- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 1 543
Huomatkaa myös:
"Näin ollen turvapaikkaa ei voi saada Tanskan maaperällä. Tanskan tavoite on päästä nollaan turvapaikanhakijaan. Maa pyrkii siihen, että se ottaa pakolaisia vain YK:n kiintiöohjelman kautta. "
Kerrankin järkeä. Tuo avaa myös muille järjissään oleville maille mahdollisuuden suojata itseään ja kansalaisiaan nykyiseltä hulluudelta. Onhan tätä jo kestänytkin riittävän pitkään.
Lainaan alla Wille Rydmanin Facebook seinältä hyvää aiheeseen liittyvää kommenttia:
"Huomionarvoista on se, että Tanska laatii monella tapaa Euroopan tiukinta turvapaikkalainsäädäntöä nimenomaisesti demaripääministerin johdolla. Tanskassa vallitsee laaja poliittinen yhteisymmärrys siitä, että nykymuotoisen turvapaikanhaun verukkeella tapahtuvan maahanmuuton on loputtava. On loputtava, koska on pakko. Muutoin holtittomat kansainvaellukset romahduttavat maan sekä taloudellisesti, kulttuurisesti että sosiaalisesti.
Kun turvapaikanhakuoikeudesta aikanaan sovittiin Geneven pakolaissopimuksessa, se laadittiin ennen kaikkea henkilökohtaisen syyn vuoksi vainottujen turvaksi. Toisekseen sillä haluttiin ehkäistä vielä tuoreehkossa muistissa ollut tilanne, jossa maa toisensa jälkeen oli sulkenut rajat holokaustia pakenemaan pyrkineiltä juutalaisilta. Sopimuksen laatijat ajattelivat luonnostaan, että turvaa haettaisiin lähimmästä turvaisasta paikasta, käytännössä siis naapurimaista.
Kukaan Geneven sopimuksen laatijoista tuskin ajatteli, että vuosikymmenten päästä turvapaikanhakuoikeutta käytettäisiin miljoonien ihmisten yleisenä siirtolaisuuskanavana. Tuskinpa ajateltiin sellaistakaan, että tällaiset joukoittaiset kansainvaellukset kohdistuisivat tuhansien kilometrien päähän tulijoiden kotiseuduilta. Sitäkään sotien jälkeisinä vuosina tuskin olisi voitu kuvitella, että joskus 2000-luvulla osa poliitikoista keksisi kuvitella tällaisen yhteiskuntien eheyttä vakavasti horjuttavan muuttoliikkeen joksikin yleiseksi ihmisoikeudeksi.
Kansainvälisen järjestyksen on syytä perustua yhteisesti sovituille säännöille. On kuitenkin ilmeistä, että pakolaissopimusten myöhemmät tulkinnat ovat irtautuneet niiden alkuperäisestä tarkoituksesta. Parasta olisi, että sopimukset neuvoteltaisiin kokonaan uusiksi vastaamaan nykyistä todellisuutta. Jos tähän ei riitä kykyä, silloin yhä useammat maat – kuten nyt Tanska – alkavat laittaa asioita järjestykseen ihan puhtaasti kansallisin toimenpitein.
Ja sitten on tietysti Suomi, jossa on aina tapana alkaa jälkijunassa harjoittaa innolla juuri sellaista politiikkaa, joka jokseenkin kaikissa muissa maissa on jo huomattu silkaksi hönöilyksi."
"Näin ollen turvapaikkaa ei voi saada Tanskan maaperällä. Tanskan tavoite on päästä nollaan turvapaikanhakijaan. Maa pyrkii siihen, että se ottaa pakolaisia vain YK:n kiintiöohjelman kautta. "
Kerrankin järkeä. Tuo avaa myös muille järjissään oleville maille mahdollisuuden suojata itseään ja kansalaisiaan nykyiseltä hulluudelta. Onhan tätä jo kestänytkin riittävän pitkään.
Lainaan alla Wille Rydmanin Facebook seinältä hyvää aiheeseen liittyvää kommenttia:
"Huomionarvoista on se, että Tanska laatii monella tapaa Euroopan tiukinta turvapaikkalainsäädäntöä nimenomaisesti demaripääministerin johdolla. Tanskassa vallitsee laaja poliittinen yhteisymmärrys siitä, että nykymuotoisen turvapaikanhaun verukkeella tapahtuvan maahanmuuton on loputtava. On loputtava, koska on pakko. Muutoin holtittomat kansainvaellukset romahduttavat maan sekä taloudellisesti, kulttuurisesti että sosiaalisesti.
Kun turvapaikanhakuoikeudesta aikanaan sovittiin Geneven pakolaissopimuksessa, se laadittiin ennen kaikkea henkilökohtaisen syyn vuoksi vainottujen turvaksi. Toisekseen sillä haluttiin ehkäistä vielä tuoreehkossa muistissa ollut tilanne, jossa maa toisensa jälkeen oli sulkenut rajat holokaustia pakenemaan pyrkineiltä juutalaisilta. Sopimuksen laatijat ajattelivat luonnostaan, että turvaa haettaisiin lähimmästä turvaisasta paikasta, käytännössä siis naapurimaista.
Kukaan Geneven sopimuksen laatijoista tuskin ajatteli, että vuosikymmenten päästä turvapaikanhakuoikeutta käytettäisiin miljoonien ihmisten yleisenä siirtolaisuuskanavana. Tuskinpa ajateltiin sellaistakaan, että tällaiset joukoittaiset kansainvaellukset kohdistuisivat tuhansien kilometrien päähän tulijoiden kotiseuduilta. Sitäkään sotien jälkeisinä vuosina tuskin olisi voitu kuvitella, että joskus 2000-luvulla osa poliitikoista keksisi kuvitella tällaisen yhteiskuntien eheyttä vakavasti horjuttavan muuttoliikkeen joksikin yleiseksi ihmisoikeudeksi.
Kansainvälisen järjestyksen on syytä perustua yhteisesti sovituille säännöille. On kuitenkin ilmeistä, että pakolaissopimusten myöhemmät tulkinnat ovat irtautuneet niiden alkuperäisestä tarkoituksesta. Parasta olisi, että sopimukset neuvoteltaisiin kokonaan uusiksi vastaamaan nykyistä todellisuutta. Jos tähän ei riitä kykyä, silloin yhä useammat maat – kuten nyt Tanska – alkavat laittaa asioita järjestykseen ihan puhtaasti kansallisin toimenpitein.
Ja sitten on tietysti Suomi, jossa on aina tapana alkaa jälkijunassa harjoittaa innolla juuri sellaista politiikkaa, joka jokseenkin kaikissa muissa maissa on jo huomattu silkaksi hönöilyksi."