Eilen juoksin hoitamassa aivan kaikkien - siis aivan kaikken asiat. Siitä kun sain kiskottua itseni yös aamusta, niin lähdin ensimmäiselle keikalle. Sitä riitti sitten iltaan asti ja revin vielä käteni auki kun piti taas valottomalla kärrillä ajella hakemaan nojatuolia, joka piti saada per heti ja 10e toimitus olisi ollut niin myöhään.
Kun sain ensin hoidettua ensimmäisen henkilön asiat puolesta, otin laukkuni ja syöksyin yli 100km päähän. Ilmoitin, etttä haetaan se nojatuoli, josta oli niin mahdoton tuska edellisenö päivänä. Tietenkin kylä on täynnä kärrejä ja olisi nuo toimittaneet, mutta kun heti heti..
Noh, hoidin muut alta pois. Ajattelin siinä ajellessa, että yksi ja sama hakea se jakkara, kun kerran kärrin kysyin kaverilta.
Noh, sinne päästyä kärriä hakemaan ja tietenkään kaveri ei ollut kotona, joten ilman valoja, kuten viimeksikin. Lisäbonuksena uskoin, että se kärrin lukko tulee siltä kovalta ammattimieheltä kiinni. Ihmettelin paukutusta jos alkumatkasta ja onneksi tuo irtosi jo alkumatkasta. Kärri kiinni uudestaan oikein ja eikun jatkamaan matkaa..
Viimeksi kun piti syöksyä hakemaan sohvaa, niin oli helppo homma. Sohva kyytiin, liina kiinni ja menoksi. Niin ajattelin, että ei mene kauan ja hoidan alta pois.
Mutta ei, sitä piti alkaa shoppailemaan kierrätyskeskukselta samalla ja saada kyytiin parit ruokapöydän tuoli. "Kun on halvat".
Siinä sitten revin käteni aukoessa auton selkänojia, että saadaan ne helvetin jakkarat kyytiin. Paluumatka luonnollisesti ajettiin jonkun kaasunsa hukanneensa kärrinvetäjän perässä seitsemääkymppiä.
Noh, ei se mitään, ajattelin. Ehkä nyt kaikki on sitten tyytyväisiä. Esitin kauniin toivomuksen, että josko ei tarvitsiti huomenna syöksyä mihinkään - kun on nyt hoidettu kaikki alta pois.
Vähänpä tiesin, laitoin ukolle uuden Torin toimimaan, ja johan sieltä joku sankari alkoi ostattelemaan pöytää, joka oli maalauksen takia osina. Yritin kauniisti ehdotella, että josko vaikka laitat kasaan ja ilmoitat, niin eiköhän tuo hoidu.
Mutta ei, piti lähteä saunan jälkeen kokoamaan. Ajattelin, että antaa turata, kun oli kokous illasta joka venyi ja venyi.. Lopulta poistuin. Olin toki kertonut, että kun päivärytmi venyy, enkä ole oikein keksinyt siihen keinoa.. No pidettiin palaveri, poistuin, kun en jaksanut enää kuunnella. Kysyin, onko pöytä valmis, niin sanoi tekevänsä aamulla loppuun. Sanoin, että kaikessa rauhassa, ei ole kiire.
Heräsin toki ja ehdin jo kaivella tropit ja puhelimen esiin. Mutta ukko pakkaa huoneeseen ennen puoli kymmentä, että "Pitäisikö sitä jo nousta". Tuumasin, että "pitäisi" ja kävin syömässä aamupalan, pakkasin leluni ja iskin autoon. No sitten piti venailla kun sitä pöytää valmisteliin ja survottiin ne kyytiin. Mutta lämmitti sikäli huolella, että nostin kytktintä heti, kun pystyin.
Kun tuota kirpputorikauppaa tykkää tehdä, niin eilen osti parilla kympillä tuoli, jota eu tarvitse mihinkään.. No siksi ei ollut rahaa, joten mittavasta omaisuudestani lahjoitin sitten 25e, että voi käydä kaupassa, kun lähtiessä oli sitä vailla.
Ymmärrän tiettyyn pisteeseen ja vanhuuden jne. Mutta vitutti ja ihan huolella. Lähtiessä huomasin vielä, että sohvan kyytiin survominen oli irrottanut vahvistimen maapiuhan. Siinä sitten kävin ostamassa ruuvimeisselin kun takaisin en todellakaan ollut menossa.
Ja kun kaikessa oli elämää kovempi kiire, niin saunoin 3h ihan vaan siksi, koska pystyin. Oma virhe, ajattelin, että sitten saan levätä, kun kaikki on tyytyväisiä. Mutta vielä mitä. En välttämättä ollut ihan heti menossa kun jotain keksii.
Tällaista on elämä parhaillaan vanhuksen kanssa, jolta on todennäköisesti saanut perintönä omat synttärisetit. Saunoin varmuuden vuoksi reilut kolme tunita kotiin päästyä ihan siksi, koska pystyin..Tuska alkaa pikkuhiljaa helpottamaan.
e. Pikkuhommia, mutta sitten piti viritellä telkun kanavua uusiksi, kirjautau uudetaan Toroom/Vendiin - en olisi laittanut jos olisin tiennyt.. Ja sitten ei edes yhtä toivetta viitsitä toteuttaa. Totesin, että pitäköön tunkkinsa ja lähdin menemään.