Thomas Blomqvist on työskennellyt ministerinä lähes täyden hallituskauden, mutta häntä ei tunne juuri kukaan, eikä oppositio haasta häntä lainkaan. Miten se on mahdollista?
www.hs.fi
Tyhjäntoimittajaministeri ihmettelee, kun kukaan ei kysele häneltä mitään. Artikkeli maksumuurin takana mutta eipä siinä juuri sisältöä olisikaan.
Ministeriö oli hallitustunnustelijan Antti Rinteen keksintö. HS Vision haastattelemien hallituslähteiden mukaan Rkp halusi neuvotteluissa kaksi ministeriötä itselleen. Toinen oli oikeusministeriö, mutta toinen piti keksiä. Pohjoismainen yhteistyö ja tasa-arvo ovat perinteisesti kuuluneet jonkun ministerin työpöydälle, mutta Rinne toi pöydälle Rkp:tä tyydyttävän ratkaisun: asiat yhdistetään ja niille perustetaan oma ministeriö.
Koko tämä HS:n uutinenkin tuntuu tehdyn vain, jotta tästäkin ministeristä jää edes joku lehtiartikkeli arkistoitavaksi historiantutkijoita varten. Artikkelin sisältö kun on yleistä löpinää vailla mitään lopputulemaa. Kerrataan sitä kuinka Blomqvist on hiljainen, kollegoiden mielestä luotettava, edustaa instituutiota, ei itseään. Käyttää somea hyvin vähän.
Kun toimittaja esittää kysymyksen että ministerinpestisi avustajineen ym. on kustantanut veronmaksajille yli miljoona euroa, johon ministeri itsekin toteaa kysymyksen olevan perusteltu, alkaa yleispätevä selittely siitä, kuinka hän on seurannut muiden ministeröiden työskentelyä ja avustanut näitä. Ainoa konkreettinen asia, jonka Blomqvist erikseen mainitsee, on hallituksen tasa-arvopoliittinen selonteko, joka päivitettiin kun edellinen selonteko oli 10 vuotta vanha. Perhevapaauudistuksessakin kuulemma auttoi Aino-Kaisa Pekosta tasa-arvoasioissa, joskin toimittaja hiukan ihmetteli, eikö tasa-arvonäkökulma nykyisin pitäisi olla integroituna prosessiin? Semminkin kun sosiaali- ja terveysministeriössä on oma työ- ja tasa-arvo-osasto. Tähän ei artikkeli vastaa.
”On kuitenkin joitain asioita, joita jonkun ministerin täytyy ottaa hoitaakseen.”
Näihin hoidettaviin asioihin kuuluu kuulemma kansalaisten kohtaaminen. Tähän asiaan liittyen Blomqvist kertoo saavansa paljon sähköpostia yhteiskunnallisiin epäkohtiin liittyen. Sitten seuraa jaarittelua kaikille tutuista asioista eli sukupuolten välisestä palkkaerosta, naisten kohtaamasta väkivallasta, huoltajuuskiistoista, joissa mies yleensä alakynnessä ja siitä että varusmiespalvelus koskee vain miehiä. Artikkeli ei kerro, onko ministeri ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin näitä epäkohtia koskien.
Ministerin olemassaolon syytä puolustellaan sillä, että Ukrainan sota ja energiakriisi ynnä muut asiat ovat vieneet kaiken huomion ja että muussa tapauksessa Blomqvist voisi olla paljon tunnetumpi kansalaisten joukossa. Blomqvist jopa itse harmittelee kun oppositiokaan ei ole halunnut kritisoida tai kysellä hänen hallinnonalaansa koskevia asioita.
Hallituskausi on kuulemma ohi ja rankkaa on ollut, kaikkea ei ehditty tekemään ja pandemian takia kaikkea ei myöskään pystynyt tekemään. Ministeri on kuitenkin tyytyväinen ministeriönsä aikaansaannoksiin, jotka ovat kuulemma noudatelleet hallitusohjelmaa (mitä ne sitten ovatkaan).
Blomqvistin onni tämän keikan jälkeen tietysti on se että naama ei ole kulunut yhtään, mutta jos joku kysyy niin voi sanoa että juu juu, on ministerikokemusta. Ja jos joku sattuu muistamaan että hommakin oli aika tyhjänpäiväinen, niin hän voi aina perustella asian sillä ettei itse halunnut ministeriksi, mutta puoluejohtaja Anna-Maja Henriksson häntä ehdotti ministeriksi ja painottaa vielä että hänen mielestään ministerin tehtäviä ei voi hakea, vaan ne perustuvat luottamukseen. Että hänestä nyt vain sattui tulemaan ministeri, jolle ei sitten oikeasti keksittykään mitään tekemistä.
Erkkihän sen tavan taisi aloittaa ja parit bannitkin siitä lusi. Miten olisi asiallinen tapa kirjoittaa?
/img-s3.ilcdn.fi/cc0ed4ada338e266a50f696de93b8c3cf4079d04be957672e9c0c8bc930b5840.jpg)
