Kauhuelokuvat

[aleksejjj]

http://www.imdb.com/title/tt4263482/?ref_=fn_al_tt_1

The Witch tuli katsottua. Enemmän omaan makuun tälläinen tunnelmaan perustuva kauhu kuin jump scare-tusinahöttö. Mutta elokuvassa oli liikaa pitkiksi venytettyjä merkityksettömiä kohtauksia. Elokuvan juoni ei myöskään suuria ahaa-elämyksiä antanut. Näyttelijätkään eivät olleet mitenkään erityisen hyviä. 7/10

"Kauhu" elokuvia nykyään tulee vähemmän katsottua niiden ennalta arvattavuuden takia mutta tätä oli jossain suositeltu niin otin riskin. Juoni yllättäen vähän liiankin tuttua kauraa mutta paremmas puutteessa meni 3/5

Tehdäänpä näillekin oma ketju, kun en ole aikaisemmin törmännyt aihetta syvällisemmin käsitteleviin threadeihin, ehkä jopa syystäkin? Kyseessä siis koko lajityypin alle niputettavat subgenret, mukaanlukien slasher/splatter-lajityyppi, psykologiset kauhut ja 2000-luvun lempilapsi found footage-rainat sekä oikeastaan myös kauhukomediat, jotka lainaavat paljolti lajityypin teemoista humoristisessa mielessä.

Alustan ketjua omilla ajatuksillani ja toivoisin eniten keskustelua kauhugenren nykytilasta (miellyttääkö/harmittaako?) ja teekkien suositteluja/trailereita uusista ja miksei vanhoistakin pätkistä. Paraneehan viinikin vanhetessaan.

***

Kauhugenrehän on mielestäni pitkään ollut jonkinlaisessa new age-murroksessa eli lippumyyntilukujen sanelemana enimmäkseen low effort-tuotokset tai hyvin useasti vain keskivertotasoa olevat big-budjetin leffat saavat huomiota parrasvaloissa, vaikka minibudjetilla tuotetut leffatkin välillä löytävät tiensä suuren yleisön verkkokalvoille.

Edellä mainittuun tapaan monet uudet elokuvat noudattavat jo perinteeksi muodostunutta kaavaa, jossa tietty baseline elokuvan 2 tunnin kulusta on lainattu jo vuosia sitten julkaistujen leffojen konsepteista ja kohdeyleisön odotukset sitä mukaa täytetään, kun pienellä viilauksella samoja konsepteja refressataan siten, että vähemmän kokeneempi katsoja ei juuri huomaisi näitä referaatteja.

Alan foorumeilta amatööriohjaajien kertomana olen saanut toisaalta käsityksen, että oikeasti mieleen painuvien kauhuelokuvien teko on mielettömän vaikeaa, koska juuri oikeanlaiseen tunnelmaan tähtääminen ei nykyisessä ilmapiirissä onnistu, kun lähes kaikki keinot aidosti immersiivisestä kokemuksesta on suurelta osin puhkikulutettua perushuttua.

***

Sitten mietteitä kuluneen vuosituhannen julkaisuista. 2000-luvun merkittävimmäksi/vaikutusvaltaisemmaksi kauhuelokuvaksi täytyy nostaa Paranormal Activity (2007), sekä hyvässä ja pahassa. Found footage-alalajityyppi mielestäni karkasi käsistä tämän julkaisun jälkeen ja paluuta ei ole ollut. Käsin kuvaamalla nauhoitetut pätkät, tärisevät juoksukohtaukset ja realityä jäljittelevä juonenkulku, joka pyrkii luomaan illuusion käsikirjoituksen puutteesta ovat melko huomattavia konsteja, joita uudet julkaisut lainaavat mielestäni paljon enemmän kuin kannattaisi. Kerran nähtyä on kurja katsoa miljoona kertaa uudestaan. Idea on sinänsä hauska ja se osittain toimiikin, mutta mielestäni replikoinneissa lopputulos jää latteaksi, koska yksinkertaisesti tavoitetta ei usein saavuteta - uskottavuutta.

Pienellä budjetilla julkaistaan paljonkin elokuvia, mutta ensimmäisenä mieleen tulee Last Shift (2014). Rahaa tuotantoporukalla tosiaan ei ollut kuin yhden parakin vuokraamiseen. Lopputulos ei kestä vertailua megabudjetin produktioille, mutta hieman kepeämmin leffaa tarkasteltuna raina on muuten ihan pätevän oloinen. Varauksin suosittelisin, mikäli viikonlopun hiljaiseen iltaan kaipaa jonkin laid-back-tyylisen leffan kaljan kanssa nautittavaksi.

Pieniksi hitti-julkaisuiksi nousivat mielestäni parhaiten Babadook (2014), joka on yllättävänkin fresh siinä mitä se tekeekään. Varauksin suositeltava, jopa hieman meemiksi noussut Sinister (2012), oli suurelta osin vain keskinkertainen, mutta elokuvan myöhempi imago sai yleisön tykkäämänä pientä buustia ja se poiki leffalle myös aiempaa kehnomman jatko-osan, joka ilman fanilaumaa olisi kenties jäänyt tekemättä.

***

Tuossa hieman pidempi alustus ketjulle, saisikohan näistä jutuntynkää, vai onko AP jumissa tässä hiipuvassa lajityypissä?

 

[Pertti Kosunen]

2000-luvun merkittävimmäksi/vaikutusvaltaisemmaksi kauhuelokuvaksi täytyy nostaa Paranormal Activity (2007), sekä hyvässä ja pahassa. Found footage-alalajityyppi mielestäni karkasi käsistä tämän julkaisun jälkeen ja paluuta ei ole ollut.

Minusta tuo räjähdys lähti jo Blair Witch Projectista. (IMHO tärisevät ja heiluvat found footaget on VMP.)

https://en.wikipedia.org/wiki/Found_footage_(film_technique)#Films

 

[aleksejjj]

Minusta tuo räjähdys lähti jo Blair Witch Projectista. (IMHO tärisevät ja heiluvat found footaget on VMP.)

https://en.wikipedia.org/wiki/Found_footage_(film_technique)#Films

Tästä voin olla samaa mieltä ja meinasin jo muokata aloituspostausta, mutta ajattelin, että PA saattaisi olla monelle tutumpi elokuva ja ehkä vielä tuoreessa muistissakin. Paljon vanhempaakin leffaa tosiaan löytyy, mutta selvemmin nämä on nousseet pinnalle vuosituhannen vaihteessa. Teinit tuntuvat tykkäävän kovasti ja ylitarjontaa on siten aika reippaasti.

Mä tavallaan tykkään found footagen lähtökohdasta, mutta homma on mennyt niin naurettavaksi, että 90% tämäntyylisistä leffoista on ihan sekundaa. Tätähän pilkataan ihan huolella noissa kauhukomedialeffoissa. PA-sarja ei sekään mitenkään kehuttava ole, mutta tuossa The Marked Ones versiossa oli vähän kivempi fiilis, kun se käsitteli kummitusjahdin lomassa myös nuorukaisten kaverussuhteita, eli sikäli palkinto "vähemmän huonosta ff-leffasta" menee sinne.

 

[Pertti Kosunen]

Mä tavallaan tykkään found footagen lähtökohdasta, mutta homma on mennyt niin naurettavaksi, että 90% tämäntyylisistä leffoista on ihan sekundaa. Tätähän pilkataan ihan huolella noissa kauhukomedialeffoissa. PA-sarja ei sekään mitenkään kehuttava ole, mutta tuossa The Marked Ones versiossa oli vähän kivempi fiilis, kun se käsitteli kummitusjahdin lomassa myös nuorukaisten kaverussuhteita, eli sikäli palkinto "vähemmän huonosta ff-leffasta" menee sinne.

Mitä paremmat kamerat ja vähemmän heiluvaa menoa sitä vähemmän häiritsee, kyllähän noista silti tulee katsottua ainakin isomman budjetin teokset. Espanjalainen Rec sarja on jäänyt jostain syystä mieleen.

 

[WaspPike]

Itse olen kauhuleffojen suurkuluttaja, enkähäpeä asia. Toki paljon muutakin tuulee katsottua, mutta kauhu ja komedia ovat selvät suosikkigenreni.

Reilu 800 kauhuleffaa olen näköjään Imdb:ssä pisteyttänyt, ja toki siihen mahtuu kuraakin. Genren suurin vika onkin, että ne leffat joille annetaan hyvä budjetti ja teeatterilevitys, on pääasiassa teineille suunnattu, ja sen takia sitten pliisuja ja ennalta-arvattavia sen hetken kaavan mukaisia leffoja, joissa ei mitään shokeeraavaa ole. Pienemmän budjetin leffat taas usein kärsii budjetissa niin paljon, etteivät voi säväyttää niin hyvin, kun tarinassa olisi potentiaalia.

Founf Footagea vihaan yli kaiken, ja PA on mielestäni vain hyvin markkinoitu Youtube pätkä, eikä vakavasti otettava elokuva lainkaan. Sopii markkinointikurssin esimerkiksi, muttei leffakoulun. Jäätävän tylsä pökäle, joka ei jännittänyt prosentiakaan, koska kokoajan tunsi katsovansa väkistä youtube-vedätystä venytettynä 90min pituuteen. Sama koskee lähes kaikkia lajin pätkiä, tosin ihan hyviäkin on muutama. Nykyään tosin lopetan leffan katselun alle 5min kun huomaan sen olevan FF.

2000-luvun eurooppalaiset, korealaiset ja japanilaiset leffat tosin ovat löytäneet kauhun asteen, joka kalvaisee.
Martyrs, Ils, Haute Tension, Inside, Livide, Eden Lake, Descent, Wolf Creek, I Saw the Devil, Coldfish...Noin esimerkiksi ovat upeitaja oikeasti karmivia leffoja, jotka säväyttävät satoja genreleffoja nähneenkin, ja jättävät Amerikan tuotannon auttamattomasti varjoonsa. Tosin kyllä jenkeistäkin vielä tulee hyviä viihdekauhuja kuten Cabin in the Woods ja vaikka Evil Deadin Remakekin. Ei ne pelota tai säväytä, mutta kun katsoo ne toimintaleffan/komedian ja kauhuleffan risteytyksenä, niin kyllä niistä hupia saan.

Niin joo, ja FF-genren toki loi klassinen Cannibal Holocaust. Sen modernisoi Bwp, ja sitten PA käynnisti nykymassiiviaallon, koska oli youtube-sukupolven tuotos, joka osui leffan tyylin kanssa nappiin.

 

[oestrus taurus]

Kyllähän se säväytti aikoinaan tuo Blair Witch project. Sillehän ollaan näinä aikoina tekemässä itse asiassa jatko osaa. Tai tais jenkeissä olla viime syksynä ensi ilta. Itelle toimii ihan hyvin nää säikyttely elokuvat. Sawit ja Hostellin tapaset on lähinnä inhottavia. Witchiä ootin kovasti mutta ainakin yhen katselu kerran jälkeen oli aikamoinen pettymys. Järkiään noita aina tuolta netflixistä tulee katottua.

Blair witch Projectille oli tosin olemassa jo jatko-osa Blair Witch 2 (2000) - IMDb , kuului siihen "unohtuneet täysin" kategoriaan. Se tuli katsottua kaverin venäjän piraatti-vhs:ltä silloin, kun listalla olivat myös Muumion Paluu ja Pearl Harbourin kaksiosainen vhs.

En osaa sanoa, mitä en ole katsonut sillä tuolloin tuntui olevan pakkomielle nähdä kaikki. Perus Halloween sarjasta futurefilmin julkaiseman boksin Hellraiser-sarjaan ja paljon muuta. Siitä sitten netin kautta Cannibal- ja Zombie holocaustiin. Innostus elokuviin laantui joskus 2012. Ehkäpä tuo saattaisi herätä henkiin, jos hakisin kaikki ne DVD:t varastosta joita on.

Jostain syystä eniten pyöritetty on nimenomaan tuo Nightmare on Elm Street-sarja. Komedia ja mustahuumori Robert Englundin vetämällä "veri lentää"- meiningillä on jotain... Mutta jos älyllisestä linjasta lähdetään niin Videodrome ja Witchfinder General ovat sellaiset joille oma peukku näin ensimmäisenä mieleentulevana nousee. Mutta nämähän nyt tosin on näemmä arvostettujen listassa. Henry : Portrait of a serial killer tuskin on ja siitä on ainakin jäännyt positiivinen fiilis.

 

[Perse-Laakkonen]

2000-luvun lempilapsi found footage-rainat sekä oikeastaan myös kauhukomediat, jotka lainaavat paljolti lajityypin teemoista humoristisessa mielessä.

Että minä vihaan näitä parodialeffoja. Eli käytännössä esitetään parodioitava leffa muuten samanlaisena, mutta irvistellään päälle ja vedetään homma lekkeriksi. Buaahhhahhaaa kun on hauskaa ja kylläpä naurattaa! No ei naurata eikä ole hauskaa.

 

[WaspPike]

Että minä vihaan näitä parodialeffoja. Eli käytännössä esitetään parodioitava leffa muuten samanlaisena, mutta irvistellään päälle ja vedetään homma lekkeriksi. Buaahhhahhaaa kun on hauskaa ja kylläpä naurattaa! No ei naurata eikä ole hauskaa.

Joo, kaikki "parodiat" on syvää paskaa, mutta pari genreä parodioivaa laadukkaampaa kauhukomediaa on hyviä, eli Cabin in the Woods ja etenkin Tucker and Dale Vs. Evil joka on viime vuosikymmenen yks hauskimpia leffoja.

 

[syvalta]

The Autopsy of Jane Doe tuli puskista ja yllätti hyvyydellään



Green Roomin, Don't Breathen ja VVitchin ohella varmaan parasta kamaa mitä viime vuonna tuli pihalle näissä genreissä.

 

[Mikkos]

Yleensä noi pieenn budjetin kauhuleffat on melkoista kuraa.
Ei toki isolla budjetillakaan aina hyvää saa, varsinkin kun monessa menee se loppu aina tehostepelleilyks.
Mutta on niitä viime vuosina hyviäkin tullu.
Sinister oli oikein katsottava, samoin Conjuring. Ja vaikka en heiluvista ja "tosi -tv" tyyppisistä kauhuleffoista diggaa, niin REC ole aivan helvetin hyvä.

Sitten taas nää kaikki remaket on hirveetä kuraa. Omen, Amityvielle, Carrie jne. pari hassua remakea on mistä tykkään: The Hills Have Eyes ja Dawn of the Dead.

 

[aleksejjj]

Yleensä noi pieenn budjetin kauhuleffat on melkoista kuraa.
Ei toki isolla budjetillakaan aina hyvää saa, varsinkin kun monessa menee se loppu aina tehostepelleilyks.

Rahalla saa ja hevosella pääsee. Sitä tietyllä tavalla odottaa aina jotain tasoa elokuvalta, kun johonkin on tottunut. Kallistahan elokuvien tekeminen tietysti on ja vaikka joissain tapauksissa samoja efektejä voidaan tehdä halvemmalla, niin usein työn jälki on enimmäkseen tunnelijuoksua, kun seteliä ei yksinkertaisesti ole palkkaamaan kalliita ja parhaita käsikirjoittajia tai ostamaan hienoja tietokonegrafiikoita tai lavasteita.

Sinister oli oikein katsottava, samoin Conjuring. Ja vaikka en heiluvista ja "tosi -tv" tyyppisistä kauhuleffoista diggaa, niin REC ole aivan helvetin hyvä.

Sinisteristä en pitänyt ollenkaan. Minusta se oli läpeensä mauton leffa ja ne kovat paukahdukset ja säikytttelyt on musta pelkästään lapsellisia, esimerkiksi se ruohonleikkuri-kohtaus... Soundtrack oli ihan kohtuullinen, mutta juoni jätti toivomisen varaa.

Mitä tulee Conjuring-leffaan, niin yleensä en kauheasti James Wanin ohjaamista pätkistä välitä, mutta tämä oli kyllä hyvä leffa. Nykypäivän peruskliseet tietysti löytyy tästäkin (ahdas kamerakuvakulma, "talosta ei voi poistua koska örkkimörkki seuraa perässä", vanha kirottu musiikkirasia, latinankieltä puhuva örkkimörkki, örkkimörkki ilmoittaa pahoista aikeistaan paukuttelemalla ovia, mieletön kuvanlaatu 1970-luvun kameralla kuvattuna), mutta ne on järkevästi sijoiteltuna, eivätkä pilaa leffaa. Katsoisin uudelleenkin.

REC oli myöskin ihan ok alkuperäisenä versionaan, se jenkkien uusima versio oli taas ihan kuraa.

Että minä vihaan näitä parodialeffoja. Eli käytännössä esitetään parodioitava leffa muuten samanlaisena, mutta irvistellään päälle ja vedetään homma lekkeriksi. Buaahhhahhaaa kun on hauskaa ja kylläpä naurattaa! No ei naurata eikä ole hauskaa.

Kaipa näillekin jokin oma katsojakuntansa löytyy. En muista koskaan katsoneeni yhtäkään kauhukomediaa alusta loppuun. Yleensä loppuu keskittymiskyky aika nopeasti...

 

[syvalta]

Conjuring on siitä merkittävä nykypäivän kauhufranchise että jatko-osa oli ensimmäistä leffaa parempi.

 

[WaspPike]

Ei noi uudet remaket aina aivan onnettomia ole.

Carriet ja muut teineille suunnatut joo (sinänsä harmi toki, kun Carrie on yksi top 5-leffoistani kautta aikojen) , mutta esim. Texas Chain Saw Massacre ja Evil Deadin remaket on yllättävän hyviä. Niissä on pistetty tosin reilusti splätterivaihetta silmään eivätkä toki alkuperäisiä voita, mutta omassa tyylissään viihdyttäviä leffoja.

Toisaalta taas sitten hardcoremmista leffoista, 70-luvun raiskaus/kidutus/explotaatiot kuten The Last House on the Left, ja I Spit on Your Grave ovat remakena parempia mielestäni, kuin pelkän ideansa shokeeraavuudella, mutta muuten hyvin kuppoiset alkuperäisteokset. The Last Housessa tosin on juonellisesti yksi todella, todella paska muutos,mutta muuten se on ihan hyvä raiskaus-kosto splätteri.

 

[Pertti Kosunen]

Toisaalta taas sitten hardcoremmista leffoista, 70-luvun raiskaus/kidutus/explotaatiot kuten The Last House on the Left, ja I Spit on Your Grave ovat remakena parempia mielestäni, kuin pelkän ideansa shokeeraavuudella, mutta muuten hyvin kuppoiset alkuperäisteokset.

I Spit on Your Grave remake oli hyvä ja kannattaa katsoa myös jatko-osa, jos kosto-laji kiinnostaa.

 

[aleksejjj]

Conjuring on siitä merkittävä nykypäivän kauhufranchise että jatko-osa oli ensimmäistä leffaa parempi.

Mmm, olihan se ihan hyvä. Kuinka pohjalla täytyy lajityypin käydä, että elokuvalle annetaan painoarvoa, kun sen jatko-osa olikin ihan hyvin tehty

 

[WaspPike]

Njaa, kauhuelokuvat on tavallaan suosittu genre, mutta samalla varmasti haukutuin ja eniten kritisoitu. Kauhu on vaan vähän kuin komedia lajina; kaikki eivät naura tai koe jännitystä samoista asioista.

Ja pohjallakäyminenkin on vähän kyseenalaista, sillä 2000-luvullakin Marttyyrit on mielestäni parempi kauhuelokuva uskonnollisella teemalla kuin Exorcist, ja Descent on parempi Hirviö/selviytymiskauhu suljetussa tilassa kuin yksikään Alien-leffoista.

Lisäksi Conjuring 2 kiinnosti vähän kliseisestä teemastaan huolimatta enemmän kuin yksikään supersankari-elokuva, joita tulee se tusina vuodessa, tai uusimmat Star Wars-elokuvat. Eli vaikkei mikään klassikko olisikaan, on uusille kauhuleffoille kyllä selvä katsojakuntansa, jolle kaikki uusi ei ole automaattisesti paskaa.

Imdb arvosanatkin ovat täysin irrelevantteja kauhuleffoja etsiessä. Omaperäiset ja laadukkaatkin leffat kuten The Divide, Livid, Proxy, Seasoning House, Tusk tai Antiviral saavat järjestään 5.x arvosanoja, siinä missä täysin geneerinen supersankarijatko-osa nro3 saa automaattisesti 8.x arvosanan. Tai jos imdb antaa jollekin 3.x arvosanan, leffa on todennäköisesti täyttä b-roskaa nollabudjetilla, mutta 5.x arvosanoista voi löytyä kaikkea 3-10 väliltä.

 

[aleksejjj]

... haukutuin ja eniten kritisoitu ... kaikki uusi ei ole automaattisesti paskaa ... Imdb arvosanatkin ovat täysin irrelevantteja ...

Noista sun kirjoittamista kohdista tulikin mieleen tämä artikkeli, tuo on mun mielestä hyvin kirjoitettu ja ottaa kantaa myös sellaisiin kohtiin, joita ei itse aina muista miettiä:

Bloody Disgusting!, What's wrong with modern horror movies?

Tuolla on kommentoiva referaatti ja alkuperäinen videoklippi aiheesta. Täytyy ehkä päivitellä aloituspostaukseen näitä tarinoita ja linkkejä, jos yleisöllä riittää mielenkiintoa / omaa lisättävää.

 

[itarumaa]

Aika moni on kyllä pettymys näistä remakeista, esimerkkinä vaikka uusi Evil Dead, joka ei kyllä vakuuttanut yhtään.

Toki sitä välillä myös onnistutaan, jos pitäs kolme kauhuleffaa miettiä jotka on olleet omaan makuuni hyviä, niin ne olis varmaan Dawn of the Dead (2004), The Crazies (2010) ja The Hills Have Eyes (2006).

Eikös nämä ole kaikki uusintafilmasointeja?

Että ei se aina ole kirous, jos tekijät osaa hommansa.

 

[WaspPike]

Kaikki noi on remakeja, joo. Hills Have Eyes alkuperäistä parempi. Dawn of the Deadista kyllä tykkäsin paljon enemmän alkuperäisenä, tosin kyllä Remakekin hyvin tehty oli. Crazies oli mielestäni vaan ok kumpanakin versiona. The Thing tietty on se kuuluisin remake, jossa 80-luvun remake on parempi kuin 50-luvun alkuperäinen. 2000-luvun versio taas väsynyt lässähdys. Samaten The Fly, Cronenbergin remakehan se oikea klassikko on. Cronenberg noin muutenkin on yks lemppariohjaajiani.

 

[itarumaa]

Kauhun suhteen on paljon hyviä leffoja joita on tullut nähtyä, Netflixistä tuli niitä katsottua, mutta sellaista ylitehdystä kauhusta joka on gorea vaan sen vuoksi että leffaa saadaan myytyä, niin siitä en oikein pidä. Esim The Hostel on hyvä esimerkki tälläisestä, ehkä myös I spit on your Grave sekä remake että orggis.

Netflixistä tuli katsottua ja ne oli kaikki hyviä niin ainakin Slither, Faculty ja Splice. Kauhuleffoissa on se hyvä puoli, että ne on rakenteeltaan hyvin selviä ja loogisia (tietää mitä saa) eikä pituutta ole yleensä liikaa. Lisäksi pieni budjetti tarkoittaa, että leffan suhteen voi ottaa myös riskejä, mitä noissa isojen budjetin leffoissa ei yleensä näe. Ja kyllä sekä the Fly että The Thing kuuluu näiden hyvien leffojen joukkoon, molemmat on tosi hyviä. Taisi muuten tulla nähtyä se Thingin remaken remake myös, ei siitä jäänyt oikein mitään mielikuvia ja se jos mikä on keskinkertaisen leffan merkki.

 

[WaspPike]

Pistetään semmoinen suositus ketjuun vaikka aiheen sivuun meneekin, että Pc:lle indiepuolella on pelit The Cat Lady ja Downfall, jotka ovat erinomaisia psykologisen kauhun ja sekoamisen tarinoita vähän Lynch-tyyliin ja aikuiseen makuun. Vähän sama pelipuolella kuin leffoissakin, täytyy katsoa AAA-tuotannon ulkopuolelle ja sietää vähän kuppaisempaa ääninäyttely yms. Mutta sisältö korvaa ulkoiset puitteet. Myös Fran Bow ja Tormentum on hyviä.

Vanhoista peleistä I Have No Mouth but I Must Scream, Darkseed, Harvester ja Sanitarium on samaa kategoriaa kuin nuo neljä uudempaa.

 

[WaspPike]

Yksi viimevuosien vihatuimmista leffoista "The Human Centipede" on kanssa mielenkiintoinen, eikä lainkaan niin... Ermm.. Paska, kuin nettiviha antaa ymmärtää. Onhan se aika sairas idea, mutta leffa itsessään ei ole....paskasti...tehty, vaan on reipas tuulahdus ja idea. Eikä oikeastaan mitään gore-pornoa, vaan aika puhdas psykologinen thrilleri. Jatko-osa taas kanssa on nerokas metaleffa omalla tavallaan. Se sitten onkin täyttä absurdia hampaiden hakkausta vasaralla, ripulointia suuhun ja piikkilangalla perseraiskausta alusta loppuun. Kuitenkin, tietty taiteellisuus on läsnä, ja Andalusialaisen Koiran ja Eraserheadin surrealistiset vibat tulee mieleen hyvällä tapaa. Tosin ei tietenkään sovi kaikille. Kolmas osa trilogiaa (lol, naamaan paskomisesra trilogia?) on taas aivan helvetin nolo, väkinäinen, ylitsevedetty pökäle, joka oli lähinnä surkea b-parodia itsestään.

 

[aleksejjj]

The Human Centipede... Mitähän tästä nyt oikein sanoisi, mä en itse ole koskaan ymmärtänyt tätä puolta kauhuleffoissa, sellaista 'oksat pois ja pala latvaa' tyylistä mieletöntä revittelyä kidutuspornossa. Kyllä vähempikin riittäisi. Toki tietty taiteenlaji kai tämäkin ja onhan näitä ympäri filmatisoinnin historiaa kaikissa genreissä, noissa peleissä ja maalauksissakin. Ei nuo minua okseta, mutta henk.koht vaikea löytää mitään viihdearvoa näistä leffoista.

Mä olen varmaan vähän sellainen vanhan koulukunnan Hitchcock / Edgar Allan Poe-fani, joka tykkää tarinavetoisista ja "pehmoisista" kauhuleffoista, joissa ei niin mässäillä näillä minusta 15v jonneille tarkoitetuissa aiheissa. Toki olihan Psyko aikoinaan hirveän shokeeraava esitys, eli ehkä ajat sitten muuttuu. Viimeksi kun kävin ihan teatterissa katsomassa kauhua, siellä oli Deliver Us from Evil ja koko sali täynnä lapsukaisia iPhonet ja snäppichätit kädessä. Sitä aiemmin As Above, So Belowia katsoessa yleisössä oli paljon enemmän aikuista porukkaa. Semmoisia elämyksiä...

Sitten tietysti nuo jatko-osat kertovat yleisön villityksestä aika paljon. Hostelleista en tykkää, mutta Sawin ensimmäinen leffa oli ihan mukiinmenevä. Nyt on sitten jäänyt aika hapan maku tuosta sarjasta, kun väkisin väänsivät kuus muuta leffaa, jotka eivät edes millään tavalla luo kiinnostavaa jatkoa tarinalle ja kertaalleen nähtynä televisio-nuken viritelmät on aika puuduttavaa katsoa uudelleen. Kuinka monella tapaa ihmisen voi laittaa myttyyn ja silti yleisöä kiinnostaa nähdä lisää? Ilman sitä pientä nukkea koko sarja olisi varmaan kuopattu rahallisesti tuottamattomana aikoja ennen.

 

[WaspPike]

Saw-sarjan leffat ykkösen jäkeen on kyllä kaikista selvintä mahdollista "kidutuspornoa" mitä on. Ei ole samaistattuvia hahmoja tai syvää tarinaa. On vaan eri tapoja tappaa ihmisiä. Eikä ne sit kosketakaan mitenkään, sillä pelkkää ketsuppia joka tursoaa nukeista on kyseessä. En kuitenkaan tuomitse sarjan faneja 15v jonneiksi.

Kidutus-teeman leffat parhaimmillaan eivät ole lainkaan tarkoitettu "viihdyttäviksi", vaan nimenomaan ajatuksia ja ahdistusta herättäviksi. Ruumisten latominen eri keinoin ei tosin tietenkään ahdistusta herätä, ja Sawit ovatkin siinä täysin epäonnistuneita. Nuo parhaat eurooppalaiset tuotokset (In a Glass Cage, Martyrs, Serbian Film, ja mainstreamimmasta vaikka Requiem for A Dream) taas sitten ovatkin ahdistavuudessaan eri luokkaa, ja sopii vaan ihmisille, jotka ovat ennemminkin masokistejä, kuin sadisteja. Ei niistä etsitä kicksejä että ompa hienoo kun joku kuolee, vaan sellaista melankolista koskettavaa fiilistä että toivoo ettei kellekään käy pahaa.

 

[aleksejjj]

No juu, ehkä tuo mun kommentti oli turhan kärkevä, syön sanani siitä Noista mainituista kaksi jälkimmäistä on tullut katsottua (tykkäsin), mutta näistäkin on jo niin aikaa, että enhän minä muistanut koko leffojen olemassaoloa. Mulla ei tosiaan 800 elokuvan IMDb-listaa tai Rotten Tomatoes-tiliä ole, joten sikäli varmasti useampikin oikeasti laadukas leffa on mennyt sivu suun. In a Glass Cagen traileri näytti ihan mielenkiintoiselta.

Tämähän ketjun aloituksen ideakin oli. Olen tietysti paljon nähnyt kauhufilmejä, mutta ilmeisesti turhan kapeakatseisesti selaillut valikoimia. Joskus tullut sellainen ajatus, että 'onko nämä nyt sitten tässä' enkä ole tarkoituksella yrittänyt löytää mitään muuta. Hyvä juttu, että joltain löytyy kiinnostusta keskustella aiheesta.

 

[itarumaa]

The Human Centipide on kyllä loistava, markkinoitava idea jolla varmasti saa rahoituksen turvattua, mutta leffana se on kyllä aika typerä kaikinpuolin. Toisaalta mitä voisi odottaa moiselta idealta?

 

[itarumaa]

Ja jos hyvistä leffoista puhutaan, niin The Serpent and the Rainbow on kyllä hieno leffa.

 

[aleksejjj]

Ja jos hyvistä leffoista puhutaan, niin The Serpent and the Rainbow on kyllä hieno leffa.

Tuohon on pakko nokittaa ja sanoa Linnut ja Hohto

 

[Humanoid]

The Autopsy of Jane Doe tuli puskista ja yllätti hyvyydellään

Ei tämä nyt kovin kummoinen ollut. Ehkä 2.5/5, eli perusraina. Pientä plussaa siitä ettei juoni ollut kaikilta kohdin ennalta-arvattava.

 

[Pezz]

Tämä kyllä vaikuttaa mielenkiintoiselle

 

[Pertti Kosunen]

Jos uusi kauhu ei nappaa, niin vanhemmassa italo-horrorissa löytyy paljon hyviä, synkkä tunnelma toimii edelleen. Mm. Dario Argenton Suspirian ja Lucio Fulcin The Beyondin olen katsonut äskettäin uudelleen blu-ray versioina ja noita voi ainakin suositella.

 

[SweeneyTodd]

Conjuring oli kyllä onnistunut vaikkakin kliseinen elokuva. Toinen edes uudehko itseäni miellyttänyt leffa oli Orpokoti.

Tullut vissiin vanhaksi, kun aika harvoin jaksaa innostua mitään kauhuleffoja katselemaan. Jotenkin kaikki uudet tuntuu niin monta kertaa nähdyille tai sitten mainitulta kidutuspornolta, mikä ei oikein nappaa.

Nuorempana tuli katseltua todella paljon kauhuleffoja ja suosikkeja lopulta on kuitenkin ne suuret klassikot - Psyko, Linnut, Hohto jne.

Pitääpä vielä mainita Perjantai 13. -sarja ja muut slasherit tuolta nuoruuden ajalta. Lähinnähän noita puoliksi vitsinä katseltiin. Leffojen juonet oli täysin ennalta arvattavia ja itseään toistavia, mutta eipä sillä väliä.

 

[ade71]

1970-80 luvulla on parhaimmat kauhut tehty. Jenkkipuolelta ainakin Exorcist, Halloween, Texas Chainsaw Massacre, Dawn Of The Dead yms. Italokama on parasta kyllä, Fulcin, Amaton ja Lenzin kaikki zombi ja kannibaalileffat suositeltavia ja Argento slasher puolelta. Exorcist rip-offeja ja kaikenlaisia sleaze pätkiä löytyy myös paljon.

Viime vuonna katsottu paras uusi kauhuleffa oli Violent Sit: The Movie, suosittelen kaikille sleazen ystäville. Human Centipede on myös helvetin hyvä, siinä taitaa olla parhaimmat uudet.

 

[itarumaa]

En ymmärrä tuota Texas Chainsaw Massacaren hehkutusta, kun ihan leffassa kävin katsomassa sen kun se oli uudistettu hitti ja aika vaisuksi kokemus jäi. Exorcist sen sijaan on todella hyvä ja pidin myös siitä jatko-osasta joka on yleisesti lytätty. Toinen paha pettymys oli Wolf Creek joka sekin oli kehuttu.

 

[WaspPike]

Texas Chainsaw Massacre tavallaan loi uuden genren aikanaan, joten sillä se on kehuttu. Vähänkuin Halloween tai Friday 13, eivät ole oikeastaan kummoisia nykyään, mutta nimi on maine. Tosin omasta mielestäni TCM on kyllä kunniansa ansainnut, sillä tietty härö fiilis siinä on, joka luo sille autenttisyyttä. Parasta siinä ei suinkaan ole pelko moottorisahasta ja takaa-ajokohtaukset, vaan se koko hämärän perheen hierarkia ja se ruokailukohtaus.

 

[aleksejjj]

Heh, tuommoinen sattui nettiä selatessa silmään, kuka muu odottaa innosta pinkeänä?

 

[shepherde]

Texas Chainsaw Massacre tavallaan loi uuden genren aikanaan, joten sillä se on kehuttu. Vähänkuin Halloween tai Friday 13, eivät ole oikeastaan kummoisia nykyään, mutta nimi on maine. Tosin omasta mielestäni TCM on kyllä kunniansa ansainnut, sillä tietty härö fiilis siinä on, joka luo sille autenttisyyttä. Parasta siinä ei suinkaan ole pelko moottorisahasta ja takaa-ajokohtaukset, vaan se koko hämärän perheen hierarkia ja se ruokailukohtaus.

Nimenomaan siinä alkuperäisessä TCM:ssä on se tunnelma ihan hemmetin ahdistava ja todellakin härö. Hieno leffa kaikinpuolin, pitäis taas katsoa uusiksi.

 

[WaspPike]

Nimenomaan siinä alkuperäisessä TCM:ssä on se tunnelma ihan hemmetin ahdistava ja todellakin härö. Hieno leffa kaikinpuolin, pitäis taas katsoa uusiksi.

Vaikka originaali on se häröin, autenttisin ja muuta, 2003 remake ja sen jatko-osakin ovat mielestäni viihdyttäviä, sillä: Full Metal Jacketistä tuttu Drill Sergeantti vetää näissä leffoissa mielestäni roolinsa perheen päänä erinomaisesti. Varastaa leffat itselleen, ja ohjauksessakin on se ymmärretty, sillä Lee Ermey saa enemmän ruutuaikaa kuin pääosan esittäjät.

 

[WaspPike]

Nyt leffoissa pyörivä A Cure for Wellness oli mielestäni ihan pätevä ja katsomisen arvoinen. Slow-burneri, eli ei niin kauheasti tapahdu, mutta visuaalisesti tyylikäs ja idealtaan omaperäinen (tosin päänäyttelijän naaman ja alkuasetelman takia Shutter Island-vibat tuli) psykologinen kauhu. Ei nyt tällaiselle eurooppalaisen extreme-kauhun fanille sellainen shokeeraava ällötys mitä arvostelut antaa netissä olettaa, mutta Finnkinossa näytettäväksi ison budjetin leffaksi aika tosissaan tehty pätkä.

 

[Rantakemisti]

Imdb arvosanatkin ovat täysin irrelevantteja kauhuleffoja etsiessä. Omaperäiset ja laadukkaatkin leffat kuten The Divide, Livid, Proxy, Seasoning House, Tusk tai Antiviral saavat järjestään 5.x arvosanoja, siinä missä täysin geneerinen supersankarijatko-osa nro3 saa automaattisesti 8.x arvosanan. Tai jos imdb antaa jollekin 3.x arvosanan, leffa on todennäköisesti täyttä b-roskaa nollabudjetilla, mutta 5.x arvosanoista voi löytyä kaikkea 3-10 väliltä.

Allekirjoitan tämän WaspPike:n kirjoituksen ja tämän takia hyvien kauhelokuvien löytäminen on todella haastavaa. Ei tule mieleen montaa kauhelokuvaa jolla olisi yli kutosen pisteet tai jolla olisi pisteet alle neljän. Sen takia tämänkaltainen ketju on todella arvokas.

Mekin katsomme sen verran kauhuelokuvia että voin väittää nähneeni suurimman osan länsimaalaisista kauhuelokuvista jotka on julkaistu viimeisen 30 vuoden aikana. En yhtään osaa arvioida elokuvien määriä, mutta puhutaan sadoista ja tästäkään ketjusta ei löytynyt vielä yhtäkään tuntematonta nimeä. Tämäkin luo tietenkin omat haasteensa ja sellaisia säväyttäviä leffoja on vaikea löytää kun on jo "nähnyt kaiken".

 

[aleksejjj]

^ Minusta erityisesti kriitikoiden tekstejä on hauska lukea. Yleensä parhaat yleisöarvostelut ovat samaa tasoa keskivertojen kriitikkoarvostelun kanssa. Yleisön kommentteja enemmän minua kiinnostaa kriitikoiden asiantuntevuus, koska he ymmärtävät aihetta ja osaavat perustella näkökantansa.

Linkkasinkin jo tuossa aiemmin videopätkää esimerkiksi Babadookista. Ei ole vaikea huomata kuinka eri ihmisillä on eri kyky ymmärtää asioita ja perustella näkökantojansa.

Ok this is ment to be horror right? You wait all through the film to see this thing just to be let down yes the atmosphere is creepy but the end ruined it,imagination is for kids I wanna see the monster at the end big let down!!!!!

The film has a solid grasp on the mutable, but ever-present pain of loss.

Critics Consensus: The Babadook relies on real horror rather than cheap jump scares -- and boasts a heartfelt, genuinely moving story to boot.

 

[WaspPike]

Kauhuleffojen arvostelussa on se ongelma, että genrenä itsessään, kauhu on mielestäni kaikista laajin (komedia seuraavana).

Itse olen suurena kauhufanina avoina aivan kaikille ajalajeille, mutta suurin osa yleisöstä on hyvin tiettyä mieltä siitä, mitä kauhu saisi olla. Esimerkkinä tuo ylläoleva Babadook, ja vaikka samaa edustava Orpokoti. Osa kehuu niitä parhaimpina mahdollisina kauhuina, ja samalla haukkuu muut leffat säpsähdyspelleilyksi ja gorepornoksi. Toinen puoli haukkuu ne epäkauhuksi. Mutta minä tykkään noista kaikista. Hyvin tehty säpsähtely on viihdyttävää kauhua, siinä missä äärikiero goretus ja täysin veretön draamathrillerilikin on.

Mutta suurin osa ei näe kauhuleffoja näin, vaan arvostelee ne niillä arvoilla, mitkä on euukäteen päättänyt. Jos on yksikin säpsähdys =leffa paskaa. Jos yksikin liian brutaali kidutus =idioottisadistien gorepornoa. Ei tarpeeksi verta= pelkkää draamaa.

Mielestäni kriitikoilla ja perusjonneilla on usein aivan yhtä väärät mielipiteet näiden leffojen suhteen, sillä ne ovat etukäteen päättäneet sen yhden tien, mikä on oikein, vaikka leffa ei sitä edes yritä olla. Kehu siitä että El Orfonato on paras kauhuleffa kymmeneen vuoteen, on mielestäni aivan yhtä suppea kuin haukkuminen siitä, että se ei ole kauhuleffa ollenkaan.

 

[paha_kuukkeli]

Kauhuleffojen arvostelussa on se ongelma, että genrenä itsessään, kauhu on mielestäni kaikista laajin (komedia seuraavana).

Mielestäni kriitikoilla ja perusjonneilla on usein aivan yhtä väärät mielipiteet näiden leffojen suhteen, sillä ne ovat etukäteen päättäneet sen yhden tien, mikä on oikein, vaikka leffa ei sitä edes yritä olla.

Olen samaa, mutta myös eri mieltä.

Eli jälkimmäisen lainauksen ongelma juontaa minusta juurensa ensimmäisen lainauksen ajatukseen; kauhuelokuva on käsitteenä laajentunut niin paljon, ettei iso osa genren kuluttajistakaan enää löydä yhteistä määritelmää ja tämä luo virheellisiä ennakko-odotuksia, jotka voivat johtaa pettymyksiin vaikka jossain toisessa tilanteessa elokuvasta olisi voinut pitääkin. Kauhun, jännityksen, thrillerin ja toisinaan jopa scifin tai fantasian kesken on niin paljon päällekkäisyyksiä, ettei ole mikään ihme jos eri katsojat niputtavat elokuvia eri tyylilajien alle.

Itsekään en valtaosaa "kidutuspornosta" laske kauhuksi, koska minusta nuo ovat pääasiallisesti (huonoja) thrillereitä tai jännityselokuvia. Toisessa ääripäässä taas ovat monet modernit vampyyrielokuvat kuten ruotsalainen Låt den rätte komma in, jotka perinteisestä kauhuelokuva-aiheestaan huolimatta ovat usein puhtaasti draamoja enkä ainakaan itse pysty niitäkään laskemaan kauhuelokuviksi (tämä ei tarkoita, että pitäisin niitä huonoina - Låt den rätte komma in on omalla kaikkien aikojen top-10 elokuvat listalla).

Onko ongelma sitten katsojassa ja tämän omissa ahtaissa genremääritelmissä vai epäonnistuneessa markkinoinnissa, joka yrittää myydä teoksia "väärälle" kohdeyleisölle? Vastaus lienee, että molemmissa. Itse yritän katsoa elokuvat mahdollisimman avoimin mielin, mutta varmasti joskus tulee silti katsottua jotain vain vääränä päivänä.

 

[SweeneyTodd]

tämä ei tarkoita, että pitäisin niitä huonoina - Låt den rätte komma in on omalla kaikkien aikojen top-10 elokuvat listalla

Tämä on todella hyvä elokuva. Tuostahan tehtiin jenkkiversiokin, joka oli tunnelmaltaan jotenkin todella heikko verrattuna alkuperäiseen.

Jännitys- ja kauhuelokuvien raja on kyllä todella hankalasti vedettävissä. Esimerkiksi Psyko lasketaan lähes poikkeuksetta kauhuelokuvaksi, mutta nykyjännärit ovat monesti pelottavampia ja väkivaltaisempia kuin tuo.

"Kidutusporno" taas mielestäni on hyvin selkeästi kauhugenre. En niistä itse pidä, mutta vaikea niitä olisi mihinkään jännärikategoriaankaan työntää.

 

[WaspPike]

Vaikeaksihan tämä on mennyt, mutta itse periaatteessa laskisin kauhuksi elokuvat, joiden 1)on tarkoitus kauhistuttaa, ällöttää, pelottaa, ahdistaa yms. ja sisältää joko 2a)yliluonnollisia elementtejä (zombiet, kummitukset, riivattuja lapsia, yms.) tai 2b) explotatiivistä väkivaltaa, joka tukee kohtaa 1, eikä ole siistiä kuten jossain Die Hardissa esimerkiksi.

Esim. Eden Lake on mielestäni kauhuleffa, sillä se on selvää genre-explotatiivisyyttä täynnä, vaikkei siinä mitään supernaturaalia olekaan. (on muuten hyvä leffa kansssa!)
Requiem for a Dream taas ei ole kauhuelokuva, sillä synkkyydestään huolimatta, ei siinä ole mitään supernaturaalia eikä goremässäilyä. Samaten Psychokaan ei olisi, jos se tehtäisiin nykyään.

 

[SweeneyTodd]

Itseasiassa ei oo, jos miettii asiaa siltäkantilta, että esim SAW-leffojen tempo on aikas rauhallinen (hyvin tyypillistä jännäreille), eikä siinä hirveämmin ole mitään cheap scareja käytetty taikka muutakaan suoraan kauhuun menevää asiaa, paitsi body horroria.

Kyllähän esim. tuossa SAW:ssa nimen omaan pyritään aiheuttamaan kauhun ja pelon tunteita ja näytetään ahdistavia kuvia. Ei kauhuelokuvissa tarvitse mitään säikäyttelyä olla. Nimenomaan nuo ahdistavat kuvat on ehkä se helpoin tapa erottaa kauhuelokuva jännäristä. Tosin, kuten sanottu tuo raja on vuosien kuluessa tuntunut elävän aika paljon.

 

[aleksejjj]

Horror film is a film genre that seeks to elicit a negative emotional reaction from viewers by playing on their fears.

Tuosta kauhuleffan määritelmästä, on kyllä todella paljon veteen piirretty viiva; perustuuko määritelmä katsojan omaan näkökantaan vai yleisesti hyväksyttyyn standardiin, mikä on "kauheaa"?

Ehkä jokin raina voi silti saada kauhuleffan nimituksen, vaikka se perin pohjin epäonnistuisi tarkoituksessaan saada katsoja kokemaan negatiivisia ajatuksia (pelot). Ymmärtääkseni riittää, että elokuvan suurin osa implikoi kauhukerronnan tyylejä, jotta se voi automaattisesti saada genrekseen kauhun.

Jänniä kauhuelokuvia ovat sellaiset, joissa leffan näyttelijöille ei tarinassa satu mitään pahaa

 

[aleksejjj]

Jos puhutaan ahdistavista kuvista, ni edelleen omalla listalla piikkipaikkaa pitää se Pazuzu-naama ekasta Manaajasta. Joskus kun sen Googlettanu, ni se naama aiheuttaa todella voimakkaan, primitiivisen pelkoreaktion, mikä tuntuu ihan selässä asti ja pistää ahdistamaan. Pelkästään sen naaman katsominen siis. Omasta mielestä tuommoinen reaktio on sitä kauhua aidoimmillaan, kyseessä ei ole vain pyrkimys tehdä katsojalle epämukavaa oloa body horrorin takia, vaan se maskeeraus ja tyyli on onnistuttu tekemään niin, että se aiheuttaa primitiivisen pelkoreaktion koko kehossa ja ikäänkuin lamaannuttaa sut totaalisesti. Se on vaan jotain, mitä pää ei pysty käsittelemään ja iskee kuin miljoona volttia siihen ihmisen aistiin, joka pelkää kaikkea, mitä se ei ymmärrä.

^ Hauskasti kirjoitettu, täytyy mennä omassa elämässä taaksepäin ihan pikkupojan ikäiseksi, että muistaisin, milloin viimeksi jokin asia olisi noin perinpohjaista tunneryöppyä aiheuttanut. Veli taas ei voi sietää kauhuleffoja, joten veikkaisin, että nuo leffojen kuminaamarit toimisi tehokkaasti hänelle.

Muistaakseni tuo on jokin psykologinen reaktio, että aivot hämmentyvät todella voimakkaasti, kun eivät tunnista luonnollisia kasvonpiirteitä toisessa, vaan jonkin irvinaaman.

Tuo on varmasti joka ohjaajan unelma taltioida elokuvallensa todella immersiivinen kokemus. Harmi, että vain harvempi leffa siinä onnistuu.

 

[WaspPike]

Lapsena kun katsoin, niin Uinu Uinu Lemmikkini hahmo Zelda oli sellainen, että se sai nukkumaan huonosti monet seuraavat päivät. Hahmo itsessään ei ollut edes paha, se oli vaan deformoitunut ja avuton. Mutta se oli saatu ahdistavan kuvottavaksi, niin että pelotti aina kun kamera lähestyi sitä Zeldan huonetta. Myöhemmin kun olen leffan uudestaan katsonut, niin täytyy sanoa että Uinu Uinu Lemmikkini on mielestäni edelleenkin erittäin hyvä puhdas kauhuleffa. Ei mikään elokuvahistorian hienoin klassikko kenties, mutta genreleffana oikein hyvä ja tyylipuhdas esimerkki siitä mitä yrittääkin olla.

Spoileri: Zelda

Aikuisena Zeldamaiset vibat sai ranskalainen Marttyyrit, jossa oli vähän samannäköisiä, äärilaihoja surkeita ihmisiä. Visuaalista tyyliä korosti liikkeet, jotka toteutti Cirque du Soleilin akrobaatti. Näissäkin on Zeldan tapaan se mikä kauhistuttaa se, että ne on avuttomia uhreja, eikä varsinaisesti pahoja. Muutenkin leffa on itselleni sellainen graalin malja kauhuleffojen suhteen. Kun olin nähnyt satoja kauhuleffoja (600+ arvosteltuna) eikä mikään enää päässyt ihon alle vuosiin, tämä iskin tajun kankaalle ja teki mahdottoman.

Spoileri: Spoiler ällöstä ulkonäöstä+vähän gorea

 

[paha_kuukkeli]

Aikuisena Zeldamaiset vibat sai ranskalainen Marttyyrit, jossa oli vähän samannäköisiä, äärilaihoja surkeita ihmisiä. Visuaalista tyyliä korosti liikkeet, jotka toteutti Cirque du Soleilin akrobaatti. Näissäkin on Zeldan tapaan se mikä kauhistuttaa se, että ne on avuttomia uhreja, eikä varsinaisesti pahoja. Muutenkin leffa on itselleni sellainen graalin malja kauhuleffojen suhteen. Kun olin nähnyt satoja kauhuleffoja (600+ arvosteltuna) eikä mikään enää päässyt ihon alle vuosiin, tämä iskin tajun kankaalle ja teki mahdottoman.

Vaikka en Marttyreistä varmaan niin paljon pidäkään kuin sinä, niin se oli silti aikoinaan suuri positiivinen yllätys ja yksi hyvä esimerkki ns. "väärästä markkinoinnista"; kaiken lukemani jälkeen odotin jotain Hostellin tyylistä umpitylsää kidutuspornoa, jonka ajattelin katsoa vain nähdäkseni mistä elokuvan maine tulee. Groteskia väkivaltaa siinä oli lopulta yllättävänkin vähän, mutta tunnelmaa taas moninverroin enemmän kuin osasin odottaa. Leffan loppu on muuten yksi hienoimpia.