- Liittynyt
- 26.02.2019
- Viestejä
- 2 453
Mikä muuten tuossa on, että jotkut metsästyskoirat asuvat vallan häkissä? Luonnollisesti tuossa ei sellaista sidettä pääse syntymäänkään tälläisella asumusjärjestelyllä, kuin puhtaalla lemmikillä. Varmaan sama koskee ihmisä ketkä asuvat maalla ja koirat on paljon itsenäisempiä siellä eikä ole jatkuvastu isännän/emännän lähellä.E: Pakko lisätä sen verran, että olen myös kasvanut maatalossa hyötyeläimien keskellä, ja taloudessa oli myös metäsästyskoiria, niin ehkä sitä kautta ei liikaa tule eläimiä inhimillistettyä. Ei se metsästyskoiran elämäkään herkkua ole, kun 9kk vuodessa asutaan pienessä häkissä. Siihen verrattuna jo vaikkapa 5 vuotta "koiranelämää" sisäkoirana on aika luksusta.
Meillä suussa kasvava kasvain sinetöi meidän edellisen koiran kohtalon myös. Eihän noille syöpähommille oikein mitään voi, kun monesti on levinnyt jo ympäri kehoa, kun tuollainen huomataan. Amerikassahan noita taidetaa hoitaa hyvinkin paljon. Onkohan rapakon takana eläinlääkärillä käynti yhtä kallista kuin meillä täällä?Meillä lähti tuo toinen corgi unille kypsässä 13v iässä kun tuli kasvain suuhun.
En kyllä oikein tiedä mitä tekisin jos tälle nuoremmalle (8v) jotain sattuisi. Häneltä on nyt silmät käsitelty eläinsairaalassa kun rupesi jotain kalvoa muodostaa niihin. Vituttanut maksaa noita vakuutuksia mutta lähes kuittas kyllä nuo silmäjutut viimeisen 8v vakuutusmaksut.
Veisin ehkä piikille jos jalat tai selkä murtuisi. Toivottavasti kuitenkin hän elää vielä pitkään.
Eli en varmaan ehkä veisi leikkaukseen jos pahasti paskana luu.
Tästä samaa mieltä. Eläintä hankkiessa pitäisi tiedostaa, että jossain kohti saattaa tulla yllättäviä kuluja ja ei niin halpojakaan. Ollan itse vuosien saatossa pulitettu henkilöauton verran eläinlääkärikuluja, mutta koskaan ei ole harmittanut.Just puhuttiin meidän rescue-vainaasta, joka tuli meille aikanaan jalkavaivaisena ja leikkaus oli yksi kolmesta vaihtoehdosta. Muut kaksi oli amputaatio ja eutanasia. Oli täydellinen no-brainer hoitaa vamma leikkauksella. Koira (silloin n. nelivuotias) olisi varmaan pärjännyt aikansa vinoon luutuneella koivellaan, mutta vanhuus ei olisi välttämättä ollut ihan auvoinen. Olihan operaatiolla hintaa ja toipuminen kohtuullisen pitkä. Jos tulisi sama tilanne eteen uudelleen, en silti miettisi jälkiviisaanakaan muita ratkaisuja kuin leikkauttaa koipi kuntoon. Jos aikoo ottaa koiran, ottaa samalla vastuun kaikista tulevista hoitokustannuksista. Jos niihin ei ole varaa, ei ota koiraa.
Eläinlääkäreitä on hyviä ja huonoja. Huonot on niitä keiden tarkoitsu on vain teettä turhia turkimuksia ja rahastaa ihmisä.