Tulin kotiin kolmen päivän hyppyyttämisen jälkeen, johon kyllästyin jo eilen, ja kävin omilla teilläni jonkun tunnin.
Tulin tänään ajoissa kotiin, kävin kaupassa ja hoidin muutenkin tehtäväni, kuten kunnon puolison kuuluu.
Kiitoksena en paljon odottanut koska toisella työviikko, mutta olisi tieysti sangen mukavaa, jos viitsittäisiin vaikkapa avata se makkarin ovi viilentymään. Erilliset makkarit siis koska vähän nukkumisongelmaa kummallakin..
Muuten ei väliksi ja joutaa viilentelemään, mutta kun sitten puolestaan vaadittiin, että poistun olohuoneesta, että saa nukutuksi.
Voitte huviksenne arvata olenko poistunut vieläkään. Yritin kyllä sovitella ja sopia, että suljen valot ja laitteet ja avaan oveen, kun menen nukkumaan. Mutta en saanut mitään vastausta.
Ja näiden kanssa vielä pitäisi elää jotenkin menettämättä hermojaan.
Ilmoitin, että tämä on minunkin kotini ja odotan kommunikointia.
e. Mutta naisilta nyt odotakaan että ottaisivat moista ollenkaan huomioon. En siis ota itsekään. Siten metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.
