Neljä vuotta sitten erosin ja muutin takaisin omistamaani yksiöön. Ero oli ihan toivottu muutos ja päätin nauttia ajastani sinkkuna, avata pari kaljaa ja rentoutua. Tarpeeksi kun olin rentoutunut ja nauttinut, päätin ihan kunnolla keskittyä työntekoon, mutta jotenkin se "rentoutuminen" on nyt jäänyt päälle!
Olen tässä vuosien saatossa kehittänyt jonkinlaisen työnarkomanian ja alkoholismin sekoituksen, missä koko elämäni pyörii näiden kahden asian ympärillä, eikä millekkään muulla ole aikaa.
Tajusin tämän muutama päivä sitten, kun eräs henkilö josta olen kiinnostunut lähestyi minua ja kyseli treffeille. Menin aivan lukkoon ja koko keskustelu oli aivan hirvittävä! Jotenkin teki mieli myöntää, että en ole ollut päivääkään juomatta kolmeen vuoteen ja kaikki "vapaa-aika" menee töissä, eikä minulla ole tahdonvoimaa lopettaa tätä elämäntapaa.
En tietenkään kyennyt tähän.
Ajattelin, että parempi myöntää tämä edes jossain, niin miksei täällä.
Nyt vituttaa