Kaksipuoluejärjestelmä omalta osaltaan väistämättä pakottaa äänestäjiä kahteen leiriin ja lisää poliittisen ajattelun, keskustelun ja identiteettien yksiulotteisuutta (jota sitten toistellaan Suomessa asti vaikka järjestelmämme on hyvin erilainen). Erilaisten maailmankuvien jännitteen voi ymmärtää, mutta ajatus, että missä tahansa yhteisössä olisi vain kaksi kilpailevaa maailmankuvaa on täysin perätön.
Yhdysvalloissa pääpuolueet ovatkin hajanaisia kokoomuksia suuresta määrästä erilaisia ryhmittymiä ja tavoitteita, joiden keskinäiset painopisteet myös muuttuvat ajan myötä.
Demokraattien sisällä vaikuttaa monenlaisia liikkeitä ja ryhmittymiä keskustavasemmistolaisesta neoliberalismista (Clinton, Obama) aina identiteettipolitiikkaa painottavaan miltei illiberaaliin ”woke-vasemmistoon”.
---
Yhdysvalloissa on toki myös muita puolueita, käytännössä puoluekenttä on varsin samanlainen kuin monissa Euroopan maissa. USA:sta löytyy vihreät, sosiaalidemokraatit, kristillisdemokraatit ja liberaalipuolue sekä kommunistisia puolueita. Vaalijärjestelmän vuoksi pienpuolueiden rooli on ollut lähinnä häiritä niiden arvoja lähempänä olevan pääpuolueen kampanjaa… Mutta mikä motivoisi pääpuolueita muutamaan järjestelmää: heillähän olisi ainoastaan valtavasti hävittävää, jos vaalijärjestelmä johtaisi uusien puolueiden nousuun?
Äänestäjät ovat jakautunut puoluekannan mukaan monissa vaaleissa yllättävän lähelle 50-50%. Vielä viimeksi Georgian uusintavaaleissa molemmat senaattorinpaikat ratkesivat alle prosentin marginaalilla.
Kahden pääpuolueen ajautumiselle kaksipuoluejärjestelmässä suunnilleen samankokoisiksi voi etsiä peliteoreettisia selityksiä. Järjestelmä asettuu lukuisten iteraatioiden kautta tasapainotilaan, kun molemmat puolueet tekevät kaikkensa houkutellakseen äänestäjiä kilpailutilanteessa ja oppivat toisiltaan ja omista virheistään.
Yhdysvaltojen järjestelmässä esivaalit ovat hyvin merkittäviä vaikuttamisen paikkoja. On esitetty, että esivaaleissa äänestämään vaivautuvat ovat yleensä ihmisiä, joilla on vahvoja poliittisia näkemyksiä tai tavoitteita ja tämä yleensä lisää kärjistävien viestien hyödyllisyyttä. Toisaalta varsinaisiin vaaleihin kannattaa lähteä tavoittelemaan ns. mediaaniäänestäjää ja etenkin liikkuvia äänestäjiä, jolloin kärkevien viestien tai liian rohkeiden esitysten tuominen esiin ei yleensä USA:n vaaleissa ole ollut voittava resepti. Siis yleensä.
Toisaalta, myös Iso-Britannia on käytännössä kaksipuoluejärjestelmä, jonka puolueissa on paljon samankaltaisuutta USA:n kanssa, mutta polarisaatio ei ole kuitenkaan maassa ole edennyt yhtä kärjekkääksi. Kaksipuoluejärjestelmä ei ole polarisaation ainoa syy.