Koira ihmisen paras ystävä

Kuulemma koirat nyt huippukysyttyjä kun ihmiset haluaa seuralaisia koronatilanteen pitkittyessä.

Tuleekohan vastareaktiona koronahomman päättymisen jälkeen ylitarjontaa markkinoille?
Vaimo tuossa joku aika sitten puhui, että nyt olisi koiria paljon annettu pois, kun ilmeisesti ihmiset ovat ottaneet paljon koiria ja todellisuus onkin jotain muuta. Eläintä ei ole kuitenkaan ihan ilmaista pitää saatikaan käyttää eläinlääkärissä. Kannatan kyllä jonkinnäköistä rekisteriä lemmikkien pitämiselle, jotta voitaisiin sen perusteella kieltää ihmisiltä kaikki eläimet, jos on näin toimittu. Valitettavasti noita joutuu joskus lukemaan, että eläimet jätetään heitteille kuolemaan hitaasti, kun ei se ollutkaan "mun" juttuni. Kuvottavaa.
 
  • Tykkää
Reactions: eba
Meillä taas kaikki tuon amstaffin kimpussa, johtuu varmaan noista korvista mutta ihan tuntemattomatkin tulee kysymään saako rapsuttaa ja tuo lyllerö kun rakastaa ihmisiä niin ei siitä meinaa välillä mitään tulla. :facepalm:

Itseltä löytyy sama korvattomana ja ihmiset rakastavat sitä silti. (rescue)Välillä vähän saa selittää jollekin miksi kaikki hullut ja pulitkin on tuttuja mutta tuo rotu ilmeisesti rakastaa kaikkia. Siis ihan kaikkia.
 
Viimeksi muokattu:
Itseltä löytyy sama korvattomana ja ihmiset rakastavat sitä silti. (rescue)Välillä vähän saa selittää jollekin miksi kaikki hullut ja pulitkin on tuttuja mutta tuo rotu ilmeisesti rakastaa kaikkia. Siis ihan kaikkia.
Onhan nämä symppiksiä ja suuri mielenkiinto varmaan johtuu kohuotsikoista, mulla oli myös suuria ennakkoluuloja rotua kohtaan, mutta onneksi ne on osoittautunut vääriksi.
 

Liitteet

  • IMG_20200224_071210.jpg
    IMG_20200224_071210.jpg
    1,1 MB · Luettu: 129
Tänään oli se päivä, mikä on paskinta koiran omistamisessa. 10 kuukautta sitten todettiin akuutti munuaisten vajaatoiminta joka muuttui krooniseksi. Viime viikolla vointi lähti huononemaan ja tänään loppui koiruuden taival. Munuaisten vajaatoiminta on kyllä vittumainen vaiva. Omalla koiralla akuutissa vaiheessa oltiin aluksi 4 päivää 24/7 tipassa ja sitten vielä 4 päivää aamusta iltaan. Tilanne parani ja tammikuun juoksuja lukuunottamatta vointi oli hyvä. Heinäkuun juoksujen aikaan vointi taas heikkeni, mutta tällä kertaa tila ei palannut normaaliksi. Viikonloppuna alkoi oksentelu ja peli oli sillä selvä.

Vajaan 8 vuotta koiruus pyöri jaloissa, joten vähän erikoiseltahan tämä tuntuu. Äsken ajattelin että pitääpä lähteä käyttämään koira iltapissalla..

IMG_0910_2560_fix.jpg
 
Tänään oli se päivä, mikä on paskinta koiran omistamisessa. 10 kuukautta sitten todettiin akuutti munuaisten vajaatoiminta joka muuttui krooniseksi. Viime viikolla vointi lähti huononemaan ja tänään loppui koiruuden taival. Munuaisten vajaatoiminta on kyllä vittumainen vaiva. Omalla koiralla akuutissa vaiheessa oltiin aluksi 4 päivää 24/7 tipassa ja sitten vielä 4 päivää aamusta iltaan. Tilanne parani ja tammikuun juoksuja lukuunottamatta vointi oli hyvä. Heinäkuun juoksujen aikaan vointi taas heikkeni, mutta tällä kertaa tila ei palannut normaaliksi. Viikonloppuna alkoi oksentelu ja peli oli sillä selvä.

Vajaan 8 vuotta koiruus pyöri jaloissa, joten vähän erikoiseltahan tämä tuntuu. Äsken ajattelin että pitääpä lähteä käyttämään koira iltapissalla..

IMG_0910_2560_fix.jpg
Tippa jos toinenkin tipahtaa silmäkulmasta näissä asioissa.
Mutta sitten kun ajattelee järjen mukaan niin se on ainoa oikea päätös kaverille, kun kärsimykset ja kivut loppuvat.

Vaikeita päätöksiä kuitenkin joka kerta.
:shug:
 
Tänään oli se päivä, mikä on paskinta koiran omistamisessa. 10 kuukautta sitten todettiin akuutti munuaisten vajaatoiminta joka muuttui krooniseksi. Viime viikolla vointi lähti huononemaan ja tänään loppui koiruuden taival. Munuaisten vajaatoiminta on kyllä vittumainen vaiva. Omalla koiralla akuutissa vaiheessa oltiin aluksi 4 päivää 24/7 tipassa ja sitten vielä 4 päivää aamusta iltaan. Tilanne parani ja tammikuun juoksuja lukuunottamatta vointi oli hyvä. Heinäkuun juoksujen aikaan vointi taas heikkeni, mutta tällä kertaa tila ei palannut normaaliksi. Viikonloppuna alkoi oksentelu ja peli oli sillä selvä.

Vajaan 8 vuotta koiruus pyöri jaloissa, joten vähän erikoiseltahan tämä tuntuu. Äsken ajattelin että pitääpä lähteä käyttämään koira iltapissalla..

IMG_0910_2560_fix.jpg

Voimia. Edellisellä sivulla kirjoitin omasta samaan vaivaan menehtyneestä 4,5v iässä. Vieläkin tulee hetkiä kun ajattelee missä se Nuppu menee. Meillä todettiin päivää ennen lopettamista tuo. Oli muuten todella hankala paikka mennä hakemaan koira kotiin sillä oletuksella, että vaivaan löytyy hoitokeino ja kuulla eutanasiatuomio. Siinä sitten soittaa vaimolle, että nyt ei olekaan ns. mitään tehtävissä. Sitä kun on tottunut siihen, että kaiken saa hoidettua. Viikonlopuksi ajateltiin ottaa vielä koira kotiin, mutta pe-la yö oli sen verran kamalaa katseltavaa lääkityksestä huolimatta, että emme halunneet jatkaa kärsimystä. Soittelin silloin sinne, jossa olisi tuo 24/7 eläinsairaala,(Hämeenlinna?) mutta heilläkin oli erikoislääkäri kuvat ja arvot nähtyään eutanasian kannalla. Koirille ei ole siirrännäisiä ja dialyysiä kuten ihmisille :(

Tuo oli kiva, että teillä sai 8kk lisäaikaa ja ihan oikea päätös oli myös luopua kun oireet palasivat.

Odottelen vielä rauhassa että pääsen tästä menetyksestä yli, niin voi sitten ottaa uuden tulokkaan. :)
 
Viheliäinen tauti tuo diabetes koiralla, vähän kävi jo sama mielessä kuin mitä yllä puhuttu, että niinkö sitä joutaa jo viimeistä piikkiä antamaan. Ei olla vieläkään selvillä vesillä mutta ehkä jo parempaan päin.

Yli vuoden ollu nyt insuliinilääkityksellä meidän corgi, tänä aamuna koira oli sitten ihan flegmaattinen eikä maistunut ruoka eikä mitään. Mitattiin sokeriarvo ja tulos oli 2, kun ilmeisesti kaikki alle 3,5 on jo vaarallista. Kiireellä hunajaa ikeniin ja koiraa viemään eläinlääkäripäivystykseen, nyt arvot hoitojen vuoksi koholla ja koiralla sen takia huono ja voimaton olo. Toivottavasti alkaa hoitotasapaino löytymään, sen verran säälittää tuo koiran huono olo että jos ei näytä homma selkeytyvän niin ei viitsisi pidentää koiran kärsimystä kuitenkaan liiaksi.
 
Omasta valkoisestapaimenkoirasta jouduin luopuun kk sitten kun spondyloosi meni niin pahaksi. Nyt alkaa jo ikävä olla lievempää ja koiran poismeno sisäistetty.. Harkinnut uutta koiraa, ihan lenkkikaveriksi ja seuralaiseksi. Valkkaria taitaa olla turha miettiä kun pentueita 2-3 kertaa vähemmän kuin pennunottajia olisi. Osaisiko foorumin väki suositella rotua? Keskikokoinen / keskisuuri rotu mielellään, ja perusterve rotu. Tilaa maalla sijaitsevassa rivarissa on 43m2 verran ja sen 1.5-2h riittää itellä virtaa lenkittää per päivä. Ihan mahdotonta viettihyrrää en kuitenkaan halua, eli malinoisit saa jättää laskuista pois :)
 
Omasta valkoisestapaimenkoirasta jouduin luopuun kk sitten kun spondyloosi meni niin pahaksi. Nyt alkaa jo ikävä olla lievempää ja koiran poismeno sisäistetty.. Harkinnut uutta koiraa, ihan lenkkikaveriksi ja seuralaiseksi. Valkkaria taitaa olla turha miettiä kun pentueita 2-3 kertaa vähemmän kuin pennunottajia olisi. Osaisiko foorumin väki suositella rotua? Keskikokoinen / keskisuuri rotu mielellään, ja perusterve rotu. Tilaa maalla sijaitsevassa rivarissa on 43m2 verran ja sen 1.5-2h riittää itellä virtaa lenkittää per päivä. Ihan mahdotonta viettihyrrää en kuitenkaan halua, eli malinoisit saa jättää laskuista pois :)

Hmm, yhdellä kaverilla kaksi lapinkoiraa, yksi jo edesmennyt. Toinen kaveri hankki äskettäin pennun josta en sen enempää tiedä koska välimatkat ja muut. Vaikuttaa helpolta ja fiksulta rodulta. Itsellä toki corgi mistä enemmän kokemusta ja osaavat olla velmuja :) Lappari tuli nyt vaan mieleen kun kaverin koirat tosi helppoja.
 
Hmm, yhdellä kaverilla kaksi lapinkoiraa, yksi jo edesmennyt. Toinen kaveri hankki äskettäin pennun josta en sen enempää tiedä koska välimatkat ja muut. Vaikuttaa helpolta ja fiksulta rodulta. Itsellä toki corgi mistä enemmän kokemusta ja osaavat olla velmuja :) Lappari tuli nyt vaan mieleen kun kaverin koirat tosi helppoja.

Naapurin lapinkoira on ainakin ollut hauska tapaus, käynyt meilläkin pariin kertaan hoidossa. Sopeutuvaisen oloinen yksilö, taitaa olla päälle 11-vuotias rouva niin kova pää sillä ainakin on. :D

Pakkosyötin diabeetikkokoiralle nyt vähän tonnikalaa että saisi ravintoa alle, jotta saisi pistettyä insuliinin kun sokerit on tuon shokin jälkeen nyt korkealla (aamun arvo yli 26 kun viitearvo pitäisi olla 5-10 välissä). Koira kuitenkin kävi jo huomattavasti pirteämmän näköisenä aamutarpeet tekemässä ulos ja tonnikala-annoksen ja piikin jälkeen tuli kerjäämään rapsutuksia (eilen vaan makasi flegmaattisena paikallaan ja läähätti huonoa oloaan) joten pieni toive olisi jos nuo sokeriarvot tuosta nyt kuitenkin alkaisi tasapainottua ja saisi vielä parisen vuotta nauttia tuon 10-vuotiaan seurasta.
 
Naapurin lapinkoira on ainakin ollut hauska tapaus, käynyt meilläkin pariin kertaan hoidossa. Sopeutuvaisen oloinen yksilö, taitaa olla päälle 11-vuotias rouva niin kova pää sillä ainakin on. :D

Pakkosyötin diabeetikkokoiralle nyt vähän tonnikalaa että saisi ravintoa alle, jotta saisi pistettyä insuliinin kun sokerit on tuon shokin jälkeen nyt korkealla (aamun arvo yli 26 kun viitearvo pitäisi olla 5-10 välissä). Koira kuitenkin kävi jo huomattavasti pirteämmän näköisenä aamutarpeet tekemässä ulos ja tonnikala-annoksen ja piikin jälkeen tuli kerjäämään rapsutuksia (eilen vaan makasi flegmaattisena paikallaan ja läähätti huonoa oloaan) joten pieni toive olisi jos nuo sokeriarvot tuosta nyt kuitenkin alkaisi tasapainottua ja saisi vielä parisen vuotta nauttia tuon 10-vuotiaan seurasta.

Niin se vaan päätöksen aika tulikin vastaan nopeasti, koiralta löytyi iso kasvain vatsasta eikä enää mitään tehtävissä. Ei onneksi tarvinnut koiran enää kärsiä kivuista vaan päästettiin saman tien tuskista kun oli selvää että mitään ei ole tehtävissä.

Todellakin se paskin osuus koiranomistamisessa.
 
11v pappa jaksaa vielä köpötellä kipulääkkeiden avulla, mutta onhan toi ikävä kattoa kun levon jälkeen ei meinaa ylös päästä kun nivelet niin loppu jo. Kun tulee yksikin vaiva lisää niin annan hänelle viimeisen pyynnön, VAPAA!
 

Liitteet

  • IMG_20200718_131604.jpg
    IMG_20200718_131604.jpg
    4,2 MB · Luettu: 144
Kun täällä nyt keskustellaan koiravanhuksista ja koirien kuolemista, niin löytyykö kokemuksia poikkeuksellisen pitkäikäisistä koirista? Jollakin esim koira elänyt pidempään kuin sen rotuinen keskimäärin olisi pitänyt?

Lueskelin vähän aiheesta yksi päivä, ja ymmärsin että mitä pienempi koira niin sitä pidempi elämä. Esim Mäyräkoira voi elää 16 vuotiaaksi. Ja samoin Chihuahua todella pitkäikäinen. Kun taas esim sakemanni kuolee yleensä max 13 vuotiaana. Yleisistä roduista kultainen noutaja näytti olevan yksi lyhytikäisimmistä, vain 12 vuotta. Bordercollie näytti olevan isoista pitkäikäinen.
 
Kun täällä nyt keskustellaan koiravanhuksista ja koirien kuolemista, niin löytyykö kokemuksia poikkeuksellisen pitkäikäisistä koirista? Jollakin esim koira elänyt pidempään kuin sen rotuinen keskimäärin olisi pitänyt?

Lueskelin vähän aiheesta yksi päivä, ja ymmärsin että mitä pienempi koira niin sitä pidempi elämä. Esim Mäyräkoira voi elää 16 vuotiaaksi. Ja samoin Chihuahua todella pitkäikäinen. Kun taas esim sakemanni kuolee yleensä max 13 vuotiaana. Yleisistä roduista kultainen noutaja näytti olevan yksi lyhytikäisimmistä, vain 12 vuotta. Bordercollie näytti olevan isoista pitkäikäinen.

Anopilla oli seropi, pystykorvan ja saksanpaimenkoiran sekotus joka eli 16v, elikkä pitempään mikä on kummallakaan rodulla eliniänodote. Näkö ja kuulo oli jo huonona, lopussa rupes saamaan joitaki hyvinki kivuliaita kohtauksia , joisa tärisi, oksenteli, voimat pois ym.
 
Kun täällä nyt keskustellaan koiravanhuksista ja koirien kuolemista, niin löytyykö kokemuksia poikkeuksellisen pitkäikäisistä koirista? Jollakin esim koira elänyt pidempään kuin sen rotuinen keskimäärin olisi pitänyt?

Lueskelin vähän aiheesta yksi päivä, ja ymmärsin että mitä pienempi koira niin sitä pidempi elämä. Esim Mäyräkoira voi elää 16 vuotiaaksi. Ja samoin Chihuahua todella pitkäikäinen. Kun taas esim sakemanni kuolee yleensä max 13 vuotiaana. Yleisistä roduista kultainen noutaja näytti olevan yksi lyhytikäisimmistä, vain 12 vuotta. Bordercollie näytti olevan isoista pitkäikäinen.

Omat sakemannit meni 11 vuotiaana kummatkin, ja tuosta nyt on aikaa. Kaverilla edelleen sakuja, max 7 vuotta ja jotain ongelmaa. Vähän ylijalostettu rotu nykyään. Berninien huolena syöpä mitä muutamia tapauksia tiedän, ei lähellekään 8-9 vuotta. Tanskan Dogit, lienee 7 vuotta ja vainaa aika yleisesti.

Nämä nyt tuli mieleen mitä tutuilla ollut, ja on paljon muitakin mitä en muista, sekä muualta lukenut - eli aika pieni otanta. Vanhin tuntemani koira kuoli 18-19 vuotiaana, corgin ja jonkun muun sekoitus. Sellainen kyläkoira joka kiersi talosta taloon herkuttelemassa mitä annettiin missäkin.

Rotukohtaisilta palstoilta varmaan löytyy parasta tietoa, ja kasvattajilta toki. Toki jokainen on yksilö.
 
Meidän mäyräkoira porskutteli 17 vuoden ikään. Dementoitui sen verran ikävästi, että piti päästää lopulta irti. Kroppa olisi vielä jaksanut, vaikka aika huteraa alkoi meno jo olla.
 
Kun täällä nyt keskustellaan koiravanhuksista ja koirien kuolemista, niin löytyykö kokemuksia poikkeuksellisen pitkäikäisistä koirista? Jollakin esim koira elänyt pidempään kuin sen rotuinen keskimäärin olisi pitänyt?

Lueskelin vähän aiheesta yksi päivä, ja ymmärsin että mitä pienempi koira niin sitä pidempi elämä. Esim Mäyräkoira voi elää 16 vuotiaaksi. Ja samoin Chihuahua todella pitkäikäinen. Kun taas esim sakemanni kuolee yleensä max 13 vuotiaana. Yleisistä roduista kultainen noutaja näytti olevan yksi lyhytikäisimmistä, vain 12 vuotta. Bordercollie näytti olevan isoista pitkäikäinen.
Mulla myös mäyräkoira 8v ja ainakaan vielä ei näy mitään merkkejä vanhuudesta kun esimerkiksi kultsulla alkoi tuolloin ensimmäiset oireet. Mäykky ei ole ollut koko elämänsä aikana kertaakaan sairaana ja jos siltä ei olisi palleja leikattu ja käytetty rokotuksia ei se olisi ikinä käynnyt eläinlääkärillä. Toivottavasti saa elää pitkään vielä.
 
Täältä löytyy myös 3v mäyräkoira. Toivottavasti on pitkäikäinen tapaus.

19F70D72-8E46-4D3D-AC39-CD35A39F90A0.jpeg
Mäyräkoirat on kyllä hauskannäköisiä (ja käsittääkseni luonteeltaankin miellyttäviä?) otuksia. Jo ennen tuon meidän vanhemman koiran kuolemaa suunniteltiin uuden kaverin ottamista, corgin lisäksi mäyräkoirat liikkunu puheissa yhtenä rotuvaihtoehtona.

Nuorempi corgi vetää makkarissa sikeitä kun ei ole enää "isoveljeä" kenen kanssa nujuta ja nahistella, pitäisi kohta lähteä hakemaan koiran tuhkat kotiin... raskasta tulee taas olemaan mutta toisaalta mukava, että saa koiran omaan pihaan lepäämään. Jos siihen istuttaisi jonkun nätin puun päälle niin on joku muisto ensimmäisestä koirasta. Sitten kun saisi vaan opetettua nuoremman corgin ettei käy kusella sen puun juurelle. :D
 
Mäyräkoirat on kyllä hauskannäköisiä (ja käsittääkseni luonteeltaankin miellyttäviä?) otuksia. Jo ennen tuon meidän vanhemman koiran kuolemaa suunniteltiin uuden kaverin ottamista, corgin lisäksi mäyräkoirat liikkunu puheissa yhtenä rotuvaihtoehtona.

Nuorempi corgi vetää makkarissa sikeitä kun ei ole enää "isoveljeä" kenen kanssa nujuta ja nahistella, pitäisi kohta lähteä hakemaan koiran tuhkat kotiin... raskasta tulee taas olemaan mutta toisaalta mukava, että saa koiran omaan pihaan lepäämään. Jos siihen istuttaisi jonkun nätin puun päälle niin on joku muisto ensimmäisestä koirasta. Sitten kun saisi vaan opetettua nuoremman corgin ettei käy kusella sen puun juurelle. :D
Vittupäitä ne on :rofl: Haukkuherkkä ja mitä luonteeseen tulee niin meidän amstaffi juoksee karkuun kun mäyräkoira suuttuu. Mäyräkoira on myöskin puruherkin rotu joten ei hyvä koira ensimmäiseksi.

Silti en pois vaihtaisi
 
Vittupäitä ne on :rofl: Haukkuherkkä ja mitä luonteeseen tulee niin meidän amstaffi juoksee karkuun kun mäyräkoira suuttuu. Mäyräkoira on myöskin puruherkin rotu joten ei hyvä koira ensimmäiseksi.

Silti en pois vaihtaisi

Meidän koira ei onneksi ole kova haukkumaan ja on todella ihmisrakas. Kävelylläkin voi heittäytyä selälleen ventovieraiden rapsutettavaksi. Todella kovapäinen tapaus kuitenkin ja lenkittäminen on välillä vaikeaa, kun ei suostu kävelemään mihinkään suuntaan. Iskee vaan perseensä maahan, kääntää selkänsä menosuuntaan ja laittaa kaikilla voimillaan vastaan.
 
Meidän koira ei onneksi ole kova haukkumaan ja on todella ihmisrakas. Kävelylläkin voi heittäytyä selälleen ventovieraiden rapsutettavaksi. Todella kovapäinen tapaus kuitenkin ja lenkittäminen on välillä vaikeaa, kun ei suostu kävelemään mihinkään suuntaan. Iskee vaan perseensä maahan, kääntää selkänsä menosuuntaan ja laittaa kaikilla voimillaan vastaan.
Tuolla meidän tapauksella on tuota metsälinjaa veressä niin on vähän äänekkäämpi tapaus.

Kyllä sekin uskoo kun käskee olla hiljaa ja kävelee nätisti, mutta aina pitää haukkua vähintään kerran tai kaksi jos joku tulee liian lähelle.

Mitä luonteeseen tulee niin amstaffi sai kunnon rökityksen kun yritti lelua tulla varastamaan, siinä se huulessa roikkui ja hampaat ja veri lensi :facepalm:

Hassua miten 10kg koira käskyttää 25kg ilman pienintäkään pelkoa
 

Liitteet

  • IMG_20190513_203720.jpg
    IMG_20190513_203720.jpg
    1,8 MB · Luettu: 149
Meen huomenna katsomaan josko saisin kodinvaihtajan kaveriksi :) vajaa parivuotias valkoinenpaimenkoira, alkanut käydä omistajalla vauvan ja koiran kanssa arki raskaaksi ja alkanut ajatella koiran parasta. Tässä onkin käynyt aika pitkäksi kun liki 2kk ollut ilman koiraa, edellisen selän hajottua.
 
Ei meijän mäykky oo puruherkkä. Se on ihan kiltti. Mitä nyt kaikki haukkaa lenkillä. Ja aina jumittaa kun joku tulee vastaan. Ootellaan sitten siinä kun muut menee ohitse. Ja nykyään alkunut ulisemaan ruokapöydän vieressä kun syödään. Tosin paino on pudonnut. Siltikin painaa vielä 15 kiloa.
 
Ei meijän mäykky oo puruherkkä. Se on ihan kiltti. Mitä nyt kaikki haukkaa lenkillä. Ja aina jumittaa kun joku tulee vastaan. Ootellaan sitten siinä kun muut menee ohitse. Ja nykyään alkunut ulisemaan ruokapöydän vieressä kun syödään. Tosin paino on pudonnut. Siltikin painaa vielä 15 kiloa.

On tuo meidänkin kiltti omalle perheelle, kukaan tuntematon ei ota häneltä lelua ilman tappelua pois.

Luonnetta piisaa ison koiran verran, mutta kotonahan tuo on aina sylissä nukkumassa.
 
Haukkuuko paljon? Serkulla myös saman merkkinen ja aina silloin tällöin kun nähdään niin haukkuu niin perkeleesti ihan koko ajan.
Ei hauku muuta kuin oikein innostuessaan kun leikkii tai sitten jos vartioi asuntoa ja kuulee ulkoa jotain niin sellaisen murahduksen päästää.
 
Haukkuuko paljon? Serkulla myös saman merkkinen ja aina silloin tällöin kun nähdään niin haukkuu niin perkeleesti ihan koko ajan.

Ei hauku täälläkään. Toki jos oikein kierroksille vetää kuten lenkille lähdössä niin sitten saattaa haukahtaa. Muuten osaa kyllä ihmeellisiä ääniä pitää.
 
Aamusin saa aikaan aina sellasen kovaäänisen haukottelumurinan joka alkaa kissamaisella maukumisella joka päättyy matalaan murinaan :rofl2:

Tykkää myös nukkua jalat suorana. Ja änkeää iltaisin ihan tyynylle asti
IMG_20200922_174526.jpg

Onko muuten uros vai narttu? Omalta poitsulta kun lähti pallit vähän myöhäisemmällä iällä, niin nuo maukumiset tuli vasta siinä kohtaa :)
 
Onko muuten uros vai narttu? Omalta poitsulta kun lähti pallit vähän myöhäisemmällä iällä, niin nuo maukumiset tuli vasta siinä kohtaa :)
Uros se on. Nimenä Uuno lisäkuvia löytyy instagramista uuno_the_corgi käyttäjänimen alta :)
 
Oma sheltti, Dani, nukkui pois tuossa reilu kuukausi sitten eli 2.11. Sunnuntaina oli maha erittäin löysällä ja kaikki tulikin lähes vetenä ulos. Ajattelin, että maanantaina soitan heti aamusta eläinlääkäriin, mutta kaveri löytyi jähmeänä metrin päästä sängystä kun heräsin. Yllättävän kova paikka oli vaikka lähellä oli, että olisin jo lopettanut maaliskuussa, kun oli niin vaikeana tilanne.
Ikää kaverilla oli pikkusen yli 6v (7.8.2014 - 2.11.2020). Tammikuussa tähystyksellä löytyi tulehtunut vatsalaukku ja vuotava vatsahaava. Helmikuun lopulla kontrollitähystyksen jälkeen oli melkein viikon syömättä, epäilen että tähystysletku raapi ruokatorvea yms. Sai kuitenkin viimein antibiootit ym muut lääkkeet, niin ruokahalu palasi. Syöpä epäilyä oli ensimmäisen tähystyksen koepalojen perusteella, kontrollissa ei uusia koepaloja ottaneet kun haava oli alkanut sen verran hyvin paranemaan, eivätkä halunneet ärsyttää vatsalaukkua enempää. Lopun aikaa söi kortisoonia ja omeprazol, joka tuntui toimivan hyvin. Oli pirteä ja energinen. Viime vuoden syksyllä käytiin ultrassa yms mutta ei niissä mitään merkkejä näkynyt ongelmista, joten tämä tammikuun tilanne tuli aika yllätyksenä myös.
IMG_20200315_100117.jpg

Nyt kun tässä reilu kuukausi kulunut ja ei kukaan pyöri jaloissa niin on aika tyhjä olo. Laittelin tuossa jo pari viikkoa sitten yhdelle kasvattajalle viestiä. Tällä hetkellä odottelen tietoa mimmonen pentue sinne on lopulta syntynyt, laskettupäivä oli 4.12. Lähinnä väritykset ja sukupuolijakaumat. Uusi uroskoira hakusessa, mutta en nyt tässä viestissä rotua vielä paljasta ainakaan, kun epävarma tilanne eli saanko edes.
 
Itse jouduin luopumaan melkein 13 v narttu snautserista 29.2.2020.Kova paikka jälleen kerran.Nyt on jäljellä yksi kohta 4 v riiseni uros.Taidan ottaa pojalle ensi kesäksi jonkun kaverin.Varmaan keskari snautseri ja mielellään narttu niin saa pojan sekaisin :)
 
Kirjoittelin tuossa pari viestiä aiemmin edellisen koiran poisnukkumisesta. Nyt voinee jo päivitellä nykytilanteen. 30.1 tuli haettua suomenlapinkoira uros, Logan.
IMG-20210130-WA0004.jpegIMG_20210205_140605.jpgIMG_20210326_115535.jpgIMG_20210328_134435.jpg
Keskiviikkona tulee ikää 16vko, painoa jo n. 10kg ja säkäkorkeus n. 42cm. Silmät oli alussa sinertävät ja nykyään vihertävät. Pari ensimmäistä hammasta irronnut ja puruvimma pahentunut. Huomaa miten suuri ero koirissa on kun vertaa aiempaan, on paljon "työläämpi" tapaus.
 
Laitetaanpa tällainen kysymys, että mites ihmeessä koulutetaan sisäsiistiksi pentu, joka ulosvietynä istahtaa vain alas aterioimaan kiviä, lehtiä ja ruohoa? Ihan sama mitä yrittää, niin muu ei kiinnosta.
Kokeiltu viedä pissa-alustakin ulos, mutta rynnistää vaan siitä pikkukivieb kimppuun.
 
Laitetaanpa tällainen kysymys, että mites ihmeessä koulutetaan sisäsiistiksi pentu, joka ulosvietynä istahtaa vain alas aterioimaan kiviä, lehtiä ja ruohoa? Ihan sama mitä yrittää, niin muu ei kiinnosta.
Kokeiltu viedä pissa-alustakin ulos, mutta rynnistää vaan siitä pikkukivieb kimppuun.

Voisko sitä kokeilla kävelyttää vaikka hihnassa ulkona sen verran aikaa, että tekee tarpeensa? Ei tällöin pääsis niiden kivien jne. kimppuun kun vois hieman "ohjailla" sitä itse ? Kipittelee mukana niin kauan, että tekee tarpeensa. Sitten mukavat kehut loistavasta tuotoksesta ja takas sisälle. Jos alkais tästä ehdollistumaan pikkuhiljaa, että tarpeet on siistiä tehdä ulos.
 
Laitetaanpa tällainen kysymys, että mites ihmeessä koulutetaan sisäsiistiksi pentu, joka ulosvietynä istahtaa vain alas aterioimaan kiviä, lehtiä ja ruohoa? Ihan sama mitä yrittää, niin muu ei kiinnosta.
Kokeiltu viedä pissa-alustakin ulos, mutta rynnistää vaan siitä pikkukivieb kimppuun.
Muutaman tunnin välein ulos. Viet vaikka johonkin nurmikolle missä ei kiviä ole. Annat pennun pyöriä itsekseen niin kauan kunnes pissat tulee, jonka jälkeen nopeasti isot kehut ja namia. Tämän jälkeen vielä vaikka vähän leikkiä.
 
Laitetaanpa tällainen kysymys, että mites ihmeessä koulutetaan sisäsiistiksi pentu, joka ulosvietynä istahtaa vain alas aterioimaan kiviä, lehtiä ja ruohoa? Ihan sama mitä yrittää, niin muu ei kiinnosta.
Kokeiltu viedä pissa-alustakin ulos, mutta rynnistää vaan siitä pikkukivieb kimppuun.
Jos on ihan nuori pentu (7vk-2kk) niin lyhykäisyydessään heti aina ulos leikin, syömisen ja heräämisen jälkeen. Heti kun tarpeet tehty ulos, kehuja. Sisälle tehdyistä tarpeista ei mitään huomiota pennulle.
 
Jos on ihan nuori pentu (7vk-2kk) niin lyhykäisyydessään heti aina ulos leikin, syömisen ja heräämisen jälkeen. Heti kun tarpeet tehty ulos, kehuja. Sisälle tehdyistä tarpeista ei mitään huomiota pennulle.

Hehe tämä toikin muistoja mieleen! Juurikin tuo toimi meilläkin erittäin hyvin, että HETI syömisen ja heräämisen jälkeen salamana ulos. Nopeasti ainakin nuorimmainen oppikin näiden myötä sisäsiistiksi.
 
Laitetaanpa tällainen kysymys, että mites ihmeessä koulutetaan sisäsiistiksi pentu, joka ulosvietynä istahtaa vain alas aterioimaan kiviä, lehtiä ja ruohoa? Ihan sama mitä yrittää, niin muu ei kiinnosta.
Kokeiltu viedä pissa-alustakin ulos, mutta rynnistää vaan siitä pikkukivieb kimppuun.

Pentu tuppaa tekemään tarpeensa aina herättyään, syötyään ja leikittyään. Elikkäs kiireen vilkkaa ulos, kun tälläisiä asioita on tapahtunut.
 
  • Tykkää
Reactions: |le
Pentu tuppaa tekemään tarpeensa aina herättyään, syötyään ja leikittyään. Elikkäs kiireen vilkkaa ulos, kun tälläisiä asioita on tapahtunut.
Tätä nyt kokeiltu. Mussuttelee vaan kiviä, kunnes tärisee kylmästä. Ja sitten heti sisällä rynnistää pissimään alustalle. Vähän turhauttavaa. No, ehkä pitää vaan yrittää jatkaa tuota, jos joskus olisi riittävän kova hätä, että on pakko pissiä jo ulos.
 
Tätä nyt kokeiltu. Mussuttelee vaan kiviä, kunnes tärisee kylmästä. Ja sitten heti sisällä rynnistää pissimään alustalle. Vähän turhauttavaa. No, ehkä pitää vaan yrittää jatkaa tuota, jos joskus olisi riittävän kova hätä, että on pakko pissiä jo ulos.

Tietty jotain kivettömämpääkin paikkaa on kokeiltu? Treeniä tämäkin asia saattaa vaatia, joskus enemmänkin.... tsemppiä siihen. Minkä ikäinen / rotuinen / sukupuolinen otus on kyseessä?
 
Laitetaanpa tällainen kysymys, että mites ihmeessä koulutetaan sisäsiistiksi pentu, joka ulosvietynä istahtaa vain alas aterioimaan kiviä, lehtiä ja ruohoa? Ihan sama mitä yrittää, niin muu ei kiinnosta.
Kokeiltu viedä pissa-alustakin ulos, mutta rynnistää vaan siitä pikkukivieb kimppuun.
Omani olen saanut juuri suhteellisen sisäsiistiksi. Toki olen ollut nyt koiran oloajan lähes poikkeuksetta itse myös kotona, niin helpottanut urakkaa aikalailla ja erittäin tiheästi alussa juostiin ulkona, vaikka kerrostalossa asuessa onkin aika työurakka. Toki ajankohta nyt sinulla vaikeampi kun ulkona löytyy kaikkea kivaa syötävää. Toki omakin tahtoi napostella pikkukiviä ja nyt kevään edetessä suusta on saanut kaivaa multaa, nurmea yms. kaikkea sinne kuulumatonta. Tämä tekee tarpeensa vielä vain lumen päälle ja lumet katoaa kovaa vauhtia. Saa nähdä mennäänkö sitten takapakkia. Nykyään enää öisin pissa-alusta eteisessä, jos ei selviä yön yli.
Kuten tuossa aiemmin mainittiin, niin kannattaa tosiaan koittaa viettää ulkona mahdollisuuksien mukaan pitempi aika, jolloin ulos saattaisi jotain tehdä, jonka jälkeen kehua ja palkita. Voithan ottaa vaikka jonkun lelun mukaan, millä yrität viedä huomion näistä kivistä/lehdistä yms. Pissa-alustaa en nyt alkaisi ulos kantamaan, koska tavoitteena on kuitenkin niistä luopua ajan edetessä.
 
Tietty jotain kivettömämpääkin paikkaa on kokeiltu? Treeniä tämäkin asia saattaa vaatia, joskus enemmänkin.... tsemppiä siihen. Minkä ikäinen / rotuinen / sukupuolinen otus on kyseessä?
Vähän haastavaa tällä hetkellä löytää kivetöntä paikkaa, kun lumet on sulamassa. Joka paikka täynnä hiekoitussepeliä yms.

9vko pieni sekarotuinen kyseessä. Eli ihan alkutekijöissä toki homma.
 
Kuuklailin tuota sisäsiistiksi opettamista joskus, ja kuulemma koira oppii itsestäänkin sisäsiistiksi jos on arjessa mukana. Eihän susikaan omaan pesäänsä sisälle paskanna.

Lähinnä liittyi siihen että jos asuu kerrostalossa että on hankala ravata jatkuvasti ulkona, niin se kuulemma viivästyttää oppimista, mutta aamuin illoin lenkitetty koira oppii kyllä ulos tarpeille lopulta vaikka kauheasti ei opetettaisikaan. Tai näin kirjoittivat Suomi24:ssa. Että en stressaisi kauheasti jos 9vk ei heti opi.
 
Vähän haastavaa tällä hetkellä löytää kivetöntä paikkaa, kun lumet on sulamassa. Joka paikka täynnä hiekoitussepeliä yms.

9vko pieni sekarotuinen kyseessä. Eli ihan alkutekijöissä toki homma.

Sama juttu täälläkin, tuollainen noin 8vko ikää, joten en vielä hirveitä odotuksia laita. Eikä ole aikuistakaan näyttämässä mallia...

Pentu tuppaa tekemään tarpeensa aina herättyään, syötyään ja leikittyään. Elikkäs kiireen vilkkaa ulos, kun tälläisiä asioita on tapahtunut.

Juuripa näin. Vedettiin tuossa hetki sitten päikkärit, kuvittelin että ite ehdin käydä veskissä ja sitten pihalle, no ei... takaisin tullessa oli matolle pissattu. Ok, sitten ulos jos isompaa hätää. Pihalla käppäilyä, lumen syömistä ja muuta kivaa. Luoksetuloa hyvin opittu, nappuloita taskussa niin tulee kyllä ulos ja sisään, pihallakin osaa "tänne". Motoriikka on kehittynyt tosin hyvin iän huomioon ottaen, ja tuo nopea oppiminen.

Pihalla ihan ajan kanssa kun lämmin ilma jne, sitten kun sisälle niin selän kun käänsi niin tortut lattialle:poop: Piha siis aidattu, ja lumikin sulanut mukavasti, ettei tarvi enää kahlata. seuraavaksi tietenkin mutavellinä.

Matolle jos ja kun sattuu osumaan, niin suihkin etikkaa päälle, kai se jotain putsaa siinä ja torjuu hajuhaittoja. Paperiakin on lattioilla, mutta jotenkin ei meinaa osua siihen.
 
Kuuklailin tuota sisäsiistiksi opettamista joskus, ja kuulemma koira oppii itsestäänkin sisäsiistiksi jos on arjessa mukana. Eihän susikaan omaan pesäänsä sisälle paskanna.

Lähinnä liittyi siihen että jos asuu kerrostalossa että on hankala ravata jatkuvasti ulkona, niin se kuulemma viivästyttää oppimista, mutta aamuin illoin lenkitetty koira oppii kyllä ulos tarpeille lopulta vaikka kauheasti ei opetettaisikaan. Tai näin kirjoittivat Suomi24:ssa. Että en stressaisi kauheasti jos 9vk ei heti opi.

Jos lukee Suoli24:sta niin siellä on porukkaa joiden mielestä on ihan normaalia että 1.5 vuotias koira ei ole vielä sisäsiisti, "koska sen ikäinen koira ei pysty vielä pidättelemään".
Tietenkään ei pidä ottaa paineita jos 9vk pentu ei pissaa ulkona, opettaa sen nyt ensin käymään luotettavasti paperin päälle. Kannattaa myös muistaa että pentu ei helposti pissaa syliin, joten heti pennun herätessä koira syliin ja ulos.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
256 216
Viestejä
4 456 415
Jäsenet
73 693
Uusin jäsen
Vartia

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom