Tuossa vaan ei kannata tehdä niinkuin minä tein omassa "ajan paaliin" ratkaisussa ja nautiskelin vain tuosta "jää rahaa muuhunkin" -osuudesta kunnes auto alkoi sitten tuhoutumaan käsiin. Lopputulos oli ensin tekohengitystä erinäisillä korjauksilla sen verran että niiden jälkeen nettona auton myynnistä ei jäänyt käteen mitään. Eli jos ajaa paaliin, niin kannattaa pistää jo valmiiksi vähän rahaa syrjään siitä säästyvästä pääomakulusta jotta sitten kun väistämätön tapahtuu niin lompakon pohjalta löytyy muutakin kuin kuolleita koiperhosia
Romutuspalkkionkin saa vain vaihdossa uuteen, ja siinä se pari tonnia ei hirveästi lämmitä.
Tuota voi myös miettiä noissa "käytetyn sähköauton arvo on 0" -mutinoissa, jos sulla on vaikkapa 250-300k ajettu dieseli jossa on puolet suuttimista ja hiukkasloukku tukossa, niin senkin arvo on 0. Voisihan sen korjata, mutta korjauskustannus sitten ylittää auton arvon. Tietenkään tuo ei välttämättä ole koko totuus, koska jos korjauksen jälkeen auto kulkee, niin sillä voi taas saada hyvän määrän suht edullisia kilometrejä verrattuna siihen että polttaisi 20-30k vähän ajettuun ja huoltokustannuksiltaan edulliseen käytettyyn. Ei toki ilmaisia, koska paljon ajetussa autossa on aina jotain hajalla. Ja vaakaa kallistaa pitämisen puolelle vielä enemmän jos esm. jarrujen ja alustan osien vaihtaminen onnistuu itseltä.
Mitenkähän kustannuspuoleen suhtautuisi vähillä, n. 5k/v kilsoilla taas suht tiheä vaihtoväli? Jos ostaisi jonkun uutena 35-40k auton pari vuotta vanhana ja alle 80k ajettuna, ja sitten vaihtelisi vuoden tai kahden välein? 5k lisää mittarissa menee melkein virhemarginaaliin ja suurin tekijä hinnan putoamisessa on auton ikä. Tietenkin autokoijarien katteisiin katoaa tonni tai pari jokaisella vaihdolla, mutta muuten pääomakulun pitäisi pitkässä juoksussa pysyä suht maltillisena, kuten ylläpitokulujenkin?