SM-liigapäivityksiä 2000-luvun alussa. Nyttemmin se on kuitenkin jäänyt eikä oma PC ole nykyään enää millään tasolla pelikelpoinen. Se on sinänsä ihan tietoinen valinta, koska oma pelimaku ei painotu ollenkaan sellaisiin peligenreihin joissa PC olisi yksinoikeusasemassa tai muuten vaan ylivoimainen alusta. En ole koskaan ollut mikään "grafiikkafriikkikään". Joten eiköhän konsoleilla mennä tämän elämän loppuun asti. Lämpimiä muistoja kuitenkin on PC-peleistä ennen kaikkea koulusta lähteneestä Scorched Earth -innostuksesta, UFO Enemy Unknownista, Command & Conquereista, Doomista ja Duke Nukem 3D:stä, Slicks n' Slidesta, kymmenistä luolalentely- ja mäkihyppypeleistä sekä monesta muusta.

Sitten on lisäksi tietysti kolikkopelit, jotka olivat vielä 90-luvulla ja osin 2000-luvunkin puolella voimissaan Pelikaaneissa, ruotsinlaivoilla ja muuallakin. On sitä eräskin kolikko tullut moisiin tuhlattua. Suurimmat suosikit ovat olleet sellaisia nimikkeitä kuin Chase H.Q., Sega Rally, Mortal Kombatit, Virtua Strikerit jne. Eipä noita pelikoneita pahemmin enää näe kuin laivoilla ja joillain huoltoasemilla. Kotikonsolien lisääntynyt tehokkuus on kaiketi vienyt markkinat niiltä. Takavuosina kolikkopeliversio oli poikkeuksetta se grafiikaltaan ja ääniltään näyttävin versio, ja kotiversiot puolestaan joskus pahastikin riisuttuja ja ilmestyivät paljon myöhemmin.

Pelaaminen ylipäätään on kylläkin jäänyt viime vuosina hyvin vähälle. Itselläni tämä homma menee aika vahvasti sykleissä. Nyt pelit on taas alkanut hieman kiinnostaa ja niille löytyisi ehkä aikaakin, nyt kun on siirtynyt aviosta sinkuksi eikä lapsiakaan ole. Olenkin harkinnut PS4:n hankkimista, joten veronpalautuksille saattaa olla jo käyttökohde tiedossa. Nykyään kuitenkin tulee pelattua enimmäkseen yksin, mikä tietysti joissain peleissä on ihan paikallaan, mutta joskus kaipaisi niitä sosiaalisiakin pelihetkiä esim. NHL-pelien parissa. Nykykaveripiiristä ei kauheasti pelaajia enää löydy. Tosin ei kyllä myöskään ketään kuka olisi varsinaisesti sitä vastaankaan. Vuosikymmen sitten toki oli omassakin kaveripiirissä usein illanviettoja musiikkipelien kuten Guitar Herojen ja Rock Bandien merkeissä, mutta sittemmin on niistäkin (ja lelusoittimista) jo hankkiuduttu eroon.

Muistan itsekin lähikioskilta vuokranneeni pelejä. Ja nimenomaan lauantaina jotta sai pitää maanantaihin asti. Hämärä muistikuva että olisivat olleet johonkin atariin nuo pelit. Myös nesille tuli vuokrattua.

 

[levysukka]

edit: väärä lanka.

 

[Insti]

Ikää tasan 30 ja pelailen edelleen, tosin kun on kaksi lasta niin ajallisesti aika vähän. Maksimissaan viikossa pari tuntia joka aiheuttaa sen että pelin läpäisyyn kuluu aikaa huolella, kuten viimeksi Arkham Knightissä meni melkein 2 kuukautta. Oli hankala aina jatkaa kun ei muistanut näppäimiä.

Kaukana on ne ajat kun serkun kanssa istuttiin huoneessa, aloitettiin iltaseitsemältä Resident Evil, pelättiin niin perkeleesti eikä lopetettu ennenkuin päästiin helikopteriin. Ja tämä tehtiin monta kertaa, silloin jaksoi samaa peliä hinkata monta kertaa..

PC on nykyään jäänyt työkäyttöön, jotenkin vaan niin helppoa ottaa sohvalla hyvä asento, pelata hetki ja nauttia vaikka hyvästä viinistä samalla. Keski-ikäinenkö?

 

[PietroMennea]

Ikää on kertynyt mittariin reilut 40 ja peliuraa on takana noin 35 vuotta. Aivan alussa alustana oli arcadet, sitten Atari 2600, VIC-20, C64, Amiga ja lopulta PC/Mac. Kaikenlaista on tullut pelattua, mutta mieluisimpia kokemuksia ovat olleet CRPG:t (Baldur's Gate &al.), FPS:t (Enemy Territory) ja strategiapelit (HOMM ja Civilization sarjat).

Nykyään aikaa on peleille melko vähän ja pelailen lähinnä suurstrategiaa, EU4:llä taitaa olla mittarissa parituhatta tuntia Steamin mukaan.

 

[Svaiski]

32 mittarissa. Pelailu lähti aikoinaan isän itserakentamalla "konsolilla", jolla pystyi pelaamaan pelkästään space invadersia. C64 + lerppuasema oli sellainen käännekohta pelaamisessa ja siitä lähtien on sitten tullut pelailtua enemmänkin. Laitehistoriaa: C64, SNES, PS3 (meni netflixin katseluun niin annoin kiertoon ja tilalle uusi AppleTV), 386, Pentium90MHz tästä eteenpäin en enää edes muista mitä PC koneita on ollut, keskimäärin 2-3 vuoden välein olen päivitellyt ja rakentanut koneet itse osista. Viimeisin kokonainen paketti ostettu joskus 2011, i5-2500K, johon päivitellyt lähinnä kovoja ja näyttistä jne kun näyttää uusimmatkin pelit pyörivän hyvällä fps:llä 1080p:llä.

Tullut pelattua laidasta laitaan, wowista counter strikeen/day of defeattiin. Viimeaikoina työstettävänä ollut overwatch, arma3+modit, world of tanks (parin vuoden tauon jälkeen) ja kovasti sormea syyhyttää hommata BF1, My summer car sekä Civ 6. Katsotaan mistä innostuu eniten, pelikavereilla tuntuu olevan "kesämoodi" vielä päällä eivätkä pelaa tällä hetkellä juuri mitään joten omat pelaamiset kääntyneet hetkeksi peleihin jotka viihdyttävät myös yksin tai randomien kanssa pelattuna.

Edit: Eniten pelitunteja saaneita pelejä ovat: wow (liian monta sataa vuorokautta uhrattu tälle), BF-sarja (satoja tunteja/peli), world of tanks (satoja tunteja), HOMM sarja kavereiden kanssa samalla koneella istuen (satoja tunteja), dayz/arma modit (satoja tunteja) ja uusimpana tulokkaana overwatch jossa on joku 70+ tuntia jo taulussa. Varmasti monia muitakin on tullut pelattua satoja tunteja, mutta tuossa nyt ensimmäisenä mieleen tulevat. Nykyään tulee pelattua vähemmän jos ei ole porukkaa jonka kanssa pelata ja samalla höpötellä esim mumblessa niitä näitä.

 

[Gozer]

Ikää kohta 34 vuotta ja tulee pelailtua aina kun on vähänkin "omaa aikaa". Tuli aloitettua alle 10 vuotiaana C64:lla pelaaminen veljen kanssa. Siitä sitten Nintendo 8bit -> 16bit jonka jälkeen isä osti työkaveriltaan 386 tietokoneen, jossa oli mm. Wacky Wheels, Wolfenstein 3D, Theme Park, joita tuli hakattua paljon. Kaverin luona oli modeemi käytössä ja tuli sieltä kiikutettua disketillä kotiin purkista haettuja pelejä. Talvella oli tuskaa kun piti ajaa monta kilometria pakkasessa ja kotiin tultaessa disketti ei toiminutkaan Myöhemmin sain oman modeemin ja tuli pelattua kaverin kanssa sitten mm. Doomia 1vs1.

Seuraava kone oli vasta Intelin 233MHz jonka kellotin 266, johon sitten hankin ensimmäisen 3d näytönohjaimen. Muistaakseni Voodoo1. Samalla koneella 98-99 tuli innostuttua Q2:sta ja sen modista Action Quake2, jota tuli pelattua monta vuotta koneen vaihtuessa alla. Silloinen parisuhde ja kyseisen pelin skenen hiljeneminen sitten lopetti tuonkin, mutta FPS pelit on aina lähellä sydäntä.

Yhdessä vaiheessa innostuin enemmän Battlefield peleistä, mutta jotenkin se ei pidemmän päälle inspannut. Nyt on pari vuotta tullut pelattua enemmän Counter Strike GO:ta ja siihen pääosa pelaamisesta menee mitä ehtii. Kone on täynnä hankittuja pelejä, mutta aikaa on vain rajallisesti työn ja muun elämän takia.

 

[VanhaVihtahousu]

37v. Vic-20 tuli ensimmäisenä talouteen ja sen jälkeen on ollut kaikenlaista konsolia ja tietokonetta. Olen pääasiassa pc pelaaja mutta eihän sitä vanhus jaksa enää montaa tuntia istua ja möllöttää näyttöä joten edelleen tulee välillä konsolia pelailtua sohvalta käsin.

Perhettä löytyy joten peliaika on välillä kortilla. Pari pelaavaa poikaa ja vaimonkin sain houkuteltua joskus pelaamaan World of tanksia. Oli muuten varmaan vuoden melko koukussa

Tarinavetoiset pelit on ollut aina suosikkeja ja kummasti tuo englantikin tuli siinä samalla opittua aika nuorena. Maininnan arvoisia pelejä matkan varrelta vois olla Star control 2, Deus ex, Elite dangerous, Mass effectit ja todellisena kirsikkana kakun päällä Witcher 3.

 

[hks]

Ikää on jo 41v ja pelaaminen on kuulunut harrastuksena jollain tapaa elämään jo ainakin +30 vuoden ajan.
Aloittelin Commodore 64:llä. Tällä suosikki taisi olla Skate or die ja Last ninja


Skate or dien alkutunnari on edelleen ihan helvetin kova!


Ja Last ninjan musat saa edelleen ihon kananlihalle

Kuusnepan jälkeen tuli Amiga 500 ja tällä sitten tuli harrastettua vähän muutakin kuin pelaamista.
Deluxe paint ja joku trackkeri musan vääntämisessä tuli tutuksi.

Tällä suosikkeja taisi olla Lemmings, New Zealand story, Giana Sisters yms.
Helvetin kovia pelejä edelleen.



Amigasta siirryin PClle 1991 - eka puucee oli 386/25Mhz 4Mb rammilla ja mahtavalla 40Mb MFM/RLL kovalevyllä.
Voi sitä piipperin ihanuutta! Ekoja ostoksia sille taisi olla Soundblaster koska Amigan jälkeen äänet oli ihan hirveät muuten.

Välissä oli sitten myös japanista uitettu Super Famicon joka taisi tulla suoraan launchista suomeen, Super mario world hajotti peukalot ensimmäisen kahden viikon aikana

Peeseellä pelasin Lucasartsin seikkailuja, indy 500:sta, Doomia yms yms tällä tiellä ollaan edelleen, vaikkakin nykyään ei omaa pelipc:tä ole vaan olen siirtynyt konsoleihin (ps3, xbox360) (lapsilla on kyllä parikin kohtuu modernia pelittävää pc:tä)



Ja hiukan olen siirtynyt pelailemaan vanhoja pelejä. Olen tässä parin vuoden aikana ostellut taas vanhoja koneita ja konsoleita (C64, Amiga, NES, SFC, N64, GC ja näihin asiaankuuluvat SD-kortinlukijat + CRT monitorit) Varsinkin vanhat kuusnepan pelit on iskeneet kyllä todella lujaa. Ja myös noi remaket mitä mm. Nostalgia on tehnyt



sekä Bomberland, mikä on Bombermanista tehty versio nepalle, olikohan vuodelta 2013. Tämä joystickki adapterin kanssa jolloin 5 pelaajaa mahtuu pelaamaan yhtäaikaa on partypelinä ehdoton!

Ja se mikä on kivaa että noi uudet vermeet on helpottaneet vanhojen koneiden harrastamista mukavasti. Konsoleihin Everdrive, kuusnepaan ultimate 1541-II ja Amigaan Gotek HXC firmiksellä niin pelien ja demojen latailu on nannaa.

Ellei sitten ole truu-retroilija ja haluaa latailla kaiken autenttisiltä medioilta..

 

[J4soni]

Seuraavaksi mittariin tulee ikää 32v, pienestä asti pelailtu millon milläkin masiinalla. Ensipelit taisi tulla pelailtua sukulaisen commadorella, Paper boy jäänyt hyvin mieleen niiltä ajoilta. Eka oma pelimasiina taisi olla nintendo 8-bittinen, jonka jälkeen sainkin ensimmäisen tietokoneen Nykyään pelaaminen todella vähäistä, 2 pientä lasta ja viimekesänä ostettu omakotitalo pitää sen verran kiireisenä ettei tahdo löytyä aikaa pelaamiselle, välillä saattaa olla 2 viikon tauko ettei tule pelattu yhtään ja sitten kun saa kaivettua jostain hiukan omaa aikaa ja alkaa pelaamaan niin ensimmäinen puolituntinen menee siihen että totuttelee näppäimiin Mutta on kyllä mukavaa puuhaa sillon kun vaan kerkee pelailemaan.

 

[Hyrava]

Parin vuoden päästä tulee 40v mittariin ja vieläkin tulee jonkun verran pelailtua. Toki nykyään pelailu on vähentynyt mutta melkeinpä joka päivä tulee silti ainakin hetken aikaa pelailtua joko PC:llä (linux) tai tabletilla. C64:sta tuo pelailu minullakin alkoi, siitä sitten Amigan kautta PC-pelailuun.

Aluksi tuli pelailtua vähän kaikenlaista, jossain vaiheessa rupesi Doomit, Duke3D, Quaket, Half-Lifet sun muut vastaavat kiinnostamaan ja paljon noita pelattiinkin kavereiden kanssa LANissa. Nykyään tulee lähinnä pelailtua ScummVM:llä pyöriviä pelejä eli Monkey Islandin ja Larryjen tyylisiä pelejä taikka Widelandsin ja Heroes of might and magicin tyylisiä, kännykällä/tabletilla jotain pieniä ajantappopelejä tai RasPilla C64-emulaattorin kautta wanhoja hyviä pelejä.

 

[kuupulli]

30 vuotta mittarissa ja pelaaminen kiinnostaa yhä eikä tunnu laantuvan. Toisaalta, miksi pitäisikään? PC, PS4 ja PS3 alustoina. Pelisessiot lähinnä iltaisin ja viikonloppusin kun lapsi on nukkumassa. Muutama olut ja kunnon raivosessio CS:GO:ta rentouttaa yllättävän hyvin pitkän viikon jälkeen Jos ei olisi perhettä niin pelaisin varmasti useamman tunnin päivässä.

 

[mämmi]

Ikää on vähän yli kolmekymmentä ja kyllä sitä vielä tulee jonkin verran pelattua vaikka kiinnostus onkin vähän hiipunut. Myös pelaamiseen käytettävissä oleva aika on vähentynyt. Nintendon tasoloikkapelit kiinnostaisi, mutta ei oikein niitä varten raaski konsolia enään ostaa. Kotoa löytyy PS2, PS3, PS4, Gamecube, Wii, DS Lite ja Xbox360. Gog.comista tulee hommattua vanhempia pelejä niistä alennusmyynneistä.

 

[Sgt.barnes]

PS4 nykyään enää kun aika jätti pöytäkoneesta ja hommasin nuc:n tilalle. Viime vuonna tuli mätettyä Fallout 4 ja MGSV, alkuvuodesta nucilla Isaac afterbirthiä varmaan lähemmäs 100h ja eilen asensin plegelle Witcher 3. Pimeät syysillat on parasta aikaa pelailla 36v mittarissa ja uuden Civin ilmestyminen sai jopa miettimään taas jonkinlaista pelimyllyä (itse kasattuna tottakai) <<<

 

[SoyBean]

35v ja Xbox onella tulee pääasiassa pelailtua, välillä läppärilläkin fps pelejä.

Pelaaminen aloitettu jo 80 luvulla 8 bittisellä Nintendolla ja siitä megadriven kautta ps1, ps2, xbox 360 ja tietysti PC:lläkin samaan aikaan tullut aika monta peliä pelattu läpi.

Kohta tuleva Nes minikin olisi tarkoitus käydä ostamassa niin pääsee muksujen kanssakin pelaamaan noita vanhoja marioita.

 

[TK007]

39v ja kyllä tulee pelailtua. Tällä hetkellä BF1 ja CIV VI. Pelaaminen alkoi kuten monilla muillakin C64, siitä Amigaan ja lopulta PC:n pariin. Aikaa perheellisenä ja muiden harratusten jälkeen jää vaihtelevasti ja välillä on kuukausien taukoja että ei tule koskettua mihinkään. Mutta mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsee.

 

[Izmo]

3X taulussa ja edelleen tulee pelailtua paljonkin. Nykyään vain tuntuu niiden itseä kiinnostavien pelien määrä pienenevän. Mitkään Dotat, WoW:t tai CS:GO:t ei kiinnosta. Tällä hetkellä eniten aikaa syö R6: Siege, BF4, Dying Light ja Batman Arkham Knight. Jonkin verran tulee myös ArmA3:sta hutkittua. Ikivihreitä, joita jaksaa vuodesta toiseen pelailla ovat mm. Grim Fandango, Theme Hospital, C&C -sarjan vanhemmat osat RA2 asti ja Civilization IV. Civ IV:tä tulee myös jonkin verran pelailtua emännän kanssa.

Itse aloitin pelailut 90-luvulla NES:llä kotona ja PC:llä koulussa ja kavereiden luona. Koulussa oli tietokoneilla mm. Lost Vikings ja Doom. Toki sitten sekaan mahtui muita konsoleita, joita kavereiden luona tuli pelailtua paljonkin, joten lähes kaikki pelilaitteet ovat tuttuja, vaikkei niitä itsellä ole kotona ollutkaan. Amigaa ja C64:ää näki vain harvalla, joten niihin ei oikein koskaan tullut syvemmin tutustuttua. Täysin oma tietokone tuli hankittua kotiin vasta niinkin myöhään kuin 2000-luvun alussa (AMD Athlon). Sitä ennen toki kotona useita tietokoneita oli, mutta ne oli aina jostain lainassa ja myös vanhoja ajankohtaan nähden. Ensimmäinen kone tuli hankittua valmiiksi kasattuna (silti erilliskomponenteista, eli ei mikään markettikone), mutta tämän jälkeen on aina itse kasattu laitos ollut kyseessä. Nykykonsoleita ei ole tarvinnut hankkia ja todennäköisesti niitä ei tule muksuillekaan, vaan vahva ohjaus PC:n suuntaan, jos nyt ylipäänsä pelailusta kiinnostuvat.

Nykykone alkaa jo olla siinä pisteessä, että vaihdon tarpeessa olisi, mutta Kaby Lakea odottelen, eli menee ensi vuodelle. Samalla on tullut tässä mieleen, että voisi sen perinteisen tornikotelon sijasta miettiä jotain sisustukseen sopivampaa ja ehkä jopa jotain DIY-henkistä ratkaisua (esim. koneen kasaamista pöydän sisään).

 

[rdlkz]

Täytyy myöntää että lopahtanut pelailu vanhemmiten. Hearthstonea jaksaa vääntää päivittäin mutta muuten hyvin vähän mitään. Vanhana MMO addiktina odotan vielä uusia julkaisuja mutta alkuhuuman jälkeen kiinnostus lopahtaa. Olin innoissani lähtemässä mukaan WoW Legioniin mutta logattuani free to playnä sisään alkoi heti ärsyttämään kaikki vanha tuttu eikä tullut edes ostettua expaa. Single playereissä taas etoo elokuvamaisuus ja kädestä pitäminen eikä harjoittelua vaativiin kilpailuhenkisiin nettipeleihin ole aikaa. Ikävä tilanne koska pelaaminen ihan pienestä pitäen ollu iso osa arkea.

 

[DeathIncarnate]

45, vittu Kauheella ruinaamisella sain joskus -85 -86 Spectrum 48:n joululahjaksi ja siitä se sitten lähti. Sieltä jäi erityisesti mieleen Stockmarket joka oli basicilla kirjotettu ja jonka pysty breikkaamaan ja sen jälkeen tehtyä omat muutokset ohjelmaan jonka jälkeen se oli Sokosmarket ja voi sitä riemua kun kaverille tuli "Charles Worthless" 2003 oli myös omituinen peli. Kaverilla sitten (C64) Wizard of Wor tai kattelin kun se pelas jotain alkupään Ultimaa. Spectrumin Commandossa oli muuten 9 erilaista tasoa kun C64:llä vaan 3

Sittenhän oli vissiin vähän taukoa kunnes ostin varastetun (rikos on jo vanhentunu ) 386 12 MHz:n. Siihen kun vähän lisäsi muistia kauheella hinnalla niin Wolfenstein 3-D pyöri hyvin pelottavasti etenkin kuulokkeilla pimeässä.

Sen jälkeen 486DX266@80 jolla NHL95 ja FIFA96 naapurin kanssa oli legendaarista. Ja siinä vaiheessa kun meillä silmät haritti sen verran että ei enää kiekkoon tai palloon osunu, niin siirryttiin SkiJump Deluxe 2:n pariin, jossa oltiin usein naamallaan mäessä.

Sitten oli hiljasempaa jonkun aikaa. Tuli joku pentijumi tai celeroni ja sitten Helbreath Nemesis jota tuli toisen kaverin kanssa pelattua aivan ns. vitukseen.

Nykyään on AthlonX4 ainakin miljuuna gigahertsiä ja tulee ainoastaan pelattua World of Warshipsiä. Everquest II:sta pelasin about 5 vuotta, mut viime kuussa peruutin maksun siihen. Se on kyllä silti maailman hienoin peli. WOW:ia en oo koskaan kokeillu, enkä kokeile.

 

[psymbiote]

Ikää 34, ja pelailtu on koko ikä enemmän ja vähemmän. Vaikkakin pidinkin melkein 10v tauon välissä, keskittyminen herpaantui muihin elämän olennaisuuksiin.. Ensimmäinen oma kone oli 486 33Mhz ja 4Mt ram. Sen jälkeen pentiumeja, konsoleitakin on ollut playstation, ps2 ja kaikki xboxit. Konsolit tosin lasten käytössä, mutta joskus tulee niitäkin pojan kanssa pelattua, ainakin rocket league pojan kanssa verkossa hyvää viihdettä Itse pelaankin taas peeceellä, kun siihen on aikuisiän myötä tullut varaa, ja päivitän konetta aktiivisesti, on tainnut tänäkin vuonna mennä toista tonnia osiin. Vanhuus vaan alkaa näkyä, nopeatempoisissa peleissä jää tenavien jalkoihin

Tällä hetkellä tulee pelailtua rocket leaguee, fps pelejä,lähinnä quake live, sekä satunnaiset rpg:t, skyrim, fo4, witcher 3 jne.

 

[Maniac]

Täällä mittarissa 36 ja pelaaminen maistuu edelleen, vaikka aikaa vie nykyisin suurelta osin perhe ja työt. Kuusnepastahan se lähti liikkeelle 7-vuotiaana nassikkana, Bruce Lee & The Last Ninja oli kova juttu tällöin.

Tämän jälkeen siirryttiin Atarin kautta Amigaan, teininä sitten oli jo saatava ensimmäinen PC, kun oli päässyt pelaamaan Doomia. Komponenttien vertailu oli vaan tuolloin hieman työläämpää kun nykymuotoisia nettisaitteja ei vielä ollut, joten oli tyytyminen atk-julkaisujen tarjoamaan informaatioon. Silti onnistuttiin löytämään pelikelpoinen pc, josta sitten harrastus todenteolla alkoi.

Ensimmäisen konsolin hankinta tuli ajankohtaiseksi vasta aikuisiässä kun Xbox julkaistiin, Halon tunnari kajareista kuultuna saa edelleen kylmät väreet aikaiseksi. Morppikärpänenkin puri WoWin muodossa myös sen verran vahvasti, että viimeinen AMK-vuosi meni "hieman" penkin alle. Nykyisellään pääalustana on edelleen PC moninpeleineen, vaikka hyviä pelejä jaksaa pelata myös konsoleilla, kuten Destiny on osoittanut.

 

[Nacho]

37v ilmoittautuu. Amiga 500:lla aloitettiin kun se ilmestyi, ikää taisi olla 8v. Kiitos Sierran pelien, englantia tuli opittua huomaamattaan enemmän. Nuorempana kaikenlaiset pelit meni mut nykyisin enimmäkseen kiinnostaa lähinnä FPS-räiskinnät. Onlinepuolella mä en oikein välitä PvP:stä kun en jaksa panostaa siihen riittävän intensiivisesti että pärjäis. Keskittymiskyky peleihin on huonontunut, joten pelisessiot on mulla nykyisin semmosia pätkiä, harvemmin tulee istuttua montaa tuntia kerrallaan pelaamassa. Pelaaminen on viimeisen kolmen vuoden aikana hiipunut, mutta nyt taas viime aikoina on pelaamista taas harrastettu enemmän. Koneenpäivityshimokin herännyt nyt, ettei putoa liian pahasti kelkasta, alkaa kai toi i7 3930K ja GTX 780 oleen kohta liian vanhoja

 

[koju1]

Kohta nelikymppiset ja pelattu on niin kauan kuin muistaa. Isän Amstradilla Space Invaders ja Alley Cat (jos ei muisti petä) teki lähtemättömän vaikutuksen.

Eka "oma" kone oli 75MHz Pentium-ytimellä ja olihan kovassa käytössä. Red Baron- lentely, Warcraft I-III, Doom ja NHL-sarja. Olikohan NHL92 tai -93 mihin tuli yötä myöten väännettyä sen aikaiset SM-Liigan rosterit keräilykorttien innoittamana. Hienoja muistoja. Amiga500 , ystävän SNES ja C-64 myös vahvana muistoissa.

Nykyään PC, WIIU, Xone ja tuoreimpana parin päivän ikäinen PS4. Mihin sitä koira karvoistaan...

 

[emagdnim]

31 vuotta ikää. Commodore kuusnepa ja kaverin amiga 500 oli kovassa käytössä, sit tuli nintendot ja segat. Commodorella ekaa kertaa ohjelmoinnin maailmaan löysin ja ammattikoulussa löysin sen uudelleen ja lopulta ammattikorkeassa ohjelmistoinsinööriksi valmistuin.

Pelaaminen oli vain lisävirikettä kaikelle muulle, pelailtiin, jos aikaa riitti jalkapallolta,pesikseltä, jääkiekolta jne..

edit: nykyään ei oikein jaksa paneutua peleihin.. en tiedä mistä johtuu. Tykkään enemmän vetää useampia lyhyitä 10-15 minuutin multiplayer settejä forza motorsportia, rocket league tai sit iha vaikka "bäfää", pitkiä sessioita ei jaksa nykyää. Parempi puoliskoni sen sijaan ottanut mut jo gamerscoressa kiinni reilussa vuodessa (entinen pleikkari-tyttö), ku pelaa kaiken läpi.

edit2: henkeen ja vereen xbox jätkä siis tietokone on koodaamiselle. Gentoo pyörii hyvin jo useampaa vuotta (ja kiintolevyä)
edit3: joskus cod2:sen jälkeen siirryin xboxin maailmaan.

 

[Kurja]

Ikää teilu 30, pelaaminen alkoi NES, sekä Amiga 500. Uran alkupäästä parhaiten jäi mieleen tietysti Mariot, Zeldat, Faxanadu, Track&Field, Blades of Steel, Larry 1 (jonka parissa joutui opettelemaan englantia), Karateka, Ducktales, ja vaikka mitä muuta..

Muistan joskus Särkänniemessä pelihallissa kohdanneeni Tekkenin, ja tämä veti sitten Sonyn maailmaan mukaan. Pakko oli saada pleikkari. Ja tietty Tekken

Eka PC oli joku IBM 120 pena mylly, jolla tuli Heroes 2 tahkottua monia öitä kavereiden kanssa. Tuo tehomylly taitaa edelleen olla vanhempien luona jemmassa.

Nykyään pelailen välillä paljon välillä vähemmän, ei aina kiinnosta tai kerkeä. Toisinaan taas joku peli vie niin mukanaan, että ei tarvitse miettiä mitä iltaisin tekee.
Viimeisimmät pelit Dark Souls 3 (joka vienyt kyllä mukanaan) PS4 sekä My Summer Car PC:llä.

Muron vanhoilla olikin steamgroup, heitetään se varuulta tänne jos parrat kokoontuu mielellään puucee pelaamisen merkeissä. Vähän hilajista ollut kyllä groupissa wanhatmurot

 

[emagdnim]

Muron vanhoilla olikin steamgroup, heitetään se varuulta tänne jos parrat kokoontuu mielellään puucee pelaamisen merkeissä. Vähän hilajista ollut kyllä groupissa wanhatmurot

Sori ku pöllin ideaa, mut tässä sivumennen ois jees, jos olis porukkaa xboxille esim forzaan tai bf1:seen. Jokos tällaiselle topikki löytyy vai perustetaanko? @Sampsa, olisko mahdollista eriyttää pc, ps4 ja xbox one omiksi alueikseen? Sais muunmuassa näitä erinäisiä peliporukkatopikkeja tehtyä? Joo ja sori offtopikki, tuli vain nyt mieleen.

 

[Sampsa]

Sori ku pöllin ideaa, mut tässä sivumennen ois jees, jos olis porukkaa xboxille esim forzaan tai bf1:seen. Jokos tällaiselle topikki löytyy vai perustetaanko? @Sampsa, olisko mahdollista eriyttää pc, ps4 ja xbox one omiksi alueikseen? Sais muunmuassa näitä erinäisiä peliporukkatopikkeja tehtyä? Joo ja sori offtopikki, tuli vain nyt mieleen.

Katsotaan näitä lisäalueita kun sisältöä on riittävästi

 

[Augmented Mutation]

Olen nelikymppinen ja peliriippuvainen. Joskus 80-luvulla se oli. Atari 2600. Olin mummolassa. Isän nuorin veli meni säätämään omaa Suzuki PV:tään ja lätkäisi jonkun harppuunapelin pyörimään. Sen jälkeen en halunnutkaan tehdä muuta kuin pelata tuota harppuunapeliä (mitkään mopot kiinnostanut). Jossakin välissä käytiin koko perheen kanssa hakemassa C64. Suicidestrikeä, Mikietä, Boulder Dashhia, Paperboyta ja Samurai Warrioria.
Sitten tuli Turbo Loader III ja tolkuton määrä ruuvimeisselillä kasettiaseman säätöjä. Autopelit Pitstop, Outrun ja Buggy Boy jäivät myös mieleen. Blue Max.

Asiat parani 1541-II asemalla. Laser Squad (ensimmäinen "hot seat" moninpelini!), Airborne Ranger ja Ultima V - Warriors Of Destiny. Jotenkin SSI:n pelit kolahti. Noihin meni kaikki vapaa-aika.

Jossakin välissä huomasin olevani masokisti. Tykkäsin BASIC:lla koodauksesta!

Amigalla tuli pelattua Shadow Of The Beastia, Ninjaa, Moon Stonea ja Super Carsia. Ja iso läjä Sharewarea.

Koitti 286- aika: Prince Of Persia, ja ensimmäinen strateginen moninpelini Command HQ!

Tässä välissä pelattiin Applen Machintosh- kottaraispöntöllä yläasteen luokassa Boloa. Siinä ylhäältä kuvatussa näkymässä körötellään tankilla ja suoritetaan raaka-aineiden keräämistä. Puutavaralla rakennetaan sitten puolustustorneja. Oli ensimmäinen LAN-pelini!

Lukiossa sitten Wolfensteinia ja Duke Nukemia. Myös Redneck Rampagea, Shadow Warrioria ja Bloodia hakattiin aamuisin, ruokatunnilla ja koulun jälkeen.

Jollakin 486/ensimmäisiä penoja- koneella tuli pelattua UFOA ja X-Wingiä.

Pena 500mhz kolmonen oli ensimmäinen komponenteista koottu masiina. TNT2!

Tässä välissä hyppäsin takaisin juurilleni eli konsolimaailmaan. Ostin veljelle ja itselleni Pleikat. Noihin verkkokaapeli väliin ja Command & Conqueria toisia vastaan. Niin ja kolme päivää putkeen ilman nukkumista FFVII:ää.

Nykyään 4.25Ghz vesijäähymasiinalla tulee tahkottua Dwarf Fortressia.

 

[Soppatoni]

43 alkaa uhkaavasti lähestyä ja edelleenkin itseni löydän pelailemasta ps4 ja pc. Battlefield 1 lähinnä nykyään ps4:llä kaveri porukalla pelataan ja itekseni pc:llä fs15/17, ets2, ats, my summer car, dirt rally jne.. wowia myös tullut jonkin verran pelailtua, mutta se jäänyt nykyään vähemmälle.

 

[ShadowJkL]

Ikää 36, ja edelleen tulee pelailtua. Välissä hiljaisempia vuosia, mutta aina oikeastaan on tullut jotain pelailtua. Tällä hetkellä pelattavana Borderlands Pre-Sequel ja Prison Architect. Divinity: Original Sin pitäisi sekin aloittaa, ja niin... Mankind Divited..

Ensimmäinen pelikone oli Pong -klooni ( Telesport ? ). Sen jälkeen C64 kautta Nintendo:ihin ( NES ja SNES ) ja vuodesta '94 PC:llä. Huima Packard Bell Legend, taitaa vieläkin olla jossain tallessa.
Nintendom muodossa tai toisessa, on myös aina löytynyt.

Ensimmäisen PC paketin jälkeen kaikki koneet ovat olleet itse rakennettuja, suureksi osaksi kierrätetyistä osista. Jotenkin vain hauskempaa kasailla toimivia koneita hylkyosista. Nykyinen pääkone tosin on uusista osista kasattu, mutta nurkissa olisi useampikin projekti.

 

[Kristo33]

Näitä täällä lukiessa ja kaikenmaailman podcasteja kuunellessä minua todella harmittaa että en oo saanut osa tästä kaikesta ennen PS1. Kun kuulle miten joku hehkutaa NES-in pelejä tai miten silloin aikoinaa taloon tuli ensimmäinen tietokone ym sellaista, on ikävä etten pystyy tuntemaan samanlaista nostalgia . Retro podcasteja on hyvin mielenkiintoista kuunella, mutta olis todella kiva jos se tois itselle myös lapsuuden mieleen ja pystyis omissa muistoissa yhtymä, nyt kuuntelen/luen retroa vaan yleis pelisivistyksen takia ja ihan vaan mielenkiinosta, mutta aina tuntuu ku jotain jäis uupumaan....

 

[Micco]

Ikää vähän yli 39. 1984 taloon tuli eka pc, sieltä muistuu pacman, space invaders, digger, submarine commander ym. Amstradilla muistoissa mukavia hetkiä mm. Jet Set Willy, Sabre Wolf, total eclipse.

Välillä oli kotona vaan Mac, mutta sillekin aina jotain pelejä löytyi, parhaimmat muistot dark castlen parissa.

90-luvulle mentiin C64n voimin. Playstationit on ollut sieltä 90-luvulta asti järjestyksessä tullut hankittua nykypäivään asti, enemmän pelailu kuitenkin pc:llä nykyään.

Tällä hetkellä peleinä BF1, rimworld, fallout4 ja xcom2, jos vaan ois aikaa