Moni firma on "alusta asti tappiollinen". Moin liikevaihto kasvoi 2016-->2017 melkein 8-kertaisesti ja vielä 2017->2018 75,06%. Liikevoitto oli vuonna 2017 -14,5% ja vuonna 2018 enää -4,4%. Parempaan suuntaan mentiin koko ajan. Ei kai DNA tai mikään muukaan firma ole niin typerä, että ostaa ihan muuten vaan paskan, konkurssiin menossa olevan firman itselleen. Pitäähän siinä kaupanteossa antaa "jotain" arvoa tulevaisuudellekin eikä vaan katsoa, että jaaha se on juuri nyt hieman tappiollinen
En usko, että brändiä oltaisiin hävittämässä mihinkään... Mieluummin lyövät siihen lisää panostuksia ja parantavat entisestään.
Tuosta oli aikanaan muistaakseni op:n sijoituspuolella jälkianalyysi (saattoi olla jossain muuallakin). Tässä tarinaa muistinvaraisesti:
Vielä muutama kuukausi aiemmin omistajat olivat mm. Talouselämän haastattelussa todenneet, että Moi mobiili ei ole myytävänä ja että ns. exit ei ole heidän tavoitteenaan. Toki tällaisen vakuuttelu joskus kertookin, että se nimenomaan on tavoite.
Moi Mobiili joutui tilanteeseen, missä kassavirran kasvu (asiakasmäärien kasvu) vs. asiakashankinnan hinta ei enää ollut riittävän nopeaa pitämään pinnalla, rahoituksen saaminen vaikeutui ja isot kilpailijat, erityisesti Elisa, olivat asiakashankinnassa valmiita tekemään ilmeisen rajattomasti tappiota pitääkseen Moin pienenä.
Jos Elisa tai Telia olisivat kuitenkin ostaneet Moin siinä tilanteessa, kaupan hinnoittelussa olisi pitänyt ottaa huomioon kulut siitä, että koko sen asiakaskunnalle postitetaan uudet simmit, samoin se, että siinä saatetaan hävitä merkittävä määrä asiakkaita, jotka tilanteessa päätyvätkin katsomaan vaihtoehtoja. Panos oli kuitenkin vain vajaan kymmenen miljoonan euron verkkoliiketoiminta.
Toisaalta DNA, jonka verkossa Moin asiakkaat olivat, pystyi maksamaan muita paremman hinnan, koska ko. rumba simmien kanssa + asiakaskatoriski puuttuivat ja huom. oma liiketoiminta pysyisi samana mikä oli ilmeisesti heille tämän kisan tärkein liiketaloudellinen peruste. Moihan oli kuitenkin koko ajan DNAn verkossa toiminut virtuaalioperaattori. DNA oli siis luontevin ostaja tässä tilanteessa.
Moin kauppa oli siis mitä ilmeisimmin suht pakkotilanne (muutama kuukausi elinaikaa ilman kauppaa), tuskin kannattava ostajallekaan, vaan DNA:lle pienimpänä ns. isosta kolmikosta enemmänkin oman aseman puolustustaistelua. Strateginen, pitempään suunniteltu se ei ilmeisesti ollut.
Jos Moi olisi kyennyt lukuisten valitustensa kautta saamaan viranomaiset estämään tehokkaammin Elisan kovasti rajoja koettelevan markkinoinnin (kyllähän ne yritti), Moi Mobiili saattaisi vielä olla itsenäinen.
Kokonaan eri tarina on sitten DNA:n päätyminen Telenorille.