Berliini ei olekaan niin suvaitsevainen kuin se uskottelee
Seksuaalivähemmistöjen kohtaama homofobinen väkivalta lisääntyy Berliinissä.
”Järkyttävää, että oman baarin asiakkaat olivat vaarassa.”
Maurus Knowles nojaa vakavana baaritiskiin. Ludwig on hänen baarinsa, ja hän on vasta availemassa sitä iltaa varten. Pöydät ovat vielä täynnä eilisillan laseja. Baari oli täynnä, kuutisenkymmentä henkeä, ja se lämmittää Knowlesin mieltä. Kyse oli keskustelutilaisuudesta, jossa pohdittiin, mitä baarin ja Knowlesin kotikorttelit Berliinin Neuköllnissä voisivat tehdä vastatakseen päätään nostavaan homovihaan.
Knowlesilla on siitä oma kokemus. Yhtenä iltana sisään Lugwigiin rymisteli kymmenkunta aggressiivisuutta huokuvaa nuorta miestä. He uhosivat ottavansa paikan haltuun, heillä kun olisi siihen 18-vuotiaina oikeus. ”He tiesivät, mihin olivat tulossa”, Knowles sanoo.
Tilanne oli uhkaava. Asiakkaita oli muutama. Vaikka Ludwigin ovet periaatteessa ovat auki kaikille, tervetulleita eivät ole ne, jotka suhtautuvat vihamielisesti paikan henkeen. Henki on queer. Täällä istuvat iltaa homot, transihmiset ja drag queenit, ne kaikki, jotka lehtitekstissä lyhentyvät hlbti-väeksi.
”Oli ensimmäistä kertaa koskaan painettava hälytysnappia.”
Hälytyksestä lähtee niin kova ääni, että häiriköijät häipyivät. Mutta eivät mielestä.
Knowles päätti toimia, sillä Berliini ei ole niin suvaitsevainen kuin se uskottelee. Vaikka Berliinillä on paljon syitä juhlia moniarvoisuuttaan, samaan aikaan homoviha nostaa päätään ja homofobisten väkivallantekojen määrä kasvaa.
Käsi kädessä kävely voi olla vaarallista. Eniten hyökkäyksiä on siellä, missä homot näkyvät. Neuköllnissä monen uuden maahanmuuttajan muslimitausta vaikuttaa asenteisiin ja konfliktit ovat lisääntyneet. ”Kuulen paljon kokemuksista baarissani. Ihmisillä on valtava tarve puhua, mutta aihe ei ole helppo. Tarvitaan muita avuksi, joukossa on voimaa.”
Knowles kutsui koolle lähikorttelien asukkaita ja yrittäjiä ja järjesti Neuköllnissä kävelytapahtuman, jossa tehtiin näkyväksi Neuköllnin korttelien monenkirjavaa rinnakkaiseloa. Tarkoitus oli vahvistaa sitä viestiä, että Neukölln on värikäs ja eikä siedä vihaa, oli kyse homofobiasta, islamofobiasta, rasismista tai antisemitismistä.
On tärkeä tunnustaa, että konservatiivisten turkkilais- ja arabimiesten ja muiden berliiniläisten asennekulttuurit voivat törmätä rajusti ja uhka seksuaalivähemmistöille on todellinen, Knowles sanoo.
Berliini on ollut vuosikymmeniä Euroopan homokulttuurin eläväinen pääkaupunki. Lauantaina Berliinin kaduilla juhlittiin 40. kertaa Christopher Street Day -paraatissa eli Saksan suurimmassa ja vanhimmassa Pride-kulkueessa.
CSD-paraati on hlbti-yhteisölle todella tärkeä, Bastian Finke sanoo. ”Se näyttää tämän yhteisön monimuotoisuuden.”
CSD-viikolla teemat seksuaalivähemmistöjen oikeuksista nousevat uutisiin, Finke sanoo. ”Yhteisö on tietysti niin iso, että ylipäätään erilaisia keskusteluja on rinnakkain koko ajan paljon. Vakavin kysymys on seksuaalivähemmistöjen kohtaama vihamielisyys.”
Finke johtaa Maneo-projektia, joka tekee Berliinissä työtä vähentääkseen seksuaalivähemmistöjen kohtaamaa väkivaltaa ja syrjintää. Väkivalta on ehdottomasti hlbti-yhteisön huolista vakavin, hän sanoo.
”Berliini ei ole mikään El Dorado. Moni miettii, uskaltaako kumppania pitää kädestä.”
Maneon puoleen käännyttiin viime vuonna 800 kertaa, Finke sanoo. Tapauksista 384 oli homo- tai transvihamielisiä hyökkäyksiä. Edellisvuonna niitä oli 291.
”Meidän tarjoamallemme avulle on enemmän kysyntää.”
Tilastot tavoittavat homofobisten rikosten määrän yhtä vaivoin kuin muunkin vähemmistöjen syrjinnän, kuten esimerkiksi antisemitistisen väkivallan.
Berliinin poliisissa on kaksi erityistä hlbti-yhteyshenkilöä. Ylikomisario Anne Grießbach-Baerns on heistä toinen.
Berliinissä poliisin tietoon tuli viime vuonna 164 homofobista hyökkäystä. Määrä pysyi edellisvuoden tasolla, mutta poliisi arvioi, että 80–90 prosenttia jää ilmoittamatta.
Tekijät ovat pääsääntöisesti parikymppisiä saksalaisia miehiä, Grießbach-Baerns sanoo. Uhrit ovat pääosin miehiä.
”Luvut eivät tarkoita, että Berliini on Euroopan homo- ja transvihan pääkaupunki. Ne kertovat ilmoituskynnyksen madaltumisesta. Kannustamme siihen koko ajan, ja siksi odotamme lukujen nousevan.”
Seksuaalivähemmistöt ovat tietenkin myös muiden rikosten uhreja. Homoyhteisöä uhkaa esimerkiksi romanialaisten ja bulgarialaisten rikollisjengien toiminta Berliinin perinteisissä homokortteleissa, joiden lähettyville myös Berliinin prostituutio on keskittynyt.
Saksan yhdenvertaisuuspolitiikan uskottavuudelle viime vuosi oli tärkeä, Finke sanoo.
Tuli tasa-arvoinen avioliittolaki. Saksa rehabilitoi vanhan lain nojalla homoudesta tuomitut miehet ja elossa oleville maksettiin korvaus vankilavuosista. Kolmas sukupuoli virallistettiin.
Tasa-arvoinen avioliitto hallitsi parikymmentä vuotta poliittista keskustelua seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Nyt asetelma muuttuu, sanoo berliiniläinen kirjailija ja näkyvä bloggari Johannes Kram.
Vasemmisto kääntää selkäänsä homoille, Kram sanoo. ”Asenne on yhä useammin se, että mitä te vielä haluatte, johan te saitte kaiken.”
Kramin mielestä osa vasemmistosta on vaihtanut narratiiviaan, tapaa puhua seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Niistä on tullut kuin luksusongelmia.
”Mistä he ovat tehneet sen päätelmän kuin duunareissa ja teollisuustyöntekijöissä ei olisi lainkaan homoja?”
Kram antaa esimerkiksi vasemmistopuolue Linken johtajan Sahra Wagenknechtin tuoreen kirjoituksen, jossa hän pitää vähemmistöjen oikeuksien ajamista hyvän omantunnon tuojana, joka peittää todelliset sosiaaliset ongelmat.
Seksuaalivähemmistöjen oikeudet eivät ole mitään eliitin luksusta, Kram sanoo. ”Todellisuus on karu. Vain joka kolmas homo ja lesbo kertoo Saksassa työpaikallaan avoimesti itsestään. Kouluissa tilanne on erityisen huolestuttava.”
Berliinissä ei aina muista, että todellisten liberaalien joukko on pieni, Kram sanoo. Samaan aikaan asenteet vähemmistöjä kohtaan koventuvat ja äärioikeisto vahvistuu.
”Aktiiviseksi pitää saada poliittinen keskusta, sillä homofobisella äärioikeistolla on juuri niin paljon valtaa kuin ihmiset sille antavat.”
