Kuten tiedämme, jos on kertynyt satoja elokuvia, niin ne herkästi vie aika tilan.
Mutta on olemassa todella käypä vaihtoehto, jossa ei tarvita mahdollisesti kuin yksi kaapin hylly.
Ja kun avaa sen kaapin ovet, niin siellä ylähyllyltä, aukeaa satojen elokuvien multiuniversumi. Ja vain silloin, kun katsomassa, eikä silmillä koko ajan.
Toki eri, jos nimenomaan tykkää kerätä ja katsella esillä hienojakin julkaisuja.
Ja tarkemmin, ne elokuvat olisi upeissa nahkaisissa kansioissa, joissa sisällä levyt (museolaatuisen hapottomissa suojissa), ja sen kansikuvan kanssa.
Eli ei niitä, joskus vähän samettuneitakin muovikoteloita kaappi ylhäältä alas täynnä.
Eikä ripattuna, vaivoineen, kalliit kovalevyt täynnä.
Toki moni rippaa elokuvansa ihan jo varmuuskopioinin vuoksi. Mutta itse en koe sitä tarpeelliseksi.
Jos se vanha DVD joskus elämän aikana happanee, niin onpahan henkilökohtaisessa menussa muistuttamasta mitä on olemassa, katsoo sit muualta tai jos ostettavissa uudempaa painosta tilalle.
Tästä siis kyse (noita on useita versioita):
Tuolle idealla säilöä levy kansikuvan kanssa, on olemassa kilpailijoita. Mutta niissä on ongelmansa.
A. En ole törmännyt muihin, joissa valmistaja samalla tavalla kertoo raaka-aineen laadukuudesta levyn säilymisen kannalta. Onhan se todella oleellinen.
B. Itsestä paras tapa on juuri tuo etukannen puhtaasti näkyminen, eikä coverin päätyosan näkyminen vierellä, tehden vähän viritelmän fiilistä.
Toki eri, jos takakannella on väliä. Itselle ei.
C. Sisällön arvonkin kanssa yhteen sointuva fiilis, ottaa tuollainen nahkainen kirja kaapista käteen, katsoa menusta elokuva, jonka asettaa laitteeseen. Ja volaa, kaikki valmiina näytökseen.
Ovat kalliita, mutta ei niin, kun laskee osuuden yhden elokuvan hintaan. Usein se leffoja täynnä ole kaappikin maksaa useita satasia tai enemmän. Ja kovalevyt rippaukseen ei ainakaan halvempaa.
Nuo saa tosiaan nätisti kategoriotukin päätylappuun.
Tuossa kansikuvan mukaan laittamisessa saa askarrella. Mutta helppo vetää paperileikkurilla siististi.
Itsellä löytyy ihan muutama tuohon sopimaton erikoisjulkaisu, joista parilla osuvampaa koristearvoa, eikä haittaa. Pari saatan vaihtaa muovikotelojulkaisuun.
Toki tuo ratkaisu vie leffojen jälleenmyyntiarvon murto-osaan.
Mutta tarkoitus ei ole säilöä kokoelmaan leffoja, joita ei aioa siellä pitää. Tähän asti muutenkin sen ensikatselun jälkeen, ei niin merkitykselliset lähtenyt eteenpäin.
Toivottavasti tuosta oli hyötyä jollekkin muulle tai kiinnostava ajatus. Ymmärrän toki, että ei kosketa kaikkia, eikä monelle fyysisien ostajalle tulisi mieleenkään tuommonen.
Mutta on olemassa todella käypä vaihtoehto, jossa ei tarvita mahdollisesti kuin yksi kaapin hylly.
Ja kun avaa sen kaapin ovet, niin siellä ylähyllyltä, aukeaa satojen elokuvien multiuniversumi. Ja vain silloin, kun katsomassa, eikä silmillä koko ajan.
Toki eri, jos nimenomaan tykkää kerätä ja katsella esillä hienojakin julkaisuja.
Ja tarkemmin, ne elokuvat olisi upeissa nahkaisissa kansioissa, joissa sisällä levyt (museolaatuisen hapottomissa suojissa), ja sen kansikuvan kanssa.
Eli ei niitä, joskus vähän samettuneitakin muovikoteloita kaappi ylhäältä alas täynnä.
Eikä ripattuna, vaivoineen, kalliit kovalevyt täynnä.
Toki moni rippaa elokuvansa ihan jo varmuuskopioinin vuoksi. Mutta itse en koe sitä tarpeelliseksi.
Jos se vanha DVD joskus elämän aikana happanee, niin onpahan henkilökohtaisessa menussa muistuttamasta mitä on olemassa, katsoo sit muualta tai jos ostettavissa uudempaa painosta tilalle.
Tästä siis kyse (noita on useita versioita):
Tuolle idealla säilöä levy kansikuvan kanssa, on olemassa kilpailijoita. Mutta niissä on ongelmansa.
A. En ole törmännyt muihin, joissa valmistaja samalla tavalla kertoo raaka-aineen laadukuudesta levyn säilymisen kannalta. Onhan se todella oleellinen.
B. Itsestä paras tapa on juuri tuo etukannen puhtaasti näkyminen, eikä coverin päätyosan näkyminen vierellä, tehden vähän viritelmän fiilistä.
Toki eri, jos takakannella on väliä. Itselle ei.
C. Sisällön arvonkin kanssa yhteen sointuva fiilis, ottaa tuollainen nahkainen kirja kaapista käteen, katsoa menusta elokuva, jonka asettaa laitteeseen. Ja volaa, kaikki valmiina näytökseen.
Ovat kalliita, mutta ei niin, kun laskee osuuden yhden elokuvan hintaan. Usein se leffoja täynnä ole kaappikin maksaa useita satasia tai enemmän. Ja kovalevyt rippaukseen ei ainakaan halvempaa.
Nuo saa tosiaan nätisti kategoriotukin päätylappuun.
Tuossa kansikuvan mukaan laittamisessa saa askarrella. Mutta helppo vetää paperileikkurilla siististi.
Itsellä löytyy ihan muutama tuohon sopimaton erikoisjulkaisu, joista parilla osuvampaa koristearvoa, eikä haittaa. Pari saatan vaihtaa muovikotelojulkaisuun.
Toki tuo ratkaisu vie leffojen jälleenmyyntiarvon murto-osaan.
Mutta tarkoitus ei ole säilöä kokoelmaan leffoja, joita ei aioa siellä pitää. Tähän asti muutenkin sen ensikatselun jälkeen, ei niin merkitykselliset lähtenyt eteenpäin.
Toivottavasti tuosta oli hyötyä jollekkin muulle tai kiinnostava ajatus. Ymmärrän toki, että ei kosketa kaikkia, eikä monelle fyysisien ostajalle tulisi mieleenkään tuommonen.
Viimeksi muokattu: