Oma kulttuuri voikin olla parempi kuin vieras
Jos kulttuuriin kuuluvat leimallisesti ihmisoikeuksien loukkaukset tai järjestelmällinen epätasa-arvo, ei itse kulttuuriakaan voi pitää tasa-arvoisena muiden kanssa, kirjoittaa kolumnissaan Annamari Sipilä.
Annamari Sipilä HS
Julkaistu: 2.12. 2:00 , Päivitetty: 2.12. 7:52
KULUVAA viikkoa ovat leimanneet erilaiset raiskausuutiset. Palataan niistä yhteen. Keskiviikkona Helsingin hovioikeus otti kantaa tapaukseen, jossa käräjäoikeuden raiskaustuomioon
haettiin muutosta vetoamalla muun muassa kulttuurieroihin. Syyriasta tulleen ”sarjaraiskaajan” mukaan naisen ja miehen asema suomalaisessa yhteiskunnassa on erilainen kuin mihin hän oli synnyinmaassaan tottunut. Siksi useista seksuaalirikoksista saatuun tuomioon olisi kuulemma pitänyt saada lievennystä.
Tapaus on kiinnostava kolmesta syystä. Jokaisessa niistä on paino sanalla kulttuuri.
ENSINNÄKIN mielenkiintoista on juridinen taso. Valittaja yritti uudistaa suomalaista oikeuskäytäntöä tarjoamalla kulttuurieroja yhdeksi rangaistuksen lieventämisperusteeksi. Hovioikeus piti kuitenkin käräjäoikeuden tuomion ennallaan: kulttuuritaustasta ei ole moitearvioinnin lieventäjäksi. Hyvä näin. Kansan oikeustaju lienee tällä kertaa täysin samoilla linjoilla.
Kiinnostavaa on myös yhteisöllinen näkökulma. Se, että raiskauksista tuomittu vetoaa kulttuurieroihin, on karhunpalvelus hänen omiaan kohtaan, täydellinen oma maali. Mitä mahtavat ajatella muut samalta alueelta Suomeen päätyneet, kun heidän maanmiehensä näin niputtaa seksuaalirikokset ja kulttuurin? Sen ainakin tietää, mitä moni suomalainen ajattelee.
KOLMAS näkökulma liittyy kulttuureihin ja kulttuurieroihin sinänsä. Kuinka paljon omalla kulttuurilla voi perustella muiden mielestä ei-toivottavaa käyttäytymistä? Voiko kulttuureja asettaa paremmuusjärjestykseen?
Kulttuurirelativismin innokkaimmat kannattajat torjuvat ajatuksen kulttuurien arvottamisesta. Heille kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia. He ovat usein myös valmiita sietämään haitallista käyttäytymistä – etenkin jos se tulee vieraasta kulttuurista.
Kaikki kulttuurit eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä. Tästä on puhunut osuvasti Suomessakin tunnettu historioitsija-kirjailija
Yuval Noah Harari. Kulttuurierot ovat toki rikkaus, kun pysytellään esimerkiksi kulinarismin, kirjallisuuden ja musiikin maailmoissa. Jos taas kulttuuriin kuuluvat leimallisesti ihmisoikeuksien loukkaukset tai järjestelmällinen epätasa-arvo, ei itse kulttuuriakaan voi pitää tasa-arvoisena muiden kanssa.
Ei ole virallista tahoa, joka panisi kulttuureita arvojärjestykseen. Sen tekevät ihmiset itse, kun massat äänestävät jaloillaan. Yksi maailman muuttovirroista käy kohti läntistä Eurooppaa. Euroopassa on ihmisen pääasiassa hyvä olla.
KULTTUURIEN kielteisistä puolista puhuminen koetaan usein vaikeaksi. Pelätään, että samalla tuomitaan kaikki kyseisen kulttuurin edustajat. Jokaisessa kulttuurissa on kuitenkin puutteensa, joissain suuremmat, joissain pienemmät. Mikään kulttuuri ei saa oikeuttaa väkivaltaan ja heikompien polkemiseen.
Omasta kulttuuristaan saa olla ylpeä. Euroopassa on moni asia paremmin kuin muualla, vaikka juuri Euroopassa on tapana harrastaa kulttuurillista itseruoskintaa. Jos asiaa epäröi, kannattaa tehdä filosofi
John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa löyhästi soveltava testi: Mitkä ovat ne maat ja kulttuurit, joihin mieluiten syntyisit uudelleen, vaikka et tietäisi tulevaa asemaasi, sukupuoltasi tai varallisuuttasi? Missä eläisit vapaana ja turvassa?