Kasiluokkalaiset veivät turvapaikanhakijoita tapaamaan veteraaneja – Kalervo Kukka: ”Olet saanut kokea paljon raskaita asioita. Otan osaa.”
Veteraanit ja turvapaikanhakijat keskustelivat muun muassa sotakokemuksistaan.
”Oletko opiskellut yliopistossa? Onko sinulla vaimoa? Entä lapsia? Asutko täällä Kaunialan sotavammasairaalassa?” Omar Alfagadilla riittää kysymyksiä, joihin veteraani Toivo Suurperko vastailee parhaansa mukaan.
Ihan kaikkea Alfagad ei ymmärrä. Turvapaikanhakijana Irakista Suomeen saapunut Alfagad on asunut Suomessa kolmisen vuotta, ja vaikka suomi kohtalaisen hyvin sujuukin, on osa Suurperkon käyttämistä sanoista liian vaikeita. Silloin Abdil-Rahman Al-Fahad auttaa. Hän kääntää Suurperkon puhetta Alfagadille ja auttaa tätä löytämään oikeat suomen kielen sanat.
Al-Fahad on 8. luokalla Espoonlahden koulussa. Hän on osasyy siihen, että Alfagad ja Suurperko istuvat vieretysten Kaunialan sotavammasairaalassa.
Espoonlahden koulu on mukana Gutsy Go -järjestön koulutuksessa, jossa 8.-luokkalaiset ideoivat ja toteuttavat rauhaa vahvistavia ratkaisuja. Ryhmä, jossa Al-Fahad on mukana, halusi tuoda yhteen veteraaneja ja turvapaikanhakijoita.
”Ajattelimme, että sekä veteraanit että turvapaikanhakijat ovat usein yksinäisiä. Halusimme auttaa molempia ja hälventää ennakkoluuloja”, kertoo ryhmään kuuluva Helmi Kojonen.
Gutsy Go -koulutus kestää viikon. Maanantaina koululaiset ideoivat ratkaisujaan ja keskiviikkona pitää jo järjestää rauhaa vahvistava tempaus. Torstaina nuoret koostavat tempauksen pohjalta videon, joka katsotaan yhdessä perjantaina.
Espoonlahden 8.-luokkalaisille Gutsy Go -koulutuksen tiukka aikataulu tarkoitti sitä, että veteraanit ja turvapaikanhakijat piti saada yhteen nopeasti. Nuoret soittivat ensin Kaunialan sotavammasairaalaan, josta lupa tilaisuuden järjestämiseen heltisi helposti. Turvapaikanhakijoiden saaminen paikalle vaati vähän enemmän töitä.
”Soitimme vastaanottokeskukseen, joka on tässä aika lähellä. Sieltä sanottiin, että voitte tulla aulaan kyselemään, jos joku haluaisi lähteä mukaan”, Kojonen kertoo.
Viisi turvapaikanhakijaa lähti vastaanottokeskuksesta nuorten mukaan.
”Sodassa on kovaa, ja siitä on hyvä puhua”, Alfagad vastaa kysymykseen siitä, mikä sai hänet lähtemään tapaamaan veteraaneja.
Afganistalainen Yama Nabizada kuuntelee keskittyneesti, kun Ahti Talvio käy läpi Suomen historiaa ja toisen maailmansodan vaiheita. Sen jälkeen Nabizada kertoo Talviolle elämästään sodan keskellä Afganistanissa. Nabizada ei ymmärrä suomea eikä Talvio puhu englantia, joten nuoret toimivat tulkkeina.
”Tämä oli hyvä mahdollisuus oppia suomalaisesta yhteiskunnasta. Monet suomalaiset eivät tiedä, miksi me olemme tulleet Suomeen. Kun jaamme tarinamme, he tietävät enemmän”, Nabizada pohtii keskustelun jälkeen.
Ahtiin teki vaikutuksen se, kuinka kiinnostunut Nabizada oli Suomen historiasta.
”Hänen uteliaisuutensa ja kyselytaitonsa oli hyvä. Hän suhtautui oikein asiallisesti siihen, mitä kerroin.”
Kun kaksikon juttutuokio alkaa olla lopuillaan, pyytää Nabizada 8.-luokkalaisia tulkkaamaan Talviolle vielä yhden asian:
”Kertokaa hänelle, että hän muistuttaa yliopisto-opettajaani Afganistanissa.”
”Onko sinulla sodasta kokemusta?” Kalervo Kukka kysyy tulkin välityksellä Alfagadilta pöydän yli.
”Lähdin sodan takia Suomeen”, Alfagad vastaa ja kertoo asioista, joita hän on Irakissa joutunut kokemaan. Alfagadin kertomus saa Kukan mietteliääksi.
”Olet saanut kokea paljon raskaita asioita. Otan osaa”, hän sanoo.
Alfagadilla ja Kukalla näyttää riittävän puhuttavaa.
”Kalervo on persoonallinen. Hän nauraa paljon. Ihmiset täällä ovat mukavia. Opin myös lisää suomea, kun keskustelen heidän kanssaan”, Alfagad summaa vierailun antia.
Tapaamista järjestämässä olleen Kojosen mielestä tilaisuus sujui odotuksia paremmin. Ainut mikä jäi harmittamaan oli se, että välillä tuntui, ettei oma kielitaito ihan riittänyt tulkkaamiseen.
”Silti tuntui, että kaikki ymmärsivät hyvin tosiaan. Ei tullut sellaisia tilanteita, ettei heillä olisi ollut puhuttavaa. Heitä yhdistävät samat kokemukset”, Kojonen pohtii.
Kun nuoret ja turvapaikanhakijat ovat pakanneet tavaransa ja ovat jo suuntaamassa ovelle, Kukka huikkaa vielä iloisesti pöydän äärestä:
”Tervetuloa koska vain uudestaan minun puolestani!”
