Arabit kopioivat antiikin tekstejä, mutta eivät olleet kiinnostuneita Euroopasta muuten.
Arabit kuvasivat eurooppalaisia usein etnosentrisesti ja väheksyen. Arabialainen oppinut Said ibn Ahmad kirjoitti vuonna 1068 pohjoisen barbaareista, jotka eivät antaneet minkäänlaista panosta tieteelle. Heiltä puuttuu ymmärtämyksen terävyys ja älykkyys ja he ovat täysin tietämättömiä ja hidasjärkisiä, arviointikyvyttömiä ja tyhmiä.[19]
Abbasidien aikana vauhtiin päässyt käännöskirjallisuus laajensi kulttuuriharrastuksia erityisesti Persian suuntaan. Etenkin hovissa ja virkamieskunnassa jossa oli nyt muodikasta lukea persialaisia klassikoita:
historiaa, hovietikettiä, yleissivistävää kirjallisuutta ja eläinsatuja. Johtajien arvostetuimpiin ominaisuuksiin kuuluivat puhetaito, vieraanvaraisuus ja rohkeus. Ihanteellisen yksilön oli oltava hurskas ja jumalaapelkäävä muslimi, joka tunsi tieteitä ja taiteita, ja joka hallitsi hienostuneet käytöstavat.
Koulut ja korkeakoulut
Ensimmäisistä varsinaisista alkeiskouluista (
kuttab) säilyneet tiedot ovat peräisin
Irakista ja
Egyptistä vuoden 700 vaiheilta.
Pääoppiaineet olivat arabian kieli ja Koraanin ulkoluku, ja samalla opeteltiin lukemista ja kirjoittamista. Vaikka valtaosa alkeiskoulujen oppilaista oli poikia, muutamin paikoin, ainakin
Intiassa ja
Persiassa, kouluun tiedetään kelpuutetun tyttöjäkin. Joissakin kouluissa opetettiin myös
aritmetiikan alkeita,
Syyrianrannikolta ohjelmaan kuului lisäksi uimataito. Käsityöammatteihin ei valmistauduttu koulussa, vaan niihin harjaannuttiin mestarin oppipoikina.
Rikkaammilla perheillä oli varaa palkata kotiopettaja (
muaddib), joka ei opettanut ainoastaan alkeiskoulun taitoja vaan jakoi oppilailleen myös humanistista yleissivistystä:
runoutta, runonsepitystä ja adab-kirjallisuutta sekä käytöstapoja. Koraanin,
hadithin ja arabian kielen opetus levisi nopeasti kaikkialle, mihin islamin valta ulottui. Päämoskeijoihin keskittynyttä korkeampaa opetusta antamaan valtuutettiin tavallisesti joku islamilaisen hallinnon virkamies, usein islamilaisen lain alueellinen päätuomari (
qadi). Arabian kielen opetus ei rajoittunut uskonnollisiin teksteihin, vaan monissa suurissa moskeijoissa luennoitiin ja tutkittiin myös runoutta ja kielitiedettä.
[20]
