Laihdutus ja (kestävyys)kunnon jälleenrakentaminen nollapisteestä lähtien

[blurris]

Eipä tässä juuri suklaita ja sipsejä vedellä, joten ei ole mitään sellaista poisjätettävää.

Ei mene limonaadejakaan. Olut ainoa pahe. Olut toisaalta on yllättävän vähäsokerista. Maitokin on sokerisempaa. Toki tiedän että alkoholissakin on energiaa jne. En ole olutta päivittäin särpimässä. Moraalisaarnoja oluesta en siis kaipaa enkä tarvitse.

Ei se nyt ihan niinkään ole, että "on ihan sama paljonko sitä kaurapuuroa aamulla syö".

Ihan ruokaa syömällä nämä läskit on saatu. En ole mikään karkkipeto aikuisiällä koskaan ollut.

Vaikeinta on kun maha illalla kurnii ja pientä nälän tunnetta pukkaa. Nälän tunteen vielä sietää mutta vaikuttaa se kyllä uneen. Ei nyt joka ilta vaivaa tuokaan mutta eilen illalla vaivasi. Oli sitten pakko sortua pariin voileipään kun muutakaan kämpillä ei ollut. Täytyy varautua paremmin.

Pitää kehitellä jotain vähäkalorista höttöä, jolla vetää mahan täyteen elimistön luulemaan, että nyt tuli pötsintäytettä. Vihanneksissa on kyllä harvinaisen vähän energiaa. Niitä kestää syödä niin että napa rutisee. Mites nuo psylliumit ym. suolentäytteet? Saiskos niistä jotain hyytelöä aikaiseksi jolla täyttää mahasäkkiä?

Liikunnassa tällä hetkellä ei mitään tavoitteita. Keskityn ruokaan näin ensalkuun. Jos nyt jotain liikun niin sitten jotain kevyttä rentouttavaa liikuskelua luonnossa esim. Nyt kesällä mainiot mahdollisuudet siihen kyllä. Ajattelin käydä jotain pieniä minivaelluksia tekemässä.

Tässä on kyllä työprojektejakin mökillä ym tiedossa, joissa hikoilla.

 

[hkultala]

Vaikeinta on kun maha illalla kurnii ja pientä nälän tunnetta pukkaa. Nälän tunteen vielä sietää mutta vaikuttaa se kyllä uneen. Ei nyt joka ilta vaivaa tuokaan mutta eilen illalla vaivasi. Oli sitten pakko sortua pariin voileipään kun muutakaan kämpillä ei ollut. Täytyy varautua paremmin.

Illalla tulevaan nälkään kannattaa kyllä syödä juuri sen unen saamisen takia, eikä kärvistellä nälkäisenä. Silloin naamariin jotain jossa kunnolla proteiinia ja ehkä (hyviä) rasvoja, vähemmän hiilareita.

Esim. pähkinöitä, rahkaa, ruisleipäkin on ihan hyvää vaikka sisältääkin selvästi hiilareita, koska se sisältää paljon myös kuituja jotka täyttää mahaa, ja sen hiilarit on hitaita.

Yleisesti muutenkin periaate "syö vain kun on nälkä" toimii aika hyvin, kroppa kuitenkin tietää mitä se tarvii. Liian usein syödään vain tottumuksen, seuran tai maun/nautinnon takia.

Liikunnassa tällä hetkellä ei mitään tavoitteita. Keskityn ruokaan näin ensalkuun. Jos nyt jotain liikun niin sitten jotain kevyttä rentouttavaa liikuskelua luonnossa esim. Nyt kesällä mainiot mahdollisuudet siihen kyllä. Ajattelin käydä jotain pieniä minivaelluksia tekemässä.

Tässä on kyllä työprojektejakin mökillä ym tiedossa, joissa hikoilla.

Liikunnassa on hyvä aloittaa pikkujutuista ja arkiliikunnasta. Ottaa hissin sijasta portaat. Meneekin työmatkan pyörällä bussin tai auton sijaan, tai jos kulkee bussilla, jääkin pois hiukan kauemmalla pysäkillä ja kävelee lopussa tai alussa pari pysäkinväliä.

 

[blurris]

Esim. pähkinöitä, rahkaa, ruisleipäkin on ihan hyvää vaikka sisältääkin selvästi hiilareita, koska se sisältää paljon myös kuituja jotka täyttää mahaa, ja sen hiilarit on hitaita.
.

Varmaankin on hyvää, tuppaa vaan tuo ruis närästyttämään meikäläistä ja sukuviasta johtuen ei oikein tuo säkki osaa sulkea itseään (siis laihdutuskaan tuskin auttaisi, setä on ihan tikku ja sillä sama vaiva...)

Mielellään ei yötä vasten vetäis mikään mikä saa närästysreaktioita aikaiseksi. Taitaa muuten olla jonkinlainen yliherkkyysreaktio tuo närästys?

Mutta onhan sitä nykyään hyviä 100% kauraleipiäkin olemassa, jos viljaa haluaa vetää. Sitä kestää syöpötellä meikälälisenkin eikä närästä. Kuitusisältö lienee ihan rukiin luokkaa?

Mutta täytyy ny vähän fundeerata tota iltapalaa. Meinaan kyllä skipata nuo viljahommelit, jotain muuta mättöö mahaan. Pähkinöissä on kyllä aika saateristi tota energiaa.

Yöllä mielellään olisin ilman isompia energia-annoksia koska kun uneen on päässyt niin kroppa menee näemmä aika luontaisesti paastomoodiin. Paastohan oli tärkeää monestakin syystä, mm. repair-mode käynnistyy silloin sen BBC Horizon dokkarin mukaan (Eat, fast and live longer)

Sen on huomannut, että aamusokerit on kurissa kun ei yöksi kovin isoa kalorimättöä itteensä ahda.

 

[varadruidi]

Yleisesti muutenkin periaate "syö vain kun on nälkä" toimii aika hyvin, kroppa kuitenkin tietää mitä se tarvii. Liian usein syödään vain tottumuksen, seuran tai maun/nautinnon takia.

Näin se on, ja nälkäisenä ei pidä mennä nukkumaan. Itselläni on se ongelma, että kun kulutan keskimäärin n. 3000 kcal vuorokaudessa, en aina muista syödä riittävästi varsinkaan illalla, mikä johtaa joskus siihen, että herään aamuyöstä näläntunteeseen vaikka illalla en ole tuntenut itseäni nälkäiseksi.

Moni on tässäkin säikeessä mainostanut aamupuuron tärkeyttä. Olen ehdottomasti samaa mieltä heidän kanssaan. Syön joka aamu runsaan kaurapuuroannoksen, johon olen lisännyt muutaman lusikallisen raejuustoa sekä sokeritonta mehukeittoa. Sen avulla pärjää hyvin puolille päivin lounaaseen saakka. Pelkkä puuro ei oikein tunnu riittävän, ja raejuustossa on sekin hyvä puoli, että ei tarvitse odotella puuron jäähtymistä, kun puuron mukaan sekoittaa hieman viilentävää raejuustoa.

Itse en oikein pidä leivästä varsinkaan aamupalan yhteydessä, joten en syö niitä. Aamukahvin yhteydessä nautin yleensä myös yhden Digestive-keksin tai hapankorpun. Lounaan yhteydessä syön yleensä myös salaattia, ja iltapäivällä n. klo 16-17 syön päivällisen, joka saattaa käsittää parikin lautasellista normaalia "suomalaista" perusruokaa. Iltapala tulee nautittua n. klo 21 aikaan, ja se saattaa käsittää myös leipää, jota en siis syö päivän muilla aterioilla. Aterioiden välissä ei tule pääsääntöisesti syötyä oikein mitään. Joskus nälkä saattaa yllättää, jolloin tulee nautittua esim. banaani tai jotain muuta vastaavaa. Jonkin verran tulee syötyä varsinkin viikonloppuisin cashew-pähkinöitä ja tummaa vähäsokerista suklaata. Jos työpaikalla on tarjolla kakkua tai pullaa, saatan syödä niitä, mutta en ole ensimmäisenä hyökkäämässä niiden kimppuunkaan.

Työpaikalla tulee joskus ihmeteltyä työtovereita, jotka selvästikään eivät ole nauttineet kunnon aamupalaa, mistä syystä he hamuavat kaikkea mahdollista tarjolla olevaa. Nälkä on ihan hyvä ja luonnollinen asia, ja sen torjumiseksi on tarjolla hyviä terveellisempiäkin vaihtoehtoja.

 

[latexii]

Pitää kehitellä jotain vähäkalorista höttöä, jolla vetää mahan täyteen elimistön luulemaan, että nyt tuli pötsintäytettä. Vihanneksissa on kyllä harvinaisen vähän energiaa. Niitä kestää syödä niin että napa rutisee. Mites nuo psylliumit ym. suolentäytteet? Saiskos niistä jotain hyytelöä aikaiseksi jolla täyttää mahasäkkiä?

Esim isohko salaatti ? salaatin lisäksi vaikkapa lohta / pari omega kananmunaa / katkarapuja jne. Esim. viher - marja -pirtelö johon laitat tuota psylliumia, tosin juotavassa iltapalassa tuppaa olemaan se että kusella saa käydä, päivän juomisista ja henkilöstä riippuen. Jos tuntuu että salaatissa liikaa hommaa niin kiehauttaa vaikkapa lidlin pakastepussin (500gr - 1kg) ja pilkkoo sekaan vaikkapa leikkelettä.

Mitään leipää tai puuroo en itse todellakaan suosittele. (iltapalaksi etenkään) Jos haluaa helposti saada unen päästä kiinni niin joku hedelmä voisi toimia rahkan / raejuuston kanssa, koska se piikittää insutasot korkeelle (== väsyttävä vaikutus). Itselläni ainakin toiminut.

 

[blurris]

Näin se on, ja nälkäisenä ei pidä mennä nukkumaan. Itselläni on se ongelma, että kun kulutan keskimäärin n. 3000 kcal vuorokaudessa, en aina muista syödä riittävästi varsinkaan illalla, mikä johtaa joskus siihen, että herään aamuyöstä näläntunteeseen vaikka illalla en ole tuntenut itseäni nälkäiseksi.

Itsellä on kyllä ihan toisenlaista tuo kropan toiminta. Jos vaan unten maille pääsen, niin koskaan en nälkäisenä herää. Elimistö sopeutuu yön aikana paastoon ja itseasiassa ei ole mikään kiire edes aamulla syödä mitään.

Työpaikalla tulee joskus ihmeteltyä työtovereita, jotka selvästikään eivät ole nauttineet kunnon aamupalaa, mistä syystä he hamuavat kaikkea mahdollista tarjolla olevaa. Nälkä on ihan hyvä ja luonnollinen asia, ja sen torjumiseksi on tarjolla hyviä terveellisempiäkin vaihtoehtoja.

Tuossakin yksilölliset erot suuria. Itseasiassa minulla on niin, että jos aamulla menen syömään *mitään*, niin ennen lounasta on nälkä!

Työkaveri keksi tuohon pätevän kuuloisen selityksenkin: sanoi että sulla lähtee aineenvaihdunta päälle, siksi nälkä.

Jos aamulla en syö mitään, korkeintaan kupin kahvia (tilkka maitoa, ei koskaan sokeria) kiskasen niin parhaina päivinä voin pistellä helposti tonne klo 12 korville ennenkuin nälkä. Tosin olen ruvennut syömään lounasta jo hieman aikasemmin. Tällöin voi päivällistä syödä luontevasti jo noin klo 16-17 paikkeilla ja olla lopun iltaa ilman mitään.

 

[spede]

Varmaankin on hyvää, tuppaa vaan tuo ruis närästyttämään meikäläistä ja sukuviasta johtuen ei oikein tuo säkki osaa sulkea itseään (siis laihdutuskaan tuskin auttaisi, setä on ihan tikku ja sillä sama vaiva...)

Mielellään ei yötä vasten vetäis mikään mikä saa närästysreaktioita aikaiseksi. Taitaa muuten olla jonkinlainen yliherkkyysreaktio tuo närästys?

Tuolta voi lukea asiasta enemmän: Refluksitauti (mahan sisällön nousu ruokatorveen)

Minulla on myös närästyksen kanssa ollut ongelmia. Pahimmillaan joutunut syömään 2 rennietä / ilta. Nykyään menee alle yksi tabu per viikko. Ainut mikä tepsi itselleni oli, että yksinkertaisesti söi vähemmän.

Lääkäri käski välttämään maaten menoa syömisen jälkeen ja vähentämään rasvaisen ruoan määrää. Ei nuo liiemmin itseäni auttaneet.

 

[blurris]

Syitä närästykseen on monenlaisia. Yksi mahdollinen syy on ruoka-aine yliherkkyys. (Tämän joku jeesus tietysti lukee, että kaikki närästykset johtuvat ruoka-aineallergiasta...facepalmia sille hemmolle jo etukäteen: )

 

[Mikkos]

Tosta aamupalasta vielä että on olemassa ihmisiä, itseni mukaan lukien jotka eivät vaan yksinkertaisesti pysty syömään aamulla.
Ite jos yritän mitään kiinteää syödä ensimmäiseen n.tuntiin heräämisestä niin yrjö tulee välittömästi. Oikeastaan mitään pystyy kunnolla syömään reilu parin tunnin päästä, elikkä juuri siinä yhdeksän tauolla aamulla.

Ja itse nukun parhaiten kun syö ennen nukkumaan menoa tukevasti. Ei väliä mitä, mutta niin että on täynnä. Hedelmät sun muut höpöhöpöt ei auta, vaan kunnon raskas ateria.

 

[latexii]

^ sama täällä.. Kahvi menee heti kun herään. Koiran kanssa suoritetun aamulenkin jälkeen prodepirtelö. Perus kaurajankkipuurossa menisi varmaan tunti lapioidessa, no thx.

 

[PetriV]

Vuorotöiden painaessa päälle päätin, että parempi unohtaa salilla käyminen ja ottaa perusteet ensiksi haltuun kotona. Tätä muutaman päivän pohtineena, ajattelin että kuntoiluun kuuluisi 2-3 vähintään 30min mittaista kävelylenkkiä per vko ja tämän lisäksi pieni kuntopiiri kotosalla. Varusteina löytyy 5kg käsipainot ja 8kg kahvakuula.

Kuntopiiri:
1. 10 x kyykky
2. 10 x vatsa
3. 10 x hauikset
4. 10 x pystypunnerrus
5. 10 x selkä

Ja nuo liikkeet 3 kertaa. Mietin punnerruksia pystypunnerrusten tilalle, mutta alkuun lähden tuolle tielle, jotta onnistumisia tulee.

Mielipiteitä tuosta kuntopiiristä? Vaihtoehtoja liikkeille?

 

[latexii]

Vuorotöiden painaessa päälle päätin, että parempi unohtaa salilla käyminen ja ottaa perusteet ensiksi haltuun kotona. Tätä muutaman päivän pohtineena, ajattelin että kuntoiluun kuuluisi 2-3 vähintään 30min mittaista kävelylenkkiä per vko ja tämän lisäksi pieni kuntopiiri kotosalla. Varusteina löytyy 5kg käsipainot ja 8kg kahvakuula.

Kuntopiiri:
1. 10 x kyykky
2. 10 x vatsa
3. 10 x hauikset
4. 10 x pystypunnerrus
5. 10 x selkä

Ja nuo liikkeet 3 kertaa. Mietin punnerruksia pystypunnerrusten tilalle, mutta alkuun lähden tuolle tielle, jotta onnistumisia tulee.

Mielipiteitä tuosta kuntopiiristä? Vaihtoehtoja liikkeille?

Mitäs teet esim. ojentajille, pohkeille, rintalihaksille ?

 

[Jumputin]

Vuorotöiden painaessa päälle päätin, että parempi unohtaa salilla käyminen ja ottaa perusteet ensiksi haltuun kotona. Tätä muutaman päivän pohtineena, ajattelin että kuntoiluun kuuluisi 2-3 vähintään 30min mittaista kävelylenkkiä per vko ja tämän lisäksi pieni kuntopiiri kotosalla. Varusteina löytyy 5kg käsipainot ja 8kg kahvakuula.

Kuntopiiri:
1. 10 x kyykky
2. 10 x vatsa
3. 10 x hauikset
4. 10 x pystypunnerrus
5. 10 x selkä

Ja nuo liikkeet 3 kertaa. Mietin punnerruksia pystypunnerrusten tilalle, mutta alkuun lähden tuolle tielle, jotta onnistumisia tulee.

Mielipiteitä tuosta kuntopiiristä? Vaihtoehtoja liikkeille?

Ota siihen mukaan jotain sykettä nostavaakin esim. burpee. Eri päiville hieman eri variaatioita liikkeistä.

Kun olet päässyt alkuun ja nälkä(kunto) kasvaa, niin hommaa vielä yksi tai kaksi isompaa kahvakuula(16kg ainakin), niin saat tehtyä niillä hyvän, koko kropan lihaskuntotreenin sykkeellä. Hyviä valmiita ohjelmiakin löytyy paljon valmiina.

 

[Tonnin Seteli]

140gr

200gr

200gr

Puhut ihan asiaa, mutta kun teknillisellä foorumilla ollaan, täytyy puuttua meta-asiaan. Sattuu nimittäin päähän lukea tuollaista. En tarkoita sitä, että merkitset virheellisesti lukuarvon ja yksikön lyhenteen yhteen, vaan sitä, että gr on grainin lyhenne. Se on myös massan yksikkö (jota tietyissä teknillisissä harrasteissa ja vakavissakin hommissa ihan oikeasti käytetään, jopa Yhdysvaltain ulkopuolella) mikä pahentaa sekavuutta. Gramma lyhennetään ihan eri tavalla ja sen lyhenne on vieläpä helpompi ja nopeampi kirjoittaa.

Tosta aamupalasta vielä että on olemassa ihmisiä, itseni mukaan lukien jotka eivät vaan yksinkertaisesti pysty syömään aamulla.
Ite jos yritän mitään kiinteää syödä ensimmäiseen n.tuntiin heräämisestä niin yrjö tulee välittömästi. Oikeastaan mitään pystyy kunnolla syömään reilu parin tunnin päästä, elikkä juuri siinä yhdeksän tauolla aamulla.

Ja itse nukun parhaiten kun syö ennen nukkumaan menoa tukevasti. Ei väliä mitä, mutta niin että on täynnä. Hedelmät sun muut höpöhöpöt ei auta, vaan kunnon raskas ateria.

Tämä on peräti hyödyllistä, eikä asiaa kannata yrittää muuttaa millään pakotetulla aamu kuuden kaurapuuromeemillä. Syömällä vasta vähän myöhemmin katabolisen jakson kesto pitenee loppupäästä, mikä on avuksi ainakin painonpudotuksessa, etenkin jos aikoo lastata heti aamusta alkaen pelkkää tärkkelystä - sitähän kaurapuuroaamiainen tarkoittaa, vaikka se ei mikään oletusarvoisen paha juttu olekaan.

 

[PetriV]

Mitäs teet esim. ojentajille, pohkeille, rintalihaksille ?

En koe, että jos lähtee kasvattamaan kuntoa lähes nollasta, niin tuollainen hifistely olisi tarpeen. Tarkoituksena on vetää pari kk tällä setillä ja katsoa sitten tarkemmin tai ehkä jopa palata kuntosalille. Ja eikö ojentajat ja vähän rintaa tule pystypunnerruksissa?

Ota siihen mukaan jotain sykettä nostavaakin esim. burpee. Eri päiville hieman eri variaatioita liikkeistä.

Pitänee tehdä näin. Nuo kunnolliset kahvakuulat ovat vain pirun kalliita.

 

[latexii]

En koe, että jos lähtee kasvattamaan kuntoa lähes nollasta, niin tuollainen hifistely olisi tarpeen. Tarkoituksena on vetää pari kk tällä setillä ja katsoa sitten tarkemmin tai ehkä jopa palata kuntosalille. Ja eikö ojentajat ja vähän rintaa tule pystypunnerruksissa?

Ei juurikaan. Eikä jokaisen perus lihasryhmän yksinkertainen treenaaminen ole todellakaan mitään "hifistelyä". Ota ohjelmaasi "perus"etunojapunnerrukset kädet leveällä (=ottaa rintaan) kädet kapealle (=ottaa ojentajiin.) Lisää vielä pohjenousut esim. jossain kynnyksellä.

 

[Varistin]

Ryöstän vanhan langan omaan käyttöön, eli juttua liittyen läskiyteen ja sen hoitamiseen. Pitkähkö teksti mutta ne lukee jotka haluaa.

Nyt kun viiskymppiä alkaa olla ihan kulman takana, on erilaisten kolotusten ja muiden vaivojen lisääntyminen konkretisoinut sen, että lihavuus on ehdottomasti suurin elämälaatuani laskeva tekijä. Tarttis siis tehdä jotain, mutta se on helppo sanoa.

Olen ollut lihava lapsesta saakka ja tämän hetken lukema on suunnilleen 125kg, vartta on 178cm. Pahimmillaan painoni kävi yli 145kg, mutta siitä aiheutui niin akuutteja ongelmia hengityksen ja nukkumisen kanssa, että säikähdin pudottamaan painoa, ja pääsin vähän alle 120kg. Tästä päädyin pian nykyiseen lukemaan, jossa +-3kg olen ollut nyt pian 10 vuotta.

Akuutteja sairauksia ei (hyvässä hoidossa olevan) verenpainetaudin lisäksi ihme kyllä vielä varsinaisesti ole, mutta erilaiset nivelsäryt ja muut kolotukset alkavat olla vähintään viikottaisia. Veriarvot on tarkistettu viimeksi pari kk sitten eikä niissä ollut mitään erityisen hälyttävää vähän pielessä olevan kolesterolitasapainon lisäksi. Taustaan nähden olen siis päässyt tähän mennessä yllättävän vähällä sairauksien kanssa, mutta selkeä luisu elämänlaadussa on menossa.

Paino-ongelman syynä ei missään tapauksessa ole tiedon puute, vaan tiedän oikein hyvin mitä pitäisi tehdä, käytännön toteutus on ongelma. Olen pohjimmiltani laiska ja mukavuudenhaluinen, ja epämiellyttäviltä tuntuvien asioiden aloittamiseen ja jatkamiseen on todella vaikea motivoitua. Syömiseen ja liikkumiseen liittyvät tapani ja rutiinini ovat siis pahasti pielessä.

Oma top kolmoseni pysyvän painonhallinnan mahdollistavista jutuista on tässä:

Ykkösenä riittävä uni - jos rutiinit ovat muutenkin huonoja, väsymys tuhoaa lopunkin motivaation tehdä fiksuja ja terveellisiä juttuja. Huono nukkuminen tekee laihduttamisesta valtavan paljon vaikeampaa. Tavat tämän parantamiseen riippuvat sitten paljon henkilökohtaisesta tilanteesta eli ei niistä tässä enempää.

Toisena mahdollisimman paljon kasviksia ruokaan, vaikka ei muuten aluksi muuttaisi mitään niin lisää kasviksia kaikkeen mitä syö. Esimerkkinä, valmispitsan päälle voi kaataa kasan vihersalaattia, tai pasta/riisiannokseen lisätä pussillisen pakastevihanneksia. Mitään hienostelua ja ravinteiden miettimistä ei alkuun tarvita, eli ihan sama mitä kasviksia käyttää, kunhan niitä on paljon. Kun totuttaa itsensä kasviksiin näin, voi myöhemmin alkaa miettiä epäterveellisten osien karsimista ruokavaliosta. Kasvis on siis tässä yhteydessä jotain muuta kuin perunaa, riisiä tai viljoja.

Kolmantena syö säännöllisesti ja riittävästi. Ei kannata myöskään yrittää nipistää energiansaannista liikaa, koska se nälkä tulee aina jossain vaiheessa, ja nälkäisenä tekee huonoja valintoja. Tasaisesti laadukasta ruokaa, jos mahdollista niin painottaa energian saannin alkupäivään, tukeva aamiainen ja tukeva lounas voivat auttaa pienentämään ilta-ajan mielitekoja.

Suosituksena tutkittuun ja kiihkottomaan laihdutustietoon kannattaa kuunnella ja lukea Patrik Borgia. Häneltä olen poiminut yleisohjeena ainakin sen, että omani kaltaisessa tilanteessa tärkeintä on löytää ne tavat, joilla painonpudotuksesta saa tehtyä mahdollisimman helppoa ja arkeen nivoutuvaa. Ehdoton ei siis nälkäkuureille tai muunlaiselle itsensä rääkkäämiselle ja vahvaa "itsekuria" vaativille jutuille.

Omaan tilanteeseeni peilaten, ykköskohta on kohtuullisesti hallussa, tarvitsen hyvinkin 8 tuntia unta yössä, ettei ala kertyä velkaa. Iltavirkkuna etenkin toimistopäivinä helposti lipsuu, herätys seitsemältä vaatisi, että pää pitää olla tyynyssä viimeistään puoli yksitoista illalla, koska nukahtamiseen menee aina tovi. Pienenä haasteena on, että puolison rytmi on eri kuin itsellä ja hän jää usein vielä valvomaan, kun itse käyn nukkumaan.

Toista kohtaa olen viimeisen puolen vuoden aikana tietoisesti koettanut parantaa, jos en muuta keksi niin lämmitän mikrossa pussin pakastevihanneksia ja laitan ne lautaselle ruuan kanssa. Tämä lipsuu kuitenkin päivästä riippuen, joten rutiinit ovat vielä hakusessa. Toimistolla käyn aina valmiilla lounaalla, koska siellä on helppo kasata lautaselle ensin iso kasa salaattia ja lämmin ruoka sen päälle.

Kolmas on ehkä vaikein, pihistelyä en ruuan kanssa harrasta vaan syön kautta linjan liikaa. Varsinaisten herkkujen kuten sipsien ja suklaan syöntiä olen vähän onnistunut karsimaan vuosien varrella, mutta annoskokoni ovat liian isoja. Syöminen painottuu myös liikaa iltoihin. Olen koettanut tietoisesti alkaa syömään ainakin tukevampaa aamiaista, mutta tämän vaikutus ei ole ollut merkittävä.

Liikunnan osuuden jätin tarkoituksella pois, koska omassa tilanteessani lasken sen enemmän yleistä hyvinvointia tuottavaan kuin varsinaiseen painonpudotuskategoriaan. Sen verran olen viimeisen kymmenen vuoden aikana huomannut, että liikunnasta voi todellakin saada hyvää oloa, aiemmin kokemukseni siitä oli melkoisen tuskainen, alkaen peruskoulun liikuntatunneista, joilla olin aina yksi huonoimmista.

Mitä näistä nyt sitten voisi yleisesti sanoa, ainakin sen, että tällä historialla suunnan kääntämisen tilastollinen todennäköisyys on aika heikko. Jos en neljään vuosikymmeneen ole saanut läskejäni kuriin, niin noinkohan se onnistuu jatkossakaan. Periksi en kuitenkaan ole antanut ja siksi tämänkin tekstin tänne tein. En kaipaa mitään erityisiä neuvoja, mutta muiden kokemuksia etenkin painon pudotuksesta ja siitä miten uudesta kevyemmästä versiosta on saanut pysyvän, olisi kiva kuulla. Vertaistukea siis ellei muuta.

 

[Mikkos]

Toi syöminen on jännä juttu.

Itellä syöminen on aina sitä että pitää syödä kylläiseksi, muuten on aina nälkä eikä pienistä pupeltamisista ole mitään "hyötyä". Olen jopa huomannu että melkein on helpompi olla sitten syömättä kokonaan kuin syödä varpusen annos. Normaaliarkena syön kaksi lämpimää ateriaa päivässä, klo 11 ja n.klo 19. Välipaloja, aamu- tai iltapalaa en syö. Juurikin siksi että tuntuu hölmöltä pöpeltää jotain mistä ei lähde nälkä.
Olen myös yrittäny jakaa päivän niin että söisin vaikka viisi pienempää ateriaa/välipalaa päivässä mutta se rupeaa ja viikossa parissa vituttamaan kun kokoajan nälkä. Vaikka olisit juuri "syönyt". Mielummin sitten menee niin että jättää välipalat pois ja syö kaksi kertaa tukevasti niin on ainakin jonkin aikaa päivästä kylläinen.

Aamupalaa olen yrittäny monta kertaa ja kesäisin sitä tulee aamulla leivät tehtyä kun junalla menee töihin niin on aikaa ne syödä. Muulloin en aamupalaa syö koska tuntiin heräämisestä ei saa mitään kurkusta alas yrjöömättä paitsi kahvia. Ja sitten töissä olis n. 2,5h heräämisestä eka tauko jolloin vois syödä, mutta se on niin turhaa koska siitä pari tuntia ja on ruokis. Ja kun sillä leivällä ei kuitenkaan nälkä lähde, päinvastoin tulee vaan enemmän nälkä niin helpompi jättää kokonaan pois ja syödä vasta lounaalla. Enkä ole huomannu noista kesäsistä aamupaloista olevan sen suurempaa hyötyä. Ihan samat enegiatasot ja ihan yhtä kova nälkä lounaalla.

Kotona sitten en välipaloja (leipiä, hedelmiä, jugurtteja jne) harrasta juuri samasta syystä. Ei nälkä lähde eikä olo tunnu sen paremmalta niin parempi olla syömättä kokonaan ja syödä sitten isolla aterialla enemmän että tulee kylläiseksi. Nukkuukin paremmin.

 

[Varistin]

Tuossa ruokarytmissä on luontaisesti isoja eroja, kirjoittamani jutut koskee ehkä lähinnä sellaisia (itseni kaltaisia) ihmisiä, joilla nälän sääntely ja sen tunnistaminen on jotenkin pielessä.

Itsekin pärjään kyllä kahdella lämpimällä ruualla per päivä, voisin syödä kunnon brunssityyppisen lounaan vaikka tunti-pari heräämisestä ja sitten päivällisen myöhään iltapäivällä, eikä näiden välissä välttämättä tule missään vaihessa nälän tunnetta. Käytännössä sitten kuitenkin napostelen ruokien välissäkin vaikka ei olisi varsinaisesti edes nälkä, ja tämä on iso ongelma. Plus että usein varsinkin viikonloppuisin ruoka-ajat ovat mitä sattuu.

 

[latexii]

Kannattaa toki myös aika ajoin mittauttaa veriarvot (testosteroni tasot mukaanlukien) ettei sen suhteen ole alkanut mikään sakkaamaan ylipainon vuoksi. Laihduttaminen huonoilla arvoilla on kahta kauheamman työn takana.

 

[Varistin]

Veriarvojani on jo pelkästään verenpainentautiin liittyen mitattu suunnilleen vuosittain, testoarvoja toki ei mutta sitäkin ole miettinyt. Jotkut pielessä olevat jutut, vaikka kilpirauhaseen liittyen, voivat tosiaan vaikeuttaa hommaa vielä lisää. Ja muutenkin veriarvotieto voi auttaa priorisoimaan sitä, mihin kannattaa ensin puuttua.

 

[latexii]

Veriarvojani on jo pelkästään verenpainentautiin liittyen mitattu suunnilleen vuosittain, testoarvoja toki ei mutta sitäkin ole miettinyt. Jotkut pielessä olevat jutut, vaikka kilpirauhaseen liittyen, voivat tosiaan vaikeuttaa hommaa vielä lisää. Ja muutenkin veriarvotieto voi auttaa priorisoimaan sitä, mihin kannattaa ensin puuttua.

Kannattaa käydä testot ja kilpparit ottamassa. Niillä on todella iso vaikutus.

 

[Chromatin]

... En kaipaa mitään erityisiä neuvoja, mutta muiden kokemuksia etenkin painon pudotuksesta ja siitä miten uudesta kevyemmästä versiosta on saanut pysyvän, olisi kiva kuulla. Vertaistukea siis ellei muuta.

Lähtötilanne oli mulla melko samanlainen. Ikää 45, painoa vuoden alussa 120-130kg. Nyt 78kg ja paino on vielä laskussa. Valtaosa painosta on lähtenyt viimeisen 6kk aikana. Mitään ulkoisia apuja tuohon en ole tarvinnut, kaikkein tärkein asia oli löytää itselleen oikea tapa syödä. Omalla kohdalla se tarkoittaa hiilareiden minimoimista ja aamulla proteiinin ja rasvan syömistä. Kananmunia, oliiviöljyä, makkaraa jne. Ei onnistu jos joutuu syömään ns. oppien mukaan aamupuuroa - tulee hirveä nälkä jossain vaiheessa päivää ja syöminen/herkuttelu lähtee lapasesta. Entisiin ruokailutapoihin ei ole enää mitään haluja.

Syömisen korjaamisen lisäksi salilla käyminen tuntuu toimivan. Raskaita kyykkyjä jne. Pätkääkään aerobista treeniä en ole tehnyt.

Tsemppiä, vaatii oman tavan löytämistä ja roppakaupalla motivaatiota.

 

[Varistin]

kaikkein tärkein asia oli löytää itselleen oikea tapa syödä. Omalla kohdalla se tarkoittaa hiilareiden minimoimista ja aamulla proteiinin ja rasvan syömistä. Kananmunia, oliiviöljyä, makkaraa jne. Ei onnistu jos joutuu syömään ns. oppien mukaan aamupuuroa - tulee hirveä nälkä jossain vaiheessa päivää ja syöminen/herkuttelu lähtee lapasesta. Entisiin ruokailutapoihin ei ole enää mitään haluja.

Oman toimivan syömisen löytäminen on tosiaan ykkösasia. Hiilarien minimointia olen menneinä vuosina kokeillut, mutta ongelmaksi tuli pitää kiinni siitä mallista. Sitä oli vaikea yhdistää pidemmän päälle esim. työpaikkaruokailuun, kun tarjolla on usein pastoja, kiusauksia tai vastaavaa. Tällä hetkellä yritän lähestyä asiaa pehmeämmin eli "pakottamalla" hiilareiden tilalle kasviksia, vaikkapa vain vähän pastaa ja enemmän salaattia lautaselle. Muuten painotan enemmän hiilareiden laatua kuin niiden jättämistä kokonaan pois.

Joka tapauksessa mahtavaa, että olet löytänyt sulle toimivan jutun.

 

[Tatuks]

Itse olen saanut aika hyvin muutettua syömistottumukset. Sipsit, karkit ym. on käytännössä kokonaan pois ruokavaliosta. Tosin en jaksa olla mitenkään supertarkka makroista ja safkaa vähän mitä sattuu, katson kuitenkin että mennään miinuskaloreilla ja proteiinia tulee riittävästi.

Alku muutokselle oli kun aloitin kiipeilyn, tullut nyt vuoden ajan käytyä kolmesti viikossa semmoisia 2-4h sessioita vetämässä + sali + aerobinen.

Aluksi en kiinnittänyt tarpeeksi huomiota syömiseen ja treenistä huolimatta paino tippui tuskaisen hitaasti. Pikkuhiljaa kuitenkin jäi pois karkit, sipsit ja muut turhat kalorit ja nyt annoskoot on kanssa pienentyneet enkä oikein pysty edes syömään hirveän paljoa koska tulee herkästi huono olo. Alkoholia tulee juotua silloin tällöin.

Ruokarytmi menee about seuraavasti. En syö aamiaista, lounas 10:30 aikaan, illallinen 16-17 aikaan. Illalla hedelmiä ja johonkin väliin proteiinijuoma jauheesta. Eli pari lämmintä ruokaa ja väleihin pienempää että ei tule liian pitkiä välejä.

Pahimmillaan olin jotain 110kg ja nyt ollaan n. 97kg ja tiputus jatkuu.

Voin sanoa että jos ei olisi löytynyt oikeasti kiinnostavaa harrastusta, niin varmaan olisi jatkunut huonompaan suuntaan. Nyt kun treenaa tavoitteellisesti, niin ei tee mieli syödä liikaa tai epäterveellisesti kun tietää että se ei edistä kehitystä.

Lenkillä tai salilla käyminen on niin kuolettavan tylsää puuhaa että en koskaan oo innostunut tarpeeks. Että jos joku etsii harrastusta missä saa koko kropan treenattua ja samalla liikkuvuutta ja vähän aerobista, niin boulder- tai kiipeilysalilla kannattaa käydä kokeilemassa.

 

[akse]

Toi syöminen on jännä juttu.

Itellä syöminen on aina sitä että pitää syödä kylläiseksi, muuten on aina nälkä eikä pienistä pupeltamisista ole mitään "hyötyä". Olen jopa huomannu että melkein on helpompi olla sitten syömättä kokonaan kuin syödä varpusen annos. Normaaliarkena syön kaksi lämpimää ateriaa päivässä, klo 11 ja n.klo 19. Välipaloja, aamu- tai iltapalaa en syö. Juurikin siksi että tuntuu hölmöltä pöpeltää jotain mistä ei lähde nälkä.
Olen myös yrittäny jakaa päivän niin että söisin vaikka viisi pienempää ateriaa/välipalaa päivässä mutta se rupeaa ja viikossa parissa vituttamaan kun kokoajan nälkä. Vaikka olisit juuri "syönyt". Mielummin sitten menee niin että jättää välipalat pois ja syö kaksi kertaa tukevasti niin on ainakin jonkin aikaa päivästä kylläinen.

Aamupalaa olen yrittäny monta kertaa ja kesäisin sitä tulee aamulla leivät tehtyä kun junalla menee töihin niin on aikaa ne syödä. Muulloin en aamupalaa syö koska tuntiin heräämisestä ei saa mitään kurkusta alas yrjöömättä paitsi kahvia. Ja sitten töissä olis n. 2,5h heräämisestä eka tauko jolloin vois syödä, mutta se on niin turhaa koska siitä pari tuntia ja on ruokis. Ja kun sillä leivällä ei kuitenkaan nälkä lähde, päinvastoin tulee vaan enemmän nälkä niin helpompi jättää kokonaan pois ja syödä vasta lounaalla. Enkä ole huomannu noista kesäsistä aamupaloista olevan sen suurempaa hyötyä. Ihan samat enegiatasot ja ihan yhtä kova nälkä lounaalla.

Kotona sitten en välipaloja (leipiä, hedelmiä, jugurtteja jne) harrasta juuri samasta syystä. Ei nälkä lähde eikä olo tunnu sen paremmalta niin parempi olla syömättä kokonaan ja syödä sitten isolla aterialla enemmän että tulee kylläiseksi. Nukkuukin paremmin.

Kun syö noin myöhään illalla (19) ja aamupala ei maistu niin siinä saa helposti sen yöpaasto rytmin tehtyä 20->10 olis jo 14h. Eikös se 12-16h yöpaasto ole ainakin joidenkin mielestä ihan järkevää ja voi auttaa painonpudotuksessa.

Itse en kyllä saa oikeen päivää käyntiin ilman aamupalaa. Toki jos on kotona etätöissä tai vkl niin aamupala saattaa venyä johku klo 9 tai jopa 10. Eli jos venyttää aamupalan tekemistä niin nälkä unohtuu äkkiä. Sitten jos syö 9-10 aikaa aamupalan niin lounas ei enää maistu ja syö vaan päivällisen.
Jos käy toimistolla syömässä tuhdimman lounaan 12 aikaan niin sitten ei tarvitse toista ruokaa vaan ehkä joku pieni välipala iltapäivästä. Toki silloin yleensä illemmalla iltapalanälkä iskee herkemmin. Jos syö kotona toisen lämpimän ruuan niin iltapalanälkää ei oikeen tule.

Paino-ongelmaa ei tosin itsellä ole.. 193 pituutta ja paino tasaisesti 95.. tuosta olisi kiva se 5-10kg ottaa pois (tai 5kg pois ja 5kg löysää->lihakseksi), mutta ehkä vaatisi vain liikunnan lisäämistä.

 

[Mikkos]

Kun syö noin myöhään illalla (19) ja aamupala ei maistu niin siinä saa helposti sen yöpaasto rytmin tehtyä 20->10 olis jo 14h. Eikös se 12-16h yöpaasto ole ainakin joidenkin mielestä ihan järkevää ja voi auttaa painonpudotuksessa.

Itse en kyllä saa oikeen päivää käyntiin ilman aamupalaa. Toki jos on kotona etätöissä tai vkl niin aamupala saattaa venyä johku klo 9 tai jopa 10. Eli jos venyttää aamupalan tekemistä niin nälkä unohtuu äkkiä. Sitten jos syö 9-10 aikaa aamupalan niin lounas ei enää maistu ja syö vaan päivällisen.
Jos käy toimistolla syömässä tuhdimman lounaan 12 aikaan niin sitten ei tarvitse toista ruokaa vaan ehkä joku pieni välipala iltapäivästä. Toki silloin yleensä illemmalla iltapalanälkä iskee herkemmin. Jos syö kotona toisen lämpimän ruuan niin iltapalanälkää ei oikeen tule.

Paino-ongelmaa ei tosin itsellä ole.. 193 pituutta ja paino tasaisesti 95.. tuosta olisi kiva se 5-10kg ottaa pois (tai 5kg pois ja 5kg löysää->lihakseksi), mutta ehkä vaatisi vain liikunnan lisäämistä.

Ei ole maistumisesta kyse vaan siitä että ei pysty syömään heti herättyään. Oli sitten arki tai viikonloppu tai oli syönyt edellisen kerran koska, mutta heräämisen jälkeen ei vaan pysty syömään. Kaikki kiinteä lentää laattana ulos. Pitää olla heräämisestä vähintään se tunti ennenkuin jotain voi syödä. Mulla on aina ollut näin ja oon yrittäny opetella syömään aamulla ja jossain vaiheessa tei jopa smoothieta aamuks mutta ei niin ei. Ei mene alas vaikka kuinka yrittäis. Alkaa heti kakomaan jos pitää yrittää jotain syyä.

 

[Kubbih]

Mulla oli syömisen suhteen sellainen ongelma, että söin vain kahdesti päivässä, mutta aivan järkyttävän kasan ruokaa molemmilla kerroilla. Tein niin, että jaoin toisen aterian sapuskamäärän viiteen osaan, joita sitten järsin n. 3h välein. Seurauksena aivan kaamea nälkä seuraavat pari viikkoa. Tämän pariviikkosen kärsimyksen jälkeen mahalaukkuni ilmeisesti kutistui ja jatkuva nälän tunne lakkasi olemasta. Paino alkoi pudota aikamoista vauhtia. Jossakin vaiheessa tajusin, että aamupäivällä ei jaksa tehdä mitään ja vituttaa kokoajan. Tein sellaisen muutoksen, että aamupuuron sijaan paistoin 4 suikaletta pekonia ja pari munaa ja ne koneeseen. Painon pudotukseen se ei vaikuttanut, mutta virtaa oli aamupäivisin aivan eritavalla.

 

[Lionell]

Itse vedin vuosikymmen sitten itseni täydelliseen burnoutiin, sängyn pohjalle asti. Painoa oli 112 kg 180 cm:n kropassa, turvotusta ja kipuja siellä täällä - ja fyysinen kunto nollassa ja verenpaine tapissa. Sairauslomalle tietenkin jouduin, ja voinnilleen oli pakko alkaa jotain tehdä, että säilyisi hengissä. Eli painoa pitäisi saada runsaasti pois ja kuntonsa kohoamaan. Ruokavalioni oli periaatteessa oikeanlainen, mutta liikaa tuli syötyä kulutukseensa verrattuna, kun liikuntaakaan ei ollut paljon muuta kuin työpöydän taakse raahautumista. Itselle sopivasta ja nälkää pitävästä ruokavaliosta oli sen verran kokemusta, että olin aikaisemmin tehnyt 7 kilon painonkorjauksen onnistuneesti.

Kun fyysinen kunto oli todella huono, niin mitään raskasta ja repivää liikuntaa ei kannattunut aloittaa, seurauksena olisi ollut vain kipeytymisiä ja loukkantumisia. Liikunnaksi valikoitui sauvakävely, joka kuitenkin kuormittaa kroppaa monipuolisesti, ja jo tällä liikunnalla kaikki jumit ja kivut hävisivät. Ruokavaliooni valitsin sellaisia aineksia, mistä itse tykkäsin ja mitkä tukisivat painonpudotustani. Mikään ei ollut kiellettyä, mutta kohtuudella kaikkea, eli suunnilleen 80 % terveelliseksi tiedettyä ja lopuilla 20 %:lla ei niin ollut väliä. Ruokien kaloreita laskin, eikä se lopulta ollut monimutkaista, kun oppi ainesten energisyydet muistamaan. Samoin kirjasin ylös liikuntojen aihuttamat energiankulutukset. Oikeastaan tämä laihdutus ja kunnonkohotus oli minulla insinöörimäisesti projekti, jossa oli keinot ja tavoitteet - ja seuranta tietenkin Excelillä Oikeastaan homma meni suunnilleen niin, että kun kilo läskiä on noin 7000 kcal, niin 1000 kcal:n päivittäisellä energiavajeella laihtui kilon viikossa.

Kunto oikeastaan nousi yllättävän nopeasti pelkällä sauvakävelyllä, ja projektin loppupuolella pisimmät lenkit olivat 25-kilometrisiä. Itselle valikotui parhaaksi tavaksi nälän pitämiseksi loitolla syödä viisi tasaenergistä ateriaa päivässä, ekana aamulla puuro ruokaöljyllä ja marjoilla täydennettynä ja illalla ennen nukkumaanmenoa vielä kunnon ruokailut. Tällä tavalla ruokaillen ja pelkkää sauvakävelyä harrastaen paino oli juhannuksena tavoitteeksi asettamani 80 kg ja fyysinen kuntokin oikein hyvä. Aloitin siis tämän kuntoutumisen tammikuun alussa, eli kaikkeen tähän kului vajaa puoli vuotta. Oikeastaan tämä tuntui ihmeparantumiselta, kun näin lyhyessä ajassa sain itseni rapakuntoisesta läskistä oikein hyväkuntoiseksi ja jaksavaksi kansalaiseksi. Kalliiksikin tämä tuli, kun vaatteita piti 32 kilon laihtumisen aikana hankkia alkaen XXXL:stä ja päätyen L/M-kokoihin

Sen jälkeen aloin muitakin liiikuntoja harrastaa ja salilla käydä. Kuitenkin lopulta koukutuin juoksuun, ja seuraavana keväänä osallistuin ekaan puolimaratoniin. Ja vuosi lisää, niin maratonkin tuli juostua ja sen jälkeen useitakin.

Mitäs vinkkejä osaisi antaa muille kuntoaan kohottaville ja painoaan tiputtaville... Ruokavaliossa itselleni oli oleellista tuo viisi tasaenergistä ateriaa päivässä, jolloin nälkä ei päässyt yllättämään. Samoin nälkää hyvin torjuvat ruoka-aineet: vähärasvaiset lihat, toisaalta taas hyviä rasvoja sisältävät kalat, pähkinät, ruisleivät, aamupuuro täydennettynä öljyllä ja marjoilla, uuniperunat, sosekeitot - ja tietenkin paljon kaikenlaisia kasviksia. Liikunnassa kannattaa harrastaa pitkäkestoisia ja paikkoja särkemättömiä lajeja: kävely, sauvakävely, pyöräily, uinti etc. Elämäntapamuutokseen vaaditaan aluksi myös vähän sitkeyttäkin, mutta kun kunto kohenee ja paino tippuu, niin se motivoi muutosta jatkamaan. Suosittelen myös hankkimaan sykettä mittaavan ja GPS:n sisältävän kellon. Se seurantasovelluksineen voi olla hyvä liikunnan motivaattori, niin ainakin minulle ja monelle muullekin ystävälleni. Itse olen pitkään pysytellyt Garminin laitteissa, nyt käytössä Fenix 6 Pro.

 

[Lionell]

Vielä tämä muistukseksi: läski on todella sitkasta ainesta! Maratoneillani kului energiaa keskimäärin 3200 kcal. Kun kilo läskiä on noin 7000 kcal, niin sen kilon laihduttamiseksi pitäisi juosta 100 km! Tämä kertoo sen, että painonpudotuksessa oleellisinta on oikeanlainen ruokavalio. Kuitenkin liikunta tukee laihdutusta, ja sillä on muita jaksamista ja terveyttä edistäviä vaikutuksia.

 

[oltsandeeri]

Miten olisi pikku paasto?

Angus Barbieri – Wikipedia

Linkin jamppa oli 382 päivää syömättä. Joi vain. Vettä. No problem. Alkupaino 207kg. Loppupaino 82kg.

Varmasti se helpoin tapa haihduttaa isompi määrä ylimääräistä rasvakudosta.

ETA:
Sisällä ennen "säästöliekkiä" tai jotain muuta vastaavaa huuhaata.

 

[masaf2]

Vielä tämä muistukseksi: läski on todella sitkasta ainesta! Maratoneillani kului energiaa keskimäärin 3200 kcal. Kun kilo läskiä on noin 7000 kcal, niin sen kilon laihduttamiseksi pitäisi juosta 100 km! Tämä kertoo sen, että painonpudotuksessa oleellisinta on oikeanlainen ruokavalio. Kuitenkin liikunta tukee laihdutusta, ja sillä on muita jaksamista ja terveyttä edistäviä vaikutuksia.

Läski lähtee keittiössä ja lihas tulee salilla. Sinällään jos ei lihasta ole mistä menettää lihasmassaa juurikaan, niin kyllähän pullukoille joku 6 vkon ketodieetti Haikaraisen Timpan opeilla (ei mitään Tomi Kokon rasvakahvipaskaa alle 1g/rasvaton kilo prodea juttuja) on omiaan / lapsellisrn helppo tapa. Ts. opettelee sen roheiinikellon ja syömään määrällisesti kunnolla salaattia ja lihaa jne...

 

[Lionell]

Läski lähtee keittiössä ja lihas tulee salilla. Sinällään jos ei lihasta ole mistä menettää lihasmassaa juurikaan, niin kyllähän pullukoille joku 6 vkon ketodieetti Haikaraisen Timpan opeilla (ei mitään Tomi Kokon rasvakahvipaskaa alle 1g/rasvaton kilo prodea juttuja) on omiaan / lapsellisrn helppo tapa. Ts. opettelee sen roheiinikellon ja syömään määrällisesti kunnolla salaattia ja lihaa jne...

Itse en mitään sen kummempia ihmedieettejä tai ketoosijuttuja alkanut noudattaa, ihan tavallista ruokaa vähäkalorisemmaksi ja kasvispitoisemmaksi tuunaten. Tarkoitus oli oppia syömään sillä tavoin oikein, että samalla ruokavaliolla voi jatkaa kuntoutumisen jälkeenkin, eikä sitten pitäisi alkaa sitä ihmedieettiä arkipäiväistämään. Sitä yksinkertaista sauvakävelyä harrastin ihan kunnolla, ja lopulta olin oikein hyvässä lihaskunnossakin. Enkä nykyäänkään salilla hae mitään pullistelulihaksia, vaan teen juoksua ja arjen jaksamista tukevia harjoitteita.

Nyt taas uuden vuoden jälkeen porukat kauhistuvat vatsamakkaroistaan, ja ryntäävät salille nytkyttämään rautoja edestakaisin rantakuntoon päästäkseen - ja saavat paikkansa kipeytymään. Ja aika pian homma lopahtaa. Paljon tuloksellisempaa heille olisi aloittaa kuntoilu jollain pitkäkestoisella treenillä, vaikka sillä sauvakävelyllä, hiihtämällä etc. Sanottakoon vielä itse olen aina ollut rantakunnossa, silloinkin kun ylipainoa oli 30 kiloa

 

[oltsandeeri]

Lihaskunnon ylläpitäminen salilla käyden ja kestävyyskunnon ylläpitäminen kävelyä/juoksua/hiihtoa/pallopelejä/etc. harrastaen on hyvä olla kuin hampaiden pesu.

Ne vain hoidetaan, sen kummempia ajattelematta.

 

[oltsandeeri]

Läski lähtee keittiössä ja lihas tulee salilla. Sinällään jos ei lihasta ole mistä menettää lihasmassaa juurikaan, niin kyllähän pullukoille joku 6 vkon ketodieetti Haikaraisen Timpan opeilla (ei mitään Tomi Kokon rasvakahvipaskaa alle 1g/rasvaton kilo prodea juttuja) on omiaan / lapsellisrn helppo tapa. Ts. opettelee sen roheiinikellon ja syömään määrällisesti kunnolla salaattia ja lihaa jne...

Miksi toisaalta pullukan ketoilla, kun yksinkertainen annoskokojen pienentäminen eli energiansaannin vähentäminen ajaa saman asian?
Tai sitten voi olla syömättä tykkänään ja juoda vettä, kahvia, teetä ja nauttia vitamiinit, hivenaineet, mineraalit yms. purkista? Syömättömyys ylenmääräisen laardin nopeiten haihduttaa.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ketoilulle, hiilareiden kierrätykselle yms. olisi aikansa ja paikkansa. Itse näen ne enemmän työkaluina silloin, kun halutaan oikeasti kireään kuntoon.

 

[Varistin]

Miksi toisaalta pullukan ketoilla, kun yksinkertainen annoskokojen pienentäminen eli energiansaannin vähentäminen ajaa saman asian?

Todellinen ketoilu erikseen, mutta jos hiilareiden osuus on ruokavaliossa iso, voi energiansaannin pienentäminen olla hankalampaa siksi, että hiilaripitoinen ruoka saattaa pitää nälän tunnetta loitolla lyhyemmän aikaa (nälän tunne taas ei välttämättä etenkään pullukalla ole sama asia kuin todellinen nälkä eli energian puute). Nälän tunteen välttäminen on pullukalle pitkäaikaisempaan painon hallintaan yksi ensisijaisista asioista, pitää opetella syömään sopivan vähän, omassa sopivassa rytmissä ja mieluiten aina vähän ennen kuin kroppa alkaa huutaa jotain suuhunpantavaa.

Onnistuu se perusruokavaliollakin, mutta henkilökohtaisista ominaisuuksista riippuen saattaa olla helpompaa vähähiilarisella. Hyvin vähähiilarisen ruokavalion pitäminen yllä on kuitenkin pidemmällä ajalla melko haastavaa, ainakin jos tykkää säännöllisesti syödä muuallakin kuin kotona ja itse tehtyä. Siksi toki perusruokavalio on helpompi loppuelämän valinta, jos sillä energian saannin kohtuus onnistuu.

 

[oltsandeeri]

Energian saannin ja kulutuksen välille on joka tapauksessa luotava epäsuhta, jos halutaan ylimääräisestä rasvakudoksesta eroon.

Ei sillä juurikaan väliä ole, että mistä makroravinteesta vähennyksiä tehdään.

Toki se järkevintä ja helpointa on tehdä hiilihydraateista ja rasvasta ja taata riittävä proteiininsaanti, mutta energia on se iso kivi ja makroravinnejaukauma yksi niistä pikkukivistä.

 

[jarp]

Avaudunpa minäkin... Joo, koko aikuisiän kamppailtu ylipainon kanssa, ei mene sairaalloisen puolelle mutta terveyttä nakertaa. Veriarvot vituillaan ja syömiseen liittyen sitten ajan kanssa kehittynyt IBS, refluksitauti ollut aina ja muutenkin tuntuu terveys menevän alamäkeä ja kaikkea krooinsta kolotusta alkaa tulemaan kun ikää kertynyt 40+, stressistä nyt puhumattakaan. Ei vaan ole löytynyt mitään toimivaa tapaa laihduttaa, ainakaan pysyvästi. Edes karppailu ei tunnu auttavan, parhaaseen lopputulokseen oon päässyt vähähiilarisella ruokavaliolla (mutta ei ketoosisetillä, se taas ei tunnu oikein toimivan, ihan vaan hiilarit minimiin mut jos tekee mieli leipää niin sit ruisleipää jne. ilman stressiä), jossa kasviksia tulee vedettyä niin paljon että vatsa täytyy sillä jo, sit siipikarjalihaa ja hyvälaatuisia kasvitrasvoja. Jos tulee napostelun himo, niin lisää vaan kasvista naamaan niin pitkään ettei enää tee mieli.

Tääkin on aina vaan sakannut siihen, ettei perhe jaksa pitkään sitä, että on kahdet erilaiset sapuskat ja jojoiluksi menee ja taas menee ihan vituiksi niin kuini aina ennenkin... Mikään annoskoon pienentäminen ei ole toiminut enkä usko että toimii, napostelun himo on niin hirvittävä, että jos se naposteltava ei ole lähes energiatonta, niin vituiksi menee... Tähän päälle hurja stressi, joka heikentää kyllä aika rankasti itsekontrollia... Tossa vähähiilarisessa on sekin etu, että sillä "paranee" sekä refluksitauti, että IBS. No IBS:n osaltahan tää on dokumentoitukin homma, kun ns. fodmap ruokavalio, joka on IBS:lle tarkoitettu, on hyvin lähellä vähähiilarista. Refluksitaudin osaltahan lääkärit sanoo, että ei rasvaa missään nimessä, vain hiilaria, mutta paskat, just toisinpäin toimii.

Liki laikki yritykset lisätä liikuntaa on mennyt päin seiniä niin ikään sen vuoksi, että päätetyössä valmiiksi paskana olevat niska-hartiat on nasahtanut lopullisesti jumiin ihan sama mitä yrittää. Uintia erehdyin ja jälkeenpäin kuulin, että about pahin mahdollinen laji jos tekniikka ei ole täydellinen. Fyssareilla jouksin ja kaikenmaailman 1-2kg painoilla veivaustahan ne määräs, täysin hyödytöntä hommaa. Sitten löytyi yks elämäntapaintaanin näköinen fyssari, joka totes että lakkaat veivaamasta niitä lasten painoja, nyt lähdetään salille nostamaan rautaa ja niin lähdettiin. Eräs lääkäri, kertoi, että fyssarit ei oikein uskalla pistää jengiä salille heilumaan oikeilla painoilla, koska jos teloovat itsensä, niin ovat semisti vastuussa...

No tuolla salin tiellä oon edelleenkin, aluksi oli tuskaa motivaation kanssa, mutta muutaman kuukauden jälkeen alkoi olemaan itseasiassa mukavaa touhua. Vuosi mennyt 3-4krt viikossa salilla ja täysillä. Kyllä se mieltä lämmittää, kun näköjään vielä yli 40v pystyy lihasmassaa kehittämään ja vuodessa tullut ihan kivat tulokset. Peilistä kun sopivasti katsoo ja rajaa mahan pois, niin hymyilyttää, vaan annas olla kun mahaan katsoo, niin kyllä hyytyy hymy.

No joo, en tiedä miten tästä nyt sitten sais painoo alas. Kai se on pakko vaan jatkaa salihommia ja yrittää taas tuota ruokavaliota mikä on toiminut, urpatkoon emäntä ettei jaksa kahta ruokaa, teen itse omat safakni prkl...

 

[Kautium]

No joo, en tiedä miten tästä nyt sitten sais painoo alas. Kai se on pakko vaan jatkaa salihommia ja yrittää taas tuota ruokavaliota mikä on toiminut, urpatkoon emäntä ettei jaksa kahta ruokaa, teen itse omat safakni prkl...

Painon tuijottaminen ei välttämättä ole se kaikkein olennaisin asia, vaan rasvan määrä kehossa ja sitä saa pois yksinkertaisella menetelmällä, mutta se vaatii aikaa ja selkärankaa.

- Lasket sopivan päivittäiskulutuksen ja vähennät siitä noin 500kcal, jolloin keho on koko ajan pienessä kalorivajeessa. Sen jälkeen pidät huolen siitä, että joka päivä raja täytyy, eli syöt tasaisin välein riittävästi, mutta et myöskään liian vähän. Tässä yksi laskuri.
- Hankit keittiövaa'an ja mittaat ihan kaiken mitä syöt ja pidät huolen että päivittäinen energiamäärä koostuu riittävästä määrästä hyvää proteiinia, hiilihydraatteja ja rasvaa. Näistä puhutaan monissa ohjeissa makroravinteina. Ruoan laadulla on tosiaan väliä, eli ei olutta ja grillikylkeä. Henkilökohtainen suosikki kalorien/makrojen seurantaan on pienellä kuukausimaksulla toimiva sulamo.fi. Ilmaisiakin on, mutta tuo on ollut omien kokemusten mukaan paras, vaikka ei ulkoisesti nykyaikaisin olekaan.
- Pidät huolen riittävästä päivittäisestä levosta (vähintään 7-9h per yö) ja palautumisesta treenien välillä.
- Alkoholin käyttö kokonaan pois, tai ainakin ihan minimiin.

Lihaskuntotreeniä salilla kannattaa ehdottomasti jatkaa ja mahdollisuuksien mukaan kannattaa pyytää apua sopivan nousujohteisen ohjelman luomiseen joltakin personal trainerilta, jos se ei ole itselle entuudestaan tuttua. Tähän löytyy myös henkilökohtaisen haastattelun pohjalta toimivia nettipalveluita, kuten mm. valmennuskeskuspauna.fi.

Tämä malli on terveellinen ja kestävä ja toimii 100% varmasti, toisin kuin mitkään nopeita muutoksia lupaavat poppakonstit. Vähitellen siitä tulee myös tapa, jota ei tarvitse edes ajatella ja josta ei halua myöskään liikaa lipsua (vaikka toki sekin on välillä sallittua, kunhan pitkällä aikavälillä elimistö on koko ajan pienessä energiavajeessa). Kroppa kehittyy, mieli on kirkkaampi ja muutenkin on parempi olla, mitä nyt väkisinkin tavoitteellisen treenauksen myötä välistä eri nivelet vähän kränäävät, mutta sekin kuuluu asiaan. Sitten kun rasvan osalta tavoitteet alkavat täyttyä, voi halutessaan lisätä hieman energiamäärää ja keskittyä enemmän lihasmassan kasvattamiseen, tai ylipäätään stabiilin tilan ylläpitämiseen.

Täällä on aiheesta kattavampaa keskustelua jatkoa varten:

Kuntosali, urheilu ja painonpudotus

Klassinen topic, eli kuntosali, urheilu, painonpudotus ja terveelliset ruokailutottumukset tänne. Hyvät ohjeet ja parhaat vinkit edellä mainituista otetaan ilolla vastaan :kahvi:

bbs.io-tech.fi

 

[masaf2]

Se suu alkaa napsua just sen takia, jos kuntoonsa nähden liikkuu liikaa / väärin / stressiä yms. ja sillon se köökkipuoli menee ketuiks ja kaikki kärsii.

Siks suosittelen omaksumaan Markku Tikan keto-opasta / vaikka ostamaan Timo Haikaraisen muutaman kympin valmispakettia "pikapoltto" tjsp. jos ei itse jaksa lukea / laskea. Takaan, että noissa esim. syklisessä ketossa saa syödä ihan riittävän paljon ts. ongelma on pullukoilla toisin päin eli eivät syö puoliakaan kerrotuista ruuista, kun ei uppoa. Ne ketkä omaa itsekuria ja tuota jaksaa mättää naamariin, niin 2. viikon jälkeen kaikki makean tai paskaruuan himo tipotiessään, eikö tartte tankkauspäivänä edes harkita karkin tai hötön syömistä vaan on normaali mieliteko syödä vaikka vaan perunoita tai banaaneja.

Timpan ulosanti on vähän meh, mutta on kehonmuokkauksen ja ennen kaikkea rasvanpolton/lihaskasvun guru. Tollanen 6 viikon löysät vellit pois -jakso buustaa niin paljon suhteellista hapenottokykyä, jaksamista, jne., ettei ole mitään syytä olla sitä tekemättä jos on kovasti ylipainoa + halua päästä äkkiä terveelle tielle.

Syklisellä korkean proteiinin ketolla sitten jos aloittelija käy salilla, niin mahdollista kasvattaa lihastakin samalla. Pidemmän päälle hiilari toki tärkeää, mutta syklisessä ketossa sitä kyllä tankkaillaan ja saa syödä tankkauspäivänä vaikka 12 banaania. Samalla oppii syömään salaattia ja kasviksia (ne ketkä ei halua, karsiutukoot heti).

 

[kyynelkaasu]

Joudun itsekin ilmoittautumaan tähän ketjuun. Pientä painetta ylipainon puolelle on ollut lapsuudesta/nuoruudesta asti, välillä on jojolaihdutettu niukasti normaalipainon puolelle ja sitten taas menty vajaa kymmenen kiloa ylipainon puolelle. Kesällä 2020 heräsin siihen, kun vain yhdet housut kaapissa menivät enää jalkaan ja ostin henkilöva'an. Luku oli enemmän kuin koskaan ennen, 105 kg 180 sentin varressa. Siitä tippui ruokailutottumusten muutoksella ja parin kuukauden tipattomalla kymmenisen kiloa syksyyn mennessä, mutta sitten pudotustahti hidastui ja viimeisen parin vuoden aikana paino on saatu vain niukin naukin vajaaseen 90 kilogrammaan. Mutta hyvä tämäkin, suunta on oikea ja kaapista mahtuu jälleen useammat housut päälle.

Alla omat ajatukset aiheesta:

Iso suositus herkuista luopumiselle. Niitä ei käytännössä tarvitse, ne eivät pidä nälkää loitolla ja niillä on helppo "yliannostaa". Kun pysyy kovana kaupassa ja jättää tuotteet hyllyyn, niin mentaalisesta kamppailusta tulee huomattavasti helpompaa kuin jos ne polttelisivat keittiönkaapissa. Retkahduksia tapahtuu, mutta tarkoituksellinen karkkipäivä tai elokuvaillan sipsipussi sopivat paino-ongelmaiselle yhtä huonosti kuin yksi saunakalja alkoholistille.

Noin yleisesti suosittelisin myös kalorinlaskentaa. Ensinnäkin se, että laskee jollakin netistä löytyvällä energiantarvelaskurilla oman kulutuksensa. Ja sitten se, että konkreettisesti selvittää, paljonko kaloreita omissa vakioruoissa on. Fiilispohjalta on helppo syödä 1400 kcal edestä lasagnea ihan huomaamattaan - todellisuus järkyttää, kun tajuaa, että tässä on puolen vuorokauden kulutus mutta todennäköisesti syön viimeistään kahdeksan tunnin päästä uudestaan. Motivoi kummasti päättämään, että itse asiassa syön nyt vain 1/3 tästä herkullisesta 2100 kcal lasagnevuoasta ja pakkaan loput 2/3 kahteen eri rasiaan seuraavia aterioita varten. Ja jos nälkä kuitenkin yllättää ennen seuraavaa ateriaa, niin tieto syödystä kalorimäärästä ja aterian jälkeen kuluneista kaloreista voi auttaa nälän työntämisessä taka-alalle.

Samoin lämpimälle ruoalle annan suosituksen. Jo muinaiset roomalaiset tunsivat lämpimän aterian moraalia kohottavan vaikutuksen. Onko kyse sitten lämmöstä vai siitä että glykeemiset indeksit jne. ovat paremmat kuin kylmänä nautittavassa ruoassa, en tiedä, mutta ainakin omalla kohdallani lämmin ruoka on osoittautunut päteväksi keinoksi sodassa nälkää vastaan. Syönkin yleensä kolme lämmintä ateriaa päivässä.

Salaateista ja rehuista totean, että ajatus on kaunis, mutta ei toimi ainakaan omalla kohdallani. Syön erittäin mielelläni 350 kcal valmissalaatin ja se maistuu hyvältä, mutta ei sillä nälkä lähde. Pikemminkin salaatin syömistä seuraa sitten karmea hiilihydraattien himo.

 

[masaf2]

Sitä salaattia pitää syödä pari puskaa + tomaattia, kurkkua, paprikaa yms. kylkeen ja päälle pari kanafilettä, purkki tonnikalaa, lohta, kananmunia, oliiviöljyä, pähkinöitä, juustoa, siemeniä jne. niin alkaa nälkä lähteä ja pysyy kylläisenä piiiitkään.

 

[kyynelkaasu]

Sitä salaattia pitää syödä pari puskaa + tomaattia, kurkkua, paprikaa yms. kylkeen ja päälle pari kanafilettä, purkki tonnikalaa, lohta, kananmunia, oliiviöljyä, pähkinöitä, juustoa, siemeniä jne. niin alkaa nälkä lähteä ja pysyy kylläisenä piiiitkään.

Jos sä laitat salaatin päälle kaikki nuo tuossa listaamasi proteiinin ja rasvan lähteet, niin siinä on varmaan toista tuhatta kcal.
Mutta joo, on salaatteja ja sitten on Salaatteja. Elämäni isoimman salaatin olen kohdannut eräässä saksalaisravintolassa , jossa pelkkä alkupalasalaatti oli kooltaan vähintään kahden tavallisen valmissalaatin veroinen. Voin sanoa, että osa jäi syömättä, koska alkoi loppua usko, että jo tilattuun pääateriaan pystyisi edes koskemaan koko lautasellisen alkupalaa ahdettuaan.

 

[Mikkos]

Nyt kun tota hikoiluongelmaa oon saanut hoidettua ja olis vähän motivaatiota kohottaa pikkuhiljaa kuntoa kun ikääkin alkaa tulla niin ei olis pahaksi.

Ongelma on vaan se että edelleen "liikkuminen liikkumisen ilosta" ei kiinnosta pätkääkään vaan on lähes yhtä vastenmielistä kuin ennenkin, mutta "normiliikkuminen" (koiran ulkoilutus, pihatyöt jne) maistuu mukavemmalta kun ei ole yltä päältä litimärkä heti viiden minutin päästä.

Mitkähän olis hyvät konstit kohottaa kuntoa ja terveyttää elämää ilman että sitä vasiten tekee? Eli esim lähtee lenkille tai salille. Olisiko esim hyötyä jos ostaisi nilkkapainot tai jonkun painovyön (onko sellaisia..?) jotka laittais päälle kun lähtee koiran kanssa lenkille? Koiralenkkikään ei ole jokapäiväistä mutta kun on niin se on n.2,2km ja reippaalla kävelyllä (n.22-27min). Ajattelin josko siihen laittais jotkut "huomaamattomat" lisäpainot mukaan niin olisko mitään hyötyä? Lenkkiä ei tee mieli pidentää ja muutenkin liikun niin vähän kuin mahdollista mutta voisiko sitä tehdä tehokkaammin?

Ruuissa olen yrittänyt lisätä kasviksia ja puolittanut annokset mikä on ihan jees eikä toistaiseksi ole nälkä päässyt yllättämään mikä on positiivista. Samoin koittanut lisätä kanan syöntiä ja vähentää punaista lihaa ja jatkaa sitä soijarouheella, esim ennen italianpata jossa 400g jauhelihaa oli juuri kaksi annosta itselle, lounas ja seuraavan päivän eväät. Nyt olen jatkanut ruokaa jonkin verran soijarouheella niin että siitä saisi kolme annosta vähintään. Toki samalla myös pienentänyt annoksia kuten mainittu. Tälläisiä arjen pikkumuutoksia.
Mitään rahkoja tai pähkinöitä ja smoothieita tai puuroja en ala vetää. Samoin kuin kaksi ateriaa ilman välipaloja tai aamiaista sopii itselle. Ensimmäisen kerran syön klo 11 lounaan ja sitten toinen ruoka on n.klo 19. Leipää tai välipaloja en tosiaan harrasta.

Hankalaksi itselle tekee syömisessä se että en niinkään ole makean ystävä eli karkkia ja limuja sun muuta ei juurikaan tule käytettyä, mutta suolaista sen sijaa menee enemmän kuin olis tarve. Esim. sipsit on suurta herkkua ja niille on valitettavan vaikea löytää mitään korvaajaa. Popkorneja oon syöny mutta ilman suolaa nekin maistuu kyllä niin pahvilta.

Eli vinkkejä joilla normaalia arkea voisi vähän "tehostaa/parantaa" ilman mitään suuria ponnisteluita tai ylimääräistä liikuntaa kun se ei kiinnosta pätkääkään.

Niin ja kalaa en syö paitsi tonnikalaa purkista ja leivitettyjä turskapaloja tai kalapuikkoja. Mikä on sikäli harmi koska kala olisi terveellinen vaihtoehto. En vaan voi sietää kalan makua.

 

[kyynelkaasu]

Mitkähän olis hyvät konstit kohottaa kuntoa ja terveyttää elämää ilman että sitä vasiten tekee? Eli esim lähtee lenkille tai salille. Olisiko esim hyötyä jos ostaisi nilkkapainot tai jonkun painovyön (onko sellaisia..?) jotka laittais päälle kun lähtee koiran kanssa lenkille? Koiralenkkikään ei ole jokapäiväistä mutta kun on niin se on n.2,2km ja reippaalla kävelyllä (n.22-27min). Ajattelin josko siihen laittais jotkut "huomaamattomat" lisäpainot mukaan niin olisko mitään hyötyä? Lenkkiä ei tee mieli pidentää ja muutenkin liikun niin vähän kuin mahdollista mutta voisiko sitä tehdä tehokkaammin?

Painoliivi tai reppu. Tosin jos painoa on jo valmiiksi turhan paljon, niin nivelet voi olla aika kovilla.

 

[Lionell]

Muutama päivä sitten kerroin tässä ketjussa, miten täydellisestä burnoutista sängyn pohjalta ihan omatoimisesti ja omintakeisin menetelmin kuntoutin itseni oikein hyväkuntoiseksi puolessa vuodessa. Hommassa kävi vielä niin, että liikunnan ja lääketieteen ammattilaiset kiinnostuivat tekemisistäni. Minua pyydettiin luennoimaan näiden ammattilaisten seminaareihin - ja vähän kummalliselta tuntui elektroniikkamiehen olla luennoimassa terveydenhuollon ammattilaisille, kun muut esiintyjät olivat jotain liikuntatieteen, lääketieteen ja onnellisuuden professoreita Huomasin kyllä, että osasin tarinani aika hyvin ja hauskastikin kertoa, kun porukka kuunteli esitystäni keskittyneesti, ja muukin palaute oli oikein hyvää. Pyysipä eräs professori esitykseni esimerkiksi omaan opetusmateriaaliinkin.

Laitan tähän liitteeksi pari kuvakaappausta pp-esityksestäni motivoimaan kilojensa kanssa kamppailevia painonpudottajia. Vaikka laihduttaminen ja muu kuntoutuminen voi välillä olla tuskaista, niin ainakin itseäni kannusti se, kun monenlaisia myönteisiä muutoksia tapahtui kropassani ja mielialoissanikin.

 

[Mikkos]

Itse vedin vuosikymmen sitten itseni täydelliseen burnoutiin, sängyn pohjalle asti. Painoa oli 112 kg 180 cm:n kropassa, turvotusta ja kipuja siellä täällä - ja fyysinen kunto nollassa ja verenpaine tapissa. Sairauslomalle tietenkin jouduin, ja voinnilleen oli pakko alkaa jotain tehdä, että säilyisi hengissä. Eli painoa pitäisi saada runsaasti pois ja kuntonsa kohoamaan. Ruokavalioni oli periaatteessa oikeanlainen, mutta liikaa tuli syötyä kulutukseensa verrattuna, kun liikuntaakaan ei ollut paljon muuta kuin työpöydän taakse raahautumista. Itselle sopivasta ja nälkää pitävästä ruokavaliosta oli sen verran kokemusta, että olin aikaisemmin tehnyt 7 kilon painonkorjauksen onnistuneesti.

Kun fyysinen kunto oli todella huono, niin mitään raskasta ja repivää liikuntaa ei kannattunut aloittaa, seurauksena olisi ollut vain kipeytymisiä ja loukkantumisia. Liikunnaksi valikoitui sauvakävely, joka kuitenkin kuormittaa kroppaa monipuolisesti, ja jo tällä liikunnalla kaikki jumit ja kivut hävisivät. Ruokavaliooni valitsin sellaisia aineksia, mistä itse tykkäsin ja mitkä tukisivat painonpudotustani. Mikään ei ollut kiellettyä, mutta kohtuudella kaikkea, eli suunnilleen 80 % terveelliseksi tiedettyä ja lopuilla 20 %:lla ei niin ollut väliä. Ruokien kaloreita laskin, eikä se lopulta ollut monimutkaista, kun oppi ainesten energisyydet muistamaan. Samoin kirjasin ylös liikuntojen aihuttamat energiankulutukset. Oikeastaan tämä laihdutus ja kunnonkohotus oli minulla insinöörimäisesti projekti, jossa oli keinot ja tavoitteet - ja seuranta tietenkin Excelillä Oikeastaan homma meni suunnilleen niin, että kun kilo läskiä on noin 7000 kcal, niin 1000 kcal:n päivittäisellä energiavajeella laihtui kilon viikossa.

Kunto oikeastaan nousi yllättävän nopeasti pelkällä sauvakävelyllä, ja projektin loppupuolella pisimmät lenkit olivat 25-kilometrisiä. Itselle valikotui parhaaksi tavaksi nälän pitämiseksi loitolla syödä viisi tasaenergistä ateriaa päivässä, ekana aamulla puuro ruokaöljyllä ja marjoilla täydennettynä ja illalla ennen nukkumaanmenoa vielä kunnon ruokailut. Tällä tavalla ruokaillen ja pelkkää sauvakävelyä harrastaen paino oli juhannuksena tavoitteeksi asettamani 80 kg ja fyysinen kuntokin oikein hyvä. Aloitin siis tämän kuntoutumisen tammikuun alussa, eli kaikkeen tähän kului vajaa puoli vuotta. Oikeastaan tämä tuntui ihmeparantumiselta, kun näin lyhyessä ajassa sain itseni rapakuntoisesta läskistä oikein hyväkuntoiseksi ja jaksavaksi kansalaiseksi. Kalliiksikin tämä tuli, kun vaatteita piti 32 kilon laihtumisen aikana hankkia alkaen XXXL:stä ja päätyen L/M-kokoihin

Sen jälkeen aloin muitakin liiikuntoja harrastaa ja salilla käydä. Kuitenkin lopulta koukutuin juoksuun, ja seuraavana keväänä osallistuin ekaan puolimaratoniin. Ja vuosi lisää, niin maratonkin tuli juostua ja sen jälkeen useitakin.

Mitäs vinkkejä osaisi antaa muille kuntoaan kohottaville ja painoaan tiputtaville... Ruokavaliossa itselleni oli oleellista tuo viisi tasaenergistä ateriaa päivässä, jolloin nälkä ei päässyt yllättämään. Samoin nälkää hyvin torjuvat ruoka-aineet: vähärasvaiset lihat, toisaalta taas hyviä rasvoja sisältävät kalat, pähkinät, ruisleivät, aamupuuro täydennettynä öljyllä ja marjoilla, uuniperunat, sosekeitot - ja tietenkin paljon kaikenlaisia kasviksia. Liikunnassa kannattaa harrastaa pitkäkestoisia ja paikkoja särkemättömiä lajeja: kävely, sauvakävely, pyöräily, uinti etc. Elämäntapamuutokseen vaaditaan aluksi myös vähän sitkeyttäkin, mutta kun kunto kohenee ja paino tippuu, niin se motivoi muutosta jatkamaan. Suosittelen myös hankkimaan sykettä mittaavan ja GPS:n sisältävän kellon. Se seurantasovelluksineen voi olla hyvä liikunnan motivaattori, niin ainakin minulle ja monelle muullekin ystävälleni. Itse olen pitkään pysytellyt Garminin laitteissa, nyt käytössä Fenix 6 Pro.

Onko historiassa kuitenkin urheilua ja liikkumista mikä vaan päässyt muutamaksi vuodeksi "repsahtamaan"?
Yleensä näissä kuntoilutarinoissa on taustalla joku entinen urheilija tai muuten vaan aktiivinen liikkuja joka lösähtänyt pariksi vuodeksi sohvalle ja sitten saakin jossain välissä taas motivaation alkaa liikkumaan ja sittenhän se tuleekin kuin itsestään.

 

[Lionell]

Onko historiassa kuitenkin urheilua ja liikkumista mikä vaan päässyt muutamaksi vuodeksi "repsahtamaan"?
Yleensä näissä kuntoilutarinoissa on taustalla joku entinen urheilija tai muuten vaan aktiivinen liikkuja joka lösähtänyt pariksi vuodeksi sohvalle ja sitten saakin jossain välissä taas motivaation alkaa liikkumaan ja sittenhän se tuleekin kuin itsestään.

Oletat vähän omiasi, ei minulla ole mitään urheiljataustaa, ja edellisen kerran olin hyvässä kunnossa kauan sitten armeijassa.

 

[Mikkos]

Oletat vähän omiasi, ei minulla ole mitään urheiljataustaa, ja edellisen kerran olin hyvässä kunnossa kauan sitten armeijassa.

En mitään olettanu vaan kysyin.
Mutta näköjään ei mitään urheilutaustaa ole mutta kunnossa on sentään joskus oltu
On meitä mätisäkkejä jotka eivät ole koskaan kunnossa olleetkaan.

 

[Varistin]

Iso suositus herkuista luopumiselle. Niitä ei käytännössä tarvitse, ne eivät pidä nälkää loitolla ja niillä on helppo "yliannostaa". Kun pysyy kovana kaupassa ja jättää tuotteet hyllyyn, niin mentaalisesta kamppailusta tulee huomattavasti helpompaa kuin jos ne polttelisivat keittiönkaapissa. Retkahduksia tapahtuu, mutta tarkoituksellinen karkkipäivä tai elokuvaillan sipsipussi sopivat paino-ongelmaiselle yhtä huonosti kuin yksi saunakalja alkoholistille.

Noin yleisesti suosittelisin myös kalorinlaskentaa. Ensinnäkin se, että laskee jollakin netistä löytyvällä energiantarvelaskurilla oman kulutuksensa. Ja sitten se, että konkreettisesti selvittää, paljonko kaloreita omissa vakioruoissa on. Fiilispohjalta on helppo syödä 1400 kcal edestä lasagnea ihan huomaamattaan - todellisuus järkyttää, kun tajuaa, että tässä on puolen vuorokauden kulutus mutta todennäköisesti syön viimeistään kahdeksan tunnin päästä uudestaan. Motivoi kummasti päättämään, että itse asiassa syön nyt vain 1/3 tästä herkullisesta 2100 kcal lasagnevuoasta ja pakkaan loput 2/3 kahteen eri rasiaan seuraavia aterioita varten. Ja jos nälkä kuitenkin yllättää ennen seuraavaa ateriaa, niin tieto syödystä kalorimäärästä ja aterian jälkeen kuluneista kaloreista voi auttaa nälän työntämisessä taka-alalle.

Salaateista ja rehuista totean, että ajatus on kaunis, mutta ei toimi ainakaan omalla kohdallani. Syön erittäin mielelläni 350 kcal valmissalaatin ja se maistuu hyvältä, mutta ei sillä nälkä lähde. Pikemminkin salaatin syömistä seuraa sitten karmea hiilihydraattien himo.

Herkuista olen samaa mieltä, ja niitä ei läheskään niin paljon kaipaa, jos saa vaikka parin viikon ajan pidättäydyttyä kokonaan. Ja paras tapa olla syömättä herkkuja on tosiaan ehdottomasti olla hankkimatta niitä kotiin. Toki tässä voi olla ongelma, jos samassa taloudessa asuu muita, joilla ei niiden kanssa ongelmaa ole.

Kalorien määrä on tosiaan helppo arvioida näppituntumalla alakanttiin etenkin noissa hiilaripitoisissa massasapuskoissa (pastat ynnä muut). En itsekään pidä salaatteja laihduttajan ruokana niin, että söisi vain niitä eikä mitään muuta, mutta toisaalta sen pienemmän lasagneannoksen kylkeen kun laittaa ison kasan salaattia, niin saa sekä energiaa että mahan täyden tuntuiseksi. Itse olen laiskana käyttänyt kasviksina paljon joko erilaisia pakastesekoituksia tai kaupan valmiiksi pilkottuja salaattisekoituspusseja, etenkin noita salaattisekoituksia on helppo kaataa lautaselle melkein minkä vaan ruuan kanssa. Ei ehkä halvinta mutta pienentää kasvisten syönnin kynnystä reilusti, ja lämpimän ruuan seassa uppoaa hyvin.