Olisin myös sitä mieltä että linuxissä on paljon enemmän mahdollisuuksia joustavaan ohjelmien asentamiseen eri puolille kuin mikään windowssin systeemi. Se että linuxissa monet ohjelmat haluaa sijaita kiinteässä kohdassa hakemistorakennetta ei ole ongelma koska linuxissa hakemiston eri osia voi aika vapaasti siirtää levyltä toiselle jopa sen jälkeen kun asennukset on tehty ja softia ei tarvitse asentaa uudestaan jos ei halua vaikkakin ne siirretään eri levylle ihan yhtäkkiä yllättäen.
On Windows:n NTFS:llekin symboliset linkit tulleet aikaa sitten. "
C:\Program Files\XXX" voi olla linkki "
D:\ohjelmat\XXX":een, eikä ohjelma "
XXX.exe" tiedä, ettei se (ja kaikki siihen liittyvä) olekaan C:n tiedostojärjestelmässä. Linux:n puolella ajettavat tiedostot ovat
enimmäkseen samassa hakemistossa "
/usr/bin" ja muut osat ohjelmaa muualla. Totta kyllä, että yksittäisen alihakemisto(puu)n saa Linuxissa helposti muualle.
MInulla oli tapana joskus muinoin tehdä niin että kun asensin käyttöjärjestelmän niin pistin kaikki yhdelle partitiolle ja sen jälkeen kopioin /home hakemiston toiselle partitiolle ja mounttasin tämän toisen partition /home kohtaan käyttöä varten. sitten kun halusin päivittää käyttöjärjestelmää niin umounttasin tämän toisen partition /home hakemiston paljastaen sen alla olevan systeemipartition alkuperäisen /home hakemiston. Näin pystyin olemaan varma että käyttöjärjestelmän päivitys ei tuhoa sitä oikeaa home hakemistoa kun se ei ole edes mountattuna käyttispäivityksen aikana. No tämä oli joskus muinoin ja en ole enää jaksanut unmounttaamista tehdä kun luotan että tuota toisella partitiolla olevaa home hakemistoa se ei kirjoita uusiksi. Edelleen kuitenkin pidän root ja home partitiot erillään ihanvaan siksi että voin antaa käyttispäivitykselle luvan formatoida root partitio koska tälleen se käyttiksen asennus on paremmin uusi ja luotan että home partition arvokkaaseen tavaraan se ei koske.
Oletetaan, että Linux-distrossa on paketinhallinta. Ohjelmien tiedostot ovat paketeissa ja paketti määrää minne the asennetaan.
Tällöin koneessa on (yksinkertaistettuna) kolmen tyypin tiedostoja:
* Paketeista asennetut (ohjelmat)
* Ohjelmien/systeemin konfiguraatio (paikalliset muutokset, esim. /etc/passwd:ssä)
* Käyttäjien tiedostot
Paketit saa aina asennettua uudelleen, kunhan tietää mitkä pitää asentaa. Lista paketeista on osa (loogista) konfiguraatiota.
Käyttäjien tiedostot todella kannattaa pitää edellisistä erillään, ettei päivityksissä/uudelleenasennuksissa niihin tarvitse koskea.
Varmuuskopiot käyttäjien tiedostoista ovat myös selvemmin erillään.
Systeemin konfiguraatiosta tietenkin
helposti palautettava varmuuskopio, jotta ylläpito (ja uusi asennus) menevät rutiinilla.
Tuo
/home ei kuitenkaan aina ole ainoa paikka käyttäjien tiedostoille.
/var alla voi olla http-sisältöä, tietokantoja, kontteja, yms.
Useamman käyttäjän koneessa voi olla
käyttäjäryhmän yhteisiä tiedostoja. Onko sellainen hakemisto
/home:n alla vai muualla on painottelua toisaalta käyttäjien kannalta loogisen mutta myös ylläpidon kannalta kätevän välillä.
---
Kaikkia ohjelmia ei aina löydy paketoituina. Kun kääntämään joutuu, on yleensä mahdollista antaa
--prefix=kivapolku.
Oletuksena prefix on /usr/local ja /usr/local/bin on /usr/bin:n tavoin valmiina PATH:ssa. Voihan /usr/local olla omalla tiedostojärjestelmällään.
---
Helppo ensimmäinen asennus ei välttämättä ole helpoin ylläpidettävä järjestelmä. Itse pidän rootin pienenä, käytän useampaa tiedostojärjestelmää ja jätän levystä osan allokoimatta (jotta
seuraava distro mahtuu joskus asentumaan ilman nykyisen poistoa).
Yhteen isoon volyymin saa "kaikki helposti", kun pienissä purkeissa on "aina turhaa" vapaata siellä, missä sitä ei tarvita. Toisaalta tiettyä Lego-palaa etsineet tietävät, että lokerikosta löytyy helpommin kuin saavista -- vai onko "mädät kasvikset bioroskiksessa/hyvät jääkaapissa" parempi analogia (vrt "kaikki kaapissa")?
LVM on joustavampi kuin perinteiset partitiot (vaikka GPT:llä partitioita saakin monta). ZFS/btrfs en tunne -- saako niillä tehtyä jotain kivaa? Tiedän, ettei XFS:ää voi kutistaa lennossa.
(mountata, git, repo, dotfilet ja rsync).
Olin sadisti ja asensin OpenSUSE Tumbleweedin (Plasma-työpöydällä) antiikkiseen nuhapumppu-läppäriin, jossa työjuhtana toimii AMD Turion 64 X2 TL-58, 2 gigaa muistia, hidas HDD ja joku Nvidian mobiilimopo. Muutaman tunnin kuluttua Plasma jo kaatuikin, ja asensin Xfce-työpöydän joka toimii huomattavasti sukkelammin. Wifi-adapteri toimi vielä Windowsin puolella mutta Linux-kernelissä ei taida olla tukea sille, ISO tunnisti vain LAN-kortin. Vielä jos non-free repoista löytyisi joku Nvidian ajuri tuohon, mutta en usko että näin tulee tapahtumaan.
