Koira ihmisen paras ystävä

[Eräilves]

Menee tämä ketju ihan minun spammiksi mutta mites teillä muilla yksin asuvilla koirien omistajilla hoito menee jos tulee vaikka usean päivän työkeikkaa tai muuta reissua? Täällä on onneksi maalla "mummola" tunnin ajomatkan päässä.

Ongelmana vaan että olo tuolla mummolassa on koiralla kuin 24/7 taivas. Herkkuja, jatkuvasti ulkona, kahdelta eläkeläiseltä saa huomiota loputtomasta, kukaan ei komenna jne.. Maalta lähtö on aina hirveän väännön takana kun herra ei halua palata takaisin kotiin jossa on sentään jonkinlainen kuri ja säännöt. Ja hän osaa olla enemmän passiivisen vastarinnan mestari kuin koko Elokapina yhteensä





New video · Sunday, Jul 27

Kyllähän ne hoitavat ovat yleensä mukavempia, kun enemmä herkkuja sua ja rapsutuksia ja huomiota paljo enemmä Mutta kyllä mieluusti kotio tulloo kuitenki, jos muualla hoidossa ollunna.
Jos kotona joku ollu hoitamassa vaikka viikon, niin päivän pari mökömökö ollaan sitten, että nykkö jo lähti. Mutta sitten tuas oma ilone ittensä

 

[KukkeliQ]

Menee tämä ketju ihan minun spammiksi mutta mites teillä muilla yksin asuvilla koirien omistajilla hoito menee jos tulee vaikka usean päivän työkeikkaa tai muuta reissua? Täällä on onneksi maalla "mummola" tunnin ajomatkan päässä.

Ongelmana vaan että olo tuolla mummolassa on koiralla kuin 24/7 taivas. Herkkuja, jatkuvasti ulkona, kahdelta eläkeläiseltä saa huomiota loputtomasta, kukaan ei komenna jne.. Maalta lähtö on aina hirveän väännön takana kun herra ei halua palata takaisin kotiin jossa on sentään jonkinlainen kuri ja säännöt. Ja hän osaa olla enemmän passiivisen vastarinnan mestari kuin koko Elokapina yhteensä





New video · Sunday, Jul 27

En tiedä mitä tilannetta ennen on tapahtunut, mutta muutamia hajatelmia asian tiimoilta.

Miten lähtö kotoa mummolan suuntaan onnistuu? Koira ei välttämättä tuossa kohtaa tiedä mitä tuleman pitää ja lähtee yleensä vapaaehoisesti reissuun? Toki fiksuna kaverina tietysti huomaa, että ”en tule yöksi kotiin” varustus on pakattu ja loma odottaa. Koirat on mestareita ketjuttamaan asioita, hyvässä ja pahassa. Meillä esim. koirien treenikassin käpistely, sadevaatteiden, kynsisaksien kaivelu tms. saa aikaa koirissa vaihtelevia reaktioita, vallatonta innostumista tai sitten katoamistemppuja, hieman riippuen koirasta.

Voisiko olla jotain mahdolliseen autokyytiin liittyvää pahoinvointia, kipuilua tai pelkoa? Kameralla tämäkin selvinnee, missä lie kaveri sitten matkustaakin. Onko rauhassa vai levoton? Videossa koira vaikuttaa hieman läähättävän, se on monesti stressin merkki tai sitten oli vaan hieman kuumissaan. Hieman pienellä nautapaimenella taisi suukin napsahtaa ikään kuin varoituksen merkiksi, että ”äläpäs jäbä kisko mua pois mun turvapaikasta”. Tuo tässä kohtaa minusta ihan ok, turha eskaloida ja tehdä tilaanteesta vielä tylsempää.

Hoitoväkeä voisi opastaa olemaan hieman tylsempi ja noudattaa jotain sun määrittelemiä perusperiaatteita. Tämä tuskin onnistuu . Samoin mummolasta lähdön lähestyessä ei päästä hoidokkia piiloutumaan esim. tuonne sohvan alle. Mitään taistelua aiheen tiimoilta ei kannata aloittaa, voi pahentaa tilannetta. Onko huomioita siitä, mikä tilanne triggeröi tuon sohvan alle menon?

Sitäkin mietin, että olisiko tässä avuksi se, että paluumatkasta seuraisi joku superrr mukava juttu, joka tulee vaan tästä reissusta palkaksi. Mikä se sitten tässä kohtaa onkaan herkku, lelu, metsälenkki, Netflix maraton… Nythän menomatkasta tuli selkeästi varsinainen jackpot.

Ihmisellä on monesti aikataulut ja täytyy rientää paikasta toiseen, mutta koirien kanssa pelatessa pitäisi jotenkin koittaa varata riittävästi aikaa, johdonmukaista käytöstä, kärsivällisyyttä, perusasioiden opettelua ja kertausta. Tämäkin juttu varmasti tokenee treenamalla, pieni askel kerrallaan.

 

[Ogeli]

No niin mulle tuli aamulla tyttö 13v vuorokaudeks hoitoon, nyt on sitten mökötystä ja välillä pientä ulinaa.
Sais vaan otuksen juomaan vähän vettä, nälkään se tuskin vielä kuolee vaikka paastoisi.

Tunnettu kyllä pennusta asti ja oli pari vuotta sitten hissiremonttia kuukauden mulla evakossa.

 

[KukkeliQ]

No niin mulle tuli aamulla tyttö 13v vuorokaudeks hoitoon, nyt on sitten mökötystä ja välillä pientä ulinaa.
Sais vaan otuksen juomaan vähän vettä, nälkään se tuskin vielä kuolee vaikka paastoisi.

Tunnettu kyllä pennusta asti ja oli pari vuotta sitten hissiremonttia kuukauden mulla evakossa.

Jos meinaa ihan kokonaan juomattomaksi vetää, niin ei hyvä heilu, mutta eiköhän se janokin vielä yllätä. Raikasta vettä rauhallisessa paikassa odottamassa sitä hetkeä. Jos ei vesi muuten maita, niin veteen muutama herkkunappula tms., mutta eipä tuohon kannata hetimiten ryhtyä. Kurkku on täälläpäin hyvää vetistä herkkua ja sillä palkataan koiria myös treeneissä.

 

[Ogeli]

Jos meinaa ihan kokonaan juomattomaksi vetää, niin ei hyvä heilu, mutta eiköhän se janokin vielä yllätä. Raikasta vettä rauhallisessa paikassa odottamassa sitä hetkeä. Jos ei vesi muuten maita, niin veteen muutama herkkunappula tms., mutta eipä tuohon kannata hetimiten ryhtyä. Kurkku on täälläpäin hyvää vetistä herkkua ja sillä palkataan koiria myös treeneissä.

Juu ei vielä paniikkia, kuono on lämmin mutta kostea. Eipä tuo viimeksikään mikään ryyppääjä ollut
Ollaan nyt viileässä kellarissa lämpö n. 22c.

Herkut on ykslökohtaisia, luulen että tälle krantulle ei nyt kelpaa mikään.

 

[Wolfchild]

"Koira ihmisen paras ystävä"

Totaalisen samaa mieltä!

 

[Welmari]

Facen puskaradiossa oli ilmoitus, että 9kk koira etsii kotia. No pakkohan siihen kisaan oli lähteä mukaan ja lopputulos on tässä:

Tuntuu kuin mäyris olisi ollut aina tässä laumassa, niin hyvin se siihen solahti sisään. Isommat leikkii todella varovasti ja kyllähän tuo tarvittaessa aika napakasti poskiläskeissä on kiinni jos leikki menee liian rajuksi.

 

[Wolfchild]

Facen puskaradiossa oli ilmoitus, että 9kk koira etsii kotia. No pakkohan siihen kisaan oli lähteä mukaan ja lopputulos on tässä:

Tuntuu kuin mäyris olisi ollut aina tässä laumassa, niin hyvin se siihen solahti sisään. Isommat leikkii todella varovasti ja kyllähän tuo tarvittaessa aika napakasti poskiläskeissä on kiinni jos leikki menee liian rajuksi.

Aivan ihkua! Katsoin ensin jotta onko kääpiöpinseri, mutta mäyrishän se siinä. Koirat näyttää mallia miten pitää elää ja olla!

 

[Frazo]

Pahoittelut, jos tänne ei saa kirjoittaa näitä poismenoon liittyviä asioita, mutta oli pakko kirjoittaa vähän ajatuksia/tuntemuksia johonkin.

Jouduimme eilen saattamaan Nellan, alle 7-vuotiaan mäyräkoiran ja ranskanbulldogin sekoituksen, viimeiselle matkalle. Syy eutanasialle oli jo toistamiseen tullut takajalkojen halvaantuminen. Vuonna 2022 jouluna Nellalla halvaantui myös takajalat ja silloin veimme hänet Aistiin tutkittavaksi ja leikattavaksi. Nellalla todettiin selkärankatyriä, jotka leikattiin ja muutama päivä leikkauksen jälkeen Nella pystyi kävelemään ja kävelykyky palautui jopa yllättävän hyvin. Hän pystyi hyppäämään sohvalle ja jopa korkealle jenkkisängylle.

Olimme jo aiemmin päättäneet, että emme enää laita Nellaa kokemaan uutta leikkausta, koska se on Nellalle ja meille todella raskas rupeama. Osasyy päätökselle oli myös se, että Nellalla oli leikkauksen jälkeen myös selkäkipuja nikamien kalkkeuman ja luupikkien vuoksi. Leikkaus on myös kallis, mutta raha ei ollut tässä syy miksi leikkausta ei tehty, vaan mietin, miten paljon hän on jo mahdollisesti kärsinyt selkäkivuista vuosia. Hänellä on ollut useampia häkkihoitojaksoja leikkauksen jälkeen ja useammin vielä selkäkipuja. Puolisen vuotta hän söi Gabapentiiniä selkäkipuihin, enkä tiedä veikö se kivut kokonaan pois.

Nyt vain miettii, olisiko pitänyt viedä Nella uudestaan leikkaukseen tai odottaa jonkin aikaa, jos halvausoireet olisi kadonneet levolla. En vain enää kyennyt katsomaan kun minulle rakas lemmikki kärsii, eikä pysty liikkumaan kuin etujaloilla raahaamalla. Tietysti myös miettii, onko itse omalla toiminnallaan aiheuttanut tämän, esim. antamalla hypätä sohvalle.

Nella on minulle todella rakas ja ikävä on kova.

 

[Dunlop]

Pahoittelut, jos tänne ei saa kirjoittaa näitä poismenoon liittyviä asioita, mutta oli pakko kirjoittaa vähän ajatuksia/tuntemuksia johonkin.

Jouduimme eilen saattamaan Nellan, alle 7-vuotiaan mäyräkoiran ja ranskanbulldogin sekoituksen, viimeiselle matkalle. Syy eutanasialle oli jo toistamiseen tullut takajalkojen halvaantuminen. Vuonna 2022 jouluna Nellalla halvaantui myös takajalat ja silloin veimme hänet Aistiin tutkittavaksi ja leikattavaksi. Nellalla todettiin selkärankatyriä, jotka leikattiin ja muutama päivä leikkauksen jälkeen Nella pystyi kävelemään ja kävelykyky palautui jopa yllättävän hyvin. Hän pystyi hyppäämään sohvalle ja jopa korkealle jenkkisängylle.

Olimme jo aiemmin päättäneet, että emme enää laita Nellaa kokemaan uutta leikkausta, koska se on Nellalle ja meille todella raskas rupeama. Osasyy päätökselle oli myös se, että Nellalla oli leikkauksen jälkeen myös selkäkipuja nikamien kalkkeuman ja luupikkien vuoksi. Leikkaus on myös kallis, mutta raha ei ollut tässä syy miksi leikkausta ei tehty, vaan mietin, miten paljon hän on jo mahdollisesti kärsinyt selkäkivuista vuosia. Hänellä on ollut useampia häkkihoitojaksoja leikkauksen jälkeen ja useammin vielä selkäkipuja. Puolisen vuotta hän söi Gabapentiiniä selkäkipuihin, enkä tiedä veikö se kivut kokonaan pois.

Nyt vain miettii, olisiko pitänyt viedä Nella uudestaan leikkaukseen tai odottaa jonkin aikaa, jos halvausoireet olisi kadonneet levolla. En vain enää kyennyt katsomaan kun minulle rakas lemmikki kärsii, eikä pysty liikkumaan kuin etujaloilla raahaamalla. Tietysti myös miettii, onko itse omalla toiminnallaan aiheuttanut tämän, esim. antamalla hypätä sohvalle.

Nella on minulle todella rakas ja ikävä on kova.

Meillä mäykky, jolla myös ollut takaraaja halvaus ja alusta asti oli selvää, että koiraa ei leikata, se ei leikkaamalla paremmaksi muutu ja melkein päinvastoin. Meni häkkilevolla ja pitkällä lääkekuurilla ohi ja nyt siitä on jo 3v aikaa, mutta ikää jo +13v ja kaikkea ongelmaa ilmestyy koko ajan lisää ja lisää, mutta saa mennä niin pitkään kun jaksaa ilman kipuja, päivä kerrallaan.

Toisella koiralla (amstaffi) meni 3v iässä polven eturistiside poikki, koira oli lähes valmis palveluskoira ja siksi ajateltiin, että pakko leikata vaikka moni varoitteli että ei tule välttämättä kuntoon ja se olikin valtava leikkaus (sääriluu pistetään poikki ja titaanilla polvi uuteen kulmaan) ja kolme vuotta tuota kuntoutettiin ja koskaan siitä ei enää kivutonta juoksijaa tullut ja lopulta 6v iässä oli pakko lopettaa.

Koiria valitettavasti hoidetaan liikaa ja vaikka se pahalta tuntuu lopettaa nuorta koiraa, niin yleensä se on se armollisin tapa. Koiran pitää saada elää koiran elämää ja siihen kuuluu juokseminen ja hyppiminen ja valitettavasti ihminen on jalostanut monet rodut pilalle joka sitten aiheuttaa monia ongelmia itse koiralle.

 

[Frazo]

Meillä mäykky, jolla myös ollut takaraaja halvaus ja alusta asti oli selvää, että koiraa ei leikata, se ei leikkaamalla paremmaksi muutu ja melkein päinvastoin. Meni häkkilevolla ja pitkällä lääkekuurilla ohi ja nyt siitä on jo 3v aikaa, mutta ikää jo +13v ja kaikkea ongelmaa ilmestyy koko ajan lisää ja lisää, mutta saa mennä niin pitkään kun jaksaa ilman kipuja, päivä kerrallaan.

Toisella koiralla (amstaffi) meni 3v iässä polven eturistiside poikki, koira oli lähes valmis palveluskoira ja siksi ajateltiin, että pakko leikata vaikka moni varoitteli että ei tule välttämättä kuntoon ja se olikin valtava leikkaus (sääriluu pistetään poikki ja titaanilla polvi uuteen kulmaan) ja kolme vuotta tuota kuntoutettiin ja koskaan siitä ei enää kivutonta juoksijaa tullut ja lopulta 6v iässä oli pakko lopettaa.

Koiria valitettavasti hoidetaan liikaa ja vaikka se pahalta tuntuu lopettaa nuorta koiraa, niin yleensä se on se armollisin tapa. Koiran pitää saada elää koiran elämää ja siihen kuuluu juokseminen ja hyppiminen ja valitettavasti ihminen on jalostanut monet rodut pilalle joka sitten aiheuttaa monia ongelmia itse koiralle.

Ikävä kuulla, että siellä on myös kokemusta halvauksesta ja toisella koiralla ristiside ongelmia.

Nyt Nellan tilanne meni niin nopeasti huonoksi ja ilmeisesti kipuja oli paljon, kun ei juonut yli vuorokauteen, kuin ruiskun kanssa vettä antamalla. Sunnuntaina päivystyksessä sai opioideja ym., niin enempää lääkkeitäkään ei voinut antaa. Ei lääkäritkään oikein uskoneet, että lepo enää auttaisi ja tosiaan leikkauskaan ei välttämättä kävelykykyä parantaisi, saatika muita selän ongelmia. Ikävää, että nuorien koirien kohdallakin joutuu tällaisen päätöksen tekemään.

Mutta pitää vain miettiä tuota pointtia, minkä sinäkin sanoit, että koiran pitää saada elää koiran elämää, eikä olla häkissä tai huumattuna koko ajan. Kipujen loppuminen oli isoin syy päätökselle, vaikka nyt tuntuu todella ikävältä, että tuo päätös piti tehdä.

Koira oli yhteishuoltajuudessa exän kanssa ja onneksi hän pysyi "tunteettomana", kun itse en saanut sanottua asioita lääkäreille. Yleisesti olen perinteinen suomalainen juro, mutta Nellan kohdalla vaan huoli oli niin suuri, että ei vain voinut estää tunteiden tuloa toisen kärsiessä.

 

[Dunlop]

Ikävä kuulla, että siellä on myös kokemusta halvauksesta ja toisella koiralla ristiside ongelmia.

Nyt Nellan tilanne meni niin nopeasti huonoksi ja ilmeisesti kipuja oli paljon, kun ei juonut yli vuorokauteen, kuin ruiskun kanssa vettä antamalla. Sunnuntaina päivystyksessä sai opioideja ym., niin enempää lääkkeitäkään ei voinut antaa. Ei lääkäritkään oikein uskoneet, että lepo enää auttaisi ja tosiaan leikkauskaan ei välttämättä kävelykykyä parantaisi, saatika muita selän ongelmia. Ikävää, että nuorien koirien kohdallakin joutuu tällaisen päätöksen tekemään.

Mutta pitää vain miettiä tuota pointtia, minkä sinäkin sanoit, että koiran pitää saada elää koiran elämää, eikä olla häkissä tai huumattuna koko ajan. Kipujen loppuminen oli isoin syy päätökselle, vaikka nyt tuntuu todella ikävältä, että tuo päätös piti tehdä.

Koira oli yhteishuoltajuudessa exän kanssa ja onneksi hän pysyi "tunteettomana", kun itse en saanut sanottua asioita lääkäreille. Yleisesti olen perinteinen suomalainen juro, mutta Nellan kohdalla vaan huoli oli niin suuri, että ei vain voinut estää tunteiden tuloa toisen kärsiessä.

Koiran menettämiseen itsellä auttanut aina se, että taloudessa on muita koiria, niin ei jää aivan tyhjän päälle tyhjään kotiin. Pahalta se silti aina tuntuu, kun kävelee eläinlääkäristä pelkkä remmi kädessä pois.

 

[Nutjob]

Ei saa jossitella. Sen olen itse oppinut koirien kanssa elellessä. Kunhat olet parhaasi tehnyt.

 

[nuusk1s]

Mökkeilystä nauttii myös ihmisen paras ystävä

 

[Dunlop]

Mökkeilystä nauttii myös ihmisen paras ystävä

Tämä pönttö ei muuta mökillä tee kuin ui! Onneksi osaa pysyä pihassa vapaana, niin senkus ui.

 

[Dunlop]

tuplat

 

[Sikatiiker]

Spoileri: Vanha viestini

Oi voi, vetääpä mielen matalaksi. Akita on nyt saavuttanut vasta 7kk iän ja viime viikonloppuna kävi huonosti. Tästä kestää pitkään toipua, se on ollut paras ystäväni ja yhdessä on pidetty 5kk kotikonttoria pystyssä koko viikko joten 7pv/vko ollaan oltu tiiviisti yhdessä muutamia reissupäiviä lukuunottamatta.

Ensin herättiin keskellä yötä siihen, että koirat tappelee sängyn vieressä. Menin irrottamaan niitä toisistaan ja juniori puri mua käsivarteen koska vanhempi pikkukoira pääsi puremaan sitä uudelleen jalkaan kun mun ote siitä herkesi. Ymmärrettävää tilanteeseen nähden ja haavat paikattiin, kipu hellitti lauantaina ja turvotusta ei juuri esiintynyt joten jatkettiin eteenpäin. Päivystysapupuhelimessakin kehotettiin sitten menemään näytille jos kipu yltyy sietämättömäksi tai haavat näyttää pahalta.

Sunnuntaina sitten kävi lapsella pieni hojaantuminen tätä isompaa koiraa vasten, se pelästyi ja murahti jolloin pienempi 4v koira hyökkäsi sen kimppuun, jäi tappelussa alle ja sai hyvin kipeät kudosvauriot niskan ja kaulan ympärille. Verta oli keittiössä kuin sian pistämisen jäljiltä, yö meni päivystyksessä ensin sheltin kanssa ja sitten sen jälkeen akitan kanssa.

Yritin miettiä eri ratkaisuja miten akita viedään jatkossa ulos päivisin, koiria pidetään eri huoneissa ruokkiessa ja nukkuessa jne. Järjen äänenä toimi avopuoliso joka alun perin akitaa hirveästi halusi koska on lapsena akitan omistanut. Uskomattoman rakas tästä koirasta tuli minulle koska tein etätöitä koko sen ajan kuin se meillä on ollut. Nyt järjen ääni sanoo, että luovumme akitasta tässä vaiheessa. Se ei ole minusta osoittanut mitään luonnevikaa tms, mutta näin iso ja vahva koira hieman säikkynä (ilmeisesti osa teini-ikää) näin eläväisten lasten keskellä tuntuu nyt mahdottomalta yhtälöltä. En pysty pitämään sitä missään niin että voisin taata lasten turvallisuuden. Lapsille on ollut tosi hyvänä, ainoastaan pari kertaa näykkäissyt törmäystilanteissa kuten shelttikin ja varmaan about kaikki maailman koirat normaalistikin reagoisi sellaiseen tilanteeseen.

Viime syyskuussa kirjoittelinkin tänne koirien yhteenotosta. Meillä on ollut siitä saakka lievästi stressaava järjestely sillai että koirat on pidetty eri huoneissa erillään. Nyt on käynnissä akitan totuttaminen ulos ja ennen lumia olis vielä tarkoitus siirtää aitaus talon päätyyn niin että näkee etupihalle. Sheltti saa sitten viettää aikaa lasten kans sisällä. Akita täyttää keväällä kaksi ja sheltti jo kuusi.

Laitan talveksi lämpimän kopin ulos ja mietinnässä on vielä miten sitä sit tekee, käyttääkö tota akitaa sisällä aina ruoka-aikaan jolloin saa lapset sitä rapsutella yms ja pitää sit sen aikaa shelttiä ulkona juoksunarussa.

Kuten tuli viimeksi todettua, harmi ettei koirat tottuneet toisiinsa mutta oli toisaalta tiedossa ettei akita oikein alistu toiselle koiralle. Pennusta saakka oli aika periksiantamaton ja sheltti ei tätä suvainnut vaan ottivat matsia niin kovaa pari kertaa ettei voi yhdessä pitää.

Pitääpä laitella kuvia noista kun kerkeää. Saa antaa hyviä vinkkejä kopin lämmitykseen ja pehmennyksiin. Mielessä jotain sen kaltaista kuin puukoppiin styrox seiniin, kattoon ja lattiaan, lautalattialle kunnolla vilttiä yms ja ehkä sitten kattolämmitin tms?

Edit: niin ja jatkaakseni vielä, viime vuonna oltiin jo luopumassa tästä nuoresta kukkoilija-akitasta kunnes pahin murrosikä kunnolla laantui. Nyt on todella rauhallinen kaveri ja lastenkin kanssa omaksunut lasten tavat eikä ala niistä nurista. Minä olen sille se läheisin kun teen töitä kotona niin mua tulee härkkimään kun haluaa ulos, silloin haluais kalvaa sormia mutta lasten kans on tottunut hirmu hyvin korvien vellomiseen ja rutisteluunkin.

 

[Dunlop]

Viime syyskuussa kirjoittelinkin tänne koirien yhteenotosta. Meillä on ollut siitä saakka lievästi stressaava järjestely sillai että koirat on pidetty eri huoneissa erillään. Nyt on käynnissä akitan totuttaminen ulos ja ennen lumia olis vielä tarkoitus siirtää aitaus talon päätyyn niin että näkee etupihalle. Sheltti saa sitten viettää aikaa lasten kans sisällä. Akita täyttää keväällä kaksi ja sheltti jo kuusi.

Laitan talveksi lämpimän kopin ulos ja mietinnässä on vielä miten sitä sit tekee, käyttääkö tota akitaa sisällä aina ruoka-aikaan jolloin saa lapset sitä rapsutella yms ja pitää sit sen aikaa shelttiä ulkona juoksunarussa.

Kuten tuli viimeksi todettua, harmi ettei koirat tottuneet toisiinsa mutta oli toisaalta tiedossa ettei akita oikein alistu toiselle koiralle. Pennusta saakka oli aika periksiantamaton ja sheltti ei tätä suvainnut vaan ottivat matsia niin kovaa pari kertaa ettei voi yhdessä pitää.

Pitääpä laitella kuvia noista kun kerkeää. Saa antaa hyviä vinkkejä kopin lämmitykseen ja pehmennyksiin. Mielessä jotain sen kaltaista kuin puukoppiin styrox seiniin, kattoon ja lattiaan, lautalattialle kunnolla vilttiä yms ja ehkä sitten kattolämmitin tms?

Edit: niin ja jatkaakseni vielä, viime vuonna oltiin jo luopumassa tästä nuoresta kukkoilija-akitasta kunnes pahin murrosikä kunnolla laantui. Nyt on todella rauhallinen kaveri ja lastenkin kanssa omaksunut lasten tavat eikä ala niistä nurista. Minä olen sille se läheisin kun teen töitä kotona niin mua tulee härkkimään kun haluaa ulos, silloin haluais kalvaa sormia mutta lasten kans on tottunut hirmu hyvin korvien vellomiseen ja rutisteluunkin.

Akitat ei ole mitään söpöjä pikku nalleja, vaatii paljon koulua ja silti muut koirat voi olla ehdoton ei.

 

[Eore]

Kuten tuli viimeksi todettua, harmi ettei koirat tottuneet toisiinsa mutta oli toisaalta tiedossa ettei akita oikein alistu toiselle koiralle. Pennusta saakka oli aika periksiantamaton ja sheltti ei tätä suvainnut vaan ottivat matsia niin kovaa pari kertaa ettei voi yhdessä pitää.

Itsellä on pari Shibaa ja sama ongelma taitaa koskea kaikkia ”alkukantaisia” rotuja. Omat koirat ovat siis 99,99% ajasta ilman mitään ongelmia, leikkivät yhdessä ja syövätkin ihan sulassa sovussa. Muutaman kerran on tullut tilanteita missä alkavat rähisemään ja sitten kun mylly lähtee päälle, niin kumpikaan ei anna periksi. Ei vaikka toinen on uros ja toinen narttu, joka on melkein puolet pienempi. Pakko mennä itse väliin ettei satu pahemmin. Yleensä nämä on alkanut aina jostain herkuista ja niiden ”vahtimisesta”.

 

[Dunlop]

Leikit voi nopeasti eskaloitua, meillä mäyräkoira joskus oikeasti luuli, että hän voi pomotella Amstaffia, onneksi sen verran selväjärkinen tapaus, että hän ei tappelua aloita tuollaisen takia, vaikka rodulle hyvin ominainen on muita koiria kohtaan.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Linkki: https://streamable.com/i4nzcq

 

[Sikatiiker]

Akitat ei ole mitään söpöjä pikku nalleja, vaatii paljon koulua ja silti muut koirat voi olla ehdoton ei.

Niin vaativat ja kouluttaessakin voi olla haastava motivoida välillä. Rodun viehätys onkin pitkälti tossa käytöksessä.

Tosi uskollinen, mutta ehdottomasti omapäinen koira. Meillä se on ikään kuin mun koira käytökseltään/olemukseltaan. Pyytää ekana aina multa ja seuraa mua. Jos emännän kanssa on ollut näkemyseroja ja nukun sohvalla, niin nukkuu koirakin

 

[RealityBites]

En tiedä, mahtaako kuulua ketjuun taas mitenkään. Mutta olen ajatellut koiraa kaveriksi. Kun ketjussa aika monelta tuntuu koira löytyvän, niin ajattelin kysäistä rotusuosituksia.

Tällä hetkellä kerrostalo, 73,5m2 neljässä huoneessa ja pyörävarastosta löytyy pesutila märille/kurakeleille tarvittaessa. Nämä siis kotiolot ainakin toistaiseksi - jos johonkin muutan, niin ns. maan pinnalle eli rivi/pari/omakotitaloon.

Lisäksi isän omakotitalo maalla josta tätä nytkin kirjoitan, jossa tilaa temmeltää ja vieressä joki, missä vielä sen verran vettä, että uimaan pääsee.

Todistettavasti meillä on pärjännyt hyvin 10-vuotias sekarotuinen, joka lähinnä kultaisen noutajan näköinen ja oloinen, riittävällä lenkityksellä. Tykkäsi kyllä pidemmistä lenkeistä, mutta oikein muut kuin itse ei niitä silloin olleet kovin innokkaita tekemään.. Itse vein joskus metsälenkille haistelemaan useamman kilometrin matkalle, oman kodin lähiympäristössä sekin onnistuu ja uintikaan nyt Kuopiossa ole mitenkään mahdoton ajatus - maalla sen voi tehdä vaan hiukan privaatimmin.

Joten minkä rotuista ja kokoista koiraa kannattaisi lähteä etsimään? Vai voiko valita oman mielen mukaan noilla spekseillä. Ainakaan rescue-koirissa näemmä ei. Olen ollut koirien kanssa ikäni, vaikkei omaa olekaan ollut, joten pääosin tiedän, mitä tuleman pitää.

Ja jos kirjoitus nyt taas herättää ajatuksen kehottaa menemään hoitoon, niin ei se mitään. Etsin sitten taas itse.

 

[Sikatiiker]

En tiedä, mahtaako kuulua ketjuun taas mitenkään. Mutta olen ajatellut koiraa kaveriksi. Kun ketjussa aika monelta tuntuu koira löytyvän, niin ajattelin kysäistä rotusuosituksia.

Totta kai kuuluu. Painotus suosituksille kannattaa tietysti olla sellainen "ideoita otetaan vastaan" eikä minkäänlaisina totuuksina. Toisille ihmisille lenkkeilystä on ihan eri käsitys kuin toisilla.

Tällä hetkellä kerrostalo, 73,5m2 neljässä huoneessa ja pyörävarastosta löytyy pesutila märille/kurakeleille tarvittaessa. Nämä siis kotiolot ainakin toistaiseksi - jos johonkin muutan, niin ns. maan pinnalle eli rivi/pari/omakotitaloon.

Itse en ottaisi kovin suurta koiraa tai sellaista vahtikoiraa joka tykkää olla pihalla ja vartioida koska osa ajasta menee kerrostalossa. Myös paimenkoirista voin antaa varoittavan sanan että saattavat haukkua tosi paljon kaikille äänille mitä kuulevat, jopa pienille tömähdyksille ja etenkin näköhavainnoille ihan vilahduksestakin.

Itse tykkään maantiellä/kadulla lenkkeilyn sijasta ulkoilusta koiran kanssa metsässä, tästä taitaa suunnilleen kaikki rodut nauttia kun pääsevät haistelemaan ja merkkailemaan. Pienten koirarotujen kanssa voi osoittautua yllättäen hankalaksi edetä metsässä jossa on tehty harvennusta, isot kasat risuja ja runkoja hankaloittavat pienen kaverin etenemistä.

Lisäksi isän omakotitalo maalla josta tätä nytkin kirjoitan, jossa tilaa temmeltää ja vieressä joki, missä vielä sen verran vettä, että uimaan pääsee.

Todistettavasti meillä on pärjännyt hyvin 10-vuotias sekarotuinen, joka lähinnä kultaisen noutajan näköinen ja oloinen, riittävällä lenkityksellä. Tykkäsi kyllä pidemmistä lenkeistä, mutta oikein muut kuin itse ei niitä silloin olleet kovin innokkaita tekemään.. Itse vein joskus metsälenkille haistelemaan useamman kilometrin matkalle, oman kodin lähiympäristössä sekin onnistuu ja uintikaan nyt Kuopiossa ole mitenkään mahdoton ajatus - maalla sen voi tehdä vaan hiukan privaatimmin.

Toi koirien uittaminen on monisyinen juttu jos ei ole omaa rantaviivaa. Yleisillä rannoilla ei saisi koiria käyttää loisten ja muiden tarttuvien juttujen takia ja yksityiseen rantaan tarvitsee luvan ellei ole oma.

Vaikka olisikin yleiseltä vaikuttava ranta jossa vaikkapa monet kyläläiset käyttävät lapsiaan uittamassa, voi kyse olla silti vaikka 20 osakkaan rannasta jossa yksi koiravastainen ihminen voi estää kaiken koirien uittamisen. Omalla kylällä ei ole mahdollisuutta koiraa uittaa missään sillä en omista rantaviivaa alle 100km säteellä.

Joten minkä rotuista ja kokoista koiraa kannattaisi lähteä etsimään? Vai voiko valita oman mielen mukaan noilla spekseillä. Ainakaan rescue-koirissa näemmä ei. Olen ollut koirien kanssa ikäni, vaikkei omaa olekaan ollut, joten pääosin tiedän, mitä tuleman pitää.

Noilla spekseillä katselisin jotain keskikokoista, en suurimpia laumanvartijoita enkä pienimpiä paimenkoiria (kaipaavat aktiviteettia koko ajan). Metsästysrotuja en suosisi jos et metsästä sillä karkailuherkkyys on kertaluokkaa suurempi ja sitten voi mennä päiväkin ennen kuin antaa ottaa kiinni. Noutajia yms seurakoiria katselisin esim. koirarodut.fi.

Sieltä näkee kuvat ja pystyy lukemaan onko työorientoituneita/harrastuskoiria yms ominaisuuksista. Sitä selattiin paljon kun hankittiin ekaa koiraa meille kun lapset olivat pieniä.

 

[RealityBites]

Totta kai kuuluu. Painotus suosituksille kannattaa tietysti olla sellainen "ideoita otetaan vastaan" eikä minkäänlaisina totuuksina. Toisille ihmisille lenkkeilystä on ihan eri käsitys kuin toisilla.

Itse en ottaisi kovin suurta koiraa tai sellaista vahtikoiraa joka tykkää olla pihalla ja vartioida koska osa ajasta menee kerrostalossa. Myös paimenkoirista voin antaa varoittavan sanan että saattavat haukkua tosi paljon kaikille äänille mitä kuulevat, jopa pienille tömähdyksille ja etenkin näköhavainnoille ihan vilahduksestakin.

Itse tykkään maantiellä/kadulla lenkkeilyn sijasta ulkoilusta koiran kanssa metsässä, tästä taitaa suunnilleen kaikki rodut nauttia kun pääsevät haistelemaan ja merkkailemaan. Pienten koirarotujen kanssa voi osoittautua yllättäen hankalaksi edetä metsässä jossa on tehty harvennusta, isot kasat risuja ja runkoja hankaloittavat pienen kaverin etenemistä.

Toi koirien uittaminen on monisyinen juttu jos ei ole omaa rantaviivaa. Yleisillä rannoilla ei saisi koiria käyttää loisten ja muiden tarttuvien juttujen takia ja yksityiseen rantaan tarvitsee luvan ellei ole oma.

Vaikka olisikin yleiseltä vaikuttava ranta jossa vaikkapa monet kyläläiset käyttävät lapsiaan uittamassa, voi kyse olla silti vaikka 20 osakkaan rannasta jossa yksi koiravastainen ihminen voi estää kaiken koirien uittamisen. Omalla kylällä ei ole mahdollisuutta koiraa uittaa missään sillä en omista rantaviivaa alle 100km säteellä.

Noilla spekseillä katselisin jotain keskikokoista, en suurimpia laumanvartijoita enkä pienimpiä paimenkoiria (kaipaavat aktiviteettia koko ajan). Metsästysrotuja en suosisi jos et metsästä sillä karkailuherkkyys on kertaluokkaa suurempi ja sitten voi mennä päiväkin ennen kuin antaa ottaa kiinni. Noutajia yms seurakoiria katselisin esim. koirarodut.fi.

Sieltä näkee kuvat ja pystyy lukemaan onko työorientoituneita/harrastuskoiria yms ominaisuuksista. Sitä selattiin paljon kun hankittiin ekaa koiraa meille kun lapset olivat pieniä.

Kiitokset.

Onhan tuo joki täällä tosiaan omalla tontilla ja veikkaan, että kellään ei ole suurta urputtamista siitä, jos tuossa koiraa käyttää uimassa - veikkaan lisäksi ettei ole ainut koira, joka joessa ui.

Hiukan samoilla linjoilla rodun suhteen ja tuota koirarodut.fi:tä on tullut joskus aikoinaan selattua, kun olisi olosuhteetkin olleet paremmat. Silloinen puoliso oli sitten koirille allerginen, jonka vuoksi hankkiminen tuolloin jäi.

Tästä eteenpäin tuskin tulen asumaan kenenkään naispuolisen kanssa yhdessä ainakaan hetkeen, niin hauvankin suhteen voin sitten tehdä, mitä lystään. Tämän takia realiteetit on kuitenkin hyvä ottaa huomioon ympäristön ja omianisuuksien suhteen. Noutaja on varmasti aina varma valinta seurakoiraksi.

Mutta pitääpä tutustua uudelleen tohon koirarodut.fi. Kultainen noutaja oli jo aikanaan ihan hyvän hintainen hauva ja voin kuvitella, mitä se on tällä hetkellä. Mutta sillähän tässä onkin lähdetty pohtimaan asiaa aivan kaikessa rauhassa.

 

[Clown]

Karvakaveri kelpaisi taas tännekin, mutta ei ole sellaista tukiverkkoa joka hoitaisi koiraa kun ei itse pysty ja tiedän muutenkin etten jaksaisi yksin sitä hoitaa että koiralla olisi hyvä elämä.

Hankintahinta on koiran elinkaaren kokonaiskustannuksissa kuitenkin aika pieni, etenkin jos tulee leikkauksia vaativia sairauksia eikä ole sitä 500eur/vuosi 4keur kattavaa vakuutusta.

Itse tyydyn rapsuttelemaan muiden koiria. Joskus ajatellut että liittyisi johonkin tukiverkostoon joka ilmaiseksi hoitaa toisten koiria, mutta en ole saanut aikaiseksi ja siinä kait pitäisi olla myös jo vähän mainetta taustalla että ihmiset rohkenevat rakkaan perheenjäsenensä hoitoon luovuttaa.

Eilen tuli 7 tuntia katseltua Pentuliveä, 11 englannin springerspanielia syntyi
Mulla/perheellä oli kultainennoutaja. Spanieli olisi toinen lempparirotu, mutta luetun mukaan eroikävälle melko herkkä eli yksin kun on kerrostalossa 8t/vrk ja 250vrk/vuosi, niin ei ole kiva koiralle eikä naapureille.

 

[Dunlop]

Kiitokset.

Onhan tuo joki täällä tosiaan omalla tontilla ja veikkaan, että kellään ei ole suurta urputtamista siitä, jos tuossa koiraa käyttää uimassa - veikkaan lisäksi ettei ole ainut koira, joka joessa ui.

Hiukan samoilla linjoilla rodun suhteen ja tuota koirarodut.fi:tä on tullut joskus aikoinaan selattua, kun olisi olosuhteetkin olleet paremmat. Silloinen puoliso oli sitten koirille allerginen, jonka vuoksi hankkiminen tuolloin jäi.

Tästä eteenpäin tuskin tulen asumaan kenenkään naispuolisen kanssa yhdessä ainakaan hetkeen, niin hauvankin suhteen voin sitten tehdä, mitä lystään. Tämän takia realiteetit on kuitenkin hyvä ottaa huomioon ympäristön ja omianisuuksien suhteen. Noutaja on varmasti aina varma valinta seurakoiraksi.

Mutta pitääpä tutustua uudelleen tohon koirarodut.fi. Kultainen noutaja oli jo aikanaan ihan hyvän hintainen hauva ja voin kuvitella, mitä se on tällä hetkellä. Mutta sillähän tässä onkin lähdetty pohtimaan asiaa aivan kaikessa rauhassa.

Jos sä murehdit sitä koiran osto hintaa, niin kannattaa tarkkaan harkita koiran hankintaa, se ostohinta on pienin kuluerä.

Nimimerkillä, 6v aikana meni varmaan 10k€ koiran eläinlääkäreihin, kallein yksittäinen loukkaantuminen oli polven eturistiside 3500€ ja lopulta se piti pistää pussiin 6v iässä!

En osaa sanoa yhtään rotua, kenellä ei olisi jotain perinnöllistä sairautta tai taipumusta johonkin sairauteen, mutta pitkälle pääsee jo sillä, että vältät kaikki lyhyt kuonoiset, pitkäselkäiset, minikoirat, löysänakahkaiset ym. ihmisen luomat sekasikiöt, kultainen noutaja kärsii myös monista ongelmista ja on jo oikeasti iso koira, joten kaikki maksaa enemmän.

 

[Sikatiiker]

En osaa sanoa yhtään rotua, kenellä ei olisi jotain perinnöllistä sairautta tai taipumusta johonkin sairauteen, mutta pitkälle pääsee jo sillä, että vältät kaikki lyhyt kuonoiset, pitkäselkäiset, minikoirat, löysänakahkaiset ym. ihmisen luomat sekasikiöt, kultainen noutaja kärsii myös monista ongelmista ja on jo oikeasti iso koira, joten kaikki maksaa enemmän.

Sanottakoon noiden lyhytkuonoisten lisäksi vielä pitkäkuonoiset sillä niillä on jotain tyypillistä liikaikenen kasvua joka vaatii hammashoitoa vähimmillään pari kertaa vuodessa sekä mahdollisesti siltikin hampaiden poistoa. Käytin just sheltin hampaiden puhdistuksessa, maksoi jotain reilut 300€ ja sanoivat että tuu parin kk sisään poistattamaan alaetuhampaat 6kpl että hinta-arvio erillisellä nukutuskerralla 650€. Samalla nukutuskerralla olis tullut halvemmaksi mutta ei lompakko kestänyt sillä hetkellä kun toinen vaihtoehto oli tulla uudemman kerran.

 

[draco76]

Kiitokset.

Onhan tuo joki täällä tosiaan omalla tontilla ja veikkaan, että kellään ei ole suurta urputtamista siitä, jos tuossa koiraa käyttää uimassa - veikkaan lisäksi ettei ole ainut koira, joka joessa ui.

Hiukan samoilla linjoilla rodun suhteen ja tuota koirarodut.fi:tä on tullut joskus aikoinaan selattua, kun olisi olosuhteetkin olleet paremmat. Silloinen puoliso oli sitten koirille allerginen, jonka vuoksi hankkiminen tuolloin jäi.

Tästä eteenpäin tuskin tulen asumaan kenenkään naispuolisen kanssa yhdessä ainakaan hetkeen, niin hauvankin suhteen voin sitten tehdä, mitä lystään. Tämän takia realiteetit on kuitenkin hyvä ottaa huomioon ympäristön ja omianisuuksien suhteen. Noutaja on varmasti aina varma valinta seurakoiraksi.

Mutta pitääpä tutustua uudelleen tohon koirarodut.fi. Kultainen noutaja oli jo aikanaan ihan hyvän hintainen hauva ja voin kuvitella, mitä se on tällä hetkellä. Mutta sillähän tässä onkin lähdetty pohtimaan asiaa aivan kaikessa rauhassa.

Kultainen noutaja taikka labradori on varsin varma valinta, peruskoira kyseessä. Tulee toimeen kaupungissa ja maalla. Turkinhoito kannattaa ottaa huomioon rotua katsellessa. Osa vaatii nyppimistä, osa kovempaa puunasmista takkujen takia. Helpoista sitten lähtee karvaa.

Oma suosikkini olisi Alaskan Klee Kai. Vielä aika harvinainen rotu ja nuorena rotuna jonkun verran heittoa yksilöiden välissä.

 

[RealityBites]

Jos sä murehdit sitä koiran osto hintaa, niin kannattaa tarkkaan harkita koiran hankintaa, se ostohinta on pienin kuluerä.

Nimimerkillä, 6v aikana meni varmaan 10k€ koiran eläinlääkäreihin, kallein yksittäinen loukkaantuminen oli polven eturistiside 3500€ ja lopulta se piti pistää pussiin 6v iässä!

En osaa sanoa yhtään rotua, kenellä ei olisi jotain perinnöllistä sairautta tai taipumusta johonkin sairauteen, mutta pitkälle pääsee jo sillä, että vältät kaikki lyhyt kuonoiset, pitkäselkäiset, minikoirat, löysänakahkaiset ym. ihmisen luomat sekasikiöt, kultainen noutaja kärsii myös monista ongelmista ja on jo oikeasti iso koira, joten kaikki maksaa enemmän.

En sinänsä murehdi ostohintaa - mutta kuten useimmille meistä, tili tulee kerran kuussa, joten useamman tonnin hankintaan joutuu hiukan varautumaan.

Sitten jos se 10ke jakautuu vaikka kuudelle vuodelle, niin ei tuo ole kuin järjestelykysymys. Samaten ne olosuhteetkin voi muuttua vielä aika radikaalisti. Oikeastaan vähän kaikki on vielä auki ja siksi on hiukan suunnitelun asteella. Mutta uskoisin, että raha on se pienin murha asiassa loppujen lopuksi.

Mutta suunnitella aina voi ja jos asiaa on jo pohjustettu, niin helpompi on tarttua tilaisuuteen sitten, kun sopiva osuu kohdalle.

 

[Eräilves]

Jos sä murehdit sitä koiran osto hintaa, niin kannattaa tarkkaan harkita koiran hankintaa, se ostohinta on pienin kuluerä.

Nimimerkillä, 6v aikana meni varmaan 10k€ koiran eläinlääkäreihin, kallein yksittäinen loukkaantuminen oli polven eturistiside 3500€ ja lopulta se piti pistää pussiin 6v iässä!

En osaa sanoa yhtään rotua, kenellä ei olisi jotain perinnöllistä sairautta tai taipumusta johonkin sairauteen, mutta pitkälle pääsee jo sillä, että vältät kaikki lyhyt kuonoiset, pitkäselkäiset, minikoirat, löysänakahkaiset ym. ihmisen luomat sekasikiöt, kultainen noutaja kärsii myös monista ongelmista ja on jo oikeasti iso koira, joten kaikki maksaa enemmän.

Ei ihan aina, kun terveitäkin yksilöitä kyllä löytyy. Tyttelillä ikää hieman yli 9v, ja selvitty ainoastaan perus tarkastuksella vuojen välein, ja kerran hampaat / ikenet puhistettu

Lapinporokoira siis rotuna.

 

[latexii]

Hyvä vakuutus tietty vähän pelastaa kustannuksissa. Ei nekään tokikaan välttämättä edullisia ole.

Omalle koiralle ei valitettavasti moista saa. Joutuu sit laittamaan joka tilistä sukanvaeteen.

 

[Sikatiiker]

En sinänsä murehdi ostohintaa - mutta kuten useimmille meistä, tili tulee kerran kuussa, joten useamman tonnin hankintaan joutuu hiukan varautumaan.

Sitten jos se 10ke jakautuu vaikka kuudelle vuodelle, niin ei tuo ole kuin järjestelykysymys. Samaten ne olosuhteetkin voi muuttua vielä aika radikaalisti. Oikeastaan vähän kaikki on vielä auki ja siksi on hiukan suunnitelun asteella. Mutta uskoisin, että raha on se pienin murha asiassa loppujen lopuksi.

Mutta suunnitella aina voi ja jos asiaa on jo pohjustettu, niin helpompi on tarttua tilaisuuteen sitten, kun sopiva osuu kohdalle.

Musta nimenomaan erittäin fiksua kartottaa hyvissä ajoin ja harkita myös sitä hankintahintaa. Kyllä nimittäin eri kasvattajilla pentujen hinnoissa voi olla erojakin niin että käy vaikka sen hinnankin kanssa hyvä tuuri. Terveyden kanssahan voi sitten käydä munkki hyvä tai huono, toivoa vaan sopii parasta ja ehdottomasti tota hampaiden puhdistusta alan teettää koirille kun hammaskivi pahentaa noita hammassairauksia.

Joka rodulla melkein on ne alttiudet joillekin vaivoille ja kannattaa niitäkin tutkia että minkä sortin vaivat on yleisimpiä rodulle (se ei vielä tarkoita että ne on kovin yleisiä).

Hyvä vakuutus tietty vähän pelastaa kustannuksissa. Ei nekään tokikaan välttämättä edullisia ole.

Omalle koiralle ei valitettavasti moista saa. Joutuu sit laittamaan joka tilistä sukanvaeteen.

Vakuutusta suosittelen minäkin, se auttaa yllätyksissä vaikka maksaa sitten aika monta satalappusta vuodessa.

 

[Dunlop]

Sanottakoon noiden lyhytkuonoisten lisäksi vielä pitkäkuonoiset sillä niillä on jotain tyypillistä liikaikenen kasvua joka vaatii hammashoitoa vähimmillään pari kertaa vuodessa sekä mahdollisesti siltikin hampaiden poistoa. Käytin just sheltin hampaiden puhdistuksessa, maksoi jotain reilut 300€ ja sanoivat että tuu parin kk sisään poistattamaan alaetuhampaat 6kpl että hinta-arvio erillisellä nukutuskerralla 650€. Samalla nukutuskerralla olis tullut halvemmaksi mutta ei lompakko kestänyt sillä hetkellä kun toinen vaihtoehto oli tulla uudemman kerran.

Koira kun koira, niin vanhana hammas ongelmia voi ilmetä, meillä mäyräkoiralta pitänyt puolet hampaista poistaa ja useampi tonni niihinkin mennyt.

Ei ihan aina, kun terveitäkin yksilöitä kyllä löytyy. Tyttelillä ikää hieman yli 9v, ja selvitty ainoastaan perus tarkastuksella vuojen välein, ja kerran hampaat / ikenet puhistettu

Lapinporokoira siis rotuna.

Lapin porokoirat on hyvä esimerkki sopusuhtaisesta koirasta ja ilmeisen terve rotukin, mutta haukkuherkkä ja ei kovin miellyttämisen haluinen, niin kouluttaminen vaatii vaivaa ja aikaa, mutta hyvä vaihtoehto.

Hyvä vakuutus tietty vähän pelastaa kustannuksissa. Ei nekään tokikaan välttämättä edullisia ole.

Omalle koiralle ei valitettavasti moista saa. Joutuu sit laittamaan joka tilistä sukanvaeteen.

Omilla koirilla ei ole ollut koskaan vakuutuksia, puolisolla on ja maksaa +600€/v siitä jos jotain tapahtuu, silti korvaus ei ole 100% + omavastuu päälle niin kalliiksi tulee ja esimerkiksi hammas juttuja ei korvaa olenkaan.

Itsellä oli aikanaan kultainennoutaja johon meni 12v aikana 3400€ kaikkiin eläinlääkärikuluihin (sis. myös rokotukset), eli ei mitään. Mielummin pidän sukan varressa sen muutaman tonnin ja makselen sieltä jos tulee yllätyksiä.

 

[Dunlop]

En sinänsä murehdi ostohintaa - mutta kuten useimmille meistä, tili tulee kerran kuussa, joten useamman tonnin hankintaan joutuu hiukan varautumaan.

Sitten jos se 10ke jakautuu vaikka kuudelle vuodelle, niin ei tuo ole kuin järjestelykysymys. Samaten ne olosuhteetkin voi muuttua vielä aika radikaalisti. Oikeastaan vähän kaikki on vielä auki ja siksi on hiukan suunnitelun asteella. Mutta uskoisin, että raha on se pienin murha asiassa loppujen lopuksi.

Mutta suunnitella aina voi ja jos asiaa on jo pohjustettu, niin helpompi on tarttua tilaisuuteen sitten, kun sopiva osuu kohdalle.

Se on juuri niin, että pitää tarkkaan suunnitella eikä hetken mielijohteesta ottaa eläintä, mistä on paljon vastuuta ja vaivaa.

Kultainen noutaja taikka labradori on varsin varma valinta, peruskoira kyseessä. Tulee toimeen kaupungissa ja maalla. Turkinhoito kannattaa ottaa huomioon rotua katsellessa. Osa vaatii nyppimistä, osa kovempaa puunasmista takkujen takia. Helpoista sitten lähtee karvaa.

Oma suosikkini olisi Alaskan Klee Kai. Vielä aika harvinainen rotu ja nuorena rotuna jonkun verran heittoa yksilöiden välissä.

Itsellä on ollut useita koira kymmeniä vuosia (joskus ollut neljä koiraa samaan aikaan) ja paljon eri rotuja ja vaikka olen omistanut kultaisen noutajan ja joo, onhan se äärimmäisen helppo rotu kouluttaa, mutta en silti ihan ymmärrä sen suosiota Suomessa, koska tervettä kultaista noutajaa en ole vielä nähnyt, turkinhoito on loputon työmaa ja se on myös jo iso koira joten kaikki kulut nousee helposti jos vertaa tuollaiseen alle 30kg koiraan.

Mitä karvaan tulee, niin mielummin itse imuroin lyhyttä karvaa kuin pitkää, lyhyt karvainen on myös helppo pestä kurasta lenkin jälkeen ja se kultainen noutaja oli 30min suihkuttelun jälkeen vielä täynnä hiekkaa, kun sitä ei sieltä alusvillasta saa millään pois.

 

[draco76]

Mitä karvaan tulee, niin mielummin itse imuroin lyhyttä karvaa kuin pitkää, lyhyt karvainen on myös helppo pestä kurasta lenkin jälkeen ja se kultainen noutaja oli 30min suihkuttelun jälkeen vielä täynnä hiekkaa, kun sitä ei sieltä alusvillasta saa millään pois.

Meillä tiibetinterrieri ja karvan lähtö ei ole ongelma. Leikkaan kesäisin turkin noin kerran kuussa, talvella sitten enemmän turkinhoitoa. Näyttelyaikoina meni useampi tunti viikossa turkin hoitoon ja pitkänä saa pestä 1-2 viikon välein. Itsepäinen kuin mikä ja ikuinen rakastettava taapero. Kuulemma ovat uudestisyntymeitä munkkeja.

 

[RealityBites]

Kiitosta neuvoista ja kannustuksesta. Onhan tuossa tosiaan monta kohtaa, mitä pitää ottaa huomioon.

Ja kiirettä tuntuu kyllä riittävän, vaikkei oikein kellään kuin itsellä taida olla deadlineja asioissa..

Mutta siinäpä sitä onkin hyvä välissä hiukan puntaroida ja kultainen noutaja nyt oli vaan yksi esimerkki - karvaa niistä kyllä lähtee ja paljon. Kokemusta on.

Mutta jahka tässä nyt pääsee taas hiukan omaan rauhaan ja viikonloppu koittaa, niin ehkä ehtii tutkailemaan hommaa hiukan paremmin. Naputtelin vaan viestiä hiukan herättääkseni keskustelua eri roduista, mitä on näemmä tullut ihan hyvin.

Yksilöitähän ne koiratkin on, niin parhaillaan voi selvitä kovinkin vähällä ja huonoimmillaan on kalliimpi pitää kuin nainen, jos nyt pieni leikinlasku väliin sallitaan.

Tosin on se yleensä kyllä sitten parempi kaverikin kuin nainen.

 

[Johan_V]

Toi koirien uittaminen on monisyinen juttu jos ei ole omaa rantaviivaa. Yleisillä rannoilla ei saisi koiria käyttää loisten ja muiden tarttuvien juttujen takia ja yksityiseen rantaan tarvitsee luvan ellei ole oma.

Vaikka olisikin yleiseltä vaikuttava ranta jossa vaikkapa monet kyläläiset käyttävät lapsiaan uittamassa, voi kyse olla silti vaikka 20 osakkaan rannasta jossa yksi koiravastainen ihminen voi estää kaiken koirien uittamisen. Omalla kylällä ei ole mahdollisuutta koiraa uittaa missään sillä en omista rantaviivaa alle 100km säteellä.

Kyllä sitä koiraa voi uittaa missä tahansa paikassa joka ei ole virallinen uimaranta tai jonkun pihapiiriä.