Kalakukkokeisarin puuhanurkka

[Henriquez]

Well, there's your problem. Gigabyte GA-990XA-UD3 vapautti toimintasavunsa huoneilmaan. Että ihan Ultra Durable mukamas. No ei kyllä ollu tämä yksilö.







Melko kypsän näköistä tavaraa tuolla virransyötön siilin alla. Ja haisee muuten melkoisen pahalle.

Missä tilanteessa tuo emolevy antautui?

 

[Kalakukkokeisari]

Missä tilanteessa tuo emolevy antautui?

Sain tämän joskus taannoin ja kuntoluokitus oli jo silloin "tuntematon", "testaamaton" tai "todennäköisesti rikki". Muistelen että käytin sitä silloin virroissa ja kokeilin saisinko sen heräämään henkiin mutta emo pysyi silloin mykkänä. Nyt kun sitten tuli aika antaa toinen viallinen Gigabyte eteenpäin osaavampiin käsiin, niin ajattelin kokeilla tätä vielä kerran ja tarjota tätäkin eteenpäin jos tämä ei anna elonmerkkejä. Ja tämä kokeilukerta oli se viimeinen niitti. Viime kerralla ei tapahtunut mitään dramaattista, mutta tällä kertaa virta ehti olla päällä kolmisen sekuntia ja lopputulos on tuossa. Kyllä sieltä ihan näyttävä savupilvi pöllähti. Koska aiemmasta historiasta ei ole tarkempaa tietoa, niin on vaikea sanoa, että oliko perimmäinen syy heikko laatu, valmistusvika, käyttäjän virhe, ikääntyminen, ukkonen, rankka ylikellotus vai mikä. Tuo oma Corsair RM850x tätä tuskin hajotti eikä emolevyn alla ollut mitään mikä olisi voinut aiheuttaa oikosulun.

 

[Kalakukkokeisari]

Näin on näppäimet. Koeajossa perusteellisen puhdistuksen läpikäynyt Logitech G710+.


Lähtötilanne.


Olihan tämä vähän hörpännyt jotain juomaa, mutta onneksi ei ollut uinut siinä.


Tuon oranssin kehikon ja muutamien muidenkin muoviosien irroittaminen vaati hieman mattoveitsellä vuolemista, koska useita muovitappeja oli sulatettu ikään kuin niitiksi varmistamaan osien napakka istuvuus. Kiinnitysklipsuja purkuhommassa taisi mennä rikki vain yksi. Tämä homma vaati kärsivällisyyttä.


Semmoista evästä löytyi. Herkku?


Siinä koko komeus kasattuna. On tuo nyt paljon siistimmän näköinen kun sille näytti Fairyä ja hammasharjaa.

Ja kyllähän tästä toimiva peli tuli. F5-näppäin oli ottanut hatkat jo aiemmin ja sen tilalle on siirretty G1-nappi, mutta muuten ei ole isompia puutteita. Ensivaikutelma ei ole ylitsevuotavan positiivinen, mutta ehkä tämä vaatii vain hieman totuttelua. Näppäimistö on aika korkea ja käsien asento oli parempi aiemman Logitech Internet Navigatorin (tjsp) kanssa. Nyt käsien huonosta asennosta johtuen virhelyöntejä tulee enemmän. Täytyy koittaa löytää se rannetuki jostain ja katsoa muuttaako se asiaa. Näppäimistön fontti on myös hieman epäselvä ja Caps lock -näppäimessä saisi olla se pieni lovi a-kirjaimen puolella, ettei sitä painaisi tahattomasti. Totuttelua vaatii myös se, että nyt vasemmassa yläkulmassa onkin G6-näppäin, eikä ESC. Mutta katellaan.

 

[Kalakukkokeisari]

No nyt lähtee! Se HP:n XW6600 tuplaprosessorityöasema eli Quantum oli hyvän tovin telakalla, koska lämpöjen kanssa oli ongelmia. Muistit kävivät kuumina ja toinen prosessoreista lämpeni Cinebenchin aikana yli 70 asteeseen. Muisteille viritelty 120 mm tuuletin ei tuntunut riittävän eikä kuumemmalle prosessorille hommattu parempi coolerikaan laskenut lämpöjä juuri lainkaan. Vaan nyt on lämpöongelmat selätetty. Muisteja jäähdyttää nyt eräästä foorumilta saadusta ser-läjästä löytynyt 140 mm EK Vardar (kiitos hänelle), joka ottaa virtansa suoraan molexista ja huutaa siis täysillä kierroksilla koko ajan. Kuumana käyvä C0-steppingin E5450 sai lähteä ja sen tilalle vaihtui eräästä Xeon-modatusta LGA775-setistä nyppäisty peilipinnalle hiottu E5450 E0. Moditarra vaan piti irroittaa pohjasta ja sitten se oli taas LGA771-yhteensopiva. Nyt siis molemmat prosessorit ovat E0-steppingiä, kun aiemmin toinen oli tuota vanhempaa C0-steppingiä, joka lämpenee paljon enemmän.



Tuommoinen mörkötuuletin siellä nyt jäähdyttää muisteja. Aiempaan 120 mm tuuletinviritelmään verrattuna tuulettimen asento on käännetty vähän paremmaksi ja puhallussuunta on nyt enemmän ulospäin.
Edit: Joku tarkkasilmäinen varmaan huomaa että dvd-asemassa on kiinni vain virtakaapeli. IDE-kaapeli oli tosiaan irti kuvanottohetkellä, mutta nyt se on vedetty tuosta prosessoricoolerien yli ja laitettu kiinni niin kuin kuuluu.



Tässä kuva lämpötiloista C0 + E0-combolla Cinebench-vedon jälkeen. C0 käy aika lämpimänä E0:aan verrattuna.



Ja tässä tämänhetkinen tilanne. Lämpötilat hyvällä mallilla ja Cinebenchissä varsin komeat lukemat. Tätä se on kun tiskiin lyödään kahdeksan ytimen verran LGA771-poweria. Ja muistia on vaikka naapurinkin lampaat söis.

 

[Kalakukkokeisari]

Taas kerran oli coolerit kylvyssä. Joskus taannoin tuli kirkastettua tuota kuvassa vasemmalla näkyvää Zalmanin kuparicooleria etikalla ja suolalla. Ei tullut hyvä, vaan meni hieman himmeäksi ja pisaroista jäi laikkuja. Oli vissiin liian vahvaa tavaraa ja väärät menetelmät. Tällä kertaa kokeilin liottamista laimeammalla seoksella ja lorautin ämpärin pohjalle n. 2,5 dl etikkaa ja laskin päälle vettä niin että coolerit peittyivät kokonaan. Suolaa ripottelin ihan näppituntumalta "silleen sopivasti" teelusikallisen tai parin verran. Pienen huljuttelun ja harjaamisen jälkeen sitten kunnollinen huuhtelu ja kuivaus IT Dustersin Compucleanerilla eli "pöhöttimellä." Ja kas, johan tuli kiiltävää! Ei tullut otettua ennen-kuvaa, mutta kyllä ne ihan selvästi kirkastuivat. Tosin äkkiähän ne sitten tummuvat uudestaan kuten tuolle viime kerralla kirkastetulle coolerillekin kävi. Suojalakka jos olisi päällä, niin sitten ne kestäisivät kirkkaina.



Ja tänään tuli siirryttyä pöytäkoneiden osalta nykyaikaan kun pääsin koekäynnistämään uuden Skynet- eikun Skylake-setin. Ei ollut varsinaisesti aikomusta hankkia näin uusia vehkeitä, mutta tuli tehtyä heräteostos, kun vastaan tuli sopivan hintainen uutta vastaava Asus Z170 Pro Gaming emolevy alkuperäispakkauksessa kaikkine hilppeineen. Tämä on minun mittapuulla uudenkarheaa tekniikkaa, kun se on alle 10 vuotta vanhaa. Emolevylle ostin kaveriksi Intel Core i7-6700K:n ja muisteiksi tuli hankittua 2 x 16 GB 3200 MHz Kingston HyperX Furyt. Korkkaus ja loppurakentelu on edessä "sitten joskus." Ja joo, muistit on ehkä tarpeettoman nopeat tälle kokoonpanolle, mutta voihan ne sitten myöhemmin siirtää johonkin toiseen projektiin. Tämä kokoonpano sai nimekseen Diana, koska emolevyn laatikon kannessa mainostettiin World of Warshipsin koodia, jolla saa Diana Cruiserin. Ja ehkäpä nimi viittaa myös Wonder Woman -elokuvien päähenkilöön.

Tässä vielä muutamat fiilistelykuvat projektista.







On se nätti.

 

[Kalakukkokeisari]

Good mornin' io-tech! Tänään tuli laiteltua aamusella taas yksi serri kuntoon. Olin ostanut Torista Asus Z97-AR emolevyn, jossa myyjän mukaan oli sellainen ongelma, että Intel Management Engine sammutti koneen puolen tunnin jälkeen. Sain keskusteluissa aika hyvät vinkit, että ongelma saattaisi korjaantua BIOS-päivityksellä ja ajattelin että sopivaan hintaan voin ostaa tuollaisen arpalipun tutkittavaksi. Jos tulee voitto, niin saan fiksattua tuosta itselleni hyvän lankun edulliseen hintaan, mutta jos en niin minulla on käsissäni lähes käyttökelvoton ongelmakasa. Tai ehkä sen voisi myydä eteenpäin jollekin, joka on kasaamassa lapselleen pelikonetta ja haluaa rajoittaa peliajan puoleen tuntiin.

Aluksi tilanne ei näyttänyt ollenkaan hyvältä, koska kyseinen emolevy ei edes postannut. Jäi bootlooppiin ja käynnisti itsensä uudelleen muutaman sekunnin välein. Testiprosessorina toiminut i3-4130 oli kyllä ulkoisesti ehjä ja myös kanta oli kunnossa. Muistikampa oli oikeassa slotissa, liittimessä ei ollut roskia ja jumpperit ja kytkimet olivat oletusasennoissa eikä BIOSin nollaaminenkaan auttanut. Diagnostiikkaledien perusteella aavistelin että vika voisi liittyä muisteihin, mutta EZ_XMP-kytkimen siirtäminen tai MemOK!-napin painelukaan ei auttanut. Onkohan tuossa BIOS korruptoitunut? Yrityksien lomassa se kuitenkin kerran lupaili käynnistymistä kun se pääsi käynnistyksessä muutaman sekunnin pidemmälle. Tämä oli hyvä merkki. Kyllä se jotain yrittää ja joku toimenpide auttoi käynnistystä pidemmälle. Sitten vähän manuaalin selausta ja MemOK!-toimintoon perehtymistä. Tuo saattoi olla se ratkaiseva juttu millä homma lähti etenemään. Näköjään emolevyn pitää antaa hakea niitä asetuksia ihan rauhassa ja käynnistellä itseään uudelleen, eikä luovuttaa heti kättelyssä, sillä lopulta bootlooppailu loppui ja ruudulle tuli kuva. Jes! Ei tarvinnut edes kokeilla toisilla muisteilla.

Sittenpä vaan BIOSia päivittämään viimeisimpään viralliseen versioon. Päivityksen jälkeen emolevy vaikutti taas aloittavan bootlooppinsa ja olin jo aikeissa napsauttaa virrat pois ja yrittää käynnistystä sitten uudelleen, mutta onneksi maltoin mieleni. Pieni ääni pään sisällä sanoi että muista mitä sille P5N32-E SLI:lle kävi. Nii. Eipä häiritä nyt tuota lankkua hetkeen, vaan antaa sen olla ihan rauhassa. Ja niinhän siinä kävi, että siitä se käynnistyi ihan omin avuin. Onneksi en mennyt härväämään. Olisi voinut mennä koko BIOS-päivitys ketuiksi jos olisin turhaan hätäillyt. Ja kyllähän se sitten rupesi toimimaan kuten kuuluukin. Pysyi käynnissä työpöydällä yli puoli tuntia eikä sammutellut itseään. Jippii! Hieman kummallinen tämä emolevy kyllä on siinä mielessä, että POST tuntuu vievän tavanomaista kauemmin ja aluksi luulin, että käynnistys tökkäsi VGA-lediin. Vaan ei, se vaan heräilee vähän verkkaisemmin. Kyllä se siitä lähtee. Tai ehkä tarvitsee vain viilailla BIOSin asetuksia niin jää turhat odottelut pois. Tulee ihan mieleen se LGA775-emolevy (olikohan P5E?), joka miettii joskus todella kauan USB-ohjaimien valmistelun kanssa. Äkkiseltään luulisi, että se on kaatunut siihen tilanteeseen, mutta eipä ole. Sekin vaan ottaa aikansa.

Sen jälkeen päivitin BIOSin vielä viimeisimpään beta-versioon, joka korjaa Spectre-haavoittuvuuden. Tuosta ei ollut mitään mainintaa valmistajan sivuilla, mutta hieman internetiä tutkimalla ja InSpectre-työkalulla tarkistamalla varmistui, että tuo päivitys todella paikkasi haavoittuvuuden. Hyvin meni.

Tämä korpinmusta setti sai nimekseen Raven.

 

[Kalakukkokeisari]

Otetaanpa lausunto takaisin. Ei tuossa Z97-AR:ssä ole se Intel Management Engine kunnossa. BIOSissa ME:n versionumeron kohdalla lukee N/A vielä BIOS-päivityksen jälkeenkin. Rupesin perehtymään asiaan tarkemmin ja luin paljon asiaan liittyviä juttuja Win-Raidin foorumeilta. Pureskeltavaa oli paljon ja muutama ilta noissa hommissa meni, mutta pääsin kuitenkin vähän jäljille. Tsekkasin Windowsissa ME:n tilanteen MEInfo-työkalulla ja se antoi useamman virheilmoituksen, mikä kertoo siitä, että ME ei toimi oikein. Sain otettua dumpin emolevyllä olevasta BIOSista ja se ilmeisesti on merkki siitä, että BIOS-piirin ME:n sisältävä alue ei ole lukittu niin kuin normaalisti ja sinne pääsee kirjoittamaan ilman että oikosulkee emolevyltä äänipiirin pinnejä. Onkohan tuota yritetty fläshätä aiemmin ja silloin on laitettu tuo lukitus pois päältä? Ohjeita noudattamalla onnistuin päivittämään dumppiin uudemman version ME:stä ja sitten oli rohkaistuttava fläshäämään se. Ja nyt on sitten hyviä ja huonoja uutisia. Hyvä uutinen on se, että fläshäys onnistui eikä emolevy kuollut. Huono uutinen taas on se, että ME ei toimi vieläkään. ME Analyzerilla uutta ja vanhaa BIOS-dumppia vertaamalla näkee kyllä että ME on päivittynyt uudempaan versioon, mutta jostain syystä se ei vaan toimi vieläkään. Vaatiikohan se fläshäys sittenkin sen pinnitempun tai koko piirin uudelleenohjelmoinnin ohjelmointityökalulla (jota ei ole). Tämä osoittautuikin varsin haastavaksi hommaksi.

Ennen:


Jälkeen:


Lisäksi tämä murheenkryyni jää (jäi?) edelleen bootlooppiin ainakin silloin kun se oli ollut pitkään irti virroista. En vaan ole keksinyt että mikä sen aiheuttaa tai millä se korjaantuu. Tuntuu olevan ihan sattumanvaraista. Ensin ei halunnut käynnistyä millään kun laitoin sen pitkästä aikaa kiinni johtoihin ja nyt taas käynnistyy nätisti joka kerta vaikka miten kiusaisi. Epäilin että kyse oli huonosta paristosta, mutta nyt tämä käynnistyy nätisti uudella ja vanhalla paristolla ja vaikka ilman paristoa. Enkä saa aiheutettua tuota bootlooppia BIOSia nollailemalla. Todella mystistä.

ME:n kanssa näpertäminen oli sen verran aivotyötä vaativaa hommaa, että vastapainoksi otin jotain aivan toisenlaista näpertelyä. Tämmöinen vanha emolevylaatikko kaipasi restaurointia, eli osoitelappusten ja teippien liimajäämien poistamista.


Liimojen putsaaminen oli työläs homma, mutta ipalla pyyhkimällä nekin alkoivat irrota ja muutaman (isopropyyli)alkoholinhuuruisen illan jälkeen homma alkaa olla jo ihan hyvällä mallilla.


Laatikotkin ovat tärkeitä, ei pelkästään se rauta mitä niissä on ollut sisällä.

Sitten vielä yksi juttu kategoriaan ongelmia ja ratkaisuja:
Ongelma: GTX 1050:lle ei saa asennettua Nvidian 473.62 ajureita Windows 7:ssa, sillä asennusohjelma sulkeutuu heti kun se on purkanut ajurit. Purettu kansio katoaa myös saman tien ja jos sen ehtii kopioida jonnekin muualle, niin manuaalinen asennuksen käynnistyskään ei auta.
Ratkaisu: Lataa 472.12 ajurit. Niiden asennus toimii.

 

[Kalakukkokeisari]

Seuraavaksi vuorossa pikku coolerimodi. Zalman CNPS7000C-CU Led oli kokenut hieman kovia ja akseli oli murtunut irti roottorin juuresta. Sain kyllä purettua akselin irti ja liimattua sen jokseenkin hyvin paikoilleen, mutta oikeanlaisten työkalujen puutteesta johtuen jo purkuvaiheessa murjoutunut akselia paikoillaan pitävä lukkorengas napsahti poikki kasausvaiheessa. Nonnih. Se siitä. Toisaalta eipä se liimaus varmaan kovin pitkäikäinen ratkaisu olisi ollut muutenkaan ja sekin on mahdollista, että tuuletin olisi liepottanut pahasti. Entäs jos vaihtaisi koko tuulettimen? No ei muuta kuin korvaavaa tuuletinta etsimään. Sopivaa sinistä led-tuuletinta en löytänyt mistään nettikaupasta, joten ser-laatikosta löytynyt perusmusta tuuletin sai kelvata.

Ensimmäinen vaihe oli tuulettimen irroittaminen kehikosta. Ei muuta kuin sivuleikkurit käteen ja nips naps kiinnikkeet poikki.


Seuraavassa vaiheessa piti kairata kiinnitysruuveille reiät oikeisiin kohtiin. Oikeanlaisilla työkaluilla tämäkin olisi ollut helpompaa, mutta onneksi muovi oli niin pehmeää, että alkureikien tekeminen onnistui pienellä ja terävällä tasapääruuvarilla. Sitten kun siihen väänsi ruuvin paikoilleen, niin se teki itselleen sopivat kierteet ja tarttui kiinni oikein hyvin. Jes.


Sitten vielä vähän siistimistä ja viilailua. Nips naps sivuleikkureilla ylimääräiset törsökkeet poikki ja vielä hieman pyöristelyä viilalla. Ja huom, jos meinaat tehdä saman homman ja katkoa noita muoviosia sivuleikkureilla, niin SUOJAA SILMÄSI! Katketessaan nuo terävät muovinkappaleet sinkoutuvat ihan älyttömällä nopeudella ympäri huonetta ja sellaisen osuminen silmään ei taatusti ole kiva juttu.


Sitten vaan paketti kasaan ja toteamaan että ihan hyvä tästä tuli, vaikka ei ledituuletinta olekaan.


Ja mihinkäs tämän sitten laittaisi kiinni? No oisko se vaikka Abit AS8, jossa on paikallaan Pentium 4 630?


Siitä tuli aika nätti kokonaisuus.

 

[DjSunki]

Hienoa puuhastelua ja mukavaa seurailla. Jatka samaan malliin

Hienosti sait putsattua intelin lankun boksin. Intelin emot tuo hyviä muistoja mieleen. Itsekkin moisen omistin juurikin P4 aikakaudella (mallia en muista). Kellotukseen eivät soveltuneet, mutta muuten olivat laadukkaasti tehtyjä ja mitään suurempia ongelmia en koskaan muista olleen. Toimi niin sanotusti kuin junan vessa.

 

[Kalakukkokeisari]

Hienoa puuhastelua ja mukavaa seurailla. Jatka samaan malliin

Kiitos, tällaista palautetta on mukava saada.

Tuon Intelin lootan kanssa kävi aikamoinen sattuma, sillä minulle tuli tuollainen D845PESV emolevy muistaakseni noin vuosi sitten jonkun ser-läjän mukana ja tuo laatikko kulkeutui minulle kun ostin jonkun aivan muun emolevyn. Niin ne vaan sattuman kautta kohtasivat toisensa. Samalla lailla kävi nyt myös tuon Asus Z97-AR:n kanssa, sillä sillekin tuli laatikko erään toisen emolevykaupan yhteydessä.

Ja sitten jatketaan vielä laatikkoteemalla. Mitä tulikaan reilu viikko sitten postissa?


Asus P9X79:n io-pelti, laatikko, manuaali ja ajurilevy! Juuri näitä olin etsinyt ja tällainen paketti sitten löytyi foorumille jätetyn ostoilmoituksen avulla. Kylkiäisenä tuli myös mykkä emolevy, josta voi tehdä vaikka hyllynkoristeen.

Ja sitten muutama kuva putsaushommista. Eräs GTX 1050 näytti olevan perusteellisen putsauksen tarpeessa...


Huomaako mistä on putsattu ja mistä ei?


Siiliä koitin liotella puhtaaksi tiskiaineen ja lämpimän veden avulla, mutta kaikki ruskeat pinttymät eivät lähteneet. Oivaksi avuksi osoittautui sumutettava Cif power cream keittiönpuhdistusaine. Muutama suihkaus sitä ja hieman hammasharjalla harjaamista niin johan alkoi kiiltää! Tässä kuvassa taaemmat välit on harjattu ja edessäolevia ei. Huomattava ero!


Tosin sitten minulle kävi pikku moka, sillä siili pääsi olemaan märkänä liian kauan ja siilissä olevat teräksiset ruuvien vastakappaleet pääsivät kehittämään hieman ruostetta. Äh. Ei pidä jättää aineita vaikuttamaan liian pitkäksi aikaa. Pesut on parempi hoitaa ihan joutuisasti ja kuivata sitten huolellisesti.

Onneksi ruosteen jättämät tahrat eivät juuri näy päällepäin.



P.S. Unohdin muuten viimeksi mainita, että tuo Zalmanin siili ei ole täysin yhteensopiva tuon Abitin kanssa. Piirisarjan jäähy on aavistuksen verran tiellä ja joitakin Zalmanin lamelleja joutuu taivuttamaan muutaman millin sivuun. Mutta kyllä se siihen menee.

 

[Kalakukkokeisari]

Päivitelläänpä taas pitkästä aikaa kuulumisia tänne. Ser-haukka on ollut tarkkana ja se on löytänyt paljon kaikenlaista mielenkiintoista. Tuossa jokunen aika sitten se oli oikein tarkkana ja löysi Torista jotain hyvin kiinnostavaa eräästä ser-läjästä. Oli siinä läjässä toki Maximus II Formula emolevy, mutta se ei ollut se suurin syy kiinnostukselleni, koska niitä minulla jo on pari kappaletta. Syy kiinnostukselle oli se, että siinä emolevyssä oli paikoillaan sen verran mielenkiintoinen prosessori, että oli ryhdyttävä kaupantekoon.

Ja siellähän oli...

Spoileri

Core 2 Extreme QX9650!

Aikamoinen löytö. Lisäksi läjän mukana tuli mm. hiottu mysteeriprosessori, joka osoittautui Xeon X5460:ksi. Jo vain kelpaa sekin.

Ja tänään on tullut tutustuttua LGA1366-vehkeiden ylikellottamiseen koska eilissäpäivänä tuli ostettua täältä foorumilta 6c/12t Xeon X5670. Vuonna 2010 tämä mörkö maksoi 1440 piisaminnahkaa, mutta nyt hinta oli enää sadasosan siitä. Huh hei! Aluksi en edes meinannut ruveta kellottelemaan tätä tänään, koska minulla oli sellainen mielikuva että näiden LGA1366-vehkeiden ylikellottaminen on kovin monimutkaista, koska hommaan liittyy uusia termejä kuten uncore ja QPI. Mutta vielä mitä. Kun vaan paneutui netissä oleviin ohjeisiin ja perehtyi asiaan, niin sai jo aika hyvin suuntia ja pystyi aloittamaan kokeilut. Ja koko hommahan oli loppujen lopuksi todella helppoa. Vakiona tuo prosessori toimii 2,93 GHz:n kellotaajuudella, mutta illan aikana sain Cinebench R15:n menemään läpi 4,2 GHz:n kellotaajuudella. Ensimmäinen testitulos oli 693 pistettä ja paras tulos oli 922 pistettä. Parannusta tuli siis 33 %. Toki ei tätä voi mennä lupaamaan vakaaksi ja varmaan suorituskykyäkin on mahdollista kaivella lisää, mutta olen todella yllättynyt miten kivuttomasti ja helposti tämä kokeilu sujui.



Emolevynä oli Asus P6X58D-E ja muisteina oli 2 kpl 4 GB Kingston HyperX 1600 MHz kampoja ja kokeilu tapahtui pöydälle kasattuna. Pitkäkestoisia Prime95-vakaustestejä en raaskinut ruveta tekemään, koska lämpötilat nousivat testin aikana yli 80 asteeseen. Voi olla että joutuu vähän peruuttamaan noissa kellotaajuuksissa.

 

[Kalakukkokeisari]

Mihin ihmeeseen voi ihminen tarvita neljää 533 MHz Mendocino-Celeronia?


No tietenkin kahden Abit BP6 emolevyn prosessorikantojen täyttämiseen! Legendaarisesta BP6:sta kiinnostuneet voivat käydä lukemassa lisää vaikkapa täältä.


Kaksin aina kaunihimpi. Mukana kuvassa myös Asus PCI/I-P54NP4D.


Nämä Abitit olivat minulle tullessaan konkkavikaisia ja en edes yrittänyt koekäynnistää niitä silloin, vaan käytin ne ensin konkkaremontissa. Huonot kondensaattorit vaihdettiin netistä löytämieni vinkkien mukaan parempiin ja nyt emolevyjen pitäisi toimia paremmin kuin uutena. Tai sitten ei. Ensimmäisenä testipenkkiin päässyt emolevy ei POSTannut eikä edes piipannut useista yrityksistä huolimatta. Emolevyllä on kylläkin yksi kärähtäneen näköinen kela jota itse epäilin syylliseksi, mutta huollon mukaan se on vielä toimintakuntoinen. Pitää tutkia ja testailla lisää.

Toinen BP6 sen sijaan hurahti käyntiin iloisesti.

 

[Kalakukkokeisari]

Mikä on semmonen mikä ajaa mustalla autolla ympäri Suomea serrin perässä ja se ei oo Kalakukkokeisari? No mut oha se Kalakukkokeisari.

Muutama päivä sitten näin Torissa erään edullisen koneenraadon, jossa oli sisällä mielenkiintoinen emolevy. Lähetin myyjälle viestin ja kysyin että olisiko hän valmis lähettämään pelkän emolevyn, koska se tulisi minulle edullisemmaksi kuin nouto. Myyjä ei kuitenkaan lämmennyt lähetykselle ja sanoin että jään harkitsemaan noutoa. Asia oli kiikun kaakun. Ois kyllä hieno lankku, mutta noudolle tulisi hintaa näillä polttoaineiden hinnoilla. Olin jo hieman kallistumassa sille kannalle, että en lähde hakureissulla ja ajattelin että kyllä tuon varmasti joku paikallinen käy poimimassa pois kuleksimasta sillä aikaa kun harkitsen asiaa. Vaan ei käynyt. Meni pari päivää ja raato roikkui edelleen Torissa. Se kutsui minua kuin seireeni. "Tule ja hae minut." No hitto. Pitäskö se sittenkin? No pitäähän se! Olihan siinä jo sen verran tullut arvosteluja luettua että olin vakuuttunut siitä, että tuo on saatava kokoelmaan. Ei muuta kuin viestiä myyjälle, että eiköhän ruveta suunnittelemaan noutokaupoille sopivaa ajankohtaa. Ja niin sitä taas mentiin.

Ja tämmöinen emolevy sieltä sitten tuli haettua!


XFX nForce 790i Ultra 3-Way SLI! Ilmoituksessa oli mainittu, että emolevyllä on ongelmia neljän muistikamman kanssa ja se käynnistyy satunnaisesti uudelleen, joten oli olemassa riski, että kyseessä on viallinen yksilö. Vaan ei muuta kuin testaamaan. Pariston vaihdon ja kahden muistikamman irroittamisen jälkeen sain houkuteltua emolevyn käyntiin ja pääsin vilkaisemaan POST-ruudusta mikä BIOS-versio siinä on. P10. Ei muuta kuin netistä etsimään uusinta. Vaan eipä löytynyt kuin P09 ja EVGA:n P10. Asiaan perehtyessäni kävi ilmi, että nämä EVGA:n ja XFX:n emolevyt ovat täysin identtiset ja niiden BIOSit ovat toistensa kanssa yhteensopivia. Windowsin asennettuani asia varmistui CPU-Z:n avulla. Kyllä sinne oli fläshätty EVGA:n BIOS.


Testailin emolevyn mukana tulleet Nanyan ja Hynixin muistikammat yksittäin ja pareittain ja eri sloteissa ja selvisi, että muistipaikat ovat kunnossa, eikä muisteissakaan ole mitään vikaa. Mutta jostain syystä emolevy ei halunnut toimia niillä neljällä kammalla. Tutkin muistiongelmaa lisää ja nettifoorumeilta lueskelin että XFX:n P09 BIOSilla emolevy on saatu toimimaan jopa 16 gigalla muistia, vaikka se tukee virallisesti vain 8 gigaa. Kuulosti kokeilemisen arvoiselta jutulta. Tein vanhasta BIOSista varmuuskopion Winflashilla ja P09:n fläshäys onnistui DOSin kautta AWDFLASHilla kun lisäsi komentoon parametrin /f eli force flash. Ja huh, ei mennyt reisille. Nätisti buuttasi tuon jälkeen ja sitten pääsi kokeilemaan muisteja. Vaan eipä kelvannut vieläkään ne entiset muistit yhdessä, eikä myöskään neljä 4-gigaista Hynixin kampaa. Seuraavaksi testailua kahdella HyperX Furylla. Jokohan nyt näkyisi 8 gigaa? Joo, ainakin buuttaa Windowsiin ja- hetkinen, 16 gigaa? Ai nämä olikin 8 gigan kampoja. No kiva tietää että lankku tukee myös 8 gigan kampoja. 16 gigaa confirmed.


Seuraavaksi kokeilin neljällä 4 gigan G.Skill Ripjaws-kammalla ja niilläkin löytyi se 16 gigaa. Hyvältä näyttää.


Eikä homma tietenkään jäänyt siihen, vaan piti kokeilla vielä sitäkin, että vaihtaa kahden Ripjawsin tilalle nuo Furyt.


Ja sillä lailla! 24 gigaa! Alustavasti näyttää aika hyvältä muistien osalta. Sitten vaan haalimaan kaikenlaista muuta kivaa palikkaa tämän lankun kylkeen. Saa nähdä mitä tästä tulee.

 

[Kalakukkokeisari]

Tähän väliin pienimuotoinen lauantai-illan kalustoesittely.



Vasemmalta oikealle:
Asus P5Q Deluxe
Asus P5Q3 Deluxe WiFi-AP
Asus P5E3 Deluxe
Asus P5E3 Deluxe WiFi-AP

 

[Kalakukkokeisari]

Sitten hieman apu apustusta Suomeen saapuneille ukrainalaisille pakolaisille tietotekniikan muodossa. Olin saanut aiemmin kaverilta vanhan läppärin ja ajattelin lahjoittaa sen apua tarvitseville, mutta se oli niin onnettoman hidas, ettei sitä oikein kehdannut antaa kenellekään. Kyseisessä HP:ssa oli nimittäin Sandy Bridge -pohjainen 1,5 GHz 2C/2T Celeron B800 ja vain 2 gigaa muistia. Hyi. Eihän tällä lla voi edes selata nettiä kunnolla. Onneksi nämä socket G2 (aka rPGA 988B) -prosessorit eivät ole kiinni juotettuja, vaan ne ovat vaihdettavissa. Pienen googlailun perusteella näytti siltä, että tehokkain prosessori, jonka tuohon läppäriin voi laittaa on 2,5 GHz 2C/4T Core i5-2450M, jossa on myös hieman tehokkaampi GPU. Kävi tuuri ja tuollainen prosessori löytyi sopuhintaan Torista ja täältä foorumilta ostin projektiin kaksi kappaletta 4 gigan DDR3-muisteja. Osille tuli hintaa yhteensä noin 33 euroa posteineen, eli päivitys oli melko edullinen.

Tässä prosessorin vaihto meneillään. Tuo läppäri oli oikeastaan aika simppeli purkaa, kun vain katsoi ensin Youtubesta vinkkivideon.


Normaalin putsauksen lisäksi vaihdoin emolevylle pariston ja jouduin tekemään aikamoisen teippivirityksen, että sain johdot pysymään muovikoteloidun pariston navoissa. Windows 10 Home aktivoitui koneen pohjassa olevalla 7:n tuoteavaimella, joten uutta lisenssiä ei tarvinnut ostaa.

Ja siinä valmis lopputulos. Vielä tuli toimiva vehje!


Siellä se i5 nyt on paikallaan.


Jäljellä oli kuitenkin yksi kysymys. Kuinka paljon sitä suorituskykyä oikein tuli lisää? Olin ajanut Celeronilla liudan benchmarkeja, joten ei muuta kuin i5 testiin... Aika huimat tulokset!


Cinebenchin aikana prosessorin lämpötila tosin nousi yli 90 asteeseen ja ilmeisesti vasta siinä lämpötilassa tuulettimen kierrosnopeus nousee maksimiin. Nettikäyttöä ajatellen jäähdytysjärjestelmän pitäisi kuitenkin riittää tälle prosessorille niin ettei tuulettimen tarvitse puhista korkeilla kierroksilla aivan jatkuvasti. Koneeseen saisi vielä lisää ripeyttä SSD-levyllä, mutta nyt massamuistin virkaa hoitaa 160-gigainen kiintolevy.

Lauantaina tämä sitten lähtee paikalliselle avustusryhmälle, jonka kautta tämä päätyy tarvitsijalle.

 

[Kalakukkokeisari]

Pari viime päivää meni teemalla harmaita hiuksia ja uuden oppimista, mutta lopulta vaivannäkö palkittiin.

En voinut testata tätä VIAllista emolevyä, koska se on viallinen. Heh, siinäpä puujalkavitsi. Tätä s939-kantaista VIA:n K8T890-piirisarjaan perustuvaa Asus A8V-E Deluxea en siis saanut toimimaan yrityksistä huolimatta, joten se saa jäädä katseluaitioon. Se ei edes käynnisty joka kerta ja jos käynnistyy, niin saattaa mennä jumiin jo POSTin aikana. BIOS on uusin ja eri muisteja ja prosessoreita on kokeiltu kuten muitakin perustemppuja ja jopa USB-kontrollerin disablointiakin kokeilin, kun epäilin että se voi olla ongelmien lähde. Vaan ei. On kuitenkin vielä pieni mahdollisuus että se suostuu toimimaan Newcastle- tai ClawHammer-prosessorilla, mutta koska sellaista ei laatikoistani löytynyt, niin oli tyydyttävä Winchesteriin ja sitä uudempiin malleihin. Netin mukaan näillä emolevyillä on ollut ongelmia ainakin Winchestereiden kanssa, mutta niidenkin olisi pitänyt ratketa uudempien BIOS-versioiden myötä. Remontissa tähän vaihdettiin muutamia huonoja kondensaattoreita ja yksi kuumana käyneen näköinen MOSFET, mutta muutama vanha kondensaattori sinne vielä jäi. Ne kyllä näyttävät ehjiltä, mutta on mahdollista, että vika on niissä. Ehkä jonain päivänä vielä kokeilen sitäkin oljenkortta.


Mutta ei nämä VIA-pohjaiset s939-näpertelyt siihen jääneet, sillä seuraavana vuorossa oli eräs VIA K8T800 Pro-piirisarjalla oleva emolevy. Oli edessä ikään kuin paluu alkuun. Kokoelmiin liittyi nimittäin toinen Abit AV8, eli sama emolevy, joka on myös siinä retrokoneessa, jonka ensimmäisenä esittelin puuhanurkassa.

Prosessorijäähynä tässä setissä oli aivan törkeän upea Zalman CNPS9500 "Nvidia edition" vihreillä ledeillä. Kuva ei valehtele, sillä tämä on aivan yhtä kaunis livenäkin.


Huomionarvoista on erityisesti se, että tässä emolevyssä on käytetty jo laadukkaampia elektrolyyttikondensaattoreita, eikä tätä emolevyä tarvinnut käyttää huollossa ollenkaan. Sen kun vain puhalteli vähäiset pölyt pois ja laittoi kiinni virtoihin. Prosessorina tässä setissä on Athlon 64 3800+ Venice, joka on valmistettu 90 nm prosessilla, mutta se olisi voinut olla myös 130 nm ClawHammer tai Newcastle, sillä näitä kaikkia on markkinoitu 3800+-mallinimellä.

Käyttöönoton yhteydessä piti tietysti ensin päivittää BIOS uusimpaan versioon ja tällä kertaa se ei ollutkaan ihan yksinkertainen operaatio, vaikka niin luulin. Olinhan aikaisemmin päivittänyt BIOSin samanlaiseen emolevyyn ja jopa kirjoittanut tähänkin ketjuun miten sain homman onnistumaan. BIOSista pitää laittaa päälle USB emulation ja Rufuksessa pitää raksittaa ruutu "Add Fixes for old BIOSes." Vaan eipä onnistunut tikulta buuttaaminen. Yritti kyllä ladata FreeDOSia tikulta, mutta jumittui siihen. Siinäpä sitä aikaa sitten menikin hommaa selvitellessä ja kun tikulta buuttaaminen ei ottanut onnistuakseen, niin oli aika kokeilla päivityksen tekemistä CD:ltä. Elikkä ei muuta kuin Nero tulille, Create bootable CD ja päivitystiedostot mukaan. Vaan ei onnistunut tuokaan. AWDFLASH kyllä käynnistyi, mutta ei lähtenyt päivittämään ja antoi virheilmotuksen "Insufficient Memory." Voi hyvän tähden näitä dossiohjelmien muistiongelmia. Pienellä googlaamisellä löytyi vinkki, jonka mukaan muistin pitäisi riittää, jos DOSin ei anna ladata turhia ajureita ja muuta tauhkaa. Eli piti siivota DOSin käynnistyslevyimagen autoexcec.batista kaikki pois ennen kun sen poltti levylle.

Näitä ohjeita soveltamalla sain homman onnistumaan:

BIOS Boot-CD - Howto: BIOS-Update per bootable CD | www.biosflash.com

Instruction to create a bootable CD for BIOS-Updates.

www.biosflash.com

Tässä autoexec.batin sisältö ennen...
@echo off
echo Choose keyboard layout / Waehle Tastaturlayout:
echo [1] QWERTY english
echo [2] QWERTZ deutsch
choice /c:12 Option
if errorlevel 2 goto qwertz
if errorlevel 1 goto qwerty
goto end
:qwerty
keyb.com US
goto end
:qwertz
keyb.com GR
goto end
:end
@doskey
@dir

... ja jälkeen:
@echo off
@runme.bat

Tämä autoexec.batin muokkaaminen oli minulle uutta, mutta sen verran näistä jutuista ymmärsin, että uskalsin lisätä sinne tuon @runme.bat:in, joka siis suorittaa BIOSin päivityspaketin mukana tulleen .bat-tiedoston ja käynnistää BIOS-päivityksen. Vaihtoehtoisesti olisin voinut lisätä autoexec.batiin suoraan @awdflash sopivine parametreineen, jolloin koko päivitys olisi (ilmeisesti) tapahtunut ilman ensimmäistäkään näppäimen painallusta, mutta tuntui turvallisemmalta käyttää tuota runme.bat-tiedostoa ja vahvistaa toiminnot itse. Ja kun sitten kokeilin, niin tuollahan se homma onnistui! Muisti riitti ja päivitys meni onnistuneesti loppuun asti. Jes!


Aika voittajafiilis kun monen tunnin pähkäilyn ja räpeltämisen jälkeen homma onnistui ja samalla tuli opittua jotain uutta. Ei jäänyt tekemättä tämäkään homma. Nyt osaa sitten jatkossakin tehdä buuttaavan CD:n BIOS-päivityksiä varten. Toki tällä tavalla ei voi tehdä BIOSista varmuuskopiota päivityksen aikana, mutta se onnistunee Windowsin kautta esimerkiksi Winflashilla. Toki samalla ohjelmalla voi myös päivittää BIOSin, mutta en suosittele BIOS-päivityksen tekemistä Windowsissa.

Ja kun sitten oli saanut vehkeet käyntiin, niin pitihän sitä vähän alustavasti kokeilla että miten tämä prosessori ylikellottuu. Ja se olikin sitten nopeasti selvitetty. 2,7 GHz sieltä löytyi, eli 300 MHz enemmän kuin vakiosta. Ei löytynyt lisää läheskään yhtä paljon kuin siitä Winchesteristä aiemmin, mutta vaikka siitä sain tiristettyä irti 530 MHz, niin eihän se 2,33 GHz ole lähelläkään 2,7:ää.

Tuon vihreän Zalmanin varalle minulla on muita suunnitelmia, joten cooleri meni vaihtoon ja otin testiin Noctua NH-U9F:n. "Pikku-Noctuan" jäähdytysteho oli hyvin lähelle sama kuin tuolla Zalmanilla ja se riitti juuri sopivasti ylikellotetulle prosessorille. Enempää en lähde tätä prosessoria tiristelemään, koska jännitteen ja lämpötilan ylärajat alkavat tulla vastaan.

Everestin vakaustestiä ajoin tunnin verran ilman ongelmia.


Ja näillä asetuksilla siis mentiin


Näiden lisäksi muistien nopeus (jakaja) piti laittaa 333 MHz:iin ja LDT-väylän kertoimeksi FSB x 4.

Nää on kivoja vehkeitä kun näillä on niin helppo ylikellottaa.

 

[Kalakukkokeisari]

Nyt tuli vastaan sen verran haastava homma, että pitää nostaa kädet pystyyn. Ei riitä omat taidot. Kyseessä on tästä ketjusta tuttu Asus Z9PE-D8 WS emolevy, jonka ostin. Putsauksen ja silmämääräisen tarkastuksen yhteydessä toisesta prosessorikannasta löytyi pari hieman vinossa olevaa pinniä, jotka saattavat olla ongelmien syy, mutta on mahdollista, että vikaa on jossain muuallakin. Emolevy ei siis inahdakaan vaikka kaikki perustemput putsauksista ja nollauksista lähtien on tehty ja kokeiltu minimikokoonpanolla ohjekirjan mukaan. Ainoastaan reset- ja virtapainikkeisiin syttyy valot, mutta led-näyttö pysyy pimeänä ja virtalähde vain naksahtaa kun koittaa käynnistää. Tämä kertoo minun mielestäni rautapuolen viasta emolevyssä, koska led-näyttö ei anna vikakoodia esimerkiksi prosessorille tai muistille eivätkä edes tuulettimet lähde pyörimään. Seuraavaksi alan etsiä asiantuntevaa elektroniikkakorjaamoa, jolla olisi välineet ja taitoa ruveta tutkimaan tätä emolevyä. Löysin internetistä emolevyn kytkentäkaaviot ja luulen että niiden avulla osaava korjaaja pystyy paikantamaan vian. Itse en näistä juuri mitään ymmärrä, mutta BoardViewer-ohjelmalla on ihan mielenkiintoista katsella noita kaavioita ja tutkia mitkä asiat ovat yhteydessä toisiinsa.



Nyt vaan sormet ristiin, että jostain löytyy osaava korjaamo, joka saa tämän lankun kuntoon kohtuuhintaan. On tämä niin hieno, että kyllä tämä pitää kuntoon laittaa.

 

[Kalakukkokeisari]

Z9PE-D8 WS:n korjausprojekti etenee pikkuhiljaa. Piiritys vaikuttaa yritykseltä, joka luultavasti pystyy tuon tutkimaan ja korjaamaan ja sieltä aion pyytää kustannusarvion. Toinen vaihtoehto on Verkkotalo, joka korjaa ainakin näytönohjaimia. Pahoin kyllä pelkään, että korjaus tulee maksamaan melkoisesti varsinkin siinä tapauksessa jos koko socket pitää vaihtaa.

Ja sitten pari työnäytettä omista putsaushommista.

Siilit ennen:


Siilit jälkeen:


Ser-kone ennen:


Ser-kone jälkeen:


Tämä lahjoituksena ukrainalaisille menevä Packard Bell sai nimekseen Kakkard Bell, koska se ei suostu sammumaan. Siitä kyselin tuolla ongelmat-alueella tässä ketjussa, mutta ratkaisua ei löytynyt. Windows 7 siis osaa sammuttaa tämän koneen, mutta Windows 10 ei, eikä ongelmaan ole löytynyt ratkaisua millään ajuripäivityksilläkään. Menköön sitten eteenpäin tämmöisenään. Pitää vaan neuvoa saajalle, että kone pitää lopuksi sammuttaa virtapainikkeesta.

Sen sijaan kaverin läppäriä vaivaavan ongelman onnistuin ratkaisemaan. Kyseinen Dell ei käynnistynyt Windowsiin asti ja vaikka kovasti yritin korjata Windowsin asennusta Windowsin omilla korjaustyökaluilla, niin mikään ei tuntunut auttavan. Kaikki mahdolliset fixmbr:t ja sfc:t tuli kokeiltua, mutta ongelma ei poistunut. Ratkaisu löytyi lopulta kun kävin BIOSissa ja muutin SATA-moodin IRRT:stä (Intel Rapid Response Technology) ATA:ksi. Sittenpä buuttasi nätisti työpöydälle. Emolevyn paristo ja koneen akku olivat tyhjentyneet ja asetukset olivat palautuneet oletusarvoihin ja ongelma johtui siis siitä. Ei tuolta olisi tarvinnut muuta kuin kaivaa yksi tiedosto talteen, mutta mieluummin ratkaisee ongelman ja laittaa vehkeen kuntoon, kuin palauttaa kaverille toimimattoman läppärin.

Muokkaus: Turha toisto pois.

 

[DjSunki]

Aana mukava katsella kun vanhaa likaista rautaa puhdistetaan ja lopputulos on kuin kaupasta haettu

Toivottavasti Z9PE-D8 WS korjaus onnistuu maltillisella hinnalla jossakin noissa mainitsemissasi firmoissa.

 

[p.puhakka]

Tätä ketjua on kyllä mukava seurata. Ammattitaitoa ja viitseliäisyyttä riittää tehdä asiat kerrasta kunnolla.

Tuosta Piiritys firmasta itsellä on muutaman läppärin emolevyn verran kokemusta, ja jäi kyllä hyvä maku suuhun. Työnjälki oli myös ensiluokkaista!

 

[Kalakukkokeisari]

Pientä päivitystä Furyyn. Neliytimisen i7-4820K:n tilalle vaihtui kuusiytiminen i7-4960X. On se komea. Ja tämäkin on ollut uutena tonnin prossu. Prosessorin vaihdon ja pölyjen putsauksen yhteydessä sujautin paikalleen foorumin kautta hankkimani i/o-pellin joten nyt tämä kone ei ole enää siltä osin puutteellinen. Jes. En tykkää yhtään siitä, jos i/o-pelti puuttuu.

 

[Kalakukkokeisari]

Tällä kertaa aiheena ser-emolevyn purkaminen ja tutkiskelu ihan silkasta uteliaisuudesta.

Kuten näkyy, niin tämä AM2-kantainen OEM-lankku on rikki. Konkka on poksahtanut ja (ilmeisesti sen seurauksena) myös kela on palanut karrelle.


Koska lankku oli menossa serriin, niin irroittelin siitä prosessoricoolerin kehikon, jumpperit, ruuvit ja siilin, koska niitä voi hyödyntää varaosina.

Mutta mitä paljastuikaan piirisarjasiilin alapuolelta? Selkeä palojälki. Siellä on kärähtänyt myös jotain.


Sillä lailla. Taitaa olla tämä chippi entinen. Kärähtämisten ketjureaktio on näköjään ylettänyt piirisarjaan asti ja se on kärähtänyt niin pahasti, että yhteen kuparijohtimeen näyttää sulaneen reikiä. Olisin putsannut chipin vähän paremmin ennen kuvan ottamista, mutta tuo purkkatahna on valitettavasti aika pitkälti immuuni ipalle.


Sitten ihan silkasta uteliaisuudestani korkkasin vielä prossukannan.


Oikea tapa varmaan olisi ruveta vääntämään kannen klipsuja auki, mutta minä käänsin ensin lukitusvivun auki ja lähdin vetämään sitä ulospäin ja vasta sen jälkeen pääsin kampeamaan kannen klipsuja auki yhdestä nurkasta. Homma vaatii hieman varovaisuutta ja pienen teräväkärkisen ruuvimeisselin, mutta osat on mahdollista saada irti ehjinä. Sitten kantaan on avoin pääsy ja sieltä on helppo liotella pois vaikkapa lämpötahnat, jos sinne on sellaista sattunut eksymään. Kannan kontaktit ovat hyvin suojassa kolosissaan, eikä kanta ole yhtä varioherkkä kuin Intelin kannat.

Tähän vielä kuva siitä, että ne osat tosiaan lähtivät ehjinä irti. Jos jonkun tarvitsee kanta aukaista, niin tuon vivun muodon hahmottaminen voi auttaa asiassa.

 

[Kalakukkokeisari]

Myös s478-kanta on mahdollista avata, mutta se on hankalampi. Purkuoperaation aikana muovi muutti hieman muotoaan.


Kannen alapuolella on neljä klipsiä, jotka pitävät kantta paikoillaan. Näiden rikkomista pitää varoa.


Lukitusvivussa on kaksi "mutkaa", toisin kuin AM2-kannan vivussa.

 

[Kalakukkokeisari]

Nonnii, lisää kontenttia on toivottu, joten laitetaas jotain herkkua tulemaan. Tällä kertaa esittelyssä on LGA 1366 -kalustoa.


Ensimmäisenä vuorossa Asus Rampage III Gene, Phanteks PH-TC14PE cooleri ja Corsairin 1600 MHz C8 muistit. Nyt on nätti kun on cooleri samaa sävyä emolevyn kanssa, mutta punaisia muisteja tuo vielä kaipaisi. Tätä settiä olen käyttänyt ylikellotushommissa ja prosessorina on tällä hetkellä Xeon X5660. Ylikellotusleikkien tuloksia tulee sitten tuonne LGA 1366 kellotteluketjuun, missä muutamia tuloksiani löytyy sivulta 6 alkaen. LGA 1366 Bloomfield / Westmere (Nehalem) -kellotteluketju


Tässä lavastetussa kuvassa on Asus P6X58D-E ja valkoinen Phanteksin cooleri, joka aiemmin oli tuon Rampage III Genen kaverina. Taustalla poseeraa Radeon HD 4890 Arcticin mörköjäähyllä varustettuna. Oikeasti tuo prossucooleri ei ole edes kiinni, mutta halusin vähän mallailla miltä valkoinen cooleri näyttää sinisen emolevyn parina. Sininen ja valkoinen on nätti väriyhdistelmä vai mitä? Suunnitelmissa on kasailla tällä teemalla joku kokoonpano ja nimi on jo tiedossa. Ja tuo nippu OCZ:n muisteja näyttää ihan älyttömän hyvältä. Vihreiden piirilevyjen ja kullanväristen lämmönlevittäjien yhdistelmästä minulle tulee mieleen iso tukku dollareita.


Ja siinä Predator, eli Asus Rampage III Extreme ja i7-965. On se nyt vähän siistimmän näköinen kuin tullessaan, vaikka kaapeleita en saanutkaan vedettyä niin siististi kuin olisin halunnut. Siitä on jo tovi kun pistin tämän koneen kasaan, mutta muistelen, että päädyin laittamaan virtalähteen noin päin, koska alapuolella oleva ilmarako on niin pieni, ettei tuuletin välttämättä olisi saanut tarpeeksi ilmaa. Punaiset HyperX Savaget käyvät hyvin yhteen tämän emolevyn kanssa ja koska etutuulettimien punaiset ledit näyttävät aivan törkeän hyviltä vähässä valossa, niin kyllä niitä punaisia ledituulettimia kelpaisi laitella lisääkin.


Sitten Asus Rampage II Gene. Tästä piti tulla minun ylikellotuskokoonpanoni, mutta pykälää uudempi Rampage III Gene meni edelle. Siniset ja korkeat Corsair Dominatorit näyttävät nopeammilta kuin ovatkaan, sillä nämä ovat vain 1333 MHz muisteja. Tuo Thermalright Macho aiheutti hieman haasteita kasausvaiheessa ja jouduin irroittamaan 8-pin virtakaapelin virtalähteestä ja kytkemään sen emolevyyn ennen kun rupesin asentamaan emolevyä paikoilleen koteloon.

 

[Kalakukkokeisari]

Mitä on minitietokone syönyt?


Tämä Fujitsu Esprimo Q510 oli syönyt Intel Core i3-2120T prosessorin ja ajattelin tehdä siihen pienen suorituskykypäivityksen. Muistin määrän olin kasvattanut jo aiemmin 16 gigatavuun kahdella emolevyn toiselle puolelle asennetulla 8 GB SO-DIMM muistikammalla ja nyt sain päivitettyä prosessorin tehokkaammaksi, kun sopiva i5-3470T löytyi. Minikoneen purkaminen oli hieman konstikasta ja hankalinta oli U:n muotoisen runkoa kiertävän alumiinikehyksen irroittaminen. Piti vain uskaltaa vääntää sitä auki.


Ja valmista tuli. Tältä näyttää "Minitsu" kasattuna. Hyvin pieni ja kompakti laite ja vielä tyylikkään näköinenkin. Harjattu alumiinikehys pyöristettyine nurkkineen ja punainen vauhtiviiva ovat ihan tyylikkään näköiset minun mielestäni.

Sekä uusi että vanha prosessori ovat kaksiytimisiä ja tukevat hyper-threadingia ja molempien TDP-arvo on 35 W. I3:n vakiokellotaajuus on 2,6 GHz eikä se tue turbo boostia, mutta 2,9 GHz:n kellotaajuudella toimiva i5 voi nostaa kellotaajuuden enimmillään 3,6 GHz:iin ja se näkyi selvästi Cinebenchissä. I5:ssä on myös tehokkaampi HD 2500 grafiikkaohjain HD 2000:n sijaan.


Cinebenchissä i3-2120T sai pisteitä 220 ja 88. Muistit toimivat 1333 MHz:n nopeudella viiveiden ollessa 9-9-9-24.


i5-3470T:n pisteet olivat 283 ja 118, eli parannusta tuli noin 29 % ja single core testissä 34 %. I5:llä muistien nopeus oli noussut 1600 MHz:iin ja viiveet olivat 11-11-11-28. Kaiken kaikkiaan kiva piristys, mutta menoa jarruttaa vielä laatikon pohjalta kaiveltu 160-gigainen 5400 rpm kiintolevy. Kevyessä käytössä kone on miellyttävän hiljainen, oikeastaan lähes äänetön, mutta rasituksessa pikkutuulettimen pitämä ääni nousee melko kovaksi. Kaiken kaikkiaan ihan miellyttävä pikkukone kuitenkin.

 

[Kalakukkokeisari]

Gallery of broken boards.



Ryhmäkuvassa Asus Maximus VII Hero, Asus Z9PE-D8 WS ja Asus P9X79. Kaikki olivat jo minulle tullessaan viallisia ja ajatuksena oli koeponnistaa Verkkotalo ja lähettää tuo Maximus VII Hero sinne ensin korjattavaksi ja katsoa millaista työn jälki on, ennen kun lähetän sinne tuon kruununjalokivenä pitämäni Z9PE-D8 WS:n. Valitettavasti huollossa kävi ilmi, että emolevy on vääntynyt ja piirilevyn kerroksissa on oikosulku, jonka vuoksi emolevyä ei voi korjata. Diagnoosi vaikutti ammattitaidolla tehdyltä, joten lähetin sinne seuraavaksi Z9PE-D8 WS:n ja samaan laatikkoon mahtui myös tuo P9X79. Harmillisesti huono tuuri jatkui myös näiden emolevyjen kanssa, sillä saamani vikadiagnoosin mukaan P9X79:ssä piirisarja oli oikosulussa ja Z9PE-D8 WS:ssä oli saman vian lisäksi molemmissa socketeissa pinnivaurioita. Näiden korjaaminen oli saapuneen viestin mukaan myös mahdotonta, koska uusia piirejä ei ole saatavilla.

En kuitenkaan halunnut luovuttaa heti, vaan aloin itse etsiä piirejä internetistä. P9X79:ssä viallinen piiri oli diagnoosin mukaan BD82X79 BLJHW, mutta Googlella ei löytynyt yhtään tuollaista piiriä. Kahlasin läpi mm. Intelin dokumentteja ja Wikipediaa ja lopulta asia rupesi selkenemään. Tuosta X79-piirisarjasta käytetään osanumeroa BD82X79 ja siitä on kaksi eri steppingiä, SLJHW (C0) ja SLJN7 (C1). BLJHW steppingiä ei ilmeisesti ole olemassakaan ja arvelin että tuossa on varmaan käynyt niin, että piirin päällä olevassa pienessä tekstissä oleva S on näyttänyt silmällä katsottuna B-kirjaimelta. Hain asiaan vielä varmistusta tutkimalla Boardviewerillä P9X79:n kytkentäkaavioita ja niistä kävi ilmi, että emolevyn revisiot 1.01A ja 1.01B käyttävät uudempaa SLJN7-chippiä, kun taas 1.01X-revision kaavioissa ilmoitettiin piiriksi SLJHW. BD82X79 SLJHW -piirejä alkoikin sitten löytyä Googlella ja ainakin Alista ja Ebaysta niitä on saatavilla. Olin jo aiemmin kysynyt, että voiko emolevyt korjata jos sopivia piirejä löytyy ja onko tuon piirin mallimerkinnän kirjauksessa sattunut kirjoitusvirhe ja tiedustelin myös kustannusarviota korjaukselle, mutta sain vain vastauksen että Alissa myytävät piirit ovat käytettyjä eikä emolevyjä voi korjata koska uusia piirejä ei ole saatavilla. Hieman turhautuneena lähetin uuden sähköpostin ja kerroin että minun puolestani korjaamiseen voidaan käyttää käytettyjäkin piirejä. Ymmärrän kyllä, että siihen liittyy omat riskinsä, koska ei ole mitään takeita siitä kuinka kauan käytetty piiri kestää, mutta tässä tapauksessa muitakaan vaihtoehtoja ei ole jos uusia piirejä ei ole saatavilla. Sähköpostiini ei kuitenkaan tullut vastausta ja emolevyt oli jo ehditty lähettää paluupostissa takaisin, joten soitin Verkkotaloon selvittääkseni asiaa ja tavoitin kiireisen oloisen miehen, joka puhui suomea hieman murtaen. Kerroin hänelle että olin löytänyt netistä käytettyjä piirejä ja tiedustelin, että voiko niitä käyttää korjaamiseen. Hän kertoi että piirien vaihto onnistuu kyllä, mutta niissä on isot riskit. Kiinalaiset kuulemma myyvät paljon käytettyjä piirejä, jotka on vain pallotettu uudelleen ja jotka voivat olla rikki, vaikka niitä väitetään sataprosenttisen uusiksi, joten siksi niiden käyttäminen ei ole suositeltavaa. No nyt selkisi. Lupasin jäädä harkitsemaan asiaa, mutta näiden tietojen valossa on varmaan riskeerattava noiden käytettyjen piirien kanssa, koska muuten näitä ei ainakaan saa kuntoon.

Vaan onneksi en tilannut piirejä saman tien. Tuli nimittäin avattua myös tuon Z9PE-D8 WS:n kytkentäkaaviot Boardvieweriin ja ihmetys oli suuri kun en löytänyt emolevyltä D82X79 SLJHW southbridgeä, kuten diagnostiikkaselosteessa mainittiin. Sen sijaan Boardviewer ilmoitti emolevyllä olevan piirin olevan
C.S PATSBURG (C1) BD82C602 INTEL FCBGA-901 SLJKG/919598. Eli BD82C602, joka on SLJKG-steppingiä. Tämän takia oli hyvä, että en tilannut kahta D82X79 SLJHW -chippiä. Eihän sellainen olisi käynyt ollenkaan tähän emolevyyn! D82X79 SLJHW on työpöytäpuolen piirisarja, joka tuskin edes tukee kahden prosessorin konfiguraatiota ja tämä C602 löytyy Wikipediassakin ihan erillisestä Xeon-piirisarjojen listasta. En oikein usko että edes eri steppingiä olevan piirisarjan voi korvata toisenlaisella.

Loppuyhteenvetona tälle tarinalle voin sanoa, että arvelen että Verkkotalosta löytyy osaamista, koska sain vehkeille vikadiagnoosit ja kuulemma piirien vaihtaminenkin onnistuu, mutta toivoisin hieman lisää tarkkuutta vikadiagnoosien kirjaamiseen ja pientä parannusta asiakaspalveluun.

 

[Kalakukkokeisari]

Tänään aiheena maallikon vika-arvailut. Nurkista löytyi Asus Crosshair IV Formula, jossa on sellaista häikkää, että se ilmoittaa joka käynnistyksen yhteydessä "New CPU installed! Please enter setup to configure your system."



Yritin saada tuota kuntoon joskus aikaisemminkin, mutta en saanut ongelmaa ratkaistua. Ei auttanut BIOSin nollaaminen, pariston vaihto, kannan ja prosessorin pinnien silmämääräinen tarkistus eikä prosessorin vaihto. Tuon ongelman voi kiertää laittamalla BIOSista pois päältä "Wait for F1 if error" -asetuksen, mutta silloin emolevy ottaa käyttöön käynnistyksen aikana oletusasetukset, eikä ylikellottaminen onnistu. Joten vikaa oli lähdettävä selvittämään jostain. Miten emolevy huomaa, että prosessori on vaihtunut?

Etsiskelin netistä AM3-kannan pinnikarttoja ja löysin tällaisen AMD:n dokumentin. Socket AM3 Processor Functional Data Sheet Koetin löytää jotain, joka antaisi vinkin siitä, miltä suunnalta viallista tai likaista kontaktia voisi lähteä etsimään. Sitten sivulla 12 - BINGO! Taulukossa 9 on listattu ensimmäisenä CPU-PRESENT_L signaali. Seuraavalla sivulla olevasta aakkosellisesta listasta löytyi myös pinnin tunnus, AL3. Sivulta 18 löytyi värikoodattu pinnikartta, josta AL3 oli helppo löytää. Sitten vain kaivelemaan netistä emolevyn kytkentäkaaviot ja Boardviewer tulille.



Siellähän se. Eli tuossa kohdassa voi olla epäpuhtauksia, tai sitten kyseessä voi olla jokin muu vika. Boardviewerillä oli myös mahdollista tutkia tarkemmin minne tuo pinni on yhteydessä.



Kappas, se on yhteydessä näihin kolmeen komponenttiin, jotka vaikuttavat lupaavilta.

Vasemmanpuoleinen:
Pin 1: H_SKTOCC# (Socket occupied?)
Pin 2: +BAT_3V

Keskimmäinen:
Pin 1: H_SKTOCC#
Pin 2: GND
Pin 3: NEW_CPU

Oikeanpuolimmainen:
Pin 1: H_SKTOCC#
Pin 2: GND

Keskimmäisen mosfetin kolmospinni on myös yhteydessä kahteen muuhun komponenttiin sekä yhteen southbridgen pinniin. Että sellainen ketju. Ehkä jokin näistä komponenteista on viallinen, tai jossain on murtunut juotos. Olisi mielenkiintoista tietää osuiko tällainen maallikon vika-arvaus lähellekään oikeaa ja onko emolevy vielä korjattavissa. Ainakin Luumi sai korjattua oman vastaavista ongelmista kärsineen emolevynsä:

 

[Kalakukkokeisari]

Tuli kesä ja retro-Abitien kokoontumisajot:



Vasemmalta oikealle:
NV7-133R
KT7
BX6 Rev 2.0 + Pentium II 400 MHz
VH6 + Pentium III 1000 MHz

 

[Kalakukkokeisari]

Edellisiä retroemolevyjä modernimpaa tekniikkaa taas edustaa tämä Asus P5Q3 Deluxe.



Virransyötön siilien alla olevista lämpötyynyistä oli valunut levylle melkoisesti öljyä ja tilanteesta tuli mieleen Exxon Valdezin karilleajo Alaskan rannikolla vuonna 1989. Noh, ehkei tämä sentään ihan niin paha tilanne ollut, mutta nimekseen tämä setti sai Valdez. Tahmeaan öljyyn oli tarttunut lisäksi pölyä, mutta pienellä puhdistamisella lankusta tuli jo paljon siistimpi. Silkasta uteliaisuudesta olin ostanut samalla Xeon X3323-prosessorin, joka vastaa Core 2 Quad Q9300-prosessoria sillä erotuksella, että tässä TDP-arvo on 95 Watin sijaan 80 W.

Siispä Xeon-modia tekemään. Ensin mikrokoodien päivitys BIOSiin:




Sinne meni. Kaikki tarpeelliset mikrokoodit ajantasalla ja ei muuta kun modattu BIOS sisään.

Sitten moditeippi prosessorin pohjaan, socketista teletapit- eikun ohjaustapit askarteluveitsellä veks ja prosessori paikalleen. Sinne se sujahti.



Tarkkasilmäisimmät tosin saattavat huomata että tuossa ylimmässä kuvassa tämä modi on jo tehty. Joo, niin on. Tuli otettua kuvat vasta sen jälkeen kun prosessori oli jo vaihdettu. Ja hieman toistoa tässä tulee, koska aikaisemmin kirjoitin näistä LGA771-modailuista sitä varten luotuun ketjuun, mutta tämän kertomuksen pistin tänne puuhanurkan puolelle.

Ja sitten vehkeet käyntiin. Hyvin toimii, mutta CPU-Z näyttää vähän hassuja.



Name-rivillä lukee E5420, mutta Specification-rivillä näkyy sentään oikea malli. Core temp ja Hwinfo kuitenkin näyttävät prosessorin mallin oikein. Mikähän lie bugi.

 

[Kalakukkokeisari]

Mikko tuli taloon. Eräiden foorumin kautta syntyneiden ser-kauppojen myötä minusta tuli ICL MikroMikko 6 Plussan uusi omistaja. Siis ihka aito 486-tietokone ja pala suomalaisen tietotekniikan historiaa! Voi juku! Konetta oli pidetty hyvin ja ainoa vika jonka löysin, oli tyhjentynyt paristo. Mutta sitäpä ei ihan noin vain voinut vaihtaa, koska se oli asennettu kiinteästi emolevyyn.



Teetin emolevyyn modifiointityön, jossa kiinteän pariston tilalle asennettiin paljon näppärämpi paristopidike. Onneksi tässä emolevyssä ei ollut Dallas-piiriä tai vuotavaa Vartan paristoa.

Tämän ajan vehkeet olivat minulle aika vieraita, joten nyt oli hyvä syy opiskella hieman perustietoja 486-prosessoreista. Mitä ne SX:t ja DX:t oikein olivatkaan ja mitä eroa on DX:llä ja DX2:lla? Mikossa oli 16 megatavua muistia, parinsadan megan kiintolevy ja 50 MHz SX2 prosessori, mutta ostin tilalle hieman nopeamman 66 MHz DX2 prosessorin. Tämä kyseinen prosessori oli aika hyvä ostos, koska se on SX955-mallia ja tukee virransäästöominaisuuksien lisäksi write-back cachea, joka lukemani perusteella on joissakin tilanteissa nopeampi kuin write-through.

Tosin tuo ostamani prosessori oli kokenut kovia ja kaipasi hieman fiksaamista.



Pienen askartelun jälkeen prosessori asettui kantaan, vaikka yksi nurkka vielä hieman vastusteli. Prosessorilaatikoista kyllä löytyi vieläkin nopeampi 100 MHz DX4, mutta sitä ei käsitykseni mukaan voi laittaa tähän emolevyyn, koska emolevyn antama 5 V on liikaa 3,3 V prosessorille. Tosin ainakin yksi tyyppi Vogonsin foorumeilla on lisännyt emolevylle joitakin komponentteja ja tehnyt emolevystä 3,3 V-yhteensopivan, eli ei se mahdotonta ole.



Sitten oli vuorossa hieman jumpperijumppaa. The Retro Webistä löytyi tämän FIC 486-GAC-V emolevyn manuaali, joka auttoi alkuun, mutta ei maaliin asti. Katsoin manuaalista miten jumpperit pitää asettaa tälle P24D-prosessorille, mutta kummastusta aiheutti nelipiikkinen jumpperi, joka piti laittaa RC1-reikiin. Mikä ihme se tuo on? Vogonsin foorumeilta selvisi, että se on vain 4 kpl 2-pinnisiä jumppereita vierekkäin yhdessä paketissa eikä mikään sen kummempi erikoisosa. Niinpä katkoin sivuleikkureilla mainoslehtisen niiteistä 4 kpl sopivia U:n muotoisia jumppereita, jotka sitten laitoin noihin reikiin. Vaan eipä antanut Mikko kuvaa ruudulle ensimmäisellä käynnistyksellä. Höh. Päätä raavittuani nypin pois nuo niittijumpperit ja sitten pääsin jo BIOSiin, mutta en Windowsiin. Luulin, että kone oli hukannut kiintolevyn asetukset BIOSista ja koetin turhaan hakea auto detectillä uusia asetuksia ja näpytellä itse levyn päällä ja kiintolevyn manuaalissa olevia arvoja kiintolevyn määritteiksi. Kummalliselta tuntui myös se, ettei edes levykkeeltä buuttaaminen onnistunut. Lopulta ongelma ratkesi, kun jumpperoin prosessorin ikään kuin P24S-malliksi, vaikka tämä on P24D. Jes, johan rupesi käynnistymään Windowsiin asti.

Prosessori sai päälleen risasta emolevystä irroitetun piirisarjasiilin, jonka pohjaan laitoin AlphaCoolin lämpöteippiä. Nyt on edes vähän parempi jäähdytys, vaikka pieni tuuletin voisi olla vielä ihan hyvä lisä.

Lisäämääni DVD-asemaa en saanut toimimaan ja epäilen sen olevan vain ajuriongelma. Onneksi hieman vanhempi CDRW-asema toimi suoraan DOSissa Windows 98 SE:n buuttilevykkeeltä käynnistettäessä. Asensin Mikkoon englanninkielisen 95:n, mutta ehkä vielä paremmat nostalgiafiilikset saisi suomenkielisellä versiolla.

Äänikortinkin lisäsin Mikkoon ja vaikka tuo SB Vibra 16 on niitä kehnomman pään äänikortteja, niin sen pitää nyt kelvata kun tällä hetkellä ei ole parempaakaan. Windowsissa sain äänet kuulumaan, mutta DOS-puoli on vähän tutkimatonta seutua vielä.

Ja kuten kuvasta näkyy, niin jouduin asentamaan kiintolevyn ylösalaisin, koska emolevyllä on vain yksi IDE-liitin ja sekä kiintolevyn että optisen aseman pitää olla kiinni samassa kaapelissa, eikä lattakaapelia voi vääntää niin paljon kierteelle, että kiintolevyn saisi laitettua oikeinpäin. Jonkun uros-naaras jatkokaapelin avulla se voisi kyllä onnistua. CF-korttiadapteria on ole vielä laittamassa tähän, koska vanhan kiintolevyn rutina tuo oman tunnelmansa retronäpertelyihin.



Ja siinä se nyt on koottuna:

 

[Kalakukkokeisari]

Helteet hellii, mutta silti sain yhdet ylikellotustestit maaliin. Tähän väliin siis vähän AM3-kellotteluja, jotta ketjun sisältö olisi mahdollisimman satunnainen. Asus M5A99X EVO R2.0:lla kutittelin Phenom II X4 980:aa. Muisteina oli 4 kpl 4 GB G.Skill Ares 2400 MHz palikoita. Hitaammat muistit tiukemmilla latensseilla olisivat voineet olla parempi vaihtoehto, mutta ainakin nämä ovat siniset.



16,5 x 253 eli 4175 MHz sieltä ainakin löytyy, mutta Prime95-rääkissä Noctuassa ei enää riitä jäähdytysteho edes viileämmillä keleillä ja korkeiden lämpötilojen takia jouduin hieman peruuttelemaan noista lukemista. Kuva piti kuitenkin laittaa, jotta pääsin esittelemään asiaankuuluvaa taustakuvaa.



Testailin aika laajan kombinaation erilaisia asetuksia mikä otti aikaa ja lopulta päädyin 4,1 GHz lukemiin (16,5 x 248) muistien toimiessa 1652 MHz nopeudella 9-10-10-24 latensseilla. Virransyötön asetuksien hienosäätäminen ei auttanut, vaan lämpötila on edelleen se rajoittava tekijä. Lopulliset asetukset olivat muilta osin aika yksinkertaiset ja pääpiirteittäin tällaiset:
CPU/NB Frequency: 2480 MHz
HT Link Speed: 2480 MHz
CPU Manual Voltage 1,46875 V
CPU/NB Manual Voltage 1,2875 V
DRAM Voltage 1,635 V

Prime95:ssä lämmöt nousevat enimmillään 60 asteeseen, mikä on aika lähellä 62 asteen suurinta sallittua lämpötilaa. 3,7 GHz vakiokellotaajuuten verrattuna lisää vauhtia tuli 400 MHz, mikä tarkoitti noin 10 %:n parannusta Cinebench-testeissä.



Vakio:
CPU: 370
Single Core: 95

OC:
CPU: 408
Single Core 105

Virrankulutus taas nousi Prime95:n aikana 147 Watista 227 Wattiin, eli 54%. Kohtuullinen lukema, kun suorituskyky parani n. 10%?

 

[Kalakukkokeisari]

Pitkästä aikaa uutta juttua. On ollut niin paljon muita hommia ja muuttujia, ettei ole meinannut löytyä aikaa ser-puuhasteluille saati niistä kirjoittelulle. Vaan jospa nyt. Jatkellaan vielä AMD-linjalla kun siihen viimeksi jäätiin. Kellottelutesteissä oli Phenom II X4 965 Black Edition, josta en saanut irti yhtään enempää kuin tuosta aiemmin testatusta 980:stä, joten siitä ei oikein ole sen enempää sanottavaa.

Phenomien vastapainoksi hieman retrompaa AMD-rautaa edustaa tämmöinen vanha emolevy, jossa on AMD:n 66 MHz 486 DX2-prosessori vuodelta 1995.



Tämän setin dyykkasin roskakatoksesta noin parikymmentä vuotta sitten, mutta sitä ei tullut koskaan testattua sopivan virtalähteen puuttumisen takia. Nyt tätä kuitenkin oli mahdollista testata erillisellä PCI-näytönohjaimella ja Mikromikosta lainatulla virtalähteellä ja muisteilla. Ja kappas vaan, vastoin kaikkia odotuksia vuosikausia tallessa ollut setti pärähti käyntiin! Tämä UMC:n piirejä käyttävä emolevy oli minulle pitkään täysi mysteeri, mutta Retrowebistä se tämäkin löytyi: MG PCI/ISA-UD 486 GRN Nyt tähän kehtaa ruveta haalimaan muitakin osia, kun tietää että tämä toimii. Niin, ja tässä emolevyssä on muuten melkoisen hieno BIOS:



Ja sitten on vuorossa s939 vs AM2 mittelö, sekä ser-tier iGPU battle. Mittaa toisistaan ottavat s939-alustan Radeon Xpress 200 ja AM2-alustan Radeon X1250. Emolevyt ovat MSI MS-7093 Ver 303 ja Asus M2A-VM. Ei siis mitään erikoisia vehkeitä, mutta näiden avulla pääsi vertailemaan noita grafiikkapiirejä. Kummassakin kokoonpanossa käytin Athlon 64 X2 3800+ prosessoria (Toledo ja Windsor) ja näissä malleissa kellotaajuudet ja välimuistin määrä ovat samat, joten tässä testissä pääsi vähän näkemään millainen suorituskykyero näiden alustojen välillä on myös prosessoreiden osalta. Integroitujen näytönohjaimien suorituskykyä vertasin Nvidian 7600 GT -näytönohjaimeen molemmilla emolevyillä. S939-testeissä käytössä oli 400 MHz muistit ja AM2-testeissä 800 MHz muistit.



Näissä testeissä hämmennystä aiheutti se, että paperilla uudempi ja tehokkaampi Radeon X1250 pärjäsi vanhimmissa 3DMarkeissa huonommin kuin vaatimattomampi Xpress 200. Syytä tähän en tiedä. AM2-alusta ei ollut merkittävästi suorituskykyisempi useimmissa testeissä, mutta joissakin Everestin muistitestissä AM2-alustan DDR2-muistit loivat merkittävää eroa DDR1-muisteja käyttävään s939-kokoonpanoon ja molemmilla kokoonpanoilla erillisen näytönohjaimen käyttäminen paransi myös muistitestien tuloksia aika paljon. PCMark05-testi on laitettu harmaalla siksi, että s939- ja AM2-testikokoonpanoissa on ollut käytössä eri kiintolevy, mikä vaikuttaa myös testitulokseen, eivätkä tulokset siten ole vertailukelpoisia. Muutenkaan en mene vannomaan tulosten paikkansapitävyyttä, mutta laitoin tällaiset epätieteelliset tulokset nyt kuitenkin näytille. Sen enempää en näitä ala analysoimaan. Nyt nämä lankut joutaa vaikka laittaa kiertoon niin saa nurkkiin tilaa ja voi keskittyä johonkin mielenkiintoisempiin vehkeisiin.

 

[Kalakukkokeisari]

Sitten pari puolivalmista projektia.

Tässä sinivalkoista teemaa mukaileva Finlandia.



On kaksi valkoista kotelotuuletinta sinisillä ledeillä, valkoiset prosessoricoolerin tuulettimet ja valkoinen ESI Prodigy X-Fi NRG äänikortti. Emolevyn jäähdytyssiileissä taasen on paljon sinistä, muistikammat ovat siniset ja näytönohjaimen piirilevy on sininen. Kotelo ja virtalähde pitäisi vielä vaihtaa valkoisiksi, koska mustat eivät oikein sovi teemaan. Osat ovat siis Asus P6X58D-E emolevy, Xeon X5675 prosessori (6 c / 12 t), GTX 660 (GK106) näytönohjain ja nippu Kingstonin 4 GB 1600 MHz HyperX-muisteja. Sen verran olen tätä prosessoria ylikellotellut, että 4,2 GHz:n kellotaajuudella meni Cinebench ja parit 3DMark-vedot läpi, mutta tuo on vain epävirallinen lukema. En ole testannut vakautta sen enempää ja toisaalta voi olla että prosessorista saa irti vielä vähän enemmän tällä Phanteksin isolla coolerilla, koska viimeksi käytössä oli hieman pienempi Noctua.



Kivasti valaisee nuo siniset ledituulettimet.

Sitten vähän uudempaa kalustoa edustava Seepra. Joku foorumilainen saattaa tunnistaa tuon MSI Z170A Krait Gaming 3X emolevyn.



Joskus meinasin, että en ulota harrastusta ihan näin uusiin vehkeisiin, mutta kun nurkista löytyi jo erään ser-paketin mukana tullut i5-6600K ja näin nättiä ja hyvää emoa tarjottiin sopuhintaan, niin kaupathan siitä tuli. Ylimääräisiä DDR4-muisteja ei nurkista löytynyt, mutta foorumilla oli myynnissä 2 x 8 GB 2133 MHz Kingston HyperX muistit, joissa myyjän mukaan oli häikkää tai vain yhteensopivuusongelma. Pistin rahani likoon yhteensopivuusongelman puolesta ja ostin tällaiset arpalipukkeet. Ja kas, voitto napsahti. Memtestissä ei tullut ongelmia ja lyhyen testailun perusteella nuo tuntuvat kulkevan 2400 MHz nopeudella ihan nätisti. Kokoonpanosta alkoi muodostua edullinen Skylake-setti, joten siihen henkeen sopi myös pikkuinen GTX 1050 näytönohjain. Osia ei kehdannut pistää ihan mihin tahansa romukoteloon, vaan kasasin vehkeet Fractalin (R3?) koteloon, jonka valkoiset kiintolevykelkat toivat mukavan lisänsä mustavalkoiseen värimaailmaan. Seuraava vaihe on sitten heittää jäätävän hitaalla WD Green kiintolevyllä vesilintua ja hankkia tilalle M.2-levy ja vaihtaa vanhan XFX:n powerin tilalle joku Corsairin RMx-sarjalainen. Prosessori kaipaa korkkausta ja parempaa jäähyä ja nyt tuohon korkkaushommaan on vehkeetkin kun tuli hommattua Delid die mate 2. Äskettäin tuli jo hommattua Asuksen valkoisilla muovikehyksillä reunustettu GTX 1060 ja se kyllä kävisi tähän kokoonpanoon aika kivasti jos tulee hankittua jotain parempaa tuolla odottavaan i7-6700K-kokoonpanoon.

 

[Kalakukkokeisari]

Varmaan moni on tietoinen siitä, että Kajaanissa sijaitsee kesällä 2022 käyttöönotettu supertietokone Lumi. Lienee siis aiheellista esitellä oma supertietokoneeni vertailun vuoksi:



Jumi (Just Units of Minimal Intelligence) koostuu näistä kahdesta IBM:n kompaktista suurteholaskentayksiköstä (Jumi1 ja Jumi2), joiden laskentateho on "aivan varmasti" paljon enemmän kuin Lumissa.

Kurkistus pellin alle paljastaa... *rumpujen pärinää*



No ei sitten millään lailla suorituskykyistä rautaa. Oikeasti nämä koneet ovat IBM SurePOS 300 4810-33H kassapäätteitä, joissa on yksiytimiset 2,0 GHz s478 Northwood Celeronit. DDR1-muistia on 2 x 256 MB @ 266 MHz ja grafiikkaa näytölle piirtää Intelin 845GV-piirisarjan iGPU.



Koneen takana on muutamia hieman eksoottisempia liittimiä oheislaitteita varten. Löytyy 12 V USB, 24 V USB ja sarjaportteja, joista osan kautta voidaan myös syöttää virtaa oheislaitteille. Lisäksi takaa löytyy yksi liitin kassalippaalle.

Käyttöönotto ei ollut ihan mutkatonta, sillä yrittäessäni asentaa kiintolevyltä löytyneen Lubuntun tilalle Windows XP:tä, ei asennus ottanut onnistuakseen, koska asennusohjelma ei löytänyt kiintolevyä lainkaan.

Syy ongelmiin näkyy tässä kuvassa.



Olin kurkistanut pellin alle aiemmin ja tiesin että koneessa on SATA-levy ja ajattelin että ehkä asennuslevylle tarvitsee integroida piirisarjan ajurit. Mutta hämmennystä aiheutti se kun niitä netistä etsiessäni kävi ilmi, ettei tuo Intelin piirisarja tue SATAa ollenkaan. Miten tässä koneessa silti on kiinni SATA-levy? Uusi kurkistus pellin alle ja silmiin pisti Silicon Imagen Steel Vine piiri. Jaahas, tässä koneessa on toteutettu SATA erillisen ohjainpiirin avulla. Sil 3512 -piirin ajurit kun integroi nLitellä XP:n asennuslevylle, niin johan rupesi asennus sujumaan.

Suorituskykytestien ajaminen tällä koneella hieman hirvitti, sillä prosessorin lämpötila nousi korkeimmillaan 81 asteeseen. Kone ei vaan anna prosessorin tuulettimelle lisää kierroksia lämpötilan noustessa, vaikka käynnistettäessä kone puhisee hetken aikaa kuin hiustenkuivaaja. Koneen äänimaailma on muutenkin mielenkiintoinen, sillä välillä jokin (kela?) vonkuu kuin katkeamispisteessä oleva teräsvaijeri vanhassa James Bond -leffassa.

Suorituskyky ei todellakaan ole päätähuimaavaa ja jopa nuo aiemmin testaamani ser-jätteeltä tuntuneet Athlon 64 X2:t ja emolevyjen integroidut gafiikkapiirit ovat monin verroin tätä vehjettä tehokkaampia. Tässä siis testien tulokset:
3DMark03: 60 <-- lol
3DMark2001: 1 303
3DMark2000: 1 981
3DMark99: 4 758
PCMark05: 1 126
Geekbench 2.1.7: 611
Cinebench 11.5: 0,13
EZ CD Audio Converter 7.2.1: 7 min 28 s
Super Pi: 2 min 23,437 s

Everest 5.50:
Memory Read: 1 317
Memory Write: 1 242
Memory Copy: 989
Memory Latency: 168,0
CPU Queen: 2 024
CPU PhotoWorxx: 1 093
CPU ZLib: 3 554
CPU AES: 2 055
FPU Julia: 585
FPU Mandel: 483
FPU SinJulia: 280

3DMark03:n tulosta selittänee se, että tämä grafiikkapiiri kykenee ajamaan vain ensimmäisen Wings of fury -pelitestin, eikä lainkaan niitä kolmea muuta. Mutta tulos se on siitä huolimatta ja jos haluaa kisailla matalimmasta tuloksesta, niin siinä lajissa tuo on aika kova veto.

 

[Kalakukkokeisari]

Työt rajoittaa harrastuksia, mutta jos nyt jonkun pikkujutun saisi tässä välissä tyrkättyä linjoille. Tällä kertaa hypätään LGA 1156-vehkeiden ihmeelliseen maailmaan. Ostin taannoin foorumilta Asus P7P55D-E emolevyn prossuineen ja muisteineen ja jo myynti-ilmoituksessa oli mainittu, että emolevyssä saattaa olla vikaa muistipaikoissa. Ja kuinka ollakaan, samaa vikaa esiintyi myös minulla. Lankku tunnisti neljästä G.Skill Ripjaws X kammasta vain kolme ja muistit toimivat vain single channelissa. Vaan se ei ylikellotuksia haitannut. Päinvastoin ei tarvinnut säästellä viallista lankkua. Vuosi sitten testissä oli neliytiminen 2,4 GHz Xeon X3430, joka yllätti todella positiivisesti. Kulkuja löytyi 3,89 GHz, eli lisää tuli 1,49 GHz, mikä tekee prosenteissa 62 %. Ei huono! Viisi tuntia minä silloin ajelin Primeä ja sen se kesti vakaana. Kuumimman ytimen lämpötila oli tuolloin 75 astetta kun coolerina oli Noctua NH-U12P.



Tässä vielä kuva vuoden 2023 Cinebench-vedosta. Pisteitä tuli 456 / 118.

Aikaa kului ja setti lojui käyttämättömänä ja tänään meinasin lainata siitä osia kiukuttelevan Maximus III Genen testaamiseen. Piirisarjan sinistä siiliä koristi keltainen Post-It-lappu, jossa luki "vikaa muistipaikoissa". Ennen purkamista puhalsin pölyt pois ja ajattelin kuitenkin pistää vielä vehkeet käyntiin, kurkata BIOSiin ja varmistaa, että olen kirjannut muistiin käyttämäni asetukset. Vaan ihmetys oli suuri kun BIOS ilmoitti muistin määräksi 16 gigatavua. Hmm. Tässähän ei pitänyt kaikkien muistipaikkojen toimia? Siispä käynnistys Windowsiin asti ja katsomaan mitä se sanoo. Kyllä, Windowsin mukaan käytössä oli 16 gigatavua muistia ja CPU-Z vahvisti asian sekä sen, että muistit toimivat nyt dual channelissa. Mitä ihmettä? Miten tämä on voinut itsestään korjaantua? Pitikö sen vain saada lepoa? En nimittäin missään vaiheessa ole käyttänyt osia irti, enkä usko että pintapuolinen pölyjen puhaltelukaan olisi saanut muistiliittimessä tai jossain muussa ratkaisevassa paikassa olevan pölyhippusen irtoamaan. Vielä vähän epäilytti, mutta uudelleenkäynnistyksen ja lyhyen Prime-testin jälkeen mitään vikoja ei ilmennyt.



Eli ei muuta kuin uutta Cinebench-testiä kehiin niin näkee miten paljon eroa dual channel tekee. No ei sitten yhtään. Pisteitä tuli 459 / 118. Mutta tässä kuvassa näkyy, että nyt muistia on tosiaan se 16 GB dual channelissa. Mielessä kävi sekin, että olinko ajanut vuosi sitten testit niillä emolevyn mukana tulleilla sekamuisteilla, joka voisi selittää 12 gigan muistimäärän ja single channelin, mutta aiemmassa screenshotissa näkyy, että jo silloin oli käytössä nämä G.Skillin muistit. En keksi muuta selitystä kuin että jossain päin emolevyä on pieni kosketushäiriö, joka nyt sitten osien liikuttelun johdosta sai kontaktin ja siksi kaikki muistipaikat toimivat. Tai sitten aateekoojumalat ovat suuressa suopeudessaan laittaneet osat toimimaan. Ja saatte muuten arvata irroitanko tästä nyt yhtään mitään kun tämä kerran toimii.

Ja ne tärkeimmät asetukset:
CPU Ratio: 19
BCLK: 204
DRAM: 1632 MHz
QPI: 6535 MHz
Memory Timings: 9-9-9-24
CPU Voltage: 1,35625
IMC Voltage: 1,26875
DRAM Voltage: 1,50000

Eli aika helppoa hommaa oli näiden vehkeiden ylikellotus. Ei tarvitse kovin montaa eri asetusta säätää.

 

[ississ]

Aikaa kului ja setti lojui käyttämättömänä ja tänään meinasin lainata siitä osia kiukuttelevan Maximus III Genen testaamiseen. Piirisarjan sinistä siiliä koristi keltainen Post-It-lappu, jossa luki "vikaa muistipaikoissa". Ennen purkamista puhalsin pölyt pois ja ajattelin kuitenkin pistää vielä vehkeet käyntiin, kurkata BIOSiin ja varmistaa, että olen kirjannut muistiin käyttämäni asetukset. Vaan ihmetys oli suuri kun BIOS ilmoitti muistin määräksi 16 gigatavua. Hmm. Tässähän ei pitänyt kaikkien muistipaikkojen toimia? Siispä käynnistys Windowsiin asti ja katsomaan mitä se sanoo. Kyllä, Windowsin mukaan käytössä oli 16 gigatavua muistia ja CPU-Z vahvisti asian sekä sen, että muistit toimivat nyt dual channelissa. Mitä ihmettä? Miten tämä on voinut itsestään korjaantua? Pitikö sen vain saada lepoa? En nimittäin missään vaiheessa ole käyttänyt osia irti, enkä usko että pintapuolinen pölyjen puhaltelukaan olisi saanut muistiliittimessä tai jossain muussa ratkaisevassa paikassa olevan pölyhippusen irtoamaan. Vielä vähän epäilytti, mutta uudelleenkäynnistyksen ja lyhyen Prime-testin jälkeen mitään vikoja ei ilmennyt.

Oma P7P55D-Pro oli samaan tapaan hieman hankala. Tosin syyksi osoittautui emon power- liittimen vieressä olevat muistit, ilmeisesti vähän turhan vetelät liittimet.
Piti asentaa ensin power ja sitten muistit koska jokin joustaa sen verran että power- liittimen asennus pohjaan ilmeisesti vääntää muistit pois paikaltaan.
Oikeassa järjestyksessä ei koskaan mitään ongelmaa, toimii ainakin 32G asti 4x8 kammoilla.

Tästä toinen halvalla tuon kaveriksi

 

[Kalakukkokeisari]

Oma P7P55D-Pro oli samaan tapaan hieman hankala. Tosin syyksi osoittautui emon power- liittimen vieressä olevat muistit, ilmeisesti vähän turhan vetelät liittimet.
Piti asentaa ensin power ja sitten muistit koska jokin joustaa sen verran että power- liittimen asennus pohjaan ilmeisesti vääntää muistit pois paikaltaan.
Oikeassa järjestyksessä ei koskaan mitään ongelmaa, toimii ainakin 32G asti 4x8 kammoilla.

Tästä toinen halvalla tuon kaveriksi

Tuo oli hyvä vinkki. Minulla tuo Maximus III Gene näytti jossain vaiheessa että muistia on 12 gigaa, mutta muistien romplaaminen vei asioita vain huonompaan suuntaan koska nyt emolevy näkee vain 8 gigaa. Näin ollen luulen että siellä on ainakin yksi muisti huonosti paikallaan. Hankala asentaa kahta prosessoria lähinnä olevaa muistikampaa koska iso Phanteksin jäähy peittää ne muistipaikat alleen. Tarkempia tutkimuksia odottaa myös Rampage IV Extreme, jossa samojen oireiden syynä voi myös olla muistien asentamista hankaloittava suuri cooleri.

Ja mitä tulee tuohon P7P55D Pro emolevyyn niin... No onhan tuo asiallisen oloinen lankku ja tuollaista minulla ei vielä ole kokoelmassa. Ja vieläpä i7 prossu eikä paketti ole hinnalla pilattu. Eiköhän me tuosta kaupat leivota.

 

[Kalakukkokeisari]

I'm back! Ja tämä ei ole aprillipilaa! Pikkasen on taas työt, muuttujat ja muut menot haitanneet harrastuksia, mutta nyt tarjoutui mahdollisuus tyrkätä tänne kunnon pläjäys uutta kontenttia.

Aloitetaan Asus P7P55D-E:llä, josta ei tullut laitettua kuvaa aiemmin:



Ihan pätevä lankku kellotteluhommiin ja mun mielestä nättikin.

Siitä siirrytään sitten sujuvasti Asus P7P55D Prohon:



Ja sitten: Hyvät her- henkilöt. Emme voi lopettaa kellottamista. Käyttäjältä @ississ ostettu i7-860 ja P7P55D Pro on nyt kelloteltu loppuun asti. Lopulliseksi kellotaajuudeksi muodostui 3,73 GHz, eli vauhtia tuli lisää 930 MHz 2,80 GHz:n vakiokellotaajuuteen nähden. Coolerina oli Noctua NH-D14 ja muisteina 2 x 4 GB 2133 MHz G.Skill Ripjaws X:t. Vakautta testailin Prime95:n sijaan Intel Burn Testillä ja 20 kierrosta meni läpi very high -asetuksella kuumimman ytimen lämpötilan ollessa 77 astetta.



Cinebenchissä pisteet olivat vakiona 448 ja 99 ja ylikellotettuna 583 ja 113, eli tulokset paranivat kaikkien ytimien osalta 30 % ja yhden ytimen osalta 14 %. Yhden ytimen osalta tuloksia selittää Turbo-ominaisuus, joka oli päällä vain vakiotesteissä. IBT:ssä maksimivirrankulutus nousi ylikellotettuna 222 wattiin.

Näillä asetuksilla siis mentiin:
CPU Ratio: 22
BCLK: 169
DRAM: 2028 MHz
QPI: 5414 MHz
Memory Timings: 11-11-11-30
CPU Voltage: 1,30000
IMC Voltage: 1,16875
DRAM Voltage: 1,5125

Muuten näissä ei ollut mitään sen kummempaa, mutta muisteille piti laittaa aavistuksen enemmän jännitettä kuin se speksien mukainen 1,50 V, koska BIOSissa näytti siltä, että muistien jännite jää pikkuisen alle tuon 1,50 V:n kun jännitteeksi asettaa 1,50 V. Vakaus löytyi kun muistien jännitettä korotti yhdellä pykälällä.

Toki olisi ollut kiva kellotella tätä prosessoria tällä Asus Maximus III Formulalla, mutta...



...muistikanavat A1 ja A2 eivät toimi. Syy selvisi silmämääräisellä tarkastelulla:





Näyttää siltä että siellä on muistipaikan pinni päässyt painumaan liittimen pohjalle ja se on sitten ottanut kontaktia vastakkaiseen pinniin ja aiheuttanut pikku oikkarin, joka on sitten johtanut myös taustapuolella olevan johtimen lämpenemiseen ja rikkonut ties mitä muuta samalla. Höh. Mutta kyllä se sentään käynnistyy ja toimii single channelissa, eli jotain positiivista sentään. Mutta tämä täytyy pitää edelleen ostoslistalla, koska kyllähän se ehjä pitää jostain haalia kokoelmaan.

Onneksi on Maximus III Gene, joka toimii.



Tämän emolevyn muistikanavat siis lähtivät toimimaan kun irroittelin Phanteksin ja survoin muistit kovemmin paikoilleen. Nyt toimii 4 x 4 GB. Jes! Ja näyttää kyllä mun mielestä aivan törkeän hyvältä tuon Phanteksin ja TeamGroup Vulcanien kanssa.

 

[Kalakukkokeisari]

Eikä siinä vielä kaikki. Tämmöistä herkkua löytyi Torista tuossa jokunen aika sitten:



Kävi äärettömän hyvä tuuri, kun bongasin Torista alkuperäisessä paketissaan olevan QX9650:n 20 eurolla ja ehdin ilmaista ostohalukkuuteni ensimmäisenä. Myyjä oli oikein mukava heppu ja jutustellessamme hän kertoi, että oli käyttänyt prossua Asus P5E emolevyn kanssa, mutta siinä oli hänen muistikuviensa mukaan sellainen vika, ettei se muistanut BIOSin asetuksia uudellakaan paristolla. Hän lupasi antaa emolevyn kaupan päälle ja samalla ostin häneltä vähän muutakin vanhempaa osaa. Paketin saatuani oli ilo huomata, että emolevylle oli alkuperäinen laatikko, äänikortti, manuaali ja muutakin oheissälää. Pistin emolevyn testikuntoon ja tosiaan, ensimmäisenä ruudulle lävähti CMOS checksum error. No ei muuta kuin kokeilemaan uutta paristoa ja... Simsalabim, sehän toimii! Tätä lankkua olen nyt testannut sen verran, että sillä on otettu testiprossun virkaa toimittaneesta E8400:sta irti se minkä noilla 800 MHz muisteilla saa, eli 3,6 GHz (9 x 400). Lyhyen testaamisen perusteella nuo 800 MHz CL4 Corsairit eivät oikein tahdo mennä paljon enempää ja viimeisten megahertsien hieromiseen en viitsinyt nähdä vaivaa, koska nopeammat muistit pitää kuitenkin vaihtaa tilalle jos haluaa ottaa väylästä kaiken irti.

Tuo QX9650 on vähän harvinaisemman puoleinen Extreme Edition -prosessori ja uutena sillä on ollut hintaa 999 dollaria. Tosin nämä QX9650:t ovat aina C0- tai C1-steppingiä, eivätkä uudempaa E0:aa ja näiden TDP-arvo on 130 W. Eli voipi olla, että ilmajäähdytystä käytettäessä hieman tavallisempi 95 W:n Q9650 E0 tai joku hyvä Xeon kellottuu paremmin. (Tosin niitä parhaita Xeoneja ei tällä X38-piirisarjallisella emolevyllä saa toimimaan edes modaamalla.) QX9750:t olivat sitten jo E0-steppingiä, mutta ne eivät koskaan päätyneet kauppojen hyllyille ja liikkeellä olevat testikappaleet ovat hyvin harvinaisia.

Myös virtalähdepuolelle on tullut hankittua uutta rautaa:



Torista löytyi ajomatkan päästä tuommoinen kiva Corsairin HX1200, jossa riittää hyvin puhtia näille minun serreille vaikka miten olisi tappiin asti ylikellotettu ja kestää laittaa vaikka vähän janoisemman näytönohjaimenkin. Vaan siinä sitten myyjän kanssa jutustellessani hän sanoi että olisi myös tuommoinen 2000 W EVGA tarjolla. Siinä vähän tuumailin että mitenkähän tuo olisi ja kummanko ostaisi. No ostin sitten molemmat koska en osannut päättää. Tuo EVGA onkin siitä metka peli, että siin on ihan omanlaisensa virtakaapeli, joka on vähän tukevampaa tekoa. Ilmeisesti nuo tavalliset ohkaisemmat kaapelit tai liittimet saattaisivat alkaa lämmetä liikaa. On varmaan parempi ettei tuota vehjettä kytke jatkoroikkaan vaan suoraan pistorasiaan.

Ja mitäs vielä? No tästä vähän silmäkarkkia Asus Rampage IV Extremen muodossa:



Pirun nätti setti, mutta myös pirun viallinen. Muistipaikat D1 ja D2 pimeänä ja alemmissa PCIe-sloteissa vikaa.



Hmm, ettei vaan tällä olisi jotain tekemistä asian kanssa? Ainakin yksi Asmedian chippi näyttää kärähtäneen ja voi olla että toinenkin on sökö. Ja tällä kun oli tarkoitus ajella noita useamman näytönohjaimen testejä. No, toimii tämä jollain lailla, eli ei tämä ihan pelkkä paperipaino ole. Vähän rampa Rampage vaan. Prosessorina mikäs muu kuin i7-4960X.

 

[Kalakukkokeisari]

Tsädäm, taas yksi 1366-setti kelloteltu.



Torissa oli taannoin myynnissä kolmen emolevyn läjä kuntoluokituksella tuntematon ja niiden joukossa oli Asus Crosshair III Formula. Lähdin havittelemaan sitä ja lopulta koko läjästä tehtiin kaupat 20 euron hinnalla (+ postit) ja mukana tuli ko. emolevyn lisäksi myös tämä Asus P6T SE sekä joku MSI:n vaatimaton s939-lankku. Tämä emolevy ei lähtenyt käyntiin ensimmäisellä yrityksellä, mutta pienen testailun ja tutkimisen jälkeen huomasin, että emolevyltä puuttuu clear CMOS-jumpperi, jonka asettamalla emolevy käynnistyi nätisti. Se oli simppeli korjaus. Tästä tuli sitten tämmöinen kiva edullisemman pään 1366-kokoonpano. Ei mikään huippu ROG-sarjan emolevy, edullisemman pään neliytiminen i7-930 prosessori jonkun kuusiytimisen Xeonin sijaan ja muisteina Corsairin 1333 MHz 6 x 2 GB kitti, jonka sain noin 10 eurolla. Mukavan tasapainoinen kokoonpano. Jäähynä on iso Phanteks PH-TC14PE yhdellä tuulettimella, koska ostaessani sen käytettynä toista tuuletinta ei tullut mukana. Mutta mukava oli näilläkin leikkiä ja katsoa mitä tästä saa irti.



Sieltä löytyi oikein mukavat 3,8 GHz, eli lisää vauhtia tuli vakiokellotaajuuteen nähden 1 GHz ja suorituskyky parani Cinebenchissä n. 33 % (vakioasetuksilla 442 / 87 pistettä, ylikellotettuna 591 / 116 pistettä). Enemmänkin olisi voinut tiristellä, mutta jäin näihin lukemiin koska IBT:ssä kuumin ydin saavutti 80 asteen lämpötilan (vakiona kuumin ydin 68 astetta). Ja tosiaan IBT:ssä meni onnistuneesti läpi 10 kierrosta maksimirasitustasolla, eli suht vakaaksikin tätä uskaltaa sanoa. Virrankulutus nousi IBT:ssä 205 watista 257 wattiin.

Ja noita virrankulutuksia ja lämpötiloja seuraillessa minulle meinasi käydä pikku kämmi. IBT ei nimittäin nosta virrankulutusta maksimiin heti kun testin käynnistää, vaan testin pitää antaa rullata pari minuuttia. Aluksi olin kirjannut virrankulutuslukemiksi 169 W vakiona, mutta kun testin antoi jauhaa vähän pitempään, niin virrankulutus nousi tuonne 205 wattiin, millä oli luonnollisesti vaikutusta myös lämpötiloihin.

Samoin jännitteissä tuli huomattua mielenkiintoinen asia. Ylikellotettuna CPU-Z näyttää prosessorin jännitteeksi IBT:n aikana 1,208 - 1,216 V, mutta jos sitten käy laittamassa BIOSista jännitteen asetukselle Auto ja jättää muut asetukset ennalleen, niin automatiikka nostaa jännitteen 1,44 volttiin. Näin överillä jännitteellä kuumimpien ytimien lämpötilat nousivat hetkessä 88 asteeseen kun IBT:n käynnisti ja ne olisivat varmasti nousseet vielä siitäkin ylemmäs ellen olisi pysäyttänyt testiä. Että semmoinen automatiikka. Tolkkuihinsa tuo tulee sitten kun käy BIOSissa lataamassa oletusasetukset, tallentaa ne ja käynnistää koneen uudelleen. Sitten pysyy jännite järjellisissä lukemissa. Ja myös se tuli huomattua, että turbo ei toimi heti, jos ylikellotetuilta asetuksilta vaihtaa oletusasetuksille. Sen jälkeen Windows vaatii vielä yhden uudelleenkäynnistyksen, että kellotaajuus nousee kuormitettuna 2,8 GHz:sta 2,93:een.

Ja tässä siis ne asetukset:
CPU Ratio Setting: 21
BCLK Frequency: 181
DRAM Frequency: DDR3-1451 MHz
UCLK Frequency: 3447 MHz
QPI Link Data Rate: 6532 MT/s
Memory Timings: 9-9-9-24
CPU Voltage: 1,20625
CPU PLL Voltage: 1,80000
QPI/DRAM Core Voltage: 1,31250
DRAM Bus Voltage: 1,50

Mukavan pienillä jännitteillä tämä siis meni. Prosessorille meni käytännössä sama jännite mitä vakiokellotaajuuksilla turbon ollessa päällä eikä muisteillekaan tarvinnut laittaa enempää jännitettä kuin tuo speksin mukainen 1,5 V. Ja silti kulkuja löytyi lisää näin paljon. Minun mielestäni ihan vakuuttava suoritus tämän tason kamoilta, vaikka ennätyksiä ei rikottukaan.

 

[jontuntun]

Komeita virityksiä! Oon pariin otteeseen seurannut tätä lankaa ja oli pakko tehdä ihan varta vasten käyttäjä tänne foorumille. YV:hen ei vielä pääse, mutta meiltä löytys Puijonlaaksosta yks vuoden 2007 tienoilla kasattu ja yks vähän uudempi pömpeli ilman kovoja jos tämmöset kiinnostaa! Vanhemmasta ainakin GTX 285 ja uudemmasta 1050 Ti näyttikset löytyy sisältä, muista osista en osaa sen kummemmin tähän hätään kertoilla muuta kun että Intelin prossut taitaa olla molemmissa, DDR3-muistit jne. Oliko tarvetta, maksaa saa vaikka ihan omantunnon mukaan? Mielummin nämä päätys jollekin harrastajalle kun keräis pölyä ja tilaa täällä nurkissa ennen vääjäämätöntä päätymistään EK:n SER-keräykseen.

 

[Kalakukkokeisari]

Komeita virityksiä! Oon pariin otteeseen seurannut tätä lankaa ja oli pakko tehdä ihan varta vasten käyttäjä tänne foorumille. YV:hen ei vielä pääse, mutta meiltä löytys Puijonlaaksosta yks vuoden 2007 tienoilla kasattu ja yks vähän uudempi pömpeli ilman kovoja jos tämmöset kiinnostaa! Vanhemmasta ainakin GTX 285 ja uudemmasta 1050 Ti näyttikset löytyy sisältä, muista osista en osaa sen kummemmin tähän hätään kertoilla muuta kun että Intelin prossut taitaa olla molemmissa, DDR3-muistit jne. Oliko tarvetta, maksaa saa vaikka ihan omantunnon mukaan? Mielummin nämä päätys jollekin harrastajalle kun keräis pölyä ja tilaa täällä nurkissa ennen vääjäämätöntä päätymistään EK:n SER-keräykseen.

Kiitos, aina mukava kuulla että porukka tykkää näistä jutuista.

Ja joo, kyllä nuo koneet kuulostaa kiinnostavilta. GTX 285 on 200-sarjan tehokkain yhden grafiikkapiirin näytönohjain, joten se ainakin käy hyvin johonkin tuon ajan high-end kokoonpanoon ja GTX 1050 Ti:n suorituskyky riittää hienosti vanhoille peleille. Palaillaanko asiaan sitten kun sulla on yyveet käytössä?

 

[Kalakukkokeisari]

En olekaan vielä ehtinyt tehdä postausta ykköskoneeni pikku päivityksestä, joten esitelläänpä nyt nämä aateekoot.

Mitään varsinaista päivitystarvetta ei ollut, mutta kun nettikirppissivustolla osui silmiin 150 euron hintainen Threadripper-setti omalta kylältä, niin olihan se haettava pois. Kauppaan kuului Asus Prime X399-A emolevy, 12c/24t AMD Ryzen Threadripper 1920X prosessori ja iso Noctuan jäähy (joku NH-U14S?).



Prosessori on valtavan iso laatta ja esimerkiksi kookkaat LGA2011-prosessorit vaikuttavat tämän rinnalla varsin pikkuisilta. Lämpötahnaakin (Noctua NT-H1) piti plöräytellä vähän eri tyylillä kuin pienemmille prosessoreille.

Paketissa ei siis tullut mukana muisteja ja koska olin lukenut, että näille vehkeille muistit kannattaa valita huolella, niin valinta kohdistui lopulta Ryzeneille optimoituihin G.Skill Flare X -muisteihin, joissa yhdistyi suorituskyky ja yhteensopivuus. Kaupat myivät eioota tai pyysivät kovia hintoja, mutta kävi hyvä tuuri ja foorumin kautta löytyi 4 x 8 GB kitti sopivaan sadan euron hintaan.

Sitten puuttui enää NVME-levy, mutta koska uusien hinnat olivat sillä hetkellä korkealla, niin katse kääntyi käytettyjen puoleen. Alunperin haeskelin 1 TB Samsung 970 EVO Plus -levyä, mutta kun minulle tarjottiin 980 Pro -levyä 60 euron hinnalla, niin päädyin tekemään kaupat siitä.

Rahaa päivitykseen meni siis noin 310 € ja olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Sen verran maksoi siirtymä 6c/12t i7-4960X:stä neljä vuotta uudempaan 12-ytimiseen Threadripperiin. Ja jos vanhat osat myisi, niin vaaditun välirahan määrä jäisi vieläkin pienemmäksi. Käyttöönottokin sujui vaivattomasti, sillä muistit toimivat mukisematta 3200 MHz nopeudella 14-14-14-34 viiveillä. Windows majailee edelleen vanhalla SATA-SSD:llä, sillä vaikka tämä toimiikin ongelmitta, niin jossain vaiheessa voisi tehdä ihan kunnollisen puhtaan asennuksen tuolle 980 Pro tikulle.





Ja tältä se kokoonpano näyttää valmiina. Näytönohjaimena edelleen RTX 2060.



Suorituskyky muihin ser-vehkeisiin verrattuna on riittävä, sillä Cinebench R15 -testissä tulokseksi tuli 2423 / 159 pistettä.

Kyllä nyt kelpaa.

 

[Kalakukkokeisari]

Quantum lähettää terveisiä! Näytönohjain on vaihtunut Quadro FX 1700:sta FX 580:een, mutta se ei ole ainoa päivitys. Huomaatko eron?



Siinähän kävi sillä lailla, että vaikka miten viimeksi retostelin, että nyt on muistia vaikka naapurinkin lampaat söisi, niin nehän tuli ja söi kaiken muistin. Loppui perhana. Piti laittaa lisää. No ei oikeasti loppunut muisti kesken, mutta kun Torista löytyi 8 gigan DDR2 FB-DIMMejä edulliseen hintaan, niin oli ne ostettava poikkeen jotta saa tehtyä tästä vielä vähän hurjemman koneen. Niin vaihtui 4-gigaiset muistikammat 8-gigaisiin ja muistimäärä tuplaantui 32 gigasta 64:ään. Aika huima määrä muistia Core 2-aikakauden koneessa. Kuvassa taustalla on Cinebench R15-vedon tulokset vain extrana, koska aiemmat tulokset olivat versiolla 11.5 ja nyt vertailu muihin kokoonpanoihin on helpompaa.

Mutta mitä tällä kaikella muistilla voi sitten tehdä? No voi vaikka tehdä RAM-aseman.



ImDiskillä tekaisin tuollaisen 8 gigan aseman ja tuossa on CrystalDiskMark-tulokset. Ei tämä oikein nykyaikaisille SSD-levyille pärjää.

 

[Kalakukkokeisari]

Noc tuah! Spin on that thing! Tällä kertaa värkättävänä Asus Sabertooth Z77, Core i5-3570K, 2 x 4 GB Kingston HyperX Beast 1600 MHz DDR3 muistit ja Noc tuan NH-D14 cooleri. Olin hieman skeptinen tuon emolevyä peittävän thermal armor muovilevyn suhteen ja uumoilin, että se vain paistaa alla olevat komponentit kun lämpö ei pääse sieltä pois (Sabertooth P67 emolevyissä thermal armorista on enemmän haittaa kuin hyötyä: Asus Sabertooth P67 toimii viileämpänä ilman Thermal Armor -muovisuojaa - Muropaketti.com ), mutta ainakin se suojaa pölyltä ja ruuvimeisselin lipsahduksilta. Ja se myös näyttää hyvältä. Todella siistin ja tylikkään näköinen kokonaisuus, kun suuri osa komponenteista jää muovilevyn alle piiloon.



Ja tiedättekös mikä näyttää myös hyvältä? Se kun tähän laitetaan lisäksi Asus GTX 260 näytönohjain.



Katsokaa nyt! Minä olen ainakin aivan pähkinöinä siitä, miten hyvännäköinen paketti näistä tuli. Kaikki on niin yhteensopivaa. Oikein kivalta näyttää tämmöinen "aavikkomaastoväritys". Muistikammat saisivat toki olla isommat / nopeammat, mutta kun muita vapaana olevia Beasteja ei löytynyt laatikoista, niin näillä mennään. Koska mitkä muut muistit kävisivät paremmin yhteen Sapelihampaan kanssa, kuin mustat Pedot? Ei ainakaan mitkään siniset HyperX bluet. Näytönohjaimia oli tarkoitus laittaa kaksi kappaletta, mutta olen laittanut toisen vähän liian hyvään jemmaan ja en löytänyt sitä tähän hätään. Kyllä se vielä jossain tulee vastaan. Toisaalta ikänsä puolesta nuo näytönohjaimet eivät oikein sovi tähän kokoonpanoon, sillä prosessori ja emolevy on julkaistu vuonna 2012 ja näytönohjaimet jo vuonna 2008. Lähempänä samaa aikakautta ovat viimeisimmät Core 2-prosessorit ja ensimmäiset 1366-kantaiset Bloomfieldit. Mutta ei anneta sen haitata. Aina ei tarvitse mennä suorituskyky edellä, eikä osien aina tarvitse olla samalta aikakaudelta.

Toki sitten löytyy myös Sabertooth 990FX R2.0, mutta se on 2013-vuoden ikäluokkaa ja siten vielä kauempana noiden näytönohjaimien aikakaudesta.



Sen sijaan Sabertooth X58 olisi hyvin lähelle sopiva lankku.



Harmi vaan että tämä on myyjän mukaan rikki. Ei kuulemma anna kuvaa lainkaan, mutta ostin tämän siitä huolimatta vitosella kokoelman jatkoksi.

Silmämääräisessä tarkastelussa löytyi yksi viallinen komponentti.



Asus-tekstin ensimmäisen s-kirjaimen yläpuolella olevasta mosfetista on lohjennut (räjähtänyt?) pala irti. Katselin vähän kytkentäkaavioita, mutta oma ymmärrys ei oikein riittänyt sanomaan, että voiko emolevyn toimimattomuus johtua tuosta komponentista vai ei. Ja on ihan mahdollista, että jotain muutakin on rikki eikä tuon vaihtaminen tuo emolevyä takaisin elävien kirjoihin.



Mutta ei haittaa jos tuo jää koristeeksi. Ei tuo GTX 260 näytä niin hyvältä X58:n kanssa kuin Z77:n kanssa. Paljon levottomamman näköinen kokonaisuus ilman sitä thermal baking owenia, ei kun thermal armoria siis.

 

[AsiJu]

Ser-sotavideoiden innoittamana heräsi mielenkiintoinen ajatus: Millaisen tietokoneen voisi saada käyttämättä euroakaan? Vanhaa serriä kun lahjoitetaan jatkuvasti eteenpäin ja olin myös lukenut juttuja roskalavoilta dyykatyista aarteista. Siitä syntyi ajatus nollan euron tietokoneesta ja alkoi Internetin palstojen seuraaminen. Lopulta tärppäsi kun lähistöltä tarjottiin lahjoitettavaksi vanhaa tietokonetta ilman kovalevyä. No sehän piti käydä hakemassa.

Ja tällainen aarre se sitten oli:




Emolevynä oli s939-kantainen Abit AV8, prosessorina AMD Athlon 64 3000+ ja kolme gigaa DDR:ää. Näytönohjain oli AGP-väyläinen Radeon 9200 (SE?). Vaalea retrokotelo oli varsin siistissä kunnossa ja virtalähteenä oli 300-Wattinen HEC. Vanha Abit oli mieluinen yllätys, sillä olen hieman tykästynyt noihin, koska sellainen löytyy myös omasta vanhasta koneestani. Ellen ihan väärin muista, niin tähän kantaan julkaistiin ensimmäiset tuplaydinprosessorit.

Ajan myötä sain haalittua nollan euron koneprojektiin myös muuta serriä, mutta konetta ei päässyt käyttämään, koska kovalevy uupui. Kun lopulta löytyi ilmainen kovalevy, niin vanhassa virtalähteessä ei ollut siihen tarvittavaa SATA-liitäntää. Piti siis etsiä uusi virtalähde. Etsimällä löytyi sitten joku vanha 300W Macron, mutta se oli DOA eikä sillä saanut konetta käyntiin. Usko alkoi loppua. Tuleeko tästä yhtään mitään kun mitkään osat eivät käy yhteen? Uudempaakin tekniikkaa tuntui liikkuvan, joten ehkä LGA775-alusta olisi ratkaisu. No sitten taisi käydä niin, että löytyi emo ja prossu, mutta ei ollut käypäistä cooleria. Entä jos pistäisi likoon 25 euroa ja katsoisi minkälaisen koneen sillä rahalla saa?

Ihan mielenkiinnosta saitko tätä nollan euron Athlon konetta rullaamaan koskaan?

Jos jäi vaan SATA virtaliittimestä kiinni niin Molex -> SATA adaptereita on ja sellaisen lie ilmaiseksi joskus voisi löytää.

 

[Kalakukkokeisari]

Ihan mielenkiinnosta saitko tätä nollan euron Athlon konetta rullaamaan koskaan?

Jos jäi vaan SATA virtaliittimestä kiinni niin Molex -> SATA adaptereita on ja sellaisen lie ilmaiseksi joskus voisi löytää.

Siinä vaihtui poweri Nexuksen virtalähteeseen, mutta en muista enää, että löytyikö se jostain lahjoituksena vai tuliko se mahdollisesti jonkun ostamani toisen koneen tai ser-läjän mukana (jolloin se ei enää ollut nollan euron kone). Tässä tarinan jatko-osassa oli hieman taistelua Windowsin asennuksen kanssa Kalakukkokeisarin puuhanurkka ja niistä ongelmista selvittyäni alkoivat ylikellotushommat. Kalakukkokeisarin puuhanurkka Tuolla niiden leikkien tulokset: Kalakukkokeisarin puuhanurkka

Nyt ei enää tee mieli pitää tuota nollan euron koneena, vaan jos vielä joskus innostun värkkäilemään tuon kanssa, niin sitten panostan laatuosiin ja vaihdan ainakin virtalähteen uudempaan ja luotettavampaan ja ehkä samalla purkamisella menee vaihtoon myös prosessori ja näytönohjain. Ja kunnollinen äänikortti pitää myös lisätä.

 

[AsiJu]

ok täytyypä perehtyä tuohon saagaan tarkemmin, nämä tällaiset on aina mielenkiintoisia!

 

[Kalakukkokeisari]

Sabertoothin tarina jatkuu. Koska prosessorina oli i5-3570K eli Ivy Bridge, niin lämmönlevittäjän alla olevat lämpötahnat olivat juuri niin huonot (tai jopa huonommat), kuin osasi odottaa. Lähdin kokeilemaan miten hyvin tuo prosessori kellottuu ja pääsin aika vaivatta 4,5 GHz:iin niin että Cinebench meni läpi ja lämmöt olivat ihan ok. Mutta ei puhettakaan, että olisi testannut vakautta IBT:llä. Lämmöt nousivat ensin 80 asteen tienoille ja hyppäsivät sitten hetkessä 93 asteeseen. En meinannut uskoa noin nopeaa lämpötilan nousua ja toisella kokeilulla kuumimman ytimen lämpötila hyppäsi jo 96 asteeseen ennen kuin ehdin sammuttaa testin. Oli siis aika kokeilla ensimmäistä kertaa prosesorin korkkaamista ja pistää Delid Die Mate 2 korkkaustyökalu hommiin. Kyseinen työkalu on testattu myös Muropaketissa. Kokeilussa Der8auer Delid Die Mate 2 -korkkaustyökalu - Muropaketti.com



Lämmönlevittäjä irtosi helposti ja työkalua oli helppo käyttää, vaikka mukana ei tullut ohjeita. Liikkuvia osia on sen verran vähän, että tämä ei ole kummoinen palikkatesti. Ja se tunne kun IHS irtoaa, on omalla tavallaan hyvin tyydyttävä.



Pistää miettimään, että lieköhän korkkaamattomat Ivy Bridge K-mallit jo harvinaisempia kuin korkatut? Varmaan iso osa on jo korkattu ja kellotettu ja osa voi olla jo kierrätettykin, mutta tämän lisäksi varastoistani löytyi vielä toinen korkkaamaton i5-3570K.



Sitten vanhat tahnat ja liimat pois. Tahna lähtee helposti IPAlla, mutta liima vaati mekaanista raaputtamista, johon käytin vanhaa maksukorttia. Muovinen työkalu on tuohon hommaan paljon turvallisempi kuin teräksinen. Asetoni voi olla liian tujua ainetta ja sitä en halunnut kokeilla.



En ole varma olisiko tullut kokeiltua nestemetallia, ellen olisi saanut jämätuubia Thermal Grizzlyn Conductonautia eräiden kauppojen kylkiäisenä. Mutta nyt kun sitä oli, niin tämä oli sille mitä mainioin käyttökohde. Ilman sen suurempaa tietoa levittelin ainetta vanupuikolla molemmille pinnoille ja totesin aineen olevan varsin riittoisaa. Taisin laittaa sitä jopa liikaa, sillä pienempikin tippa olisi riittänyt. Mutta pitääkö nuo pinnat saada ihan tasaisiksi? Ei kai? On tuo sen verran juoksevaa, että se varmasti tasoittuu kun osat painetaan yhteen. Rohkeasti vaan liimatipat IHS:n kulmiin ja palikat yhteen Delid Die Maten puristuksessa ja kokeilemaan niin sitten se selviää.



Sinne meni. Hyviä ylikellotusvinkkejä sain tämän ketjun Intel Ivy Bridge (LGA 1155 Z68/Z77) kellotukset & kokemukset lisäksi Luumin ylikellotusvideolta ja säädin power limitit sen mukaisesti maksimiin.



Näiden vinkkien ja nestemetallin ansiosta sain lopulliseksi kellotaajuudeksi mukavat 4,7 GHz.



Ja katsokaa noita lämpöjä! Lisää jännitettä, lisää kellotaajuutta ja silti 20 astetta matalammat lämpötilat kuin ennen korkkausta 4,5 GHz:ssä. Lämpötilaero voi olla enemmänkin, koska ennen korkkausta lämpötila olisi voinut nousta korkeammallekin kuin 96 asteeseen, mikäli en olisi pysäyttänyt testiä. Aivan uskomatonta. Iso suositus tälle aineelle. Pikkuputkilo tätä ainetta maksaa tällä hetkellä Datatronicissa noin 12 € ja on ehdottomasti hintansa väärti, mikäli aikoo korkata prosessorinsa ja ylikellottaa sitä. En tosin ole tehnyt vertailua tavallisen lämpötahnan kanssa, mutta jos hinta on näin edullinen, niin se ei montaa euroa häviä tavalliselle tahnalle. Ja jos käytössä ei ole alumiinista jäähdytyssiiliä, niin tätä voi laittaa myös siilin ja IHS:n väliin. Itse tosin en näin tehnyt, vaan laitoin sinne Noctuan NT-H1 tahnaa, koska nestemetalli aiheuttaa tummentumia IHS:n pintaan. Mutta tavallinenkin tahna riittää, sillä nyt tämä prosessori on kellotettu niin pitkälle kuin se suosiolla menee. Tähän kellotaajuuteen pääsemiseksi piti nostaa load-line calibration ultra highlle ja jännitettä piti laittaa offsetilla +0,130 V. Vakaiden asetuksien löytäminen tällä kellotaajuudella vaati jo vähän säätämistä ja testaamista, mutta nyt ei tule enää WHEA erroreita. Tätäkin opin seuraamaan tuota kellottelulankaa lukemalla ja aiemmin niitä tuli pari kappaletta testien aikana. Itse asiassa vakaus tuntuu olevan niin veitsen terällä, että ajoin vielä äsken uudestaan IBT:tä 20 kierrosta varmistuakseni siitä, että nuo parin päivän takaiset testiajot eivät olleet vain onnenkantamoinen, vaan että tämä on ihan oikeasti jatkuvasti vakaa. Ja kyllä, ei tullut virheitä tälläkään kertaa. Kokeilin aiemmin myös 4,8 GHz:n kellotaajuutta, mutta sitä en enää saanut vakaaksi millään.



Täsä vielä Cinebench-tulokset ja huomionarvoisena seikkana lämpötilat. Ei tämä liikoja lämpene. Vakiona tulokset olivat 486 ja 135 pistettä, eli parannusta tuli noin 32 % ja 25 %.



Ja koska kokoonpanossa oli niin päheä näytönohjain, niin lopuksi vielä 3DMark Vantage-tulokset kombinaatiolla i5-3570K @ 4,7 GHz ja GTX 260 vakiona. P10154 pistettä, GPU score 8533 ja CPU score 23611. Extreme-presetillä tulokset olivat X4235, GPU 4057 ja CPU 25683. Lämpötahnojen vaihto olisi varmasti hyvä idea, sillä näytönohjain lämpeni 3DMark Vantagen aikana 79 asteeseen, kun taas Muropaketin testissä aikoinaan lämpötilat jäivät 72 asteeseen. NVIDIA GeForce GTX 280 ja 260 (GT200) - Page 6 of 7 - Muropaketti.com Aika on tehnyt tehtävänsä tahnoille.

 

[Kalakukkokeisari]

On taas uuden herkkupläjäyksen aika! Syksy on ruskan aikaa ja sitä värimaailmaa noudattelee tämä DFI-kokoonpano.



Kyseessä on siis LGA775-kantainen DFI LP DK P45-T2RS emolevy ja muisteina 4 x 2 GB Corsair CM2X2048-6400C4DHX:t. Alunperin noita oli vain kaksi kampaa, mutta kävi hyvä mäihä ja löysin Torista toiset kaksi. Värimaailmansa puolesta nuo sopivat tähän emolevyyn oikein hyvin, koska niissäkin on oranssia ja keltaista. Ja jopa Intelin vakiocooleri tuntuu sopivan tähän, koska muisteissa on hopeanharmaata ja musta tuuletin käy yhteen mustien piirisarjasiilien kanssa. BIOS-päivityksen tekeminen oli vähän haastavaa, koska DFI:n tukisivut ovat kadonneet verkosta jo kauan sitten, mutta onneksi Overclock.netin foorumeilta löytyi harrastajien väsäämän DFI BIOS flash and utilities CD/DVD V11.2.1:n latauslinkki. Sitten vaan CD:tä polttamaan ja buuttaus levyltä.

Aika tyylikäs päävalikko.



DFI:n lisäksi fanitan myös Abitia ja huomasin foorumilla myynnissä olevan Abit IX38 QuadGT:n, joka on siis myös LGA775-kantainen emolevy. Tässä tosin on P45:n sijaan X38-piirisarja ja herkkuina on mm. täysin digitaalinen virransyöttö, uGuru, dedug-ledit niin kuin DFI:ssäkin, tyylikkäät jäähdytyssiilit ja muuta mukavaa. Samoilla kaupoilla omistajaa vaihtoi emolevyn lisäksi myös E0-steppingiä oleva Core 2 Duo E8500, Zalmanin cooleri, 2 x 2 GB Corsair Dominator 1066 MHz muistit ja Radeon HD 4870.

Tämänkin emolevyn BIOS-päivitys tuotti hieman päänvaivaa, mutta eri syistä kuin DFI. Soggi.orgista löytyi kyllä uusin v19 beta-BIOS, mutta päivitys ei ottanut onnistuakseen. Pienen etsimisen jälkeen Abitin sivuilta löytyi oikea loitsu, jota soveltamalla päivitys sujahti läpi täysin automaattisesti AWDFLASH 8.99:llä.

A:\>awdflash AB9_14.BIN /py /sn /cd /cp /cc /cks /R

Kaksi ensimmäistä parametria ovat Program:Yes ja Save:No ja jos joku kaipaa selityksiä noille lopuille parametreille, niin ne löytyvät komennolla awdflash /?
Päivityksen jälkeen kone käynnistyi uudelleen ja ruudulle ei tullut yhtään mitään, mutta huoli ei ollut vielä suuri. Yhdestä sössimästäni BIOS-päivityksestä viisastuneena annoin sen olla siinä hetken aikaa ja vasta kun olin varma että mitään ei ole tekeillä, tein kuten Abitin ohjeissa luki ja katkaisin virran. Sitten CMOS reset ja kone uudelleen käyntiin. Ja kas, sehän toimii! Nou hätä. Päivityksen jälkeen BIOS osasi tulkita prosessorin lämpötilan oikein, eikä enää ilmoittanut lämpötilaksi 103 astetta, vaan realistisemmat 40 astetta. Niin siellä muutoslokissa olikin lukenut, että tukea E0-steppingin prosessoreille on parannettu ja tuo oli yksi selvä esimerkki siitä. Ja kun tässä nyt BIOSista on näin paljon tullut puhuttua, niin pitää mainita, että tuossa emolevyssä on muuten aivan sikahieno buuttilogo.



En muista olenko jo maininnut, mutta jos joku haluaa kaivella noita Award-BIOSien buuttilogoja bios-tiedostoista, niin se onnistuu CBROM-ohjelmalla tällä komennolla.

cbrom bios.bin /logo extract logo.bmp

Minulla ei ole orkkislaatikkoa tälle emolevylle, mutta ainakin voin fiilistellä selailemalla korkearesoluutioisia kuvia joskus jostain lataamastani lähes 20 gigatavun kokoisesta Abit-paketista, jossa on kaikki Abitin FTP-sivuilla ladattavissa ollut materiaali. Joku hieno ihminen pelasti kaiken 20.2.2012 vain muutamaa päivää ennen kun sivut suljettiin ja laittoi sen sitten nettiin kaikkien saataville. Tuo oli kyllä kulttuuriteko.

Sitten oli aika kokeilla näiden vehkeiden ylikellottamista. Ja nehän kulkivat. Voi veljet ja siskot että ne kulkivat. LGA775 kellotukset&kokemukset Siinä meni samalla omat henkilökohtaiset ennätykset uusiksi C2D-sarjassa väylätaajuuden, kokonaiskellotaajuuden ja Cinebench-pisteiden osalta. Ja oli muuten yllättävän helppoa tuonne noin 500 MHz väylätaajuudelle asti. Sitten joutui vähän enemmän testailemaan ja säätämään.

Ylikellotustestit on ajettu kahdella muistikammalla, mutta kävi niin onnekkaasti, että muistilaatikosta löytyi kaksi samanlaista Dominatoria lisää valokuvaussessiota varten. Komealta näyttää.



Ja sitten, ihan yllättäen kommandojoukot iskivät tänne! No ei sentään tullut karhuryhmä ovesta läpi, vaan kaksi Asus Commandoa ilmaantui valokuvaan.



Ensimmäisen ostin jo hyvän aikaa sitten, mutta toinen oli saatava koska ensimmäinen ei edes postannut. Onneksi tuo toinen toimii. Ei kun hetkinen, miksi muistin määrä ei ole oikein? Testasin kaikki muistikammat yksitellen. Toimii. Testasin muistislotit. Toimii. Testasin pareittain. Toimii. Testasin pareittain eri sloteissa. Toimii. Mutta ei toimi neljällä muistikammalla. !"#¤%&/()! Lopulta ongelmaan löytyi helppo ratkaisu. Pitää laittaa BIOSista Memory Remap päälle. No nyt, johan alkoi näkyä 4 gigaa niin kuin kuuluu.

Kun nyt kerran vauhtiin on päästy, niin herkutellaan vielä vähän lisää LGA775-kamoilla. Tämmöisen helmen löysin Torista.



Asus Striker II Extreme! Hinta oli mallia tarjoa, mutta kun kyselin pakettihintaa emolevylle ja siihen kuuluvalle SupremeFX-äänikortille, niin myyjä tarjosi mukaan myös cooleria ja prosessoria oikein kohtuulliseen hintaan. Postitusvaihtoehtoa tosin ei ollut, joten oli lähdettävä pikku roadtripille Jyväskylään. Ja niin siinä kävi että kaupat tuli ja kaikki sujui oikein hyvin. En ollut kysynyt prosessorin mallia tarkemmin vaan jätin sen yllätykseksi itselleni ja oli oikein ilahduttavaa kun se osoittautui Q9650:ksi. Erittäin hyvä diili! Tosin vielä en ole ehtinyt koekäynnistää tätä, joten sopii vaan toivoa että tämä nyt sitten toimii. Kiinnostuneet voivat lukea Muropaketin testin täältä. NVIDIA nForce 790i Ultra SLI & Intel X48 - Muropaketti.com Tämä oli hieno löytö, sillä tämä emolevy on maksanut uutena 330 € ja näitä ei ihan joka päivä tule vastaan myyntipalstoilla. Tämmöinen DDR3-muisteja käyttävä paremman pään 775-emolevy on oikein tervetullut lisä muiden aarteiden joukkoon ja koska tämä on Nvidian piirisarjalla, niin tässä toimii SLI. Mitähän kaikkia näytönohjaimia minulla olikaan...