Minulla oli ehkä kerran pari vuodessa selittämättömiä turvotuksia ja kipuja nilkan ja jalkaterän alueella vuosien ajan, mutta mitään selityksiä esim. kihdille ei veri/kudosnäytteistä tai röntgenkuvista löytynyt, olivat siis ihan reippaasti normaaliarvoissa. Sitten eräs lääkäri vuosien vatvomisien jälkeen päätti kuitenkin, että kyseessä saattaa sittenkin olla kihti - ja tämä oli helpotuksen tuova päätös! Olen ehkä jotenkin herkempi saamaan oireita vähäisemmillä uraattiarvoilla.
Lääkkeeksi oireiden ilmaannuttua saan purkillisen kortisonipillereitä parin viikon kuuriin asteittain vähenevin annoksin plus jotain kortisonin vatsanärsytystä lieventäviä pillereitä sekä tehokkaita kipulääkkeitä. Mutta toisaalta kun minulle ne kihdin kivuliaat oireet helposti iskevät, niin helposti ne myös lähtevät. Käytännössä napsin ehkä vain kolmena neljänä päivänä kortisonipillereitä, loput säästyy seuraaville kerroille. Mutta pirullisen kipeitä paikat ovat kihtikohtauksissa, jos ei niitä lääkkeitä heti saa!
Taustalla on usein rajumpaa pitkäkestoista liikuntaa ja kihdille herkistävien ruokien nautiskelua, juhlintaakin. Muuten en sen kummemmin kihdille herkistäviä ruoka-aineita välttele, ehkä kanannahat jätän syömättä, mutta oireiden alkaessa tuntua, siistiytyy ruokavaliokin heti kieltolistan mukaiseksi. Estolääkitystäkin on kihtiin tarjottu, mutta en sitä ole halunnut, kun hommasta selviää pienin haitoin muutaman päivän kuurilla silloin tällöin. Ennen kihtidiagnoosia kipujen kanssa saattoi mennä parikin viikkoa, kun silloin pistelin poskeen kaikkea kiellettyä kuten paistettuja muikkuja ja niitä kanannahkojakin
Ja itse olen heti kihtioireiden iskettyä päässyt päivystykseen, vaikka iltamyöhällä tai viikonloppuna. Eli kyllä lääkäriin pitäisi heti saada aika eikä jonnekin 7 kuukauden päähän!