Minä sairastin koronan lokakuussa (aikaisempaa tarinaa siitä tässä ketjussa). Sairauden päätyttyä huomasin pitkään että kunto oli entistäkin huonompi, jo postilaatikolle kävely hengästytti ja pulssi nousi pienestäkin rasituksesta. Viikonloppuna ennen joulua olo huononi entisestään ja aloin tuntea ajoittaista rintakipua ja hengenahdistusta. Tiistaina 20.12 olo oli jo niin huono että soitin terkkariin josta käskettiin heti soittamaan 112. Verenpaine oli normaali mutta happisaturaatio oli alimmillaan 81% ja lepopulssi oli 110-130. Ambulanssi tuli, totesivat eteiskammiovärinää ja rytmihäiriötä, suoraan sairaalan päivystykseen josta TT-kuvaukseen. Tomografiassa todettiin useampi keuhkoveritulppa jokaisessa keuhkon lohkossa, sain myös nitroja ja morfiinia kipuja lieventämään. Tämän jälkeen tarkkailuun osastolle jossa aloitettiin vahva liuotushoito. Olin myös kytketty sydäntelemetriaan ja sain lisähappea, ja kävin useassa ultraäänessä ym. laitteessa tutkittavana.
Pääsin tänään vihdoin kotihoitoon elämäni "mielenkiintoisimman" joulun jälkeen. Tämä kaikki liittyy koronaan sikäli, että lääkäri sanoi veritulppien hyvin suurella todennäköisyydellä olleen suora seuraus koronasta, ja että ne voivat ilmetä melko pitkänkin ajan kuluttua itse taudista. Ymmärsin että keuhkoveritulppien ja sairastetun koronan välillä on korrelaatio. Minulla ei ole minkäänlaista historiaa sydänsairauksista tai veritulpista, joten tuli aika nurkan takaa. Vihjeenä, jos vähänkin epäilee moista koronan jälkeen, niin matalalla kynnyksellä tulisi hakeutua hoitoon. Minua hämäsi ensin se että oireet olivat melko samanlaiset kun refluksi-taudissa jota minulla joskus on ollut (eräänlainen pitkäaikainen närästys), joten odotin liian kauan. Läheltä piti, mutta nyt tiedän paremmin. Suosittelen myös pulssioksimetrin hankkimista, ne eivät paljon maksa mutta voivat olla varsin hyödyllisiä varsinkin jos hapenottokyky ei ole optimaalinen.
