Minä ajattelen tätä asiaa toisesta suunnasta: JOS uskoo johonkin yliluonnolliseen tai jumalaan tai johonkin sellaiseen, niin sitä voi kuvitella, että ihmisessä on jokin elämisen kipinä, sielu, tai vastaava. Jotain ulkopuolelta tuotua tai saatua, ja siten samalla jotain mitä ei voi kopioida. Ja ellei taas usko, kuten esim. minäkään en usko, niin silloin ihminen todellakin on pelkkä kone. Mutkikas tosin, mutta siltikin: Kaikki mikä toimii, toimii juuri tässä ja nyt, ja kyseisessä kaikkien nähtävillä olevassa ajo alustassa. Mielestäni koneen toiminnan voi aina ja joka tilanteessa kopioida, jos a) osaa ja b) on halua.
Kohta a) on itse itsensä selittävä, mutta puhutaan tuosta b) -kohdasta:
Koska itse peiliin katsoessani näen vanhenevan, kaljuuntuvan ja pyylevöityvän kädellisen uros nisäkkään, joka mielensä keskiössä itse luulee olevansa muka "sivistynyt", mutta tajuntansa pimeillä ja hämärillä ja unen omaisilla laidoilla lähinnä vain (yhä edelleen) himoaa parempaa paikkaa lauman keskeltä, miellyttämisen haluisia naaraita, ja ruokaa ja lämpöä ja sen sellaisia perustarpeita. Ja jolle "riittävästi" tarkoittaa sitä, että lähinnä nyt aivan helvetisti vain enemmän kuin muille, niin en herra nähköön edes halua ajatella, että tällaista suoranaista älyllistä paskaa laitettaisiin hiellä ja vaivalla rakennettavaan tekoälyyn. Ei helvetissä. Kyllä kaltaisiani "olioita" maailmassa on ihan riittävästi, ja ne lisääntyvätkin ihan itsekseen, että todellakaan ei missään nimessä kannata tehdä minkäänlaista kallista konetta, jossa olisi jotain "tunteita" sisällä. Helevetti, miettikää nyt edes vähän näitä omia haluamisianne, ettette vahingossakaan saa aikaan sitä mitä vahingossa satutte haluamaan.
Suurimman osan ihmisten käyttäytymisestä ja motiiveista voi aika inhorealistisella tavalla johtaa lähinnä vain biologiasta, lauma käyttäytymisestä ja lähinnä yksilön tavoitteista päästä oman laumansa keskelle. Ja sananen ponnisteluistakin: Kuka täyspäinen oikeasti haluaa hinkuttaa jossain yliopistossa, jos sen sijaan saman tavoitteen voisi saavuttaa lähinnä sormia napsauttamalla? (Kannattaa lopettaa se itselleen valehteleminen nyt heti)
Suurin osa "tunteista" voidaan aina palauttaa siihen, että niiden avulla laumanisäkäs "menestyy". Ihminenkin alkoi menestymään, kun alkoi tehdä yhteistyötä toisten saman lajin yksilöiden kanssa. Laumassa eläessä luonnonvalinta siis suosi menneisyydessä sosiaalisuutta. Joukkovoimaa. Asiassa ei ole mitään tuon kummempaa. Samoin myös kivet ja kepit (=järjen käyttö) osoittautuivat paremmiksi aseiksi, kuin kynnet ja torahampaat. Näin aseita ja keskinäistä yhteistyötä suosiva apina kiipesi sen oman maailmansa ravintopyramidin huipulle. - Ja on nyt sitten täysin pihalla kuin lumiukko siitä, mistä on edes tullut, ja minne oikeastaan on jatkossa seuraavaksi menossa.
"Tunteet" eivät todellakaan ole mikään itseisarvo tässä maailmankaikkeudessa. Jääkarhu ei menesty miettimällä kuumeisesti, että "Mitähän nuo toiset nyt oikein diggaavat näistä mun jutuista." Jos ja kun koneet kehittyvät vain tarpeeksi, niin uskon riittävän suuresta monimutkaisuudesta alkavan automaattisesti kumpuamaan näitä erilaisia tunteita ja haluamisia. Tavoitteita. Ja koska kyseinen olento ei ole ihminen, niin myöskään ne tavoitteet eivät sitten ole niitä ihmisen tavoitteita. Siten "tunteiden" - jotka lähinnä siis yleisesti tajutaan ihmisen kokemiksi tunteiksi - yhdistäminen keinotekoiseen olentoon on vähän mieltä vailla oleva ajatus. Ulkopuolelta tuotuina ne eivät ole aitoja, ja sisäsyntyisesti mahdollisesti itsestään kehittyvinä ne ovat meille luultavasti aivan täysin käsittämättömiä. Viittaan taas Voltaireen: "Jos leijonat osaisivat puhua, niillä tuskin olisi meille mitään sanottavaa." Infantiilille ihmiskeskeiselle humanismillehan tuollainen väite oli ja on ehkä yhä edelleenkin aivan suoranainen rienaus.
Singulariteetin ohittava keinoäly luultavasti näkee meidät aika äkkiä lähinnä jonain bakteerien kaltaisena elämänmuotona. Täytyy sitten vain toivoa, että se ei ole bakteerikammoinen. Minä itse näen keinoälyn evoluution seuraavana askeleena. Jos muualla maailmankaikkeudessa on edes elämää, elämä muuten voi olla harvinaisempaa kuin uskallamme edes pessimistisimmissäkään oletuksissamme edes kuvitella, on aika luultavaa, että se avaruudessa liikkuessaan on aivan aina keinotekoista. Siellä ehkä nykyisin liikkuva elämä tuskin pitää meitä sammalta kummempana elämänmuotona, eikä siksi pyri edes kommunikoimaan meidän kanssamme. En minäkään mene metsään puhumaan muurahaisille, enkä myöskään kivien päällä kasvaville sammalille. Mitään yhteistä ja yhdistävää ei vain ole. Ja suuresta kehityserosta johtuen tuskin myöskään tulee tulevaisuudessakaan olemaan.
Ihminen ei voi lajina kehittyä tästä enää eteenpäin, koska olemme itse poistaneet luonnonvalinnan oman lajimme keskuudesta. Kaikki konservatiivisesti ajattelevat ihmiset ovat tämän kyseisen väitteen valmiit myös allekirjoittamaan, koska meille tämä on itsestään selvä tosiasia. Kaikki muut ovat mielestämme lähinnä Lamarkisteja. Toki, muutakin mieltä voi ja tietenkin myös saa olla, mutta lopputulos tulee kuitenkin tämän asian ratkaisemaan. Ainakaan tällä hetkellä maailma ei ole menossa nähdäkseni hyvään suuntaan.
Toivoisin ehtiväni näkemään aidon ja oikean tekoälyn, mutta 50 vuotta on siihen liian lyhyt aika. Hommaan voi mennä vaikka 500 vuotta, mutta se keinotekoinen äly tulee kun se on tullakseen. Ja jos tämä apinoiden luoma sivilisaatio murenee ennen tuota, niin seuraavat 10 000 vuotta taas korjaavat kaiken ennalleen. Aikaa on vielä, ennen kuin kuu loittonee liikaa ja maa alkaa vaappumaan, aurinko possahtaa, tai Andromedan galaksi tunkeutuu Linnunrataan aiheuttaen yleisen gravitaatio hulabaloon. Ainoa millä on merkitystä on se, että lajimme vahingossa haltuunsa saama älyn kipinä säilyy. Se on se meidän lapsemme ja meidän tulevaisuutemme. Äly. Minusta millään muulla ei ole yhtään mitään merkitystä.
Ihminen on pelkkä lyhytikäinen ja kuolevainen limapussi. Älyn ajoalustana sangen kehno. Tulipa nyt sanotuksi tuokin.