Maaseudulla asuminen. Kaupunki vs maaseutu

Miksi siihen pitäisi olla pakoreitti? Vähän sama kuin tein 2v kiinteän sähkösopparin @ 30c/kWh. Vastan jälkeenpäin ihmetellään, että mihin helvettiin tuli sitouduttua...

Siksi noiden hinnat on tollasia. Harva haluaa osaketta pyörivine kuluineen riippakiveksi. Kiinteistön taitaa onnistua hylkäämään niin, että kiinteistövero pyörii vain ja se lienee kuukautta päälle luokkaa 10-30€. Vähän eri kuin vastikkeet 200-500€ + riski lisäkuluista päälle...

Toki jos alkaa keplottelemaan eli satasella jollekkin pummille ja antaa vaikka käteen tonnin vielä, että siitä sulle ryyppykämppä ja rahaa vähän päälle. Se onkin sitten vitun kiva niille muutamalle ketkä siellä vielä asuu. Mutta onhan noita tehneet ihan pankitkin kun halunneet päästä tappiollisista osakkeista eroon.
Perustat OY:n, laitat sinne 5000e omaa pääomaa perustamisvaiheessa sisään ja ostat asunto-osakkeen firmalle.

Pidät sen jälkeen vaan huolen että OY:n taseessa ei ole parin kuukauden vastikemaksuja enempää kassassa, niin jos joku tulee velkomaan jotain talon purkukuluja tai yllättäviä vastikkeita, niin senkus velkoo OY:n konkurssiin ja ottaa osakkeen konkurssipesästä itselleen..

edit:
Sen jälkeen teet vuokrasopimuksen firman nimissä itsellesi / puolisollsesi ja muutatte itse vuokralle ja maksat vastikkeen + pari euroa kuussa extraa firman tilille joka maksaa vastikkeet taloyhtiölle.
 
Mietin tota, vaikuttaako paikan tulevaisuudenkehitys mitenkään niillä valintaan, jotka haluavat muuttaa maalle? Jos paikkakunta on nyt 3000 asukkaan kokoinen, voi olla että kun on itse eläkeiässä, siellä on enää 1500 ihmistä. Tai jos nuorena muuttaa, niin 1000-1200. Ja palvelut luultavasti sen mukaisia. Onko ideana sitten vanhana muuttaa takaisin johonkin palvelutaloon tai ulkomaille? Monessa paikassahan nuo vanhukset aiheuttavat ison vaivannäön kun palvelut hoitoa, ruokapuolta yms. myöden pitää järkätä kotiinkuljetuksena. Esim. vanhustalossa ruuan vie 20 metrin päähän seuraavalle ovelle paljon nopeammin kuin 50 km, osin yksityistietä ajaen keskellä kylmintä talvea.

Toki ongelmaa ei kai ole, jos itse maksaa kulunsa, mutta varsinkin kun ikää alkaa olla niin, että omalla autolla liikkuminen muuttuu hankalammaksi, niin luotetaanko nyt autokannan robotisaatioon vai mitenkä? Esim. oma mummo asui yksin maalla ja tuskin se elämä hirveän huippua viime aikoina oli, mutta muistisairaalle olisi ollut ongelma sopeutua mihinkään uuteen ympäristöön. Lämmitys oli onneton, kaivosta kannettu vesi oudon makuista, ei oikein mobiilikuuluvuutta ja kaikki kämpän ja pihan hoito jäi pois jo aikaa sitten. Ruokapuolikin oli aika onnetonta ja yksipuolista ja eli vähän sen varassa, että omat lapset joskus käyvät katsomassa perään.
Nää on taas näitä juttuja että eletäänkö nyt vai varaudutaanko ikuisesti tulevaisuuteen. Säästetäänkö ja pihistetäänkö joka ikinen sentti aina 50 vuotiaaksi asti ja pannaan sitten elämä risaiseksi? Asutaako koko elämä ahtaassa yksiössä ytimessä että "asunnon" arvo säilyy ja voi sitten myydä sen 60-vuotiaana hurjalla voitolla?
Me haluttiin maalle ja ei sinällään kiinnosta paskaakaan mikä talon arvo tai kylän viriiliys on 30v päästä kun ollaan siinä iässä että yksin ei pärjää. Veroja tullut siihen mennessä maksettua sen verran että niistä on aika tulla jotain takaisinkin. Valtio on ihmisiä varten eikä ihminen valtiota varten.
 
Me haluttiin maalle ja ei sinällään kiinnosta paskaakaan mikä talon arvo tai kylän viriiliys on 30v päästä kun ollaan siinä iässä että yksin ei pärjää. Veroja tullut siihen mennessä maksettua sen verran että niistä on aika tulla jotain takaisinkin. Valtio on ihmisiä varten eikä ihminen valtiota varten.
Se on aivan yhdentekevää mitä mieltä sinä olet asiasta. Kun se kunta / valtio siinä vaiheessa 30v päästä toteaa että mitään et ole saamassa, niin meinaatko väkivalloin mennä hakemaan?

Eipä sillä - ei siinä kohtaa auta vaikka asuisi kaupungissa. Tosin jos asuu jossain keskustorin laidalla, niin saattaa päästä köpöttelemään kauppaan ja (teoreettiseen terveyskeskukseen, ihan kuin jotain terveyspalveluita vielä olisi) vaikka ajokortti lähtisi jne...
 
Se on aivan yhdentekevää mitä mieltä sinä olet asiasta. Kun se kunta / valtio siinä vaiheessa 30v päästä toteaa että mitään et ole saamassa, niin meinaatko väkivalloin mennä hakemaan?

Eipä sillä - ei siinä kohtaa auta vaikka asuisi kaupungissa. Tosin jos asuu jossain keskustorin laidalla, niin saattaa päästä köpöttelemään kauppaan ja (teoreettiseen terveyskeskukseen, ihan kuin jotain terveyspalveluita vielä olisi) vaikka ajokortti lähtisi jne...
Pointti oli se, että eletään nyt ja katotaan sitten mitä myöhemmin tapahtuu.
 
Nää on taas näitä juttuja että eletäänkö nyt vai varaudutaanko ikuisesti tulevaisuuteen. Säästetäänkö ja pihistetäänkö joka ikinen sentti aina 50 vuotiaaksi asti ja pannaan sitten elämä risaiseksi? Asutaako koko elämä ahtaassa yksiössä ytimessä että "asunnon" arvo säilyy ja voi sitten myydä sen 60-vuotiaana hurjalla voitolla?
Me haluttiin maalle ja ei sinällään kiinnosta paskaakaan mikä talon arvo tai kylän viriiliys on 30v päästä kun ollaan siinä iässä että yksin ei pärjää. Veroja tullut siihen mennessä maksettua sen verran että niistä on aika tulla jotain takaisinkin. Valtio on ihmisiä varten eikä ihminen valtiota varten.
Siis tässä ei ollut pointtina mihinkään sotaan tai ekokatastrofiin varautuminen vaan ihan normaalin ihmisen elinkaari. Teet esim. ikävuodet 20-65 töitä ja elät eläkeläisenä 65-85. Ehkä ikävuodet 75-85 jollain tasolla liikuntarajoitteisena, ilman ajokorttia, leskenä, muistisairaana yms. Tämä on suurelle osalle ihmisistä ihan normaali elämäntilanne. Vähän samaan tapaan kuin peruskoulun lopulla pitää päättää meneekö lukioon vai amikseen ja 17-kesäisenä on ajokortit mielessä jne.

Voiko tästä tehdä johtopäätöksen, että maalle muuttava ei suunnittele elämää nykyhetkeä pidemmälle ja optimistisesti vaan toivoo että kaikki jotenkin järjestyy? Tai sitten on ihan ok erakoitumisen kanssa. Tarkoitan vaan, että vaikka hankkisi lapsia normimäärän, etäisyys lasten koteihin voi aiheuttaa sen, että ei heitä näe kuin kerran vuodessa jos sitäkään. Esim. omalla kohdalla vähän kaduttaa, että ei tullut ikinä sukua tätä enempää nähtyä. Nyt on liian myöhäistä. En huomannut ikinä kysyä, oliko omilla isovanhemmilla ihan tarkoitus elää eristyksissä keskellä metsää/peltoa ja nauttivatko aidosti elämänsä järjestelystä. Rahaa olisi kyllä ollut muuttaa. Esim. toinen isoäiti hankki kuusikymppisenä maanviljelykset lopetettuaan keskusta-asunnon, mutta taisi viitisen vuotta mennä ennen kuin lopulta muutti sinne. Piti mieluummin asuntoa tyhjillään ja asui mieluummin yksin maatilalla, josta oli vajaan tunnin matka keskustaan. Keskustassa kauppaan oli tyyliin 100m ja muihin palveluihin 200-600m.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
304 711
Viestejä
5 161 126
Jäsenet
82 555
Uusin jäsen
pahviboksi

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom