Parisuhteessa, varsinkin pitkässä ja erityisesti lasten kasvatuksessa, yhteinen maailmankuva, ihmiskuva, yhteiset jaetut arvot ja jaettu elämäntapa tuppaa olemaan isohkossa roolissa. En itsekään äänestä samaa puoluetta kuin puolisoni, mutta jaamme muuten hyvin samanlaisen arvopohjan, katsomuksen ja elämäntavan.Onhan persut ehkä vähän juntteja, mutta suoraan sanottuna toisen pään moraalisoturit mylvintäfestareineen on ihmisinä vielä vastenmielisempiä.
Enemmän tuossa kyllä ihmetytti se että 20% ihmisistä on ilmeisesti niin fanaatikkoja ettei riitä, ettei toinen äänestä toista äärilaitaa, vaan pitää olla riittävän lähellä sitä omaa äärilaitaa.![]()
Nuorena solmitussa ensimmäisessä liitossani tilanne oli toinen (erilaiset arvot, maailman- ja ihmiskuva), mikä tarkoitti sellaista pohjavesissä kulkevaa tavallaan hiljaista, mutta jatkuvaa konfliktia. Huolimatta keskinäisestä vetovoimasta se oli varmasti molemmille kuluttavaa.
Puolueiden osalta olen samaa mieltä siitä, että varsinkin isot vanhat puolueet ja rkp on sellaisia, minkä sisään mahtuu melko lailla kaikenlaisen ajattelun ihmisiä - painopisteet vain vaihtelevat. Kaikkiin toki mahtuu reunoille myös jyrkempää ajattelua. Mutta noin keskimäärin.
Viimeksi muokattu: