Mitenkään tekijöitä puolustelematta, olisi varmaan hyvä tehdä ero pedofilian ja efebofilian välillä. Ovat kuitenkin eri ilmiöitä. Pedofiilit ovat kiinnostuneita nimenomaan sukupuolisesti vielä kypsymättömistä henkilöistä.
Pedofilia (
kr. παιδοφιλία < παῖς 'lapsi' + φιλία 'rakkaus') eli
lapsikohteinen seksuaalihäiriö[1] on
parafilia, jossa
pedofiiliksi kutsutun yksilön seksuaalisuus kohdistuu ensisijaisesti lapsiin eli henkilöihin, jotka eivät ole sukupuolisesti kypsyneitä. Pedofiilien kiinnostus kohdistuu yleensä 8–10-vuotiaisiin tyttöihin tai 10–13-vuotiaisiin poikiin.
Efebofilia (
kr. ἔφηβος 'nuorukainen' + φιλία 'rakkaus') tarkoittaa aikuisen pääsääntöisesti
murrosikäisiin tai murrosiän vastikään ohittaneisiin (noin 15–19-vuotiaisiin) nuoriin kohdistuvaa
seksuaalista kiinnostusta.
[1] Nuoriin kohdistuva seksuaalinen halu on aikuisilla yleistä,
[2] mutta varsinaisesta efebofiliasta puhutaan vain silloin kuin tällainen halu on ensisijainen tai yksinomainen.
Rinnakkainen käsite
hebefilia on saanut nimensä
Hebeltä, kreikkalaiselta nuoruuden jumalattarelta.
Efebofilia ja hebefilia sekoitetaan usein
pedofiliaan, joka tarkoittaa aikuisten seksuaalista kiinnostusta esipuberteetti-ikäisiin lapsiin. Tällaista sekoittumista tapahtuu varsinkin silloin, kun kyse on laittomasta teosta (nuori, johon laiton teko kohdistuu, ei ole vielä saavuttanut
suojaikärajaa, joka Suomessa on 16, ja osapuolten välinen kypsyysero on merkittävä).
[3] Suomessa 18 vuotta täyttänyt, joka harrastaa seksiä alle 16-vuotiaan kanssa, paitsi jos osapuolten välillä ei ole suurta kypsyyseroa, syyllistyy aina rikokseen, mutta toisin kuin usein ajatellaan, tällainen teko ei aina, riippuen teon kohteena olevan henkilön iästä, viittaa aina pedofiliaan. Efebofilia on psykologiassa kiistanalainen käsite ja sitä ei ole pedofilian tapaan hyväksytty ICD-10 tautiluokitukseen, koska efebofiilinen halu on lisääntymistä ajatellen luonnollista, toisin kuin pedofiilinen halu, joka kohdistuu lisääntymiskyvyttömiin lapsiin.